Naiset! Miten haluaisitte teitä kohdeltavan, kun on masennus päällä pahimmillaan, tai yleensä.
Vaimoni on ollut masentuneena vuosia.
Järjestin hänelle hoidon ja terapeutin.
Olen pyrkinyt parhaani mukaan kannustamaan häntä asiassa kuin asiassa.
Olen sanonut ja näyttänyt, että rakastan häntä.
Teen sen päivittäin. Parhaalla mahdollisella tavalla, jonka osaan.Keskustelemme asiasta kuin asiasta ja hän on kauneinta mitä minulle on elämässäni sattunut sairaudestaan huolimatta.
Ainoa asia mistä häntä kritisoin, on tapa töiden jälkeen mennä oluelle ja nollata turhauttava työpäivä. Homma menee välillä yli.
Asiasta ei voi huomauttaa, koska hän vaipuu päivän itkeskelyyn ja pitää itseään pahana ihmisenä.
Teen kotona melkein kaikki kotityöt tuntematta itseäni nössykäksi.
Ruan valmistan 80 % itse.
Tiedän ja tunnen miten vaimoni rakastaa minua.
Siihen taas liittyy menettämisen pelko.
Kerran viikossa vähintään hän sanoo pelkäävänsä, että lähden.
Kertaakaan en ole antanut aihetta moiseen epäilyyn.
Hänellä on kovat lapsuuden traumat ja odotukset vanhempien taholta urakehityksessä.
Haluisin vain neuvoja arvon naiset. Miten te toivoisitte miehenne kohtelevan teitä?
Olenko edes oikeilla jäljillä, vai pitäisikö minun kohentaa käyttäytymistäni joillakin osa-alueilla.
Haluan vain niin paljon, että hän voisi hyvin.
Vaimoni on ollut masentuneena vuosia.
Järjestin hänelle hoidon ja terapeutin.
Olen pyrkinyt parhaani mukaan kannustamaan häntä asiassa kuin asiassa.
Olen sanonut ja näyttänyt, että rakastan häntä.
Teen sen päivittäin. Parhaalla mahdollisella tavalla, jonka osaan.Keskustelemme asiasta kuin asiasta ja hän on kauneinta mitä minulle on elämässäni sattunut sairaudestaan huolimatta.
Ainoa asia mistä häntä kritisoin, on tapa töiden jälkeen mennä oluelle ja nollata turhauttava työpäivä. Homma menee välillä yli.
Asiasta ei voi huomauttaa, koska hän vaipuu päivän itkeskelyyn ja pitää itseään pahana ihmisenä.
Teen kotona melkein kaikki kotityöt tuntematta itseäni nössykäksi.
Ruan valmistan 80 % itse.
Tiedän ja tunnen miten vaimoni rakastaa minua.
Siihen taas liittyy menettämisen pelko.
Kerran viikossa vähintään hän sanoo pelkäävänsä, että lähden.
Kertaakaan en ole antanut aihetta moiseen epäilyyn.
Hänellä on kovat lapsuuden traumat ja odotukset vanhempien taholta urakehityksessä.
Haluisin vain neuvoja arvon naiset. Miten te toivoisitte miehenne kohtelevan teitä?
Olenko edes oikeilla jäljillä, vai pitäisikö minun kohentaa käyttäytymistäni joillakin osa-alueilla.
Haluan vain niin paljon, että hän voisi hyvin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toimintasi kuulostaa oikein hyvältä. Olet oikeasti kullan arvoinen.
Olen itse tällä hetkellä parantumassa vakavasta masennuksesta ja itsemurha yritykestä. Ilman avomiestäni en olisi jaksanut.
Pelkäsin(ja pelkään vieläkin joskus), että mieheni lähtee. Tunsin itseni niin huonoksi, et ajattelin et miehelläni olisi parempi olla jossain muualla, jonkun toisen kanssa.
Tärkeintä olisi että pitäisit nyt myös itsestäsi huolta, eihän sun voimavarat loputtomiin kestä.
Vaimosi käy terapiassa, anna heidän hoitaa, yritä sinä tukea. Oletko itse ollut mukana terapiassa? Sekin voisi auttaa. Mieheni oli mukana pari kertaa ja tulee varmaan vieläkin(hoitoni tulee jatkumaan vielä).
juuri sellaiselta ihannemieheltä kun itselleni olen toivonut ja toivoisin olevan tukenani. Yksin masennus jopa kuolemaakin pahempaa.
