saatuaan pakolliset lainat maksettua ?
Päättänyt, ettei enää koskaan yhteenkään isoon tai pieneen lafkaan duuniin ?
Heittänyt kituutuksen päälle ja laskenut elintasoaan ?
Toisin sanoen hypännyt kelkasta vielä täysissä voimissa veke ?
Tehnyt täyskäännöksen ja elää elämäänsä enemmän omilla ehdoillaan sen jälkeen, kun tuli mitta täyteen ?
onko meitä ?
Päättänyt, ettei enää koskaan yhteenkään isoon tai pieneen lafkaan duuniin ?
Heittänyt kituutuksen päälle ja laskenut elintasoaan ?
Toisin sanoen hypännyt kelkasta vielä täysissä voimissa veke ?
Tehnyt täyskäännöksen ja elää elämäänsä enemmän omilla ehdoillaan sen jälkeen, kun tuli mitta täyteen ?
onko meitä ?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei kelkasta tarvii aina hypätä pois. Kelkan voi vaikka kääntää. Jos ylämäkeen meno tuntuu vaikeelta, niin miksei menis alaspäin ?
Toisin sanoen rohkenee sanomaan EI. Osaa siis sanoa pomolle, pääliköille, myyjille ja asiakkaille, että ei onnaa, ei ehdi kun ei ehdi. Tietty tossa tulee se huono puoli, että et ole enää niiin pidetty tyyppi. Uraputkea on turha odottaa. Et saa pahemmin kehuja ja yt-neuvotteluissa vaara lähtöön on suurempi.
Mutta toisena puolena tuossa on stressitömämpi elämä ja työ. Huonot palautteet eivät kuitenkaan lisäänny. Kun töitä on vähemmän, saat tehtyä työt aikataulussaan ja paremmin.
Just menossa tuo projekti. Yritetään kovasti...
Neljä vuotta vielä lainoja hoidettavana. Sitten on kämppä oma ja tää roskaduuni saa jäädä.
Olen kelannut ihan samaa. Voisi vaihtaa vaikka helsingin kaupungin puutarha-osastolle. ;)
Ei vaineskaan. Päätin että otan töissä lungisti jos tulee kenkää tulkoon. Säästöjä on sen verran että voin pitää normaalin elintasoni yllä ongelmitta 5 vuotta ilman töitä.
Enää ei juosta ja hikoilla loputtoman työtaakan alla. Teen mitä jaksan ja huvittaa ja sit loput saa olla tekemättä. Tän kun ois aina osannut.
Itsellä menossa sama pähkäily, tosin tilanne on 'päällä', eli lainat on maksettu, sijoituksia ja talletuksia sen verran että hieman köyhäillen voisi jättää työnteon ja jäisi odottamaan vapaaehtoiselle eläkkeelle (itse maksettu) pääsyä. Ikääkin on kyllä jo vaille 50. Olen tähdännyt tähän tilanteeseen vuosikausia ja odottanut tilaisuutta. Nyt se olisi talouden puolesta ok, mutta vaikka työ ei maistu sen enempää kuin ennenkään, on pois hyppääminen vaikeampaa kuin kuvittelin. Mitä tilalle? Harrastuksia tietysti on, mutta riittävätkö ne kun on tottunut tekemään 8 h päivässä jotain älyllistä. Lisäksi miettii sosiaalisen kanssakäymisen vähentymistä, ympäristön suhtautumista yms., joten ei se 'karkaaminen' välttämättä niin yksinkertaista ole.
Tai hypännyt kelkasta saadakseni kunnon breikin liian raskaaksi muuttuneesta työstä. Oli mukava jättää yt-peikot, kireä ilmapiiri, jatkuva kiire ja ylityöt taakse ja heittäytyä jatko-opiskelijaksi. Nyt alkaa arveluttaa, haluaako enää oikeasti palata siihen samaan vanhaan. Sen verran kuin olen tätä palstaa lukenut, parissa vuodessa ei ole yhtään mikään muuttunut, yhtä tiukkaa on kaikkialla.
