Richard Burns kuoli

Richard Burnsin muistoksi laadin seuraavan lyhyen tiivistelmän hänen urastaan ralliautoilussa:

Richard Burns nousi ralliautoilun huipulle Iso-Britanniassa Colin McRaen viitoittamalla tiellä. Ura alkoi juniorina kansallisia ralleja kierrellessä 90-luvun alussa Peugeot 309:llä. MM-tasolla mies teki debyytin jo 1990 RAC-rallissa.

Rikun tahti oli kova, mies voitti Iso-Britannian kansallisen mestaruuden jo 1993 Subaru Legacylla. Sarjan taso oli korkea, joten nuoren miehen tulevaisuutta pidettiin erinomaisena. Vuoden lopussa Burns sijoittui seitsemänneksi kauden päättäneessä MM-rallissa ja oli selvää, että nousu kansainväliselle tasolle alkaisi. Riku kiersi Aasian-Tyynenmeren rallisarjaa Subaru Imprezalla ja osallistui kolmeen MM-ralliin. Burnsista oli näin tullut palkkaa ansaitseva tehdaskuski.

Kausi 1995 sujui kehityksen merkeissä ja ensimmäinen podiumi tuli kauden päättäneessä RAC-rallissa. On aivan normaalia, että aivan parhaimmatkin kuskit tekevät debyyttinsä ja parhaat tulokset uran alkuvaiheessa omassa kotirallissa.

Kaudeksi 1996 Burns vaihtoi tallia ja siirtyi Mitsubishi RalliArtille. Tässä vaiheessa talli oli keskittynyt voittamaan kisoja Tommi Mäkisen kanssa ja Burns oli pelkkä kakkoskuski muutamissa ralleissa. Mitsubishi ei ollut mikään varakas talli tuohon aikaan. Kuitenkin Mäkinen toi mestaruuden, joten seuraavaksi kaudeksi oli luvassa isompi budjetti. Burns keskittyi enemmän tuohon aikaan suosittuun Aasian-Tyynenmeren sarjaan, josta tuona vuonna tuli kakkossija.

Burnsin kehitystä avitti kaudella 1997 Mitsubishin parantunut taloustilanne ja kokemuksen karttuminen. Safarirallissa tuli kakkossija ja muutenkin mies ajoi pistesijoille. Kauden päätteeksi MM-pisteissä mies oli seitsemäs.

Kausi 1998 oli Richard Burnsin osalta ensimmäinen täysi kausi täysiverisenä tehdaskuskina. Menestyspaineita oli paljon. Alla oli auto jolla Mäkinen oli voittanut kaksi edellistä mestaruutta ja noussut yhdeksi rallihistorian pelätyimmistä kuljettajista.

Burns tarttui mahdollisuuksiinsa ja jo kolmannessa kisassa, Safari-rallissa, otti uransa ensimmäisen MM-voiton. Mies oli Mitsubishillä paikkansa arvoinen ja teki hyvää tulosta uransa huipulla ratsastaneen Tommi Mäkisen taustalla. Burns näytteli myös merkittävää osaa yhdessä MM-historian legendaarisimmissa ralleissa. Kauden 1998 päättänyt kilpailu oli Mäkisen ja Sainzin taistelu mestaruudesta. Jo ensimmäisenä päivänä Mäkinen liukastui merkitsemättömästä öljyläikästä betoniin ja kun Sainzin piti vain ajaa maaliin, petti auto 300 metriä ennen viimeisen pätkän maalia. Kisan voitti lopulta Richard Burns.

Kaudeksi 1999 Burns siirtyi Subarulle McRaen korvaajaksi: Tallitoveriksi asettuivat jo legendan arvonimeä kantanut Juha Kankkunen sekä belgian Bruno Thiry. Montessa kausi alkoi hapuillen, mutta kauden puolessa välissä vauhti oli niin Burnsilla kuin Subarullakin kohdillaan. Argentiinassa voitto oli jo lähellä, mutta se meni kuitenkin alle 10 sekunnin erolla Kankkuselle, joka voitti ensimmäisen kisansa yli viiteen vuoteen.

Burnsin kannalta asian teki harmilliseksi se, että hän oli saanut 10 sekunnin aikasakon aiemmin rallissa. Subarun tallipäällikkö David Richards ei hennonut tehdä tallimääräystä, kun Kankkunen viimeisen ek:n maalissa kyseli kyyneleet silmissä, että otanko aikasakon että Burns saadaan ykköseksi?

