Esitän:
Ihmiset, jotka keksivät itselleen mielekästä tekemistä lopetettuaan juomisen, toipuvat alkoholismista muita kohtalontovereitaan nopeammin.
Sana on vapaa! Ottakaa kantaa!
Ihmiset, jotka keksivät itselleen mielekästä tekemistä lopetettuaan juomisen, toipuvat alkoholismista muita kohtalontovereitaan nopeammin.
Sana on vapaa! Ottakaa kantaa!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoitanpa tänne, kun en enää osallistu tipattomien ketjuun ja syyn olen ilmoittanutkin.
Mielestäni toipuminen on yksilöllistä ja mihin tilaan ihminen on itsensä ajanut. Saattaa olla, että mielekäs puuhailu edistää raittius pyrkimyksiä, mutta alkoholismi sairaudestahan ei koskaan parane lopullisesti, vaan sitä pitää hoitaa eri hoitomuodoin. Mielialastahan kaikki lähtee liikkeelle, eli kun alkaa raittiina saamaan asioita järjestykseen ja muutenkin kuntoutuu, niin ihminen automaattisesti aktivoituu ja alkaa puuhastelee. En ole mikään filosofi, mutta tässä yksi mielipide asiaan.
kanssasi. 'toipuminen on yksilöllistä' ...
Yksilöllisesti tulisi myös keksiä mielekästä tekemistä.
'mutta alkoholismi sairaudestahan ei koskaan parane lopullisesti.'
Lääketiede on vahvistanut alkoholismin sairautena pystymättä kuitenkaan valmistamaan lääkettä alkoholismiin. Tästä syystä itse käsittelen alkoholismia enemmän addiktiona (riippuvuutena) kuin sairautena samalla tavoin kuin tupakointia tai liikalihavuutta. Addiktiosta poispääsemiseen tarvitaan oikeanlaista asennetta. Ei ihmisen välttämättä tarvitse olla 'luja' pysyäkseen raittiina. Kyllä heikompikin ihminen voi järkiperäisesti ajatella lipittäneensä kehoonsa myrkkyä vuosikymmeniä. Asioiden oikea oivaltaminen helpottaa elämää. Itselläni viisi vuotta sitten (8 kk juomatta) ei ollut riittävästi asennetta. Nyt olen vahvempi (vaikka olenkin heikko).
Mistähän sinä vetelet noita mielipiteitä. Monesti olen lukenut ja miettinyt viisi minuuttia, todennut, että noinhan se on. Laiskuutta tai kiire (syy sekin), en ole vastannut: samaa mieltä tai joo.
Otetaan tästä esimerkki, minunkin mielestä se menee noin. Ainakin suurin osa rupeaa puuhastelemaan sen jälkeen, kun alkukankeus on ohi. Harva kai pöhnässä miettii, että nyt lopetan ja sitten rupean harrastamaan sitä ja tätä. Jotenkin mielipiteesi on niin tyhjentäviä ja viisaita, että siihen ei ole lisäämistä.
En pyydä sinua takaisin tipattomien ketjuun, se on oma päätös, mutta pysy tällä palstalla ja "filosofoi", joku voi todeta, että noinhan se on tai saada uuden ajatustavan.
Mussukka haastaa; ei oo tainnu kellään olla enemiä kommentoitavia Sun tyhjentävän juttus jälkeen! Tarttee kai iteki ruveta esittään kysymyksii, jotta sais varmemmin vastauksen.
Älä ny ketjuu jätä, tutut on niin turvallisii!
tarkoitettu Tujulle? Jos oli, niin kiitän palautteesta.
Ehkä tälläinen maallikko filosofointi perustuu siihen, että olen alkoholisti ja olen tutustunut AA- ohjelmaan osittain. Maailmassa on satojatuhansia alkoholisteja, en nyt tiedä tarkoin määrää
onko miljoonissa, mutta saman taudin kanssa ahertavaa veljeä ja jos itsensä tunnustaa alkoholistiksi, niin silloin periaatteessa ymmärtää toisten sielun elämää, mutta taustat saattavat olla erilaiset, eli sama tauti, mutta eri kantajat.
Tipattomien ketjusta.
