Me ollaan yritetty lasta nyt noin 3 vuotta. Saatiin mahd. osallistua tutkimuksiin ja hoitoihin n. 1.5 vuotta sitten, menemättä jäi. Siksi koska mieheni mielestä kaikki on vaan kiinni yrityksen puuttesta ja asiasta ei oikein muutenkaan puhuttu niin se vaan jäi.Eikä asiasta oikein puhuta nytkään. En ehkä edes halua, minulle oli aikoinaan niin kova pala kun mieheni sanoi minulle että kyllä se siitä! Siis aivan kuin minulla olisi vain päässä vikaa ja kaikki olisi kuviteltua...
Olen vain odottanut miten kauan menee että häntäkin kiinnostaisi asian selvittely...
Kolme vuotta on aika pitkä aika...
Meill on työt aina pääasia, molemmat ollaan yrittäjiä... mikään ei ole koskaan säännöllistä. Ahdistaa kun en tiedä mitä tekisin senkin suhteen. Jos jatkan näin, joudun lopettamaan kun lapsi tulee. Ja jos laajennan koska siihen olisi nyt hyvä mahd. niin asiat menee tod. hankalaksi lapsen tullessa. Isot velat ja työsopimus painaa sitten jo päällä. Mieheni haluaa minun laajentavan, myönnän että se olisi järkevaa kaikinpuolen muuten....
Kaikki meillä pyörii työasioitten ympärillä, aina..
Siksi kai ajatuksiini on tullut asia mitä en olisi koskaan osannut enää odottaa.... Haluaisn ehkä taas käyttämään ehkäisyä. Uskomatonta että edes ajattelen näin mutta siten edes yksi asia elämässäni olisi varmaa. Osaisin edes työni miettiä.
Tekee mieli luovuttaa, ei tätä yksin jaksa...
Luulen että kärsin ajoittain masennuksesta, en tiedä... uskomatonta miten ihminen voi vaan jumahtaa ja olla tekemättä yhtään mitään..
Haluasin edes kerran elämässäni kokea että joku ymmärtäisi tämän asian, mitä koen ja tunnen...
Pakko myöntää mutten taida voida kokea sitä mieheni kanssa...
Ihmisillä on vielä muutenkin niin outo tapa suhtautua asiaan, vähättelevästi tottakai.
Tunnen itseni hylkiöksi, kaikilla tuntuu olevan parempi käsitys siitä miten asiat täytyisi tehdä. Älä stressaa on kaise yleisin... älä mieti asiaa niin kyllä se siitä... en voi tietää kun ei ole tarvinnut kokea... mutta pahin... kyllä se siitä! Niin, olenpas minä typerä kun edes mietin asiaa, kyllähän se siitä. Riesa.
Miksi tälläinen täytyy käydä yksin läpi, en osaa kuvitella naisen elämään isompia asioita mietittäväksi.
en ole yli vuoteen edes merkannut kuukautisiani ylös, ei kiinnosta enää. Eli en mieti asiaa. Eipä sekään auta.
En ole enää mikään nuori, kohta kolmekymmentä.
Tuntuukin niin uskomattomalle että jos nyt oikeasti minä haluankin pitää edes taukoa tässä "yrittämisessä". Sitten jos pilaankin kaiken sillä, en pääse edes hoitoihin taas kun ei olla "edes" yritetty.
Vaikeaa...
Niin vaikeaa..
Miksi elämä on..
2
437
Vastaukset
- Päiväperho
Myös meillä mies oli alkuun vastahakoinen ja asenteella,että kyllä se sieltä tulee kun on tullakseen.Sain aina kuulla olevani hätäinen ja stressaavani liikaa. Itse tomerana hakeuduin kuitenkin tutkimuksiin ja itseltäni löytyikin PCO-tyyppiset munasarjat ja ovulaatiohäiriö. Luonnollisena jatkeena selitin miehelle ettei omia tutkimuksiani jatketa jos hän ei ole mukana hoidossa ja häntä ei tutkita. Lopulta sain hänet antamaan oman näytteensä. Valitettavasti myös hänellä todettiin hedelmöityskyvyn kohtalaisesti laskeneen eli vain 22% normaaleja siittiöitä. Tämän jälkeen miehen asenne on muuttunut ja koen lopulta, että tämä on todellakin meidän yhteinen projekti, eikä vaan "naisellista kotkotusta".