Suurin ongelma alussa oli se järjetön tekemisen draivi, mikä töissä oli iskostunut päälle. Oli kuin mielipuoli, jollei ollut mielekästä tekemistä. Siitä epäterveestä suorittamisesta piti ensin parantua. Nyt on parempi olla. Tuntee itsensä pitkästä aikaa ihmiseksi ja senhän ihan ensimmäiseksi on velkaa itselleen. Tehkää hyviä päätöksiä. Ei lompakossa tarvi joka päivä olla rahaa. Elää voi niinkin.
Kolme kuukautta sitten tuli myös hypättyä kelkasta. Sitä ennen täysillä duunia 15 vuotta. Ensimmäiset pari viikkoa meni pitkin kämppää että mitä tuli oikeasti tehtyä, mutta sen jälkeen alkoi suunnitelman pointti jälleen palautua. Täydellinen vapaus tehdä mitä huvittaa. Kohta jälleen töissä ja paluu varmaan entiseen edessä. Vuorokausirytmi on päälaellaan, joten tiputus on sitä karmeampi.
Jotain pientä ohjelmointihommaa vois tehdä ajan kuluksi mutta eipä niitä nyt tähän hätään aivan kovasti ole ollut tyrkyllä.
Suosittelen jos taloudellinen tilanne sallii. Olen vakuuttunut että työelämään astuu jälleen energinen mies nuoruuden innolla.
Itsellä vielä 1v. asunnon maksua mutta sitten kyllä tarkkaan mietin haluanko jatkaa tällä alalla.
Jotenkin hauskuus kadonnut, paljon tullut sellaista "overhead" porukkaa jotka eivät tee mitään tuottavaa, kyttäävät vaan työaikoja ja onko "template oikea". itse oikeasta asiasta eivät tiedä mitään eivätkä haluakaan tietää.
Muutaman kanssa kun jutellut kahden kesken tai pienessä porukassa niin jopa pelottavan moni harkitsee alan vaihtoa.
Noh, uusia, innokkaita, pieneen palkkaan tyytyviä opinnoista valmistuneita riittää.
Toi overhead-porukka pitäis saada vaihtamaan alaa, jotta työolosuhteet paranevat. On tosi turhauttavaa, jos esimies ei tajua mitään siitä todellisesta työstä mitä sä teet. Tunnin selityksenkin jälkeen vain muljauttaa silmiään eikä ymmärrä tai suostu ymmärtämään parannusehdotuksia tai kysymyksiä. Jossain on syntynyt sellainen kuningasajatus, ettei ole tärkeätä tietää, mitä työtä tehdään tai millaisia piirteitä, vastuita ja tarpeita siihen liittyy. Tärkeätä olisi vain ylemmälle johdolle tilauskartanoviikonloppuna esitettävät kuukausi-, neljännesvuosi- ja vuosiraportit käppyröineen ja lukuineen (mieluummin eur kuin oikeat htpv) sekä että kaikenlaista trendikästä kehityshanketta on meneillään, huolimatta siitä ettei siitä ole hyötyä paskanvertaa, ei tuotannolle, eikä varsinkaan firman liikevaihdolle. Ja että pomoilla on helppo ja hyvä olla. Ei aivoja, ei vastuuntuntoa.
Hoh, ehkä hivenen kitkerää tekstiä, mutta ei niin ettei totta ainakin toinen puoli.
täytin just 54.
Asuntolainan sain sijoitusasunnosta pois pari
vuotta sitten. Oma oli maksettu jo aikaisemmin.
Nyt vuokralainen maksaa oman asumisensa lisäksi
myös minun asumiseni.
Kun vein pankkiin viimeistä erää kävin sanomassa
pomolle hei, hei.
On senverran pesämunaa, että se riittää eläkeikään
asti ja voin tiukan paikan tullen myydä tuon toisen
kämpän.
On ollut pari vuotta ihanaa aikaa on saanut elää
vain ihan omaa, rauhallista tahtiaan.
Ikää hiukan alle kolmekymmentä. Aloitin uuden alan opinnot. Asunto maksettu, ei velkaa. Hyvät fiilikset! Loppuelämän teen oikeasti hyödyllistä työtä, ja koodaan vain huvikseni, en enää koskaan palkkaa vastaan. Kannattaa jättää uppoava laiva, on minun mottoni, ja elämä hymyilee! :)