En tällä hetkellä halua olla mukana ja en ilmeisesti saa keskustelua aikaan mielipiteilläni tai tähdentävillä sellaisilla ja tunnen itseni ulkopuoliseksi ketjussa. Ehkä pysyn palstalla silloin tällöin mielipiteineni, mutta tällä hetkellä näin.
Hyvää ja raitista jatkoa vaan Mussukalle ja Karbidille, hengessä olen mukana kuitenkin t. Tuju*
Hyvä valinta
jälleen hyvä analyysi tuju*. Näin olen ajatellut omalta kohdaltani tapahtuvan kun täs saa riittävästi tipattomia päiviä. Taistelu on vielä kesken, joten aina ei pysty edes kirjoittaan, saati ajattelemaan.
Sellaista se tahtoo olla, että voimaton sitä on alkoholiin nähden ja kaikki tuki on tärkeää raittiudessa pysymisessä, että ei lipsahda sivuraiteille ja itsestähän se on hyvin paljon kiinne, eli haluaako raitistua.
Ei muuta kuin raitista jatkoa paranoinille. t.Tuju*
ja samoin sinulle Tuju* voimia raitiiseen elämään.
Otan sen verran kantaa kirjoitukseesi, että "keksivät" mielekästä tekemistä. Se on ihan sama juttu, jos ajattelee vaikka laihista. Ei aina olis ajatukset ruuassa.
- Eikö oma työ ole sitä? Kotona kotihommat. Näin ainakin naisille. Oletko mies vai nainen? En ole lukenut profiiliasi. Miten paljon ihmisellä pitää olla vielä jotain muuta tekemistä, jos päivän on työssä? Kyllä monet liikakäyttäjät ovat ihan normaaleja työssäkäyviä. Syitä voi olla monia: tylsä työ, ongelmat työpaikalla, seksielämä, lapset lähteneet kotoa--->tyhjiö, ei ystäviä, ystävät muuttaneet pois, lähiomaisen kuolema.
Eivät kaikki alkoholistit ole työttömiä etkä kyllä siihen viitannutkaan. Jokaisella on omat syynsä ottaa alkoholia. Onko se alkon ottaminen joka tapauksessa aina vain paha juttu???
Miksi aina suomalaisia syyllistetään, jos ottaa rentoutuakseen vaikka pullon viiniä. Sana alkoholisti on tosi leimaava sanonta. Joka hoitaa työnsä ja muuten elämänsä, se vaikka jokailtainen viinilasillinen- tai jopa pullollinen suotakoon.
Olen kirjoittanut johdantoni vain ja ainoastaan meille, jotka yritämme päivä päivältä pysyä raittiina. Tuskin tarvitsee alkaa selvittämään, miksi olemme alkoholisoituneet tai miksi haluamme pysyä raittiina. Alkoholi on alkoholistille keskeinen asia. Se on kuin jalkapallomaajoukkueemme Litmanen. Kaikki peli rakentuu alkoholin kautta. Elämä romahtaa, jos ei keskikentällä ole kossupulloa (tai vastaavaa).
Elämä alkoholin oton jälkeen pitää rakentua uusille pohjille. Koko ajan kuningasalkoholi kummittelee mielessä. Mikä onkaan helpompaa, kun alkaa keskustelemaan aktiivisesti tuon kuninkaan kanssa. On varma, että se keskustelu päättyy siihen, että olet taas kerran, kun nuijalla lyöty. Aamulla kieli on kuin peduiinin sandaali ja kissan paskat suussa. Taas tulee mietittyä elämän mielettömyyttä ajattelematta, että, jos oppisi ajattelemaan mielekkäästi, positiivisesti ja huomaisi, että tässä elämässähän on järkeä! Se on vain löydettävä. Se oma tapa! En missään nimessä lähde syyllistämään ketään. Olen itse viettänyt tosi makeita hetkiä kuningasalkoholin kanssa ja tunnustan, että joskus kaipailen niitä hetkiä. Mutta silloin, kun ymmärtää, mitä samanaikaisesti on yliampuvina juomishetkinä menettänyt, tajuaa, että on tää kliffaa ilman etanoliakin.