Tarkoitus on kyllä mennä mukaan terapiaan, sitten kun rakkaani on siihen kypsä hoidon suhteen.
Kyllähän tässä on välillä aika ulalla, kun tuntee itsensä aika avuttomaksi.
Sitä on niin vaikea ymmärtää välillä, että hän potee syyllisyyttä ja sanoo olevansa huono ihminen, jos ei ole esim. tyhjentänyt pesukonetta.
Yritän tehdä parhaani. Olemme sopineet yhdessä, että käymme tämän läpi toinen toistamme tukien ja emme käy ikinä nukkumaan pahantuulisena selvittämättä mieltä painavia asioita.
Tsemppiä kaikille
Olet aivan ihana mies.
Minä podin masennukseni ilman tukea aviomieheltäni. Lapsia neljä ja pakko oli selvitä. En voinut antaa periksi koska tiesin, että lapseni tarvitsevat minua vielä kauan.
Selvisin masennuksestani.
Minun mieheni on onneksi yhtä ihana kuin sinä, hoiti vielä lapsetkin. Hän on kolme vuotta jaksanut tukea minua. Ja kyllä sinä voit alkon käytöstä puhua, se ei ole masentuneelle hyvä lääke, varsinkin, kun menee "yli". Et varmastikaan syyllistä, mutta keskustele asiallisesti ja vetoa tosiasioihin. Ja kun vaimosi itkee ja tuntee olevasi paha, sano ettet häntä moiti, vaan että olet huolissasi hänen terveydestään. Perhetapaamisissa on myös hyvä puhua.
Ja sitä on todella vaikea ei-masentuneen ymmärtää, että tuntee syyllisyyttä lähes joka asiasta... Mutta ainakin minä olen terapian myötä sitä oppinut vähentämään. Ja sekin on varmaan vaikea ymmärtää, kuinka jaksamaton sitä on. Pelkkä pyykkien laitto voi tosiaan olla ylivoimainen urakka.
Masennukseni ollessani pahimmillaan olin sairaslomalla ja vaan nukuin. Minä ainakin koin ihan hyvänä sen, että mieheni sanoi, että jos mä teen muusin, jaksaisitko sinä paistaa kalat yms. siis kysyi, ei patistanut. Pyysi kanssaan lenkille jne. Eikä hyssytellyt, vaan kohteli mua normaalisti, kuten sinäkin varmasti teet.
Jatka samaa rataa, mutta muista myös oma hyvinvointisi! Kaikkea hyvää teille!
Kiitos neuvoista. Hyvä lukea muidenkin kokemuksia.
Tuntuu siltä, että rakkaus ja toisesta huolehtiminen on paras luonnon lääke.
Voimia kaikille
ja terapeutiksi läheisimmälleen ei voi ryhtyä, ei edes ammattilainen saa aviopuolisoaan hoitaa. Eli aviomiehenä jatka samaan tapaan ja, koska teidän suhteenne vaikuttaa sen verran avoimelta ja luottamukselliselta, voitte yhdessä koittaa saada myös muuta apua.
Ota puheeksi vaimosi kanssa huolestuneisuutesi, kuitenkin niin, että hän ei koe tulevansa moitituksi. Jotenkin vaikka niin, että kysyt ja kuuntelet painaako hänen mieltään jokin jne. Tämän jälkeen voit sanoa vaikka, että mielelläsi kuuntelet, mutta mitä hän olisi mieltä siitä, osaisiko joku toinen vielä paremmin kuunnella ja sitä kautta vaikka aluksi yhdessä voisitte käydä juttelemassa ihan ulkopuoliselle. Kysymällä ja kuuntelemalla neuvomisen ja moitteen sijaan annat vaimollesi tiedon huolestuneisuudestasi, mutta hän saa itse miettiä mahdollisuudet ja ratkaisut, valmiiksi päättämisen sijaan.
Miksi sinun apusi ei riittäisi? Saattaisi riittääkin, sitä en sano. Kuitenkin toisen masennus syö väkisin, vaikka sitä ei siinä hetkessä huomaakaan auttaessaan, parisuhdetta. On asioita, jotka on vain niin paljon parempi selvittää ulkopuolisen avulla esim. siksi, että myöhemmin mahdollisen kriisin yllättäessä, ei olla tilanteessa, jossa toinen tietää jopa "liikaa" toisen haavoista tai ajatuksista. Jokainen tarvitsee myös parisuhteessa sen oman tilan, tämän puuttuessa vaarana parisuhteen muuttuminen hoiva-hoivattava-suhteeksi.
