Nuoruusajoilta jäi mieleen isovillis, jota ulkoilutin päivittääin, oli aivan mahtava ja älykäs koira. Nyt haaveilen omasta isovilliksestä, mutten tiedä turkinhoidon vaativuudesta mitään. Miten helpolla vähimmillään pääsee, omasta koirasta kun en haluaisi pörröksi föönättyä puudelia tai käyttää tuhottomasti aikaa turkin kanssa
Isovilliksen turkinhoito
miukunen
15681
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Turkinhoito on hieman helpompaa, jos koiraa ei ole tarkoitus käyttää näyttelyissä. Silloin turkin voi leikata tasaisesti noin 3 cm pituuteen, eikä se takkuunnu sen mittaisena niin helposti. Eli turkki pitää leikata noin 4-6 viikon välein, pestä noin joka toinen viikko, kammata perusteellisesti pari-kolme kertaa viikossa. Aika paljon joutuu todellisuudessa turkkia hoitamaan, ja se on tehtävä säännöllisesti ja aikanaan. Turkista huolehtiminen kannattaa opetella heti alkuunsa itse, siinä säästää sievoisen summan vuodessa. Trimmaajalla yksin leikkaaminen on vähimmillään vuodessa 360€.
Mistä moinen summa?
Täällä trimmaaja veloittaa 30 euroa kerta.
se on kerran kuussa 30 euroa 12*30=360, eiköstä vaan:)
lyhytturkkinen isovillis voisi olla oma juttu. Tai ainakin osan aikaa vuodesta lyhyenä pidettävä. Miten kauan turkin kasvattaminen näyttelykuntoon muuten kestää siitä kolmesenttisestä? Entä föönäys, onko sen tarkoitus lähinnä suoristaa turkki?
Föönauksella saa pesun jälkeen turkin kuivaksi ja suoraksi, muutoin se kuivuu aika hitaasti ja tulee kiharaiseksi. Turkkihan näyttää kasvavan suorastaan silmissä, kun sitä yrittää pitää lyhyenä, mutta näyttelykuntoon kasvattaminen voi viedä puolisen vuotta(arvelisin). En käy koirani kanssa näyttelyissä, niin ei ole ihan varmaa tietoa.
Eihän kotikoiraturkkista isovillaa tarvitse trimmata kerran kuussa? Varsinkaan jos tekee konetyöt itse?
Toisekseen, monet oppii leikkaamaan oman koiransa.
villis sulla muuten on? millainen luonne? (ihana varmaan:) entä millainen turkki ja paljonko aikaa käytät sen hoitamiseen, suunnilleen
Meillä on pienin villakoira, eli toyvillakoira. Pari vuotias tyttö, tosi mukava luonteeltaan, oppivainen, ystävällinen, iloinen, ei kuitenkaan ylivilkas, eikä hauku juuri lainkaan, tykkää lenkkeillä ja harrastaa agilityä. Kun joskus hankin toisen koiran kyllä sekin on villakoira! Turkin trimmaan itse, pidän sen aika lyhyenä, varsinkin kesällä. Tunti viikossa keskimäärin kuluu turkin hoitamiseen, kampaan pari kertaa viikossa, pesen jokatoinen viikko, ja leikkaan kuukauden välein. Isomman koiran hoitotoimissa menee ehkä hieman kauemmin.
Kyllä se turkki on hyvä leikata kerran kuussa, itse tai trimmaajalla. Tämä helpottaa pesemistä ja kampaamista, sillä turkki takkuuntuu helposti huopalevyksi ihoa vasten.
Otat koneen käteen ja ajelet kaikki pois, pahimman kesäkauden olis hyvä jättää sentin turkki ja talvella vähän pidempi, mut kyllä villiksen voi ajaa ihan lyhyeen turkkiin siinä missä muutkiin rodut. Luulisin et pesu kuukauden tai kahden välein riittää, jos sitäkään tarvitaan. Lyhyessä turkissa kun koirasi pidät, niin kerran 1-2/vko kampaus pitäisi riittää. Meillä tehdään omille koirille samaa, rotu on tosin eri.
teidän koirat on?
on bouvier. Käyttöpuolella ja kotioloissa kun sillä turkilla ei tee yhtään mitään.
ovat kyllä tosi vaikuttavia koiria:) Haluaisitko kertoa niistä jotakin, ihan mitä tahansa, mitä ei välttämättä näistä peruskoirarotukirjoista löydä?
Ihan ykkösrotu, en koskaan varmaan vaihda kokonaan toiseen rotuun. Ensimmäinen koira oli erittäin vaikea, dominanssiongelmainen, tosin suurimmaks osaks omaa syytäni, mutta tietäähän sen mitä siitä tulee kun hommataan 13 vuotiaalle bouvier uros. Itse olen nyt sitä mieltä että ei missään nimessä urosta ensimmäiseksi koiraksi, ihan varmuuden vuoks. Paitsi jos on jo muuten kokemusta kouluttamisesta ja kunnollisesta kotikasvatuksesta.
Meille vielä sattui pennuista se pahin, oikein viimeisen päälle luupää ja ikävä kyllä, sairas. Oli huonot lonkat, hammaspuutoksia, melkein krooniseksi muodostunut korvatulehdus kierre (päättyi leikkaukseen) ja kaikkein pahimpana se epilepsia, minkä takia koira sit lopetettiin alle 7 vuotiaana.
Miun omasta mielestä rotu vaatii huumorintajuisen omistajan ja jonkin verran pitää turkinhoidosta olla innostunut, ainakin jos meinaa näyttelyissä käydä. Rotu on melkein jakautunut kahtia, osa käyttölinjaisista on ns. vanhan mallisia bouviereita ja näyttelylinjan koirat pääasiallisesti raskasrakenteisempia ja niillä on huomattavasti enemmän tuota turkkia. Näyttelylinjaisista osa pärjää myös käyttöpuolella kevyissä lajeissa (pk-jälki, haku, rauniot, agility, toko), mutta vaativimpiin lajeihin on yleensä turha yrittää, ei riitä vietit eikä hermorakenne.
Ite tykkään käyttölinjaisesta, ne on yleensä hieman vilkkaampia ja kevyt rakenteisempia. Ja kuten sanoin, mulla koiran turkin hoito on sitä et neljäkertaa vuodessa lähtee kokonaan karvat ja parin kuukauden välein siistin pään, tassut ja takamuksen.
Aika iso osa bouviereista on nykyisin liian pehmeä turkkisia, eli ne takkuuntuu entistä helpommin. Karkeakarvaisuuteen pitäis jalostuksessa kiinnittää enemmän huomiota ja huomioida myös se, et miltä se koira näyttää sen taiteellisen trimmauksen alla. Trimmaukselle näyttelyssä annetaan nykyisin aivan liian suuri arvo.
Villakoira voi olla ihan kaunis myös ilman isoa turkkia. Mikäli olet ottamassa pentuasi kasvattajalta, opettaisi hän sinulle varmasti lyhyen turkin hoitoniksit ehkä jopa alle tunnissa. Talvella saattaa olla järkevää antaa turkin vähän kasvaa pituutta, niin on mukavampi leikkiä hangessa.