Sukupuolellani (joka luonnollisesti mullakin on) ei ole tässä kysymyksessä mitään merkitystä mikäli et treffejä ala ehdottelemaan.
PS. Ollaan kylläkin samanikäisiä.
Juomisen lopetettuaan ihmisen ei oikeastaan tarvitse keksiä mielekästä tekemistä, sillä ne tekemättömät tekemiset säilyivät koskemattomina melkein nenän edessä ryypiskellessä, ja turtuneena ei jaksanut, viitsinyt ja voinut niihin tarttua. Kun sitten tulee virtaa kintaisiin, niin hyötytekemistä löytyy.
Toki joskus kuivana voi tulla eteen tilanteita, että joutuu pähkäilemään, että mitäs nyt sitten, ja se on vaaran hetki, kun saa syyn turhautumiseensa narauttaa korkki auki, ja taas riittää tekemistä sahaamalla oksaa poikki altaan.
ei työt tekemällä lopu, ei edes selvin päin. Raittiina jää tehdyt asiat paremmin mieleen ja olo saattaa välillä tuntua jopa onnelliselta, jos se nyt haittapuolena mainittakoon (heh-heh).
Hyvää jatkoa Horokurkulle. Nimimerkkiäsi olisi hauska nähdä myös jatkossa.
jo aikaa sitten, nimittäin nimimerkkien kanssa. Viimeisin on tuo Horokurkku, sitä ennen Litrahuuli, Juomamaisteri, Tenukeppi, Urpo-Örvelö, Sammio, Deeku, Syväkurkku, I.Keturi ja alunperin se kaheli AimoKankkunen oikein lipun kera. Ja kaikki tämä nimimerkkitehtailu vain, että Dokaani hämääntyy, kun tekee luonneanalyyseja kirjoittajista, kuten kerran jo teki lahjakkaasti, mutta sitten itse sen hävitti, mikä oli suuri menetys mm. Suomen Psykoanalyytikkojen Yhdistykselle, sekä kirjallisille piireille.
Pitääköhän tästä lähteä terapeutille, kun meinaa tuo persoonallisuus jakaantua, suorastaan sirpaloitua noiden nimien kanssa?
kun funtsin nimimerkkejäsi. Horokurkulla, Litrahuulella, Urpo-Örvelöllä, Deekulla sekä AimoKankkusella on ollut paljon annettavaa. Eipä tarvi kahta (vaan kymmenen) kertaa kehottaa, että pysypä linjalla.
Ps. Joko olet eukon ittelles löytäny?
Tietenki jos on tarpeeks mielekästä tekemistä niin ajatukset ei niin helpolla siirry juomaosastolle ja raittiuden myötä niitä mukavia harrastuksia ja mielenkiintoja tuntuu löytyvän ihan ku itestään.
Mutta:esim allekirjottanu ei voi unohtaa tunnepuolta - eritoten negatiivisia tunteita. Mulla on ollu harrastuksia ennen ja jälkeen alkoholisoitumisen mut mä oon aina nitkahtanu esim vihan ja silmittömän suuttumuksen tunteisiin eli en ole osannu niitä käsitellä. Enhän mä tietysti täysoppinu oo vieläkään, mut mulla on loppuelämä aikaa opetella.
toki riippuu ja pitääkin ajatuksemme tunteissamme ja tuntemuksissamme. Alkoholillahan olemme sumentaneet nimenomaisesti tunnepuoltamme. Halunneet tuoda julki tai peittää jotakin mihin emme ole selvinpäin pystyneet tai ainakin olemme kokeneet asiat helpommiksi vaikutuksen alaisena.
On joskus vaikea esim. laskea kymmeneen ennen kuin reagoi johonkin asiaan. Sitä toimii silmänräpäyksessä, vihassa, 'päällimmäisen tunteen' mukaisesti. Tästä syystä meidän pitäisi oppia keskittymään, ajattelemaan, hallitsemaan tunteita jne. Helpommin sanottu kuin tehty. Silti: mielekäs tekeminen ja aktiivinen ajatteleminen on mielestäni parempia kuin paikallaan olo ja itsesääli, joihin myös 'lankeamme'.