kuuluuko tämä kysymys tänne palstalle? Mutta minä olen yksinäinen 33-vuotias yksinelävä nainen. en sano sinkku, vaan vanhapiika..
Minulla on artikullatio-ongelmia. en osaa lausua s, r, tai d- kirjaimia oikein. Ärrääni sorautan, ässä sihahtaa ja pohjanmaalta kun olen- d kuullostaa enemmän ärrältä-joka sekään ei suju oikein..
Olen melko nätti, normaalipainoinen, hyvä palkkaisessa työssä, harrastan urheilua ja elokuvia. Mutta minulla on myös hirveä sosiaalisten tilanteiden pelko. EN yksinkertaisesti uskalla avata suutani vieraiden ihmisten seurassa. Pelkään, että he purskahtavat nauruun, kuullessaan minun puhuvan. Näin on käynyt joitakin kertoja-ja nämä tilanteet ovat jättäneet jälkensä minuun. Artikuloin kyllä ihan selkeästi muuten ja olen muutoin verbaalisesti lahjakas.
Joten ennemmin vetäydyn kuoreeni ja olen hiljaa. silti kaipaan hirveästi ystäviä vierelleni ja miestäkin elämääni.. Tokihan elämässä on suurempiakin ongelmia, mutta tämä rajoittaa minua aika lailla.
Olen käynyt aikoinani puheterapeutilla 13 vuotta- eikä mittän apua köytynyt sieltä..
Kysyisinkin, miten suhtaudutte meihin puhevikaisiin? Paneeko aina naurattamaan? Tekeekö mielesi matkia ja miksi? Ja jos matkit, mietitkö lainkaan, että satutat ja syvältä?
Minulla on artikullatio-ongelmia. en osaa lausua s, r, tai d- kirjaimia oikein. Ärrääni sorautan, ässä sihahtaa ja pohjanmaalta kun olen- d kuullostaa enemmän ärrältä-joka sekään ei suju oikein..
Olen melko nätti, normaalipainoinen, hyvä palkkaisessa työssä, harrastan urheilua ja elokuvia. Mutta minulla on myös hirveä sosiaalisten tilanteiden pelko. EN yksinkertaisesti uskalla avata suutani vieraiden ihmisten seurassa. Pelkään, että he purskahtavat nauruun, kuullessaan minun puhuvan. Näin on käynyt joitakin kertoja-ja nämä tilanteet ovat jättäneet jälkensä minuun. Artikuloin kyllä ihan selkeästi muuten ja olen muutoin verbaalisesti lahjakas.
Joten ennemmin vetäydyn kuoreeni ja olen hiljaa. silti kaipaan hirveästi ystäviä vierelleni ja miestäkin elämääni.. Tokihan elämässä on suurempiakin ongelmia, mutta tämä rajoittaa minua aika lailla.
Olen käynyt aikoinani puheterapeutilla 13 vuotta- eikä mittän apua köytynyt sieltä..
Kysyisinkin, miten suhtaudutte meihin puhevikaisiin? Paneeko aina naurattamaan? Tekeekö mielesi matkia ja miksi? Ja jos matkit, mietitkö lainkaan, että satutat ja syvältä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
tyttö hyvä tollaisesta nyt välitä kyllähän meitä on monenlaisii mutta jos olet muuten mukava ihminen luulis sinulle löytyvän joku mukava kaveri joka ymmärtää sinua ei me ketään olla täydellisiä eikö näin ole ?
Vähänkään hyviä tapoja tai sivistystä omaavat ihmiset kyllä ymmärtävät, että puhevikainen tai ei, olet ihminen siinä missä muutkin.
Ei tähän ominaisuuteesi tarvitse _eikä kuulukaan_ kiinnittää erityistä huomiota, ne harvat "sankarit" jotka matkii ja nauraa on täysin juntteja, näiden mölinät sinun pitäisi vaan yrittää jättää omaan arvoonsa ja unohtaa, ei ole "tosta vaan" juttu, tiedän :/
No onneksi sentään suuri osa ihmisistä on ihan fiksua ja mukavaa sakkia.
Jaksamisia sinulle ja kyllä se onni sieltä vielä löytyy :)
ei sun tarvi välittää siitä mitä muut ajattelevat susta. Ole oma itsesi! Sulla on oikeus siihen! Olet arvokas, tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen juuri sellaisena ku olet. Älä tuhlaa aikaa sellaisiin ihmisiin, jotka eivät hyväksy sua sellaisena ku oot.