Olen tässä ihmetellyt että miksi ihmeessä lapselle pitää antaa usea nimi kun ei niitä kuitenkaan käytetä, vaikeuttaa vain papereiden täyttöä :-)
Ei ennenvanhaan lapsille annettu kuin yksi nimi. Itse olen muuttanut etunimeni yhdysnimeksi, jotta toisesta nimestä olisi jotakin iloakin. Mutta mitä järkeä on kolmessa etunimessä? Tai edes kahdessa?
Ei ennenvanhaan lapsille annettu kuin yksi nimi. Itse olen muuttanut etunimeni yhdysnimeksi, jotta toisesta nimestä olisi jotakin iloakin. Mutta mitä järkeä on kolmessa etunimessä? Tai edes kahdessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Useammalla nimellä on merkitystä tapauksissa, jolloin useammalla henkilöllä on sama käyttöetunimi ja sama sukunimi. On jo suurempi sattuma, jos toinenkin nimi on sama, puhumattakaan kolmannesta.
Usein kyllä kaksi nimeä riittää.
Harva kuitenkaa tekee sitä eroa toisella nimellä. Olen törmännyt esim. useaan Mikko Korhoseen, mutta en tiedä kenenkään toisia nimiä, eivät ihmiset mene sekaisin vaikka olisi samat nimet.
...vaikka espanjassa saattaa lapsen koko nimirimpsun luettelemiseen mennä tunti, kun joka ikisen isoäidin ja esi-isän nimet halutaa ympätä mukaan - siinä kai yleisin syy miksi monta nimeä: niin saadaan mukaan vaikka suvussa kiertäviä nimiä. suomen lakien mukaiset 3 nimeä max on ihan hyvä; etunimeksi voi laittaa oman suosikin ja toisiksi nimiksi vaikka sitten suvun perinteisiä nimiä.
Ortodoksisessa kirkossa etunimi annetaan jonkun pyhän ihmisen mukaan, jolloin yksi etunimisyys on luonnollinen asia.
Luterilaisella puolella tuli 1800-luvulla tavaksi antaa monta etunimeä. Itä-Suomessa vasta 1900-luvun alkupuolella. Monietunimisyys tuli muotiin ehkä Euroopan kuningashuoneiden antaman esimerkin mukaan.Kuninkaallisillahan on aina paljon nimiä.
Toisella ja kolmannella nimellä ei tee mitään nykyisin, kun ihmiset tunnistetaan henkilötunnuksen perusteella.
Toiset ja kolmannet nimet palvelevat ehkä vanhempien erikoisuudentavoittelua, itse en näe siinä mitään mieltä. Isovanhemmillani (Itä-Suomessa) ei ole/ollut toisia nimiä ja silloin kun heitä kastettiin oli skaala paljon pienempi, yksilöllisyys ja erikoisuus tuli ihan jotain muuta kautta kuin etunimestä. Jos itse saisin (poika)lapsen ja päättäisin hänen nimestään, antaisin varmaan edesmenneen veljeni nimen, joka meillä kulkee suvussa, miettimättä sitä kuinka hieno ja erikoinen yhdistelmästä tulee.
Olen sitä mieltä, että toisilla ja kolmansilla nimillä ei ole mitään virkaa. Oma toinen nimeni on onneksi kaksitavuinen ja sopii siten yhdysnimeen ilman kikkailua. Yhdysnimet ovat kivoja, niillä saa tarpeeksi "erikoisuutta" jos sitä välttämättä haluaa, virattomat toiset ja kolmannet nimet ovat ihan silkkaa turhamaisuutta.
Jos nimi on vaikka Eila Anna Anniina, voi henkilö itse päättää mitä nimeä hän käyttää. Eli ei toiset ja kolmannet nimet ole pelkkää kikkailua. Ompahan ainakin valinnan varaa! Eikä varsinaista nimenmuutosta edes tarvita.