ahdistusta?

on riutua ja valittaa jatkuvasti, kun se saa muutkin ahdistuneeksi. Menisit vaan rohkeasti lääkäriin, niin apua löytyy tavalla tai toisella.

Kyllä minulla myös tupakan lopetus aiheutti aika kummallisia ahdistuksia. Heräsin aina klo neljä hirveisiin syd. tykytyksiin. Maksoin vuokran kaksi kertaa, olin rauhaton itkeskelin yms. Lihoin muodottomaksi vaikka oksentelinkin. Sitten aloin hoitamaan ahdistustani itse. Kirjasin ylös syömiset ja joumiset yms. kaikki ahdistukset. Muutin paikkakuntaa ja aloin hoitamaan ahdistusta säännöllisellä ulkoilulla. Tein päivittäisiä reippaita kävelylenkkejä. Olin työtön, mutta menin työhön pelastusarmeijan kirppikselle ilmaiseksi, jotta sain säännöllisyyttä elämääni. Ja aina kun ahdistus tuli illalla kun ei ollut tekemistä, otin viinaa tai kaljaa jos oli viikonloppu. Arki-iltaisin kävin kävelyllä ja uimahallissa. Olo koheni sitten pikkuhiljaa. Olin sitkeä, enkä sortunut tupakkaan.

Olen varma että tupakan lopettaminen oli yksi laukaiseva tekijä, mutta voi olla että oli jotain muutakin. Olin todella tyytymätön miesystäväänikin. Nyt lopettamisesta on jo kolme vuotta ja ahdistus tulee aina vain harvemmin. Juon vähemmän, liikun päivittäin työmatkat kaksi kilometriä aamuin ja illoin kävellen. Olen saanut oikean työpaikan. Ja uuden miesystävän, jätin edellisen samassa rytäkässä. En mennyt lääkäriin puhumaan ahdistuksesta, kun oli se viina ahdistus lääkkeenä. Ei kait mielenterv. toimistossa taideta näinkin juopohkoa hoitaa. Ja mitkään lääkkeetkään eivät olisi tulleet siksi kysymykseen myöskään.Olin vannonut etten sekota viinaa ja lääkkeitä. Enkä muutenkaan ole niihin lääkkeisiin taipuvainen. Nyt tuntuu kun olisin ihan toinen ihminen nykyään, kun on rennompi olo.

Ahdistukseen on aina olemassa syy. Ja sinä tiedät sen kyllä, mutta ehkä et halua myöntää syytä. Et saa sitä sanottua etkä kirjoitettua. Se on suuri mörkö joka ei tahdo poistua sitten millään. Itselläni on tämä ongelma, enkä ole päässyt siitä pois.
Yritä miettiä mikä ahdistuksen syy voisi olla. vaikka vain mielessäsi ensin..se voi olla joku suuri tai sitten pienikin asia joka on kasvanut isoksi.

on ollut ja on vieläkin aivan samanlaista ahdistusta..

"ja pelottaa että en osaa enää elää normaalisiti"

huoh.. hemmetin tuttua! :/

Onko sulla kauanki tuota jatkunut?
Kannattaisi nimittäin hakea jostain tuohon apua.
Lääkityksellä ahistus varmasti vähenee, ja asioiden selvittelyllä...

Hei Pelokas!

Mulla on tuota aivan samaa.Se on vähän kuin joku möykky joka on mun sisällä ja ei tiedä miten sen sais pois.Sun kannattaa oikeesti puhua tuntemuksestasi jollekkin joka tuntuu turvalliselta, esim. terveyskeskuksissa on psykiatrisia sairaanhoitajia jotka osaavat vähän kartottaa yhdessä sun kanssa sun tilannetta ja aukasta solmuja.Ja se että murehdit ja valitat jatkuvasti asioita tyttöystävällesi ja muille läheisille on varmasti piinallista myös heille,siirrät sitä vähän kuin heillekkin.Itse menetin poikaystäväni varmasti aika pitkälti ahdistukseni takia,toki siihen liittyy muutakin.Mutta sain kuitenkin nyt erotessa kuulla että se on ollut tosi raskasta,ei ainaista voimattomuutta,valittamista ja synkkyyttä ole kiva kuunnella,ja kun toinen ei sille mitään voi.Siinä alkaa tämä toinenkin tuntea itsensä ahdistuneeksi.Ja voin sanoa että olen nyt tosi kurjassa tilanteessa,olen jäänyt tosi yksin.Olisi pitänyt alkaa keventää mieltään jo aikaisemmin,niin olisin saattanut selvitä,jos en kokonaan niin ainakin paremmin näistä sydänsuruistakin.Ja mitä tulee tuohon "normaalisti elämiseen",niin kyllä mä luulen että tiiän mitä tarkotat.Mulla on ollut,ja on viel edelleenkin usein se olo,kun vaikka katson muita ikäisiäni.He vaikuttavat aina niin huolettomilta ja pelottomilta.Ja kun tarkemmin ajattelee,taidan olla väärässä,sillä meillä kaikilla tulee joskus ahdistusta,pelkoa ja muuta,se vain ilmenee eri tavalla ja eri elämänvaiheissa.Ja tuo röökaaminen,sen lopettaminen aika varmasti vaikuttaa.Itse poltan,ja lopettaminen käy mielessä.Ajattele miten hyvä asia on että pystyt olemaan polttamatta,oot onnistunu jossain aika isossa jutussa.Toivottavasti mäkin onnistun!
Mutta ehdotan oikeesti että etsit ne asiat jotka nyt ahdistaa,kirjota vaikka paperille.Käsittele niitä sitten jonkun kanssa,joka on sun kans tavallaan samaa mieltä.Mulla tää projekti on menossa kokoajan.Ei sitä pahaa oloa tarvitse sietää,se on vaan turhaan tiellä haittaamassa.

Tsemppiä :)