Olen 36-vuotias mies ja harrastuksen kautta tutustuin 18-vuotiaaseen nuoreen naiseen.Aloimme viettää aikaa yhdessä yhä enemmän ja enemmän.Viimein huomasimme että rakkaus on astunut kuvaan mukaan.Olemme aivan "hulluina" toisiimme.Ja tunne on 100%:n vahvuinen molemmilla.
Muuten en näe asiassa mitään ongelmaa mutta naisen vanhemmat ja suku hieman pelottaa.Suoranaista tyrmäystä ei ole tullut mutta he suhtautuvat minuun aika suurella varauksella(minkä toisaalta ymmärrän).
Mutta kun kyseessä on kaksi aikuista ja omilla aivoilla ajattelevaa ihmistä niin kenenkään pitää alkaa tuomita meidän suhdetta???Tuntuu oudolta että jo suhteessa olevat saa huoletta ihastua ja rakastua toiseen mutta kun on kyse täysin vapaasta miehestä joka rakastuu paljon itseään nuorempaan naiseen niin alkaa tippua haukkua ja herjaa.
Ja yleensä haukkujana on naiset.Mistä se voi johtua?
Muuten en näe asiassa mitään ongelmaa mutta naisen vanhemmat ja suku hieman pelottaa.Suoranaista tyrmäystä ei ole tullut mutta he suhtautuvat minuun aika suurella varauksella(minkä toisaalta ymmärrän).
Mutta kun kyseessä on kaksi aikuista ja omilla aivoilla ajattelevaa ihmistä niin kenenkään pitää alkaa tuomita meidän suhdetta???Tuntuu oudolta että jo suhteessa olevat saa huoletta ihastua ja rakastua toiseen mutta kun on kyse täysin vapaasta miehestä joka rakastuu paljon itseään nuorempaan naiseen niin alkaa tippua haukkua ja herjaa.
Ja yleensä haukkujana on naiset.Mistä se voi johtua?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuo on ihan normaalia nykypäivänä..Nuoret naiset hakevat tiedostamattaan kadonnutta isäsuhdetta unelmoiden "niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka".
Tuosta asiasta juteltiin pitkään.Kyse ei ole mistään isän hakemisesta.Hänellä on todellä läheiset välit isäänsä ja äitiinsä.
Meidän tutustuminen oli aivan sattumaa ja ennen meidän juttua hän oli seurustellut suunnilleen ikäistensä miesten kanssa.En siis ole mikään isähahmo.Enkä minä etsi kadotettua nuoruutta.
Sinäkin aloitit tuon tyypillisen profiloinnin...Juuri tuon kaltaiset asenteet ottaa päähän,mutten annan niitten vaikuttaa.
MEILLÄKIN ON 17 VUOTTA IKÄEROA.RAKASTAN MIESTÄ KOVASTI JA MUSTA TUNTUUKIN ETTÄ OLEN AINUT JOTA IKÄERO HIEMAN HÄIRITSEE SILLÄ KUKAAN EI OLE ÄÄNEEN SIITÄ HUOMAUTELLUT VARSINKIN KUN OVAT NÄHNEET MITEN PALJON TOISIAMME RAKASTAMME.NUO ISÄHAHMO-JUTUT ON TÄYTTÄ PUPPUA, JÄTÄ NE OMAAN ARVOONSA.MEIDÄN LIITOSSA ON AINAKIN KAKSI ELÄMÄÄ NÄHNYTTÄ AIKUISTA (38 JA 55V.)KYPSÄ JA AIKUINEN IHMINEN EI TUOMITSE IKÄERON PERUSTEELLA.
Itse olen parikymppinen ja rakastunut palavasti yli 40-v. mieheen. Ei ikä saa olla este kauniille asialle...
Yleensä enemmän ihmetellään jos nainen on vanhempi, nimim. kokemusta on.
Mun veljellä ja hänen vaimollaan on melkein sama ikäero kun teillä. Vaimo oli 17-v kun tapasivat.
Ovat olleet jo yhdessä 21-v!
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Minä olen 29 v. nainen ja rakkauteni kohde on 18 v. mies. Tekisikö sinun mielesi moralisoida? Olemme onnellisia yhdessä mutta sukulaisten varsinkin täytyy minua joka kerta muistuttaa että mietipä nyt vielä, että kyllä se kohta löytää jonkun nuoremman tytön ja jättää sinut kuin nalli kalliolle. Tai että nauti nyt vielä kun ehdit. Sattuu ja tekee pahaa tuollainen. Miksei voida kannustaa? Mitä pahaa on rakkaudessa? Maailmassa on paljon pahempiakin asioita. Voihan suhde päättyä milloin vain ja oli ikäero mikä tahansa. Mutta paljon voimia se kysyy asettua vasten toisten sanomisia. Jos suhteeni loppuisi, nämä ihmiset olisivat varmasti ensimmäisenä sanomassa että mitäs minä sanoin. Olen päättänyt tehdä niin kuin minusta tuntuu. Jos tuntuu hyvälle, oma on elämäni. Kuin myös silloin kun tuntuu pahalle. Tsemppiä sulle.