Kausi jatkui hyvissä merkeissä, Kreikassa tuli voitto, Jyväskylässä kakkossija ja kahdessa viimeisessä kisassa voitot. Lopulta nihkeästi alkaneen kauden jälkeen Burns oli MM-pisteissä hienosti toinen ja miehen status oli noussut aivan terävimmän huipun tuntumaan.

Burns lähti kauteen 2000 ehdottomana ennakkosuosikkina. Kauden ensimmäinen puolisko menikin mainiosti, mutta sitten ensimmäistä kunnon kautta ajanut Peugeot saikin 206-auton uskomattomaan lentoon Marcus Grönholmin ohjastamana ja toisaalta Burns ajautui odottamattomiin vaikeuksiin. Jyväskylässä nähtiin näiden kahden kuljettajan yhteenotto joka päätyi Burnsn kannalta nolosti. Lauantaipäivän avannut Juupajoen pitkä ek ja sen maalialue muodostui Burnsin kohtaloksi. Ajanottopisteen jälkeen auto meni ojaan ja kaatui pitkässä nopeassa oikeassa. Kuitenkin Burnsin vauhti oli ollut Jyväskylässä täysin vertailukelpoista Bossen kanssa ja silloin ei ole kyseessä mikään hidas mies.

Loppukauden osalta vauhti hyytyi sen verran pahoin, että mestaruus meni Grönholmille, vaikka Burns voittikin päätöskisan. Tuloksena oli jälleen hopeatila, mutta kahden kauden yhteistulokset osoittivat että Burns oli yksi parhaiten tulosta tekevistä kuskeista.

Kausi 2001 oli Burnsin suuri vuosi. Mies voitti mestaruuden kauden päättäneessä kolmen kuskin taistelussa. Mukana oli Tommi Mäkinen Mitsubishillä, Colin McRae Fordilla ja Burns Subarulla. Kausi oli ollut jokaisen kuskin osalta rikkonainen ja pisteitä ei ollut kerääntynyt kellekään kovin paljoa. Ensimmäisenä oli ulkona kiveen osunut Mäkinen, sen jälkeen McRae totalisoi Focuksen ja lopulta pinnalle pullahti Burns mestarina. Kauden rikkonaisuudesta kertoi jotain se, että Riku voitti vain yhden MM-rallin, Uuden-Seelannin osakisan.

Mestaruuden jälkeen mies vaihtoi melkoisen kohun ja sekasotkun saattelemana tallia ja siirtyi Peugeotille. Subarulla Burns oli kauden 1999 jälkipuoliskosta lähtien ollut selkeä ykköskuski, tallitovereina oli ollut uransa hitaammalla puolella ollut Juha Kankkunen ja sitten juniori-osaston miehet, Petter Solberg ja Markko Märtin.

Pösöllä tallikaveriksi, tai paremminkin vastaan asettui Marcus Grönholm, joka ei alusta alkaen tullut Burnsin kanssa toimeen. Alkuunkaan. Perinteisesti tällaiset erimielisyydet ratkotaan sekuntikellolla ja kolmen vuoden aikana mainetta kasvattanut Burns sai huomata inkoolaisen mahtavan nopeuden. Marcus suorastaan nöyryytti Burnsia ja oikeastaan kaikkia muitakin. Bosse vei mestaruuden naurettavan ylivoimaisesti. Burns jäi viidenneksi, mikä oli hieman noloa. Olihan alla samanlainen auto kuin Bossella.

Kausi 2003 alkoi muutoksilla. Pistelaskusääntöä rukattiin enemmän luotettavuutta suosivaan suuntaan. Burns tarttui tähän mahdollisuuteen ja nyt oli Bossen vuoro menettää konseptinsa. Siinä missä Burns keräili varmoja sijoituksia välillä 3-5, yritti Bosse vain voittaa kisoja. Paha virhe. Menetettyjen voittojen seurauksena Bosse yliyritti ja pisteitä kertyi lopulta tasatahtiin Rikun kanssa.

Ralliura kuitenkin päätyi Rikun osalta päätöskisan alla kun mies sai pyörtymiskohtauksen. Syyksi paljastui kasvain, joka lopulta sai selkävoiton Richard Burnsista kaksi vuotta myöhemmin.