on väärin lasta kohtaan ja pitäisi lopettaa ja korvata ei kirkollisella nimenantotilaisuudella.
Vasta aikuisena ja täysivaltaisena ihminen on valmis päättämään, haluaako olla uskossa ja missä niistä vai valitseeko "uskomattomuuden".
Kirjoitin siksi, koska täälläkin uskovaiset riitelevät oikeasta kastetavasta ja -hetkestä.
Em. muutos korvaisi ja tasapuolistaisi tilanteen kaikkien uskojen ja lahkojen osalta.
Vasta aikuisena ja täysivaltaisena ihminen on valmis päättämään, haluaako olla uskossa ja missä niistä vai valitseeko "uskomattomuuden".
Kirjoitin siksi, koska täälläkin uskovaiset riitelevät oikeasta kastetavasta ja -hetkestä.
Em. muutos korvaisi ja tasapuolistaisi tilanteen kaikkien uskojen ja lahkojen osalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vanhemmat kastavat lapsensa oman kirkkonsa tavalla. Lapsehan on heidän vastuullaan ja kasvatettavanaan.Vasta 15 vuoden iässä lapsen katsotaan voivan olla niin kypsä että saa valita oman uskontonsa.Siihen asti vanhemmat ovat vastuussa hänen hengellisestä kasvatuksestaan, Hengellinen alue saa kyllä vaikutteita lasta ympäröivästä maailmasta, kouluelämästä, tovereista, harrastuksien kautta tutustumiltaan ihmisiltä, mediasta jne.
Täällä on tapana kastaa lapsi pienenä sen kirkon opetuksen mukaan, johon kuulumme. Hänet otetaan seurakunnan yhteyteen.On hänellä sitten mahdollisuus tehdä omat ratkaisunsa, kun on säädetyssä iässä. Ja hyvin ovat ehtineet silloinkin kantansa valita, itsekukin.
pitäisi pidättäytyä, ennen kuin ihminen on riittävän aikuinen tekemään päätöksiä.
Kaste, ehtoollinen, rippikoulukin. Ei hyvä.
on lengennut lapsuuden elävästä uskosta, väärään hengellisyyteen vanhennalla iällä...siis asia onkin niin kuin Lutheri opettaa: "Lapsikaste on varmin kaste, sillä se ei valehtele, eikä petä. Mutta aikuinen voi kasteelle mentäessä pettää ja olla vilpillinen, sen oman synnin, kehittyneen järkensä ja ymmärryksen tähden"
pakkosyöttöä ei lapsiin saa kohdistaa.
Aikuisena sitten saavat hurahtaa mihin uskoon haluavat, kun vastaavat itse teoistaan.
Tuliko sanomani nyt riittävän selväksi.
varmasti omien lastesikin kohdalla vain osittain, vaikka et sallisikaan heille minkäänlaista uskonnollista kasvatusta. Juuri tuo ympäristö, jolle lapset joutuvat alttiiksi heti kun pystyvät kodin ulkopuolisia asioita kohtaamaan, tuo nämä asiat hänen ulottuvilleen ( aivan kuten uskovaisten kotien lapsille tulee muualtakin vaikutteita)
Lapsesi kysyy rakennuksesta, mikä se on. Vastaat kirkko. Sen jälkeen tulee tulva kysymyksiä. Samoin kysytään, kun edessä on ristiäisiä, häitä, hautajaisia. Lehdissä on uskonnollisia aiheita, radiossa ja tv:ssa myös. Koululaiset käyvät kirkossa, on aamunavauksia ja uskontotunteja....
Ja myös: kun lapset kysyvät oikeasta ja väärästä tai kun sinun on ohjattava heitä oikeaan, mihin perustat oman aikuisen vastuusi? Lapsille ei yleensä riitä, että se on niin, kun isä tai äiti sanoo. Tueksi on löydyttävä perusteluja. Täytyy olla todella vahva tietämys etiikasta ja moraalista ettei joudu yhtään hengelliselle alueelle.
asia on nyt vain niin, että lähetyskäsky velvoittaa kastamaan pieniä lapsia ja sitten opettamaan (Matt.28:18-19). Kovin sinulla on itsekkäitä ja Raamatun vastaisia opetuksia.