Psykomagia

Edellä sanoitkin varmaan jo kaiken mitä tänne kirjoittelusta voi sanoa.

Kiltteys ja hyvyys eivät ehkä taida olla ihan sama asia minulle nyt tarkemmin miettien. Paljon sitä on maailmalla "kiltti" että asiat hoituvat mahdollisimman sutjakkaasti ja ihmiset eivät aiheuta ongelmia. Sellainen on toki laskelmoivaa. Mutta se hyvyys. Onko se hyvyyttä, että minusta tuntuu karmealta ajatuskin että vahingoittaisin tieten tahtoen jotain olentoa pelkästään saadakseen sadistista nautintoa sen kärsimyksestä? Vai onko se vaan pahuuden puutetta? Vain rangaistuksen pelkoako? MIKSI minun yleensä, tai kenenkään, PITÄISI nauttia toisten rääkkäämisestä?

Olen vähän väsähtänyt kaikkenlaiseen yli-oveluuteen jossa asioita ja sanoja pyöritellään ylt'ympäri, ja lopulta mikään ei ole oikein mitään. Katselimme kotona taannoin elokuvan "Hyvät, pahat ja rumat", ja jotenkin jäin pohdiskelemaan niitä kaikkia pieniä kohtia joissa osoitettiin inhimillistä lämpöä toista ihmistä kohtaan. Sen suurempaa meteliä pitämättä (mitä nyt silta paukutettiin paskaksi), sen suuremmin asiaa ääneen mainitsematta.

Minusta se on aika hieno asia mieltää että samassa veneessä tässä kuitenkin kaikki ollaan, koko ihmiskunta ja vielä muutkin lajit päälle. Ihan liikaa on sellaista "muodikasta" kyynisyyttä että ihminen on paska ja luonto julma. Entäpä jos kaikki sinänsä on neutraalia, mutta halutessaan voi kokea jonkinlaista toveruutta elämään noin yleensä...? Ja YYA-sopimuksia voi solmia.

Jotenkin tuntuu että se "psykomagia", ihmisten diagnosointi ja karsinointi vain irrottaa ihmisen elämästä itsestään. Sitten tongitaan sitä omaa napaa entistä raivokkaammin, eikä nähdä enää mitään muuta.

Jep... Virallinen kallonkutistus-instituutio on ehkä jämähtänyt tuohon sanamagiaan. sitä on niin helppo mennä siitä yli missä aita on matalin. Muistanpa vaan yhden sairaslomatodistusta kirjoittaneen psykiatri-rouvan, joka kysyi suunnilleen yhtä ilmeikkäästi kuin puhuva hedelmävaaka (ne oli siihen aikaan muotia isommissa marketeissa): "Oletteko te nyt enemmän masentunut vai ahdistunut... Että kumman diagnoosin minä tähän kirjoitan?"

Minua tuppasi jo naurattamaan: Kumpi meistä oikein mahtaakaan olla hullumpi? Ei siis sillä hetkellä masentanut vaan enempi huvitti. Ääneen sanoin vaan, että kai se ahistus nyt on enempi päällä.

Kovin helposti sitä itselleen lupaa että "tämä vielä, sitten ei enempää". Ja kas kummaa, viinereitä tuli syötyä koko laatikollinen, kaikki kaupparahat tungettua peliautomaattiin, netissä piruiltua useille ihmisille... Ja kaikki vain sen takia että aikaa tulisi tapettua ja elämä olisi elämyksiä täynnä. Lopulta se kaikki kuitenkin on toissijaista ja täyttää jotain onttoa koloa ihmisessä. Tai yrittää täyttää.

Siinä unohtuu heti onko ihmisellä oikeus siihen "kevytmieliseen hupiinsa". Kaikkeenhan on muka oikeus kunhan vain on pikkaisen tylsää...

