Tässä iässä ei voi ihan ruusunpunaisten silmälasien takaa tirkistellä maailmaa ja ihmisiä. Puhun nyt ihmissuhteita. Onko teissä niitä, jotka uskovat, että HÄN voi kävellä vastaan jonain päivänä? Vai etteikö me jo ennakkoasenteella tyrmätä kaikki vastakkaisen sukupuolen edustajat "Ei siitä kuitenkaan mitä tule"-ajatuksella. Sen vain sanon, että Luoja oli aikoinaan viisas, kun loi miehen ja naisen näin suunnattoman erilaisiksi ajatusmaailmaltaankin. Muuten ei riittäisi haastetta, ei itkua, ei onnea eikä sitä "hanskat tiskiin"-asennetta, joka tällä hetkellä on mulla päällimmäisenä. "Kiltin tytön syndrooma" on olemassa. Haluaa uskoa toisesta hyvää ja yrittää olla hyvä, mutta toinen pitääkin "varmana" tapauksena ja alkaa pomottaa tai ilkeillä. Siis kääk ja kääk! Kai se ovi on kuiteskin edes pikkusen raollaan pidettävä ;)
Ollaanko me liian "viisaita"
sannuska46
1388
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toisinaan käy niin että katseet jää päälle pariksi sekunniksi liikaa ja sen katseen kohteen muistaa päivän tai pari..
Jos näinä parina päivänä sattuukin kohtaamaan hänet uudestaan niin se voi olla sit menoa..
Kuka tietää..niinkin voi käydä..tai sitten ei..