Vm. -71 pystylamppu, varsin hyväkuntoinen ja
siisti. Takaiskarit loppu, helppo nakki. Oikea
etulokari ja osa etupuskuria laitettava, trukin
raapimat, ei ruostetta, helppo nakki. Mutta tämä
2.5 kutonen, muuten kaiketi ok mutta kaasarin
tilalla on imusarjan tukkeena tuppo
talouspaperia. Minkä merkkinen ja tyyppinen
kaasari tältä tontilta on lähtenyt muille maille?
Jos originaalia ei saa, korvaava tuote olisi
mikä? Vaikea nakki, ennen kuin pääsee ottamaan
savut ja toteamaan koneen todellisen kunnon.
siisti. Takaiskarit loppu, helppo nakki. Oikea
etulokari ja osa etupuskuria laitettava, trukin
raapimat, ei ruostetta, helppo nakki. Mutta tämä
2.5 kutonen, muuten kaiketi ok mutta kaasarin
tilalla on imusarjan tukkeena tuppo
talouspaperia. Minkä merkkinen ja tyyppinen
kaasari tältä tontilta on lähtenyt muille maille?
Jos originaalia ei saa, korvaava tuote olisi
mikä? Vaikea nakki, ennen kuin pääsee ottamaan
savut ja toteamaan koneen todellisen kunnon.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Alkuperäinen on todennäköisesti ollut Zenithin
kaksikurkkuinen pystykaasari. Jos et sellaista
mistään saa, helpoin korvaaja on Zenith-
Strombergin muuttuvakurkkuinen, joita on ollut
volvoissa ja saabeissa mersun lisäksi. Sitä
varten joutuu tekemään adapterin (voi tosin
kaasutinexperteiltä löytyä valmiinakin).
Jos imusarjan aukko on valmiiksi vaakasuora,
siinä on alunperinkin ollut Zenith-Stromberg.
Koneen kunnon voi jollakin varmuudella kyllä
todeta ilman savujen ottoakin; jos kone ei pyöri
siivapyörästä räikällä pyörittämällä, se täytyy
avata (männät ruostuneet kiinni, renkaat jumissa
tms)
Savujen otto tosiaan kiinnostaa heti alkuun
sillä, että kone pyörii kepoisasti
räikkävetoisenakin. Käyntiinlaitolla on sitten
tarkoitus saada selville ylimääräiset kolinat,
savutukset ja samaten voimansiirtopuolen
edesottamukset, ainakin karkeasti. Eikös näissä
koneissa, vai oliko se 280, pieni rohina nokka-
osastolla ollut vielä kohtuudella hyväksyttävää.
Koneen kilometrit ovat mysteeri, vajaata 400 tkm
epäillään, auto ollut pukeilla pari pidempää
pätkää. Toisaalta motin on sanottu olleen auki
kertaalleen ainakin kantta myöten.
Kiitos ja kumarrus tiedoista, tästä aukeni oiva
oikopolku hankkeen etenemiseen. Mikseihän tämä
Kaasutinexpertti kajahtanut harmaaseen
aivosolukkoon hetimmiten.
onkos tuossa pystylamppukoneessa ollut
minkälainen ryyppy? Tuli vaan mieleen, että onko
täysin käsikäyttöinen, automaattinen vai
tällainen kertapolkaisusta pelittävä kuin omassa
autossani?
Väittävät tuon Zenith-Strömbergin olevan jonkin
verran kuluvainen ja herkkä saädöille. Omat
kokemukset ko. aiheesta ovat hitusen rajalliset --
suosittelisin kuitenkin olemaan perin tarkkana,
jos käytettyä Zenithiä korvauskaasariksi halajat.
Kulunutta sellaista ei saa pelaamaan kunnolla
oikein mitenkään.
Eiköhän korvauskaasariksi käy melkein mikä vain
ns. tunnetun talon tuote, Weberin tms.
valikoimista. Vaikka sitten käsiryypillä, jos
käyttöpeliksi olet ajatellut.
Auton nykyisen omistajan mukaan kylmänä talla
kerran pohjaan, töppönen ylös ja tulta munille.
Sillä pitäisi lähteä. Tuon horoutuneen Zenith-
Stömberginin oikut ovat tiedossa, tosin toisen
merkin tiimoilta - jos ei nyi, niin juo kuin
kameli eikä ota kunnolla kierroksia. Jos ottaa
varvia niin pintakaasu nykii niskanikamat
sijoiltaan, jos silloin edes käynnistyy jne.....