Kolme vuotta on kuitenkin pitkä aika ja luultavasti jssain on vikaa myös teillä. En usko, että siihen yrittämiseen tarvitaan muuta kun seksiä pari kertaa viikossa ja jos sillä ei onnistu reilussa vuodessa jotain häikkää on. Mies saattaa ehkä alitajuisesti pelätä itsessä olevan jotain vikaa tai sitten ei kertakaikkiaan ole valmis tai halua lasta. - ymmärrän
hei,
meilä myös 3v. takana lapsettomuutta.
mies on myös ollut sitä mieltä, että kyllä se siitä, kunnes sain kunnon itku/huutokohtauksen.
ensi viikolla on ensimmäinen lääkärissä käynti.
teemme molemmat hullun lailla töitä, todella pitkää päivää ja usein matkatöitä.itselleni ei makseta edes ylityökorvauksia ja enempää en pystyisi tekemään, vaikka olisin yrittäjä. olen pätkätyöläinen ja itsensä on myytävä kerran toisensa jälkeen jo seitsemän vuoden ajan samalle työnantajalle.
tunnen takertuvani töihini liikaa -uraakin olisi toisaalta luotava. rakastan töitäni ja olen siinä hyvä, mutta rajansa kaikella. koska mieskin matkustaa paljon,eivät elimemme yksinkertaisesti ole oikeaan aikaan samassa paikassa..jonkin on muututtava...
elän hyvin onnellista aikaa muuten, mutta lapsettomuus ja sen ajatteleminen hallitsee jokaista sekuntia, jonka olen vapaalla. se turhauttaa,sillä mitä jos en koskaan saa lasta ja lopputulos on 10 surtua ja hukattua vuotta?!
menenkin lääkäriin, sillä jos saisimme tiedon, että lapsia ei tule ei tarvisi kitua tällä tavalla.romahtaisin varmaan sen uutisen kuultuani kunnolla ja vuoden päästä näkisin auringon ja toteaisin, että onhan elämässä silti paljon kivaa... sitten ainakin tietäisi eikä eläisi jatkuvassa epätietoisuudessa.
mieti mitä elämältä haluat ja kenelle sinä oikein yritystäsi rakennat, jos lykkäät lääkäriin menoa? aatos erkolla ei ole lapsia, mutta hänellä on suomen suurin mediakonserni. vain hän itse osaa vastata, riittääkö se onneen, mutta epäilen...
toisaalta voit saada lapsen, joka ei ymmärrä busineksista mitään, ja joka panee työllä ja tuskalla rakentamasi yrityksen lihoiksi heti kun sinusta aika jättää tai ajaa sen osaamattomuudellaan konkurssiin.
oli miten oli, mutta uskotko, ettei kukaan työkavereistasi tule arkkuasi kantamaan. kun kuolet stressaantuneena yksin kollegat toteavat, että tyhmä akka kun ei osannut priorisoida ja perheenkin jätti hankkimatta. mahdollisesti mieskin on 50-vuotiaana tullut uusiin aatoksiin ja todennut, että oikeastaan lapset olisivatkin kivoja ja koska vanha vaimo ei niitä enää voi toimittaa, voi aina tilalle hankkia Puolasta 22-vuotiaan isotissisen hedelmällisen blondin...
tämä on nyt aika pahaa kärjistystä, mutta näitä asioita minä omassa päässäni pyörittelen.
töihin ilmoitin, että aion mennä lapsettomuushoitoihin ja että se TULEE häiritsemään työtäni ja että jos se on ongelma, antakoot potkut. saa nähdä uusitaanko seuraavaa sopimusta. vahinko, koska kuten sanottua, olen hulluna työhöni. aina vaan ei voi voittaa...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342024Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291082- 69883
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?262770Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65760- 14744
- 83693
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213679- 26673