Desha kirjoitti:

Kovin helposti sitä itselleen lupaa että "tämä vielä, sitten ei enempää". Ja kas kummaa, viinereitä tuli syötyä koko laatikollinen, kaikki kaupparahat tungettua peliautomaattiin, netissä piruiltua useille ihmisille... Ja kaikki vain sen takia että aikaa tulisi tapettua ja elämä olisi elämyksiä täynnä. Lopulta se kaikki kuitenkin on toissijaista ja täyttää jotain onttoa koloa ihmisessä. Tai yrittää täyttää.

Siinä unohtuu heti onko ihmisellä oikeus siihen "kevytmieliseen hupiinsa". Kaikkeenhan on muka oikeus kunhan vain on pikkaisen tylsää...

Lue lisää

Henkinen kehitys saa odottaa niin kauan kuin voi vaan tunkea lisää ja lisää lakritsaa suuhun aina kun alkaa vituttamaan. Vasta kun tulee tosissaan nälkä, joutuu miettimään mitä sitä oikeasti tarvitsee ja haluaa.

Revolver kirjoitti:

Henkinen kehitys saa odottaa niin kauan kuin voi vaan tunkea lisää ja lisää lakritsaa suuhun aina kun alkaa vituttamaan. Vasta kun tulee tosissaan nälkä, joutuu miettimään mitä sitä oikeasti tarvitsee ja haluaa.

Lue lisää

Mitä helvettii se henkinen kehitys on? Meinaakko että on jotain lakuakin nannempaa? Josta tuli mieleen et pitäsköhän taas väsätä, jotta mässyissä maistuis vielä paremmalta ja muzakkikin pelittäis vielä stydemmin. Vai jaksaaks sitäkään...?

T. Hra Hybris, Epikuroksen pieni porsas.

Hra Hybris kirjoitti:

Mitä helvettii se henkinen kehitys on? Meinaakko että on jotain lakuakin nannempaa? Josta tuli mieleen et pitäsköhän taas väsätä, jotta mässyissä maistuis vielä paremmalta ja muzakkikin pelittäis vielä stydemmin. Vai jaksaaks sitäkään...?

T. Hra Hybris, Epikuroksen pieni porsas.

Lue lisää

Kun ihminen tulee voimiinsa ja löytää henkimaailman todellisuuden, silloin vasta narsismin todellinen hyökkäys alkaakin. Liha on heikko, ja yliluonnollisesta tulee ihmiselle helposti jälleen uusi, entistäkin makeampi lakritsin korvike. Katso vaikka mitä Deshalle on tapahtunut. Malliesimerkki lakritsiriippuvaisesta, jonka kaikki aika kuluu joko omaa riippuvuuttaan arvostellen tai omaa heikkouttaan selitellen. Maailmanmenon voi tiivistää seuraaviin sanoihin: "Instant entertainment gratification for your active and spontaneus lifestyle!".

Revolver kirjoitti:

Kun ihminen tulee voimiinsa ja löytää henkimaailman todellisuuden, silloin vasta narsismin todellinen hyökkäys alkaakin. Liha on heikko, ja yliluonnollisesta tulee ihmiselle helposti jälleen uusi, entistäkin makeampi lakritsin korvike. Katso vaikka mitä Deshalle on tapahtunut. Malliesimerkki lakritsiriippuvaisesta, jonka kaikki aika kuluu joko omaa riippuvuuttaan arvostellen tai omaa heikkouttaan selitellen. Maailmanmenon voi tiivistää seuraaviin sanoihin: "Instant entertainment gratification for your active and spontaneus lifestyle!".

