Eli minulla on ollut jo pitkään naispuolisia kavereita.Ongelma on ollut kuitenkin se, että olen "rakastunut" yhteen hyvään kaveriini jo pidemmän aikaa vaikka hän seurustelee. Flirtti on jatkuvaa molemmilta, mutta mitään sen enempää emme ole saaneet aikaiseksi. Tapasin kuitenkin muutama viikko sitten uuden naisen, jonka kanssa olen viettänyt aikaa tiiviisti. Kun tapasimme, niin ihastukseni oli myös matkassa ja näki tapahtuman. Hän ei suoraan ilmaissut tunteitaan, mutta ilmeistä päätellen hän oli erittäin katkera. Miten hän voi olla katkera jos on kuitenkin seurustellut jo monta vuotta ja samaan aikaan kuitenkin flirttaillut kanssani?! Olen ollut valmiina jo pitemmän aikaa, mutta aloitteen tekeminen on ollut mielestäni mahdotonta minulle, koska parisuhteen rikkominen ei kuulu periaatteisiini. Noh nyt olen siis tapaillut tätä naista jo muutaman viikon ja ihanaa on ollut. Kuitenkin takaraivossa on koko aika ajatus siitä, kuinka hienoa olisi olla tämän varatun kanssa...Kertomalla totuuden menettäisin nykyisen naiseni ja myös hyvän ystäväni luultavasti, joten onko siinä mitään järkeä? Vai onko ihmiselämän tarkoitus se,ettei aina voi saada halauamaansa?
Ongelmatilanne
Knightrider
1517
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä ystäväni. Omasta kokemuksestani voin antaa sinulle mahdollisen selityksen tuolle "varatun" ystäväsi käytökselle - olenhan itse kokenut vastaavan tilanteen ollessani "varattuna" huonossa suhteessa.
Tutustuin vuosia sitten ystäväni kautta erääseen ihanaan poikaa. Olemme aina olleet kovasti kiinnostuneita toisistamme, mutta elämäntilanteet ovat vieneet meitä aina pois toistemme luota. Nautimme aina toistemme seurasta, toisinaan olemme suudelleet, mutta emme ole sen pidemmälle menneet. Viihdyn tämän miehen kanssa. Hän on kaikin puolin hurmaava, huumorintajuinen ja älykäs. Pidämme yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti.
Myöhemmin tapasimme taas sattumalta. Edellisestä kerrasta oli aikaa. Hän oli juuri eronnut avovaimostaan. Tuin ja kuuntelin häntä vaikeina hetkinä. Samoin teki hän minulle - kun purin suruani hänelle. Hän on tiennyt monta vuotta, mitä suhteeni on ja ettei suhde enää yhteisestä osoitteesta huolimatta ole suhde vaan farssi - kahden ihmisen riitasointuinen dialogi.
Pidimme yhteyttä paljon tiiviimmin. Olin aina aidosti ja tavattomasti iloinen siitä, että sain kuulla ja jakaa ajatuksia tämän, nyt jo mieheksi kasvaneen pojan kanssa. Minä avasin itseni hänelle. Kerroin hänelle kuinka tärkeä tämä minulle on aina ollut ja että toivon syvällä sisimmässäni pääseväni hänen lähelle. Hän oli kaikin puolin samoilla linjoilla ajatuksissaan.
Kun kaikki näytti olevan viimein kohdallaan niin tämä mies sitten tapasi toisen naisen ja alkoi viettämään tämän kanssa aikaansa. Olin taas jäänyt paitsioon tässä "ystävyydessämme".
Ymmärrän siis tätä ystävätärtäsi. Iästä huolimatta on vähintäänkin raivostuttavaa tulla ylikävellyksi. Lisäksi hän varmasti kokee teidän kahden keskeisen luottamuksen ja ystävyyden hajonneen tämän toisen naisen takia.
Jos ystäväsi todella välittää sinusta, niin kuin minä välitän tästä ystävästäni hän ottaa etäisyyttä surrakseen sinun menetystä, ja antaakseen omien haavojensa parantua ja oman pettymyksensä laimentua. Ennen kaikkea hän etääntyy siksi, että haluaa juuri sinun, hänelle todella tärkeän ihmisen, saavan ja olevan onnellinen.