Mutta mikäs ihme se, kun Zenith tekee kelloja ja
Stömberg sähköliesiä, ja ne yhdessä..no joo :D
Itse luotan näissä käsitoimiseen huikkaan kuten
oluttakin otettaessa. Tämän ikäluokan
automaattiset ja kerran poljettavat taitavat olla
vähän epävarmoja. Ja eiköhän se käsivirityskin
onnistu. Ties vaikka olisi kojetaulussa verhoilun
alla nupille valmis reikä, nakujen vetostartista
tähteelle jäänyt nimittäin ;)
niin kuin tässä mun -89 (!) mersussakin. Vaikka
kaasari merkiltään onkin Pierburg.
Juu, hyvältä kuulostaa pystylamppumeininki.
Jatkakaa harjoituksia, ja raportoikaa projektin
kulusta...
En tietystikään tiedä autovanhuksen
käyttötarkoitusta, mutta jos museokatsastuksessa
ajattelit näyttää pystylyhtyä, niin siellä voi
tulla napinaa jos pannuhuoneesta ei löydy oikeaa
kasutinta.
Valkoisen Alte Tanten käyttöfunktio on vielä
hieman hämärän peitossa. Yleinen hyvä kunto ja
varsinkin orkkisosien, tuota juottolaa
lukuunottamatta, täydellisyys toisaalta puhuisi
jopa MR-kunnostuksen puolesta. Käyttöautoksikaan
sitä ei ole haaveiltu, olisiko sellainen
kesäisten viikonloppujen mukavanpulskea ajopeli
nyt se lähin tavoite. Se on varma, että
lauluautoa siitä ei tule. Tai jos choppaisi
Suomen varmasti ainoan Mersun... niin saisi
varmaan selkäänsä. Lokarin maalauksen on paras
onnistua 100%, muuten ei hyvä laula MR-syynissä,
jos siihen kuitenkin päädytään. Tai sitten
ylimaalaus raakasti vaan. Muuten MR-homma voisi
ollakin ok, mutta toisaalta ajorajoite ei oikein
istu pirtaan. Mutta pilata kärryä ei missään
tapauksessa. Niin, joku valopää on
aikoinaan "päivittänyt" ratin, mutta onneksi
vanha on tallessa ja sitten sitäkin paremmassa
kunnossa.
katsellaan kyllä joskus NIIN tarkasti, että tuon
kaasarin luulisi olevan huolista pienimpiä --
urbaanilegendat tietävät kertoa, että tarkimmat
tarkastajat katsovat jopa ruuvinkantojen tyyppiä
pistokoeluonteisesti. Väärät kannat - tervetuloa
uudestaan tulevaisuudessa. Eli kannattaa miettiä
mihin ryhtyy ja rahkeet riittävät. Tämä ei
pelotteluna, mutta varoituksena.
Tietysti pitää nyt jo nostaa olematonta hattua:
se, että mies kunnostaa ja taltioi vanhan Mersun
ylipäätään ja kieltäytyy käyttämästä sitä
laulubiilinä, on hieno homma!
Kannattaa varmaan tehdä urakka heti kunnolla, eli
ylimaalaukseen vain, ja sitä rataa. Tälläkin
palstalla kannattaa varmaan kysellä vinkkejä ja
ideoita projektin tiimoilta...silloin, kun
lapsiparat eivät valtaa koko palstaa, täällä
tuntuu tietoa olevan.
Jos orggisosia muuten on tallessa, kannattaa
niiden irrotuksessa olla tarkkana. Yhden W111-
mersun kunnostaneena tiedän, että on helpompi
käsitellä jo olemassa olevia osia
silkkihansikkain kuin lähteä etsimään uutta
tilalle. =P
Voipi olla, että Tantta kokee sitten
sukupuolenvaihdoksen ja mahdollisesta MR-Mersusta
tulee vain herrasmiesmäisesti Mr. Mersu.
Kauhuskenaarioita tarkastuksesta, on kuulemma
pahempi kuin 30-luvun kuppasyyni, olen kuullut.