Lue lisää

Niin ja katsopa myös miten söpö ja lutunen Deshasta on tullut, eihän sitä voi itsekkyydestä ainakaan syyttää, musta kuola suupielestä vaan valuen mumisee lakutarjoilujaan, nätisti niiaten äijänkäppyröiden ylivertaisen viisauden ahneuden edessä. Tosi roistomaista käytöstä moinen söpöily ja pakko siis syyllistää se kenenkä vika tämä kaikki on, koska eihän lakupiipun lutkuttamisen syvin olemus selviä kuin lutkuttamalla, niin että neiti Paneer lutkuttaa perässä vielä lutusemmin, toinen sählää pyssynsä kanssa venäläistä rulettia niin ettei löydä edes omaa ohimoaan vaan sohlii minne sattuu, mutta onneksi tämä kolmas, kaunein ja viisain kaikista lutkutuksen uhreista, sentään tajuaa, että kun narsismi hyökkää niin ei siinä auta muu kuin ehdoitta antautua. Koskapa jos ja kun joku narsisminsa voittaa, niin se voittajahan siinä voiton hybriksessään ihan röyhkeäksi asti ylpistyy.

Ja aatelkaa vielä miten moraalisesti alhaista olisi ryhtyä kostamaan sille syylliselle ja ryhtyä nöyrästi pokkuroimaan takaisin, vaikka sillä tavalla että neiti Söpö se vasta ovelin kaikista, katso kuinka se lakumakupaloillaan tätä maailmaa pyörittää, voi meitä voitettuja! Niin rumaa, että mieluummin vaikka kiellän kaiken vastuun kuin jaan omasta lakupussistani.

Hra Hybris kirjoitti:

Niin ja katsopa myös miten söpö ja lutunen Deshasta on tullut, eihän sitä voi itsekkyydestä ainakaan syyttää, musta kuola suupielestä vaan valuen mumisee lakutarjoilujaan, nätisti niiaten äijänkäppyröiden ylivertaisen viisauden ahneuden edessä. Tosi roistomaista käytöstä moinen söpöily ja pakko siis syyllistää se kenenkä vika tämä kaikki on, koska eihän lakupiipun lutkuttamisen syvin olemus selviä kuin lutkuttamalla, niin että neiti Paneer lutkuttaa perässä vielä lutusemmin, toinen sählää pyssynsä kanssa venäläistä rulettia niin ettei löydä edes omaa ohimoaan vaan sohlii minne sattuu, mutta onneksi tämä kolmas, kaunein ja viisain kaikista lutkutuksen uhreista, sentään tajuaa, että kun narsismi hyökkää niin ei siinä auta muu kuin ehdoitta antautua. Koskapa jos ja kun joku narsisminsa voittaa, niin se voittajahan siinä voiton hybriksessään ihan röyhkeäksi asti ylpistyy.

Ja aatelkaa vielä miten moraalisesti alhaista olisi ryhtyä kostamaan sille syylliselle ja ryhtyä nöyrästi pokkuroimaan takaisin, vaikka sillä tavalla että neiti Söpö se vasta ovelin kaikista, katso kuinka se lakumakupaloillaan tätä maailmaa pyörittää, voi meitä voitettuja! Niin rumaa, että mieluummin vaikka kiellän kaiken vastuun kuin jaan omasta lakupussistani.

Lue lisää

Jos narsismi on aiheena, voimme sinä ja minä ottaa nimeksemme Ouroboros.

Hra Hybris kirjoitti:

Niin ja katsopa myös miten söpö ja lutunen Deshasta on tullut, eihän sitä voi itsekkyydestä ainakaan syyttää, musta kuola suupielestä vaan valuen mumisee lakutarjoilujaan, nätisti niiaten äijänkäppyröiden ylivertaisen viisauden ahneuden edessä. Tosi roistomaista käytöstä moinen söpöily ja pakko siis syyllistää se kenenkä vika tämä kaikki on, koska eihän lakupiipun lutkuttamisen syvin olemus selviä kuin lutkuttamalla, niin että neiti Paneer lutkuttaa perässä vielä lutusemmin, toinen sählää pyssynsä kanssa venäläistä rulettia niin ettei löydä edes omaa ohimoaan vaan sohlii minne sattuu, mutta onneksi tämä kolmas, kaunein ja viisain kaikista lutkutuksen uhreista, sentään tajuaa, että kun narsismi hyökkää niin ei siinä auta muu kuin ehdoitta antautua. Koskapa jos ja kun joku narsisminsa voittaa, niin se voittajahan siinä voiton hybriksessään ihan röyhkeäksi asti ylpistyy.