Voimia ja sinulle myös jaksamista. Muista, että toista ei voi kokonaan auttaa, tahdon pitää löytyä autettavasta itsestääm. Me muut voimme vain tehdä ympäristön otolliseksi parantumiselle ja tuelle.
MUTTA, alkoholi on paha. Tässä tosiasioita, parit humalassaolot per viikko, mitätöivät lääkehoidon. Lisäksi alkoholi tuossa vaiheessa lisää masennusta. En ole lasiin sylkijä, mutta tiedän tosiasiat. Masentunut alkoholisoituu nopeasti, se suo muutaman hetken turrutuksen, mutta moraalikrapula vie alaspäin. Uskalla nyt katsoa, missä mennään, teet todella palveluksen vaimollesi, ehdota viinatonta kuukautta, mitä tahansa, puhu asiasta ja anna vaimosi tuntea itsensä huonoksi, nyt sinä mahdollistat vaimosi alkoholisoitumisen ja samalla estät parantumisen masennuksesta.
Asia on myös niin, että naiseni on hoitosuhteessa kaupungilla.Jos hän menisi hoitoon alkoholismin takia, niin hän menetäisi hoito-oikeuden mielenterveyspuolella.Valitettavasti.
Ainakin olen kuullut monelta taholta niin.
Tunnen eri aloilta hoitohenkilökuntaa ja ovat näin kertoneet.
Mienterveyspuoli katsoo, että masennus on alkoholismin seuraus ja katkaisee elintärkeän hoidon mielenterveyspuolella.
Hoitoon pääsee sitten taas jonottamalla. Jos pääsee.
Olen yrittänyt kaikella tavalla saada häntä ymmärtämään asian, että lopettaisi.
Hän on kyllä vähentänyt ja hoitaa työnsä, mutta kun on niin paha olo ja yhden illan itkut vetää mut ainakin neuvottomaksi.
Itse hän tiedostaa alkoholiongelmansa ja tietää alkoholin haittavaikutukset sairautensa suhteen.
Siis katkaistako hoitosuhde mielenterveyspuolella ja siirtyä alkoholistihoitoon. Siinäpä kysymys.
Naiseni (joka ei ole mikää tosi juoppo)kyllä kävisi läpi molemmat hoidot, jos se vaan olisi mahdollista.
Ammattilaisena tiedän, että alkoholin väärinkäyttäjät ohjataan A-klinikan lääkärille ensin, ei ole mielekästä jatkaa hoitoa, jos alkoholi pilaa sen.
Mekin jatkamme terapiaa, jos asiakkaalla on oma halu raitistua, täältä saa Antabusta ilman, että hoito katkeaa, tietty oma-aloitteellisuus on myöskin hyväksi, harkitkaa AA:ta tai jotain muuta, mutta rehellisyyttä tarvitaan.
Kovia sanoja, mutta sinäkin selittelet tilannetta itsellesi, vaimo ei ole juoppo, tyhjää vain päätään ja kun on masentunutkin...... Mieti hetken, moniko käy työpäivän jälkeen muutamalla (sen verran, että humala on valmis), aika harva.
Jos ajattelet, että naapurin rouva tekisi sen, niin mitkä mietteet?
Yritä nyt ensin saada vaimosi muutamaksi viikoksi juomattomaksi, kun ei ole juoppo, pitäisi käydä helposti. Anteeksi, näilläkin tiedoilla on selvää, että vaimollasi on alkoholiongelma ja se on jopa vaikeampi kuin masennus. Käyhän terveys-alkoholi-palstalla, siellä on paljon tietoa alkoholismista.
On hän ollut juomatta pariviikkoa kokonaan.
En puolustele, mutta yleensä hän vain lukee päivän lehdet ja juo pari tuoppia.
Saa omien sanojen mukaan ajatukset edes hetkeksi pois kaikesta huonosta.
Kyllä tässä yritetään molemmat.(itse en kyllä juo)
Itsellänikin on hyvät tiedot kyseisistä aiheista.
Tiedän, ettei alkoholistiin auta sääli, eikä "paijaus". Nyt on kuitenkin kyseessä vakava masennus ja hän on vähentänyt huomattavasti juomista. Ei ole minun tehtäväni kieltää sitä häneltä kokonaan.Kiitoksia neuvoista. Nyt nukkumaan ja tsemppiä kaikille.