Hei! Minä olen ns. sairaalloisen lihava. Lihavuuteni johtuu monista syistä. Tietenkin se, että olen syönyt enemmän kuin kuluttanut, on se syy, miksi olen näin lihava. Mutta, mutta... Miksi joku syö enemmän kuin tarvitsee? Syitä on varmaan yhtä monta kuin lihavaa ihmistä. Itse jaan lihavat kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat oikeasti herkuttelijoita, nauttivat hyvästä ruuasta hyvässä seurassa ja niihin, jotka ahmivat yksin nauttimatta tilanteesta pitemmän päälle, mutta eivät voi lopettaa, koska syöminen tuo hetkellisen helpotuksen. Varmaan vähän samaan tapaan kuin alkoholi alkoholistille.
Mikä on se syy, että joku tarvitsee ruuan tuomaa helpotusta? Jos joku osaisi vastata, niin tuskin olisi sairaalloisen lihavia ihmisiä. Tavalliset herkuttelijat ovat useimmiten hieman ylipainoisia, mutta eivät suinkaan sairaalloisen lihavia.
En tällä kirjoituksella yritä puolustella omaa lihavuuttani, kunhan vain olen lukenut tätä palstaa ja miettinyt näitä asioita. En viihdy lihavana. Se laskee itsetuntoani, tunnen usein itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, rumaksi, epämiellyttäväksi ja epäonnistuneeksi. Kohdallani ei kuitenkaan päde, että olisin kouluttamaton, joka tutkimuksien mukaan kuuluu yleisesti lihavuuteen. Olen akateemisesti koulutettu, joten em. syyhyn en voi vedota. Eikä tänä päivänä vähemmän koulutetutkaan ole lihavia tiedon puutteen takia.
Haluaisin olla normaalipainoinen, jo senkin takia, että pitäisin itsestäni enemmän, hyväksyisin itseni ihmiseksi muiden joukkoon. Olen sosiaalinen ihminen ja minulla on muutama tosi hyvä ystävä ja tuttuja ihan riittävästi, eli en tunne itseäni syrjityksi lihavuuteni takia.
Mutta tunnen, että minulla on suuri tyhjä aukko sisälläni, jota yritän täyttää syömällä. Sitä en tiedä, mistä se aukko ilmestynyt, kuinka syntynyt.
Mielipiteitä olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä ajatuksistani.
Mikä on se syy, että joku tarvitsee ruuan tuomaa helpotusta? Jos joku osaisi vastata, niin tuskin olisi sairaalloisen lihavia ihmisiä. Tavalliset herkuttelijat ovat useimmiten hieman ylipainoisia, mutta eivät suinkaan sairaalloisen lihavia.
En tällä kirjoituksella yritä puolustella omaa lihavuuttani, kunhan vain olen lukenut tätä palstaa ja miettinyt näitä asioita. En viihdy lihavana. Se laskee itsetuntoani, tunnen usein itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi, rumaksi, epämiellyttäväksi ja epäonnistuneeksi. Kohdallani ei kuitenkaan päde, että olisin kouluttamaton, joka tutkimuksien mukaan kuuluu yleisesti lihavuuteen. Olen akateemisesti koulutettu, joten em. syyhyn en voi vedota. Eikä tänä päivänä vähemmän koulutetutkaan ole lihavia tiedon puutteen takia.
Haluaisin olla normaalipainoinen, jo senkin takia, että pitäisin itsestäni enemmän, hyväksyisin itseni ihmiseksi muiden joukkoon. Olen sosiaalinen ihminen ja minulla on muutama tosi hyvä ystävä ja tuttuja ihan riittävästi, eli en tunne itseäni syrjityksi lihavuuteni takia.
Mutta tunnen, että minulla on suuri tyhjä aukko sisälläni, jota yritän täyttää syömällä. Sitä en tiedä, mistä se aukko ilmestynyt, kuinka syntynyt.
Mielipiteitä olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä ajatuksistani.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuinka kauan olet ollut ylipainoinen? Johtuuko ylipainosi kenties joskus epäonnistuneesta suhteesta, jossa sinua esim. alistettiin henkisesti ja tällöin ruoan tuoma lohtu astui kuvioihin? Oliko lapsuutesi onnellinen? Syy voi piileskellä jossain vuosien takana ja joudut luultavasti pohtimaan näitä asioita pitkään. Voisiko esim. ammattiauttajasta -> psykologista olla apua? Hän ehkä osaisi kysyä juuri oikeat kysymykset.
Olitko jo lapsena lihava vai oletko lihonut teini-ikäisenä tai aikuisena? Oletko pohtinut omaa lapsuuttasi jospa se suuri tyhjä aukko on syntynyt jo silloin?
Olen käynyt terapiassa n. puolitoista vuotta ja edistystä on tapahtunut. Tiedän tai tiedostan, että syyt "pakkosyömiseen" ovat todella kaukana lapsuudessa, mutta ne ovat asioita, joita en muista. Siis on olemassa jonkinlainen "tunnemuisto", joka joissakin tilanteissa laukaisee syöpöttelyn. Nykyään näitä syöppöttelykausia ei ole joka päivä, ovat onneksi harventuneet, mutta vieläkään en tiedä, mistä se tyhjä aukko on syntynyt.
Olen joskus yrittänyt opetella oksentamaan, mutta se ei ollut minun juttuni, oli sen verran epämiellyttävää. Eikä oksentaminen olisi kuitenkaan oikea keino tämän jutun hoitamiseen. Ehkä silloin ei lihoisi, mutta sitten olisi diagnoosina bulimia, kun se nyt on BED ja masennus.
Mutta jatketaan tätä terapiaa, minulla on tosi mukava terapeutti ja käyn myös psykiatrilla säännöllisin väliajoin.
Kiitos vastauksistanne ja vastauksena vielä, että olinko jo lapsena lihava, voin kertoa, että aloin lihomaan 9-10 vuotiaana, mutta miksi? Se ei ole vielä minulle selvinnyt. Nämä ovat kipeitä asioita.
hei,
tykkään lihavista, joten kirjoita suoraan, jos haluat kirjoitella :) >[email protected]
Mitähän mahdat tarkoittaa, että tykkäät lihavista? Ootko joku pervo? Olisi kiva tietää motiivisi tolle pyynnölle kirjoittaa suoraan sinulle.