Ja aatelkaa vielä miten moraalisesti alhaista olisi ryhtyä kostamaan sille syylliselle ja ryhtyä nöyrästi pokkuroimaan takaisin, vaikka sillä tavalla että neiti Söpö se vasta ovelin kaikista, katso kuinka se lakumakupaloillaan tätä maailmaa pyörittää, voi meitä voitettuja! Niin rumaa, että mieluummin vaikka kiellän kaiken vastuun kuin jaan omasta lakupussistani.

Lue lisää

Tämä luetaan sitten kokonaan tai ei ollenkaan. Silmäilijöille tulen uniin ja työnnän näppäimistön ahteerin poikittain, mur!

***

Omalla kohdallani narsismi lähti kehittymään siinä vaiheessa kun kasvoin tunnevammaisessa ympäristössä ja olemukseeni iskostui epäilys siitä että kukaan ei rakasta minua. Jotta elämä olisi lainkaan mielekästä on siis oltava itse itsestään kiinnostunut, koska kukaan muu ei sitä tule olemaan! Epäilen jopa että tapauksessani narsismi on saattanut pelastaa henkeni. Tämän vuoksi en siis kai koskaan tule uskomaan että olisi jotenkin itsestäänselvästi haitallista olla itsekeskeinen ja pitää omaa itseään elämässään etusijalla kaikkeen muuhun nähden.

Narsistin suurin pelko, kuten ehkä hyvin tiedät parahin Hybris, on se että hän ei olekaan oikein yhtään mitään. Että hänen sisimmässään onkin pelkkää tyhjää. Ehkäpä narsisti voi pelätä myös olevansa jotenkin ”oikeasti” ”paha”, koska hänellä yleensä on sen verran älliä päässään että hän havaitsee pystyvänsä jossain määrin pyörittämään ympäröiviä ihmisiä mielensä mukaan. Itse en oikein jaksaisi lähteä sille hyvä/paha-hömppälinjalle enää. Herää tietysti kysymys että vaivaako sinua ajatus ”pahuudesta” jotenkin, koska ilmaisit nyreytesi söpöilyä kohtaan… Ehkäpä sinulla on vähän liian suuri pakkomielle Sepe Susi –roolista…?

Uhkaakohan muiden ihmisten osoittama narsistisuus narsistista ihmistä? Jos niin on, se selittäisi paljon sinusta ja minustakin. Sinullahan on tämä jatkuva tarve esittää ”viiltäviä arvioita” ihmisistä ja heidän välisistään tilanteista. Minulla on tarve kärhämöidä saarnahemmojen kanssa. Varmaan pääasiallisesti edelleen saarnaisin netissä, mikäli ei olisi tullut teitä/meitä kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä vastaan täällä jotka pakottavat ajattelemaan asioita vähän useammalta kantilta. Saarnaamisesta en kai ikinä pääse kokonaan; mutta yritän muistaa sitä duunatessani harjoittavani pahettani…

Seurailin näillä palstoilla taannoin pitkään ihmistä jolla on uskomaton kyky karkottaa itsestään kaikki epäilyt omasta pienuudestaan ja mitättömyydestään. Eihän sellaista voi kuin ihailla, vaikka koko ajan yrittää mieltää että voi voi kun poitsu ei vaan ”tajua”. Mitä tässä oikeastaan pitää tajuta? Että me kaikki olemme ihan pieniä ja mitättömiä ja kukaan ei ole oikein yhtään mitään? Kun sinun, Hybris, sanomisiasi tarkkaillaan negatiivisemmalta puolelta niin sinun viestisi tuntuu olevan nimenomaan ”isottelijoiden” mitättömyys. Mutta onko se nyt ihan oikeasti varmasti noin? Minusta on vähän rasittava sellainen savolainen ”huumorintaju” että toisille osataan kyllä vahingoniloisesti nauraa räkättää, mutta jos toiset nauravat sinulle niin olet kuin kakkaa haukannut. Sellainen on savolainen. Perusajatus on ”mie oon paska ja siekin oot paska”. Mutta mien pitää tietysti päästä havaitsemaan se aiemmin kuin sien.