Pyöränmutterit, kapselit, sisustuksen pisteosat
jne ovat vielä pikkujuttuja, mutta kun aletaan
tonkimaan johtosarjoja (vanhemmissa
kangaspäällysteiset), renkaita (rätit),
ovitiivisteet, orig.tyyppiset tulpat, kytkimen ja
mittareiden vaijerit niin kyllä ymmärrän kovasti
entistäjien maailmantuskaa, jonka vain tosi
entusiasisti voi kestää. Tokihan MR-katsastuskin
antaa liikkumavaraa, kun kyse on turvallisuudesta
ja muista merkittävistä asioista. Näillä eväillä
30-vuotias auto on vielä aika kepeä katsastettava,
siis vasiten 30 vuotta vielä vanhempaan
verrattuna. Olisiko MB:n avainsana näin
ollen "käyttöentisöinti".
Vaikka tässä on tullut sellaisia kauhisteluja
että mr-rekisteröinti olisi vaikeaa,
sivustaseuranneena olen sitä mieltä, että
aikalailla ihmismäistä se rekisteröinti
silloinkin on.
Ehkä paras neuvo jonka olen kuullut itse
museorekisteröinnistä on että vie auto vasta
sitten näytille kun tunnet itse sen olevan valmis.
Joittenkin osien, kuten juuri kaasuttimen tai
renkaiden osalta pitäisi riittää sekin että
alkuperäinen on olemassa ja kyetä se näyttämään
tarkastuksessa. Kaupungissa jossa asun eräs
liikeyrittäjä oli löytänyt jonkun muistaakseni
1956 mallia olevan Buickin jolla oli ajettu vain
muutamia kymmeniä tuhansia maileja. Ostaessa
autossa oli vielä ALKUPERÄISET rättirenkaat alla.
Hirmuisen pykineethän sellaiset melkein
viiskytvuotiaat renkaat on, ei niillä uskaltaisi
ainakaan mitään asiasta ymmärtävä ajaa.
Renkaat ovat herran tallissa alkuperäisillä
vanteillaan, hän osti uudet vanteet ja
rengassarjat. Ei ollut kuulemma
museorekisteröinnin suhteen ainakaan siitä ollut
mitään sanomista vaikka uudet vanteet ja kumit
olikin alla. Todennäköisesti
liikenneturvallisuuttakin otetaan huomioon
mr.katsastuksessa.
Minulla on harrasteajoneuvona tällähetkellä
vuosimallia 1975 Dodge Charger SE jota olen
yrittänyt nysvätä mahdollisimman alkuperäiseen
kuosiin mitä se on ollut vuonna 1975 Windsorin
tehtaaalta lähtiessään Kanadassa.
Uskokaa että ko. automallin entisöinti on yhtä
tuskaa, tälläisia autoja on tuotu suomeen 13
kappaletta. Viralliset merkkiliikkeet eivät tunne
koko autoa, valmistaja ei enää toimita osia.
Reproja ei näin tuoreeseen autoon vielä
valmisteta.
Itselläni on käyttöautona w123 300 turbodiesel
josta en ihan äkkiä ole luopumassa. Kaipa sen
museoin vielä joskus..
P.S Mikkelissä Karikon autotalolla on myytävänä
Mercedes 250S Vuosimallia 1966
Auton mittarissa on 33tkm.
Se auto on juuri siinäkunnossa kun se on tullut
ulos Stutgartin Ünterturkheimin tehtaasta.Täytyy
myöntää että pahaa teki katsella hintalappua
79000 mk. Ainut jonka toivon sen auton kohdalla
on, että joku pelastaisi sen yksilön hyvään
kotiin.
Uskoisin että esim. nimimerkillä NIH. olisi
varmasti antaa hyvä koti hienolle autovanhukselle
jota se S edustaa.
mutta tällä hetkellä minun pitää jättää tarjolla
oleva S muille -- oman tallini lämpimän päädyn
vie se W111-korinen yksilö ja puolilämpimän
päädyn käyttö W201.
Mutta lupaan kertoa alan harrastajille
löydöstäsi, pitäähän kapine pelastaa, ettei joudu
nuorison torinympäriajelubiiliksi.
TUli mieleen tuosta Pertun rengaskertomuksesta
vielä; ainakin euroautoja kunnostelevia
suosittelisin harkitsemaan PINNOITETTUJA
renkaita. Esimerkiksi meillä Salossa pinnoitetaan
joku määrä renkaita yli 20 vuotta vanhalla
Michelinin ZXZ-pintakuviolla. Sehän on
ulkomuodoltaan, ääneltään ja varmaan
ajettavuudeltaankin 60-luvun autoon jo
huomattavasti parempi kuin joku nykyaikainen
Radial GT-Touring... eikä ole muuten pahan
hintainenkaan, olisikos Mersuun ollut 155/13-
kokoiset hieman toista tonnia kierros?
