Hei!
Onko täällä ketään, joka on alkanut sijaisvanhemmaksi siksi, ettei saa omia lapsia? Meillä lapsettomuushoidot kohta loppusuoralla ja olemme ajatelleet sijaisvanhemmuuden olevan meidän juttu.
Ja vaikka hoidot tuottaisivatkin vielä tulosta ja saisimme omiakin lapsia, aiomme siltikin sijaisvanhemmiksi.
Onko oma lapsettomuus mielestänne väärä syy alkaa sijaisvanhemmaksi? Tiedän, että sijaislapset eivät tulisi olemaan omia lapsia samalla tavoin kuin biologiset, mutta tärkeintä meille olisikin vain elää lapsiperheen arkea, niin kuin muutkin meidän ikäisemme tekevät. Se tietysti mietityttää, että kun lapseen kiintyy, jos hän meillä vuosia asuu, niin miltä tuntuu, kun lapsi muuttaakin takaisin omaan kotiinsa.
Teemme tällä hetkellä tukiperhetyötä ja meillä käy yksi lapsi kerran kuukaudessa. Hänen äitinsä kanssa yhteistyö sujuu oikein hyvin ja olen onnellinen, että lapsella on niin hyvä olla kotona äidin luona. Meillä hän käy lähinnä siksi, että äiti saa omaa aikaa ja aikaa levähtää.
Olen sosiaalialan ammattilainen ja tiedän, ettei vaikeuksilta vältytä sijaislasten kanssa. Emme pelkää näitä vaikeuksia ja luotan siihen, että saamme tarvittaessa apua sosiaalityöntekijöiltä. Olisi kiva kuulla kokemuksia toisilta lapsettomilta tai ihan keneltä vaan.
Onko täällä ketään, joka on alkanut sijaisvanhemmaksi siksi, ettei saa omia lapsia? Meillä lapsettomuushoidot kohta loppusuoralla ja olemme ajatelleet sijaisvanhemmuuden olevan meidän juttu.
Ja vaikka hoidot tuottaisivatkin vielä tulosta ja saisimme omiakin lapsia, aiomme siltikin sijaisvanhemmiksi.
Onko oma lapsettomuus mielestänne väärä syy alkaa sijaisvanhemmaksi? Tiedän, että sijaislapset eivät tulisi olemaan omia lapsia samalla tavoin kuin biologiset, mutta tärkeintä meille olisikin vain elää lapsiperheen arkea, niin kuin muutkin meidän ikäisemme tekevät. Se tietysti mietityttää, että kun lapseen kiintyy, jos hän meillä vuosia asuu, niin miltä tuntuu, kun lapsi muuttaakin takaisin omaan kotiinsa.
Teemme tällä hetkellä tukiperhetyötä ja meillä käy yksi lapsi kerran kuukaudessa. Hänen äitinsä kanssa yhteistyö sujuu oikein hyvin ja olen onnellinen, että lapsella on niin hyvä olla kotona äidin luona. Meillä hän käy lähinnä siksi, että äiti saa omaa aikaa ja aikaa levähtää.
Olen sosiaalialan ammattilainen ja tiedän, ettei vaikeuksilta vältytä sijaislasten kanssa. Emme pelkää näitä vaikeuksia ja luotan siihen, että saamme tarvittaessa apua sosiaalityöntekijöiltä. Olisi kiva kuulla kokemuksia toisilta lapsettomilta tai ihan keneltä vaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
suurimman osan tänne kirjoittavien biojen kertomuksia, tiedät, ettei helpppoa tule olemaan; sinua syytetään kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Onneksi on poikkeuksiakin, jotka oikeasti ajattelevat lastansa ihmisenä, eikä esineenä joka kuuluu yksinoman heille eikä kenellekään muulle.
Ne henkilöt vihaavat sitä, että lapsi kiintyy sijaisvanhempiin ja heidän mielestään laitos on ehdottomasti paras paikka pienellekin lapselle.
Rakkauttako se?
Jos on, niin olen käsittänyt koko rakkaus-sanan totaalisesti väärin.
Kirjoituksestasi ilmeni, että olette todella punninneet ja miettineet sijaisvanhemmaksi ryhtymistä monesta vinkkelistä. Hienoa. Pelkkänä lapsettomuuden hoitona sijaisvanhemmuus olisikin hieman monimutkaisempi juttu. Mutta itsellämme ollut samantapainen tilanne. Meillä on myös biol.lapsi ja vaikka olisi enemmänkin, olisimme silloinkin sijaisperhe. Elämäntapa.
Ajattelimme asian niin, että sehän on ainoastaan sijaislapsen etu, että hän on odotettu ja rakastettu perheen jäsen, niin kuin on biolapsetkin. Eli ei tietenkään voi olla huono asia, että perhe haluaa lapsia.Olemme erittäin tyytyväisiä elämäämme sijaisperheenä.
Niin kuin kirjoititkin, että ongelmia tulee varmasti eteen..tosin kaikki sij.lapset eivät ole ongelmaisia. Vanhempien ja sossun kanssa on tehtävä yht.työtä jne. Tämä on siis hieman erilaista vanhemmuutta (lainalapsille). Takaraivossa on kokoajan muistutus, että emme tiedä kauanko sijoitus kestää. Mutta kun parhaamme lapsen eteen teemme, uskomme että kuitenkin meillä asutusta ajasta on lapsen tulevaisuudelle hyötyä. Tsemppiä ja iloa tulevaan!!
Kyllä lapsettomuushoidot takana ja olimme kauan pohtineet adoptiota,menimme sos.toimistoon asiasta keskustelemaan,ehdottivat sijais vanhemmuutta...joten olemme olleet nyt venhempina kahdelle lapselle kohta kuusivuotta.Lapset vaikka eivät olekkaan omia, rakkaus heitä kohtaan on ehkäpä vielä suurempi kuin jos olisin synnyttänyt ,olemme saaneet antaa lapsille hyvän lapsuuden ja turvallisen kodin.Olemme onnellinen perhe ja biot mukana kuvioissa silloin tällöin,olemme saaneet luvan olla äiti ja isä ja kaikki on mennyt hyvin .Alussa olikin pelko lapsien mahd.kotiutumisesta mutta nyt sen tietää että lapset on meillä ja pysyy,,,ihmettelenkin miksi adoptio jonottajat jaksavat niin kauan odottaa lasta ulkomailta koska suomessa on paljon kodittomia lapsia jotka odottavat vanhempiaan.Olisin heti valmis lapset myös adoptoimaan jos niin kävisi rahan kiilto silmissä tätä ei tehdä.Suosittelen,,,sijaisvanhemmuudessa on sekin hyvä puoli että lapset saavat nähdä vanhempiaan ,adoptoidut lapset ottavat kuitenkin vanhempana asiasta itse selvää ,,nyt vanhemmat ovat kuitenkin jossain lähettyvillä ja tapaavatkin mahdollisesti joskus..että tsemppiä vaan,,,