Enhän minä tietysti tiedä että liittyykö se savolaisuus tässä paljon mihinkään oikeasti, mutta ainakin itseeni liittyy, vaikka hybridinä kuitenkin mieluiten samaistun hämäläisiin jostain kumman syystä.

Jos nyt tätä omaa keissiäni mietiskelen, niin narsismin vaihtoehtona minulle on aina tarjolla rajatilaisuus joka väikkyy koko ajan pinnan alla siinä määrin että yritän kaikkeni ollakseni kieli keskellä suuta. Ei ole rasittavampaa kuin ajelehtia tunnetilasta toiseen ja olla milloin minkäkin oikun ja hömpötyksen vietävänä. Aika pöhelö olohan siinä tulee, kun jokainen tunne on ihan aito, mutta jos aitoutta mitataan kestolla eli ajalla, niin silloin koko oleminen on pelkkää valhetta. Minä vähän luulen että tunteideni vaihtuvuus saa sinut uskomaan että kaiken takana on jonkinlainen oveluus, laskelmoivus ja kierous, vaikka itse koen ettei kaiken takana ole yhtään mitään. Itse olen välillä yrittänyt tieten tahtoen olla vähän ovelakin, mutta ei minulla taida siinä olla oikein kauheasti lahjoja. Se että olen topic starter on vain automaatio. Ehkäpä olen sisällöntuottaja ja viihdyttäjä, mutta enhän minäkään sitä tietenkään tyhjästä nyhjäise, minäkin saan assosiaationi siitä mitä muut puhuvat.

Etten koe olevani erityisen lahjakas laskelmoivuudessa kirkastui minulle tajutessani että minusta ei ole kriitikoksi. Aina kun luen arvosteluja musiikista ja elokuvista sekä katsauksia starojen ja ohjaajien elämään minulle tulee vain fiilis että enpäs olisi tuotakaan tajunnut. Hyvä kriitikko kirjoittaa sellaisen kirjoitelman että lukijalle tulee välittömästi heureka-fiilis, että ”oho niinpäs se onkin”, ts. kriitikko kirjoittaa itsestäänselvyyksiä. Mutta silti niitä ajatuksia ei osaa alun perin muodostaa muut kuin hän itse.

Sinä Hybris olet kriitikko, minä en. Jokin muu kyky minulla kai on, ja epäilen että se on nimenomaan kyky tuottaa määrättömästi ideoita ja ajatuksia. Olen joskus jopa ihmetellyt että koskahan oikein ehdyn. Annan ideani ja ajatukseni valikoimatta kenen tahansa käyttöön, koska mitään muuta en ala itsestäni antamaan. Itseäni en anna, sillä narsistina kokisin torjutuksi tulemisen maailmanlopuksi.

Tarkalleen ottaen minun epäilykseni ei kai sitten oikeastaan ole ”enkö ole mitään” vaan ”enkö ole rakastettava”. Kumpikin pelko on tietysti syvää kuolemanpelkoa. (Ilman rakkautta tai elämäntehtävää olemassaolon oikeutus on vaakalaudalla.)

Jos sinä Hybris toimit samalta pohjalta kuin suurin osa ihmiskuntaa, eli inhoat muissa ihmisissä sitä mikä sinussa itsessäsi on suurin vika, niin toki narsismi/itsetärkeys on sinulle sitten peikoista suurin. Mutta kannattaisi mennä vähän pidemmälle, vähän syvemmälle! Olen itsekin joskus aikoinaan kutsunut sinua sosiopaatiksi, mutta se nyt on vaan taas joku määritys joka jää pinnalle. Ei siellä pinnan alla ole mitään typerryttävää tyhjyyttä tai todellista pahuutta. Siellä on vaan ihminen ja perusinhimillisiä tunteita. Narsisti on kyllä mestari huijaamaan omaa itseäänkin, niin että hän luulee aina olevansa jotain merkillisempää kuin onkaan, mutta ainoa oikea menettelytapa ei välttämättä ole hyökätä ainutlaatuisuuden tuntemuksiaan vastaan. Narsisti on yksi heikoimmista ihmisistä mitä on olemassa, koska häneltä puuttuu jotain niin oleellista mikä tekee ihmisestä ihmisen. Rakkaus.