Kenties ZXZ:aa löytyy muidenkin kaupunkien
rengasliikkeistä "uustuotantona". Kannattaa
kysyä, jos tulee kiekoista kato.
Tämmöinen vielä. Ennen kuin yritämme omin käsin
onneen, niin olisiko tiedossa jostain päin
Suomenniemeä seuraavanlaisen vanhan ammatin
harjoittajaa: kojetaulun yläosassa, mittaripahkan
vänkärin puoleisessa osuudessa on n. 5 cm
mittainen halkeama, n. 2 mm syvä. Saako tällaisen
korjattua huomaamattomaksi ja ken osaisi. Jossain
autoaviisissa oli joskus tarina jonninmoisesta
tahnasta, jolla näitä vakoja paikataan ja
lukemani mukaan työn voisi tehdä jopa itse? Vai
pitäisikö suosista katsella uutta kojetaulun
yläverhousta, ainakin 123-malliin niitä kaiketi
sai varaosana vanhojen taksien ehostusta varten.
Mites oli W111:sesi tilanne, oliko kokpitti ihan
priima vaiko halkeillut ja kuinka korjasit?
eli nytpä heitit jo visaisemman pään asioita
kehiin.
Onhan noita ihmemömmöjä ollut myytävänä aivan tv-
shopia myöten, mutta että niiden kanssa pitäisi
oikein entisöimään ruveta...tjaa. Itselläni ei
ole ko.aineista kokemusta, eli nyt pitää vain
toivoa, josko jollain muulla olisi.
Oman autoni kojelauta oli sekä puu- että
muoviosiltaan halkeamaton. Perusteellinen
puhdistus ja käsittely hoitoaineilla riitti, ihme
ja kumma. Tosin muovilaatu lienee tuossa välissä
muuttunut, W111:n muoviosat ovat "nahkamaisempaa"
tavaraa kuin W115:ssä.
Kojelaudan yläosia myytiin tosiaan W123:siin ja
124-koriinkin vissiin vielä, mutta pystylamppuun
voipi joutua ostamaan isomman osan.
Otapa luuri käteen ja hätyyttele esim. Viialassa
toimivaa Venetmäen Mersupurkamoa. Sieltä saattaa
löytyä apu.
Satakunnassa on toiminut liike nimeltä Mersupori.
Mahtaako toimia enää...? Sieltäkin saattaisi
löytyä jeesiä.
Turussa toimii Triangle Motor co, jossa
entisöidään autoja sivumennen sanoen todella
hienoon kuntoon -- kustannukset ovat toinen
seikka. Ehkä sielläkin osattaisiin kertoa, mistä
kojelautaa voisi alkaa jäljittää.
Numeroita minulla ei näin työpäaikalla ole, mutta
numerotiedustelu tai vanha kunnon luettelo
esiin...
Kiiti vinkeistä, kyllä noilla jo etiäpäin pääsee
hyvinkin. Alkuperäinen karburaattori muuten
kuulemma löytyy nykyisen omistajan velipojan
tallinhyllystä, on aikanaan yrittänyt jotenkin
laitella sitä kuntoon. Taitaa olla parasta viedä
murikka lääkäriin, näitä tiemmä voidaan holkittaa
ja suuttimia, akseleita, tiivisteitä, jousia,
kalvoja yms. uusimalla on mahdollista saada ihan
toimiva systeemi. Jaa, eihän noiden uusintojen
jälkeen tainnut jäädäkään enää kuin kaasarin
runko...;)
osaavat metallurgit tekevät kaasarille ihmeitä
tai kokonaan uuden, jos ei muu auta. Lykkyä tykö
rojektin kanssa, ja raportoihan urakan kulusta.
Mulla muuten olisi 68 mallin 230/6 :n kori
varaosiksi. Sisustukset ovat tosin punaiset,
mutta olis hyvä tuulilasi ja listoja ainakin.
Kojelaudan pehmusteen kuntoa en muista. Sijaitsee
Etelä-Pohjanmaalla. Sähköposti [email protected]
Laitetahan korvan taakse, nottei tartte lähtiä
merta eremmäs kalahan, jos tarvetta tuloo. Toksia
vaan!