Koska rakkauden puute pitää hinkuen vinkuen selittää jollain, herää epäilys että omassa itsessä ON jotain vialla ja sen vuoksi ei ole rakkauden arvoinen. Tämä saattaa saada ihmisen käyttäytymään itsetuhoisella tavalla jossa hän koko ajan etsii varmistusta tuolle ”suurelle oivallukselleen”, ja kaikki saa hänet vakuuttumaan siitä että hänessä ei ole yhtään mitään, ei yhtään mitään rakastettavaa. Siispä ”rakastanpa” itse itseäni vielä vähän lisää, pönkitän itseäni, roikun itsessäni! Se on sentään suhteellisen terve reaktio, toisin kuin niillä jotka tykästyvät itsensä vihaamiseen ja aloittavat tolkuttoman viinarallin, itsensä viiltelyn tai hengiltä laihduttamisen.

Narsismi ON kyky selviytyä. Miten Gordionin solmun voi avata ja narsismista luopua hallitusti hajottamatta itseään palasiksi: sen pohtimisen jätän itseäni viisaammille. Itse olen toistaiseksi tilanteeseeni tyytyväinen, sillä muuhunkaan en vielä kykene kuin narsismiin ja yritän sitten edes elää sen kanssa YYA-sopimuksen laatineena.

***

Eikö tuosta tuon pidempi tullutkaan? Kyllä se Wordillä oli 2 sivua. Höh.

No enivei, tässä kyytipojaksi: viime yönä Nukkumatti antoi huonoa unihiekkaa ties monentenako yönä peräkkäin, joten loikkasin hikisestä vuoteestani koneelle pähkäilemään narsismin syvintä olemusta alateemana minä ja vähän sinäkin. Kylläpä ajatus kulki susitunteina, mutta tänään päivällä olen kuin jyrän alle jäänyt ja hyvä kun pystyssä pysyn.

Valvomispötkön jälkeen näin vielä jotain outoa unta siitä kuinka sain joltain mieheltä jostain syystä palkkioksi kasan vaatteita(???), ja vaatekasassa oli ollut pussillinen kuivattuja hampun lehtiä. Isäni oli tunkemassa pussin sisältöä lärviinsä kun ehdin hätiin ja vein pussin parempaan jemmaan vaatekomeroon.

Mut mut. Summa summarum voisi olla vaikkapa ettei ole olemassa yksinomaan hyvää tai pahaa asiaa. Jopa itsetärkeys, josta täällä on niin itsetärkeästi mekastettu, palvelee jotain tarkoituksia. Vaikkapa sitten ihan survivaalitoimintoja. Kyllä minä kumminkin olen mieluummin elossa vähän omahyväisenäkin, kuin koko ajan nirhaamassa itseäni (kuten vaikkapa tuo mainittu isäni viinan korvikkeiden kanssa).

Et kai sinä Hybbe pai tö vei vaan kadehdi sitä että minä välillä innostun kovastikin kirjoittelemaan ja se voi innostaa muitakin uusiin aatoksiin? Mehän innoitamme kaikki toisiamme. Vaikka se onkin ajantappoa enimmäkseen, niin ei se nyt mielestäni mitään irstailua ole. Vai onko.

Desha kirjoitti:

Tämä luetaan sitten kokonaan tai ei ollenkaan. Silmäilijöille tulen uniin ja työnnän näppäimistön ahteerin poikittain, mur!

***

Omalla kohdallani narsismi lähti kehittymään siinä vaiheessa kun kasvoin tunnevammaisessa ympäristössä ja olemukseeni iskostui epäilys siitä että kukaan ei rakasta minua. Jotta elämä olisi lainkaan mielekästä on siis oltava itse itsestään kiinnostunut, koska kukaan muu ei sitä tule olemaan! Epäilen jopa että tapauksessani narsismi on saattanut pelastaa henkeni. Tämän vuoksi en siis kai koskaan tule uskomaan että olisi jotenkin itsestäänselvästi haitallista olla itsekeskeinen ja pitää omaa itseään elämässään etusijalla kaikkeen muuhun nähden.

Narsistin suurin pelko, kuten ehkä hyvin tiedät parahin Hybris, on se että hän ei olekaan oikein yhtään mitään. Että hänen sisimmässään onkin pelkkää tyhjää. Ehkäpä narsisti voi pelätä myös olevansa jotenkin ”oikeasti” ”paha”, koska hänellä yleensä on sen verran älliä päässään että hän havaitsee pystyvänsä jossain määrin pyörittämään ympäröiviä ihmisiä mielensä mukaan. Itse en oikein jaksaisi lähteä sille hyvä/paha-hömppälinjalle enää. Herää tietysti kysymys että vaivaako sinua ajatus ”pahuudesta” jotenkin, koska ilmaisit nyreytesi söpöilyä kohtaan… Ehkäpä sinulla on vähän liian suuri pakkomielle Sepe Susi –roolista…?

Uhkaakohan muiden ihmisten osoittama narsistisuus narsistista ihmistä? Jos niin on, se selittäisi paljon sinusta ja minustakin. Sinullahan on tämä jatkuva tarve esittää ”viiltäviä arvioita” ihmisistä ja heidän välisistään tilanteista. Minulla on tarve kärhämöidä saarnahemmojen kanssa. Varmaan pääasiallisesti edelleen saarnaisin netissä, mikäli ei olisi tullut teitä/meitä kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä vastaan täällä jotka pakottavat ajattelemaan asioita vähän useammalta kantilta. Saarnaamisesta en kai ikinä pääse kokonaan; mutta yritän muistaa sitä duunatessani harjoittavani pahettani…

Seurailin näillä palstoilla taannoin pitkään ihmistä jolla on uskomaton kyky karkottaa itsestään kaikki epäilyt omasta pienuudestaan ja mitättömyydestään. Eihän sellaista voi kuin ihailla, vaikka koko ajan yrittää mieltää että voi voi kun poitsu ei vaan ”tajua”. Mitä tässä oikeastaan pitää tajuta? Että me kaikki olemme ihan pieniä ja mitättömiä ja kukaan ei ole oikein yhtään mitään? Kun sinun, Hybris, sanomisiasi tarkkaillaan negatiivisemmalta puolelta niin sinun viestisi tuntuu olevan nimenomaan ”isottelijoiden” mitättömyys. Mutta onko se nyt ihan oikeasti varmasti noin? Minusta on vähän rasittava sellainen savolainen ”huumorintaju” että toisille osataan kyllä vahingoniloisesti nauraa räkättää, mutta jos toiset nauravat sinulle niin olet kuin kakkaa haukannut. Sellainen on savolainen. Perusajatus on ”mie oon paska ja siekin oot paska”. Mutta mien pitää tietysti päästä havaitsemaan se aiemmin kuin sien.

Enhän minä tietysti tiedä että liittyykö se savolaisuus tässä paljon mihinkään oikeasti, mutta ainakin itseeni liittyy, vaikka hybridinä kuitenkin mieluiten samaistun hämäläisiin jostain kumman syystä.

Jos nyt tätä omaa keissiäni mietiskelen, niin narsismin vaihtoehtona minulle on aina tarjolla rajatilaisuus joka väikkyy koko ajan pinnan alla siinä määrin että yritän kaikkeni ollakseni kieli keskellä suuta. Ei ole rasittavampaa kuin ajelehtia tunnetilasta toiseen ja olla milloin minkäkin oikun ja hömpötyksen vietävänä. Aika pöhelö olohan siinä tulee, kun jokainen tunne on ihan aito, mutta jos aitoutta mitataan kestolla eli ajalla, niin silloin koko oleminen on pelkkää valhetta. Minä vähän luulen että tunteideni vaihtuvuus saa sinut uskomaan että kaiken takana on jonkinlainen oveluus, laskelmoivus ja kierous, vaikka itse koen ettei kaiken takana ole yhtään mitään. Itse olen välillä yrittänyt tieten tahtoen olla vähän ovelakin, mutta ei minulla taida siinä olla oikein kauheasti lahjoja. Se että olen topic starter on vain automaatio. Ehkäpä olen sisällöntuottaja ja viihdyttäjä, mutta enhän minäkään sitä tietenkään tyhjästä nyhjäise, minäkin saan assosiaationi siitä mitä muut puhuvat.

Etten koe olevani erityisen lahjakas laskelmoivuudessa kirkastui minulle tajutessani että minusta ei ole kriitikoksi. Aina kun luen arvosteluja musiikista ja elokuvista sekä katsauksia starojen ja ohjaajien elämään minulle tulee vain fiilis että enpäs olisi tuotakaan tajunnut. Hyvä kriitikko kirjoittaa sellaisen kirjoitelman että lukijalle tulee välittömästi heureka-fiilis, että ”oho niinpäs se onkin”, ts. kriitikko kirjoittaa itsestäänselvyyksiä. Mutta silti niitä ajatuksia ei osaa alun perin muodostaa muut kuin hän itse.

Sinä Hybris olet kriitikko, minä en. Jokin muu kyky minulla kai on, ja epäilen että se on nimenomaan kyky tuottaa määrättömästi ideoita ja ajatuksia. Olen joskus jopa ihmetellyt että koskahan oikein ehdyn. Annan ideani ja ajatukseni valikoimatta kenen tahansa käyttöön, koska mitään muuta en ala itsestäni antamaan. Itseäni en anna, sillä narsistina kokisin torjutuksi tulemisen maailmanlopuksi.

Tarkalleen ottaen minun epäilykseni ei kai sitten oikeastaan ole ”enkö ole mitään” vaan ”enkö ole rakastettava”. Kumpikin pelko on tietysti syvää kuolemanpelkoa. (Ilman rakkautta tai elämäntehtävää olemassaolon oikeutus on vaakalaudalla.)

Jos sinä Hybris toimit samalta pohjalta kuin suurin osa ihmiskuntaa, eli inhoat muissa ihmisissä sitä mikä sinussa itsessäsi on suurin vika, niin toki narsismi/itsetärkeys on sinulle sitten peikoista suurin. Mutta kannattaisi mennä vähän pidemmälle, vähän syvemmälle! Olen itsekin joskus aikoinaan kutsunut sinua sosiopaatiksi, mutta se nyt on vaan taas joku määritys joka jää pinnalle. Ei siellä pinnan alla ole mitään typerryttävää tyhjyyttä tai todellista pahuutta. Siellä on vaan ihminen ja perusinhimillisiä tunteita. Narsisti on kyllä mestari huijaamaan omaa itseäänkin, niin että hän luulee aina olevansa jotain merkillisempää kuin onkaan, mutta ainoa oikea menettelytapa ei välttämättä ole hyökätä ainutlaatuisuuden tuntemuksiaan vastaan. Narsisti on yksi heikoimmista ihmisistä mitä on olemassa, koska häneltä puuttuu jotain niin oleellista mikä tekee ihmisestä ihmisen. Rakkaus.

Koska rakkauden puute pitää hinkuen vinkuen selittää jollain, herää epäilys että omassa itsessä ON jotain vialla ja sen vuoksi ei ole rakkauden arvoinen. Tämä saattaa saada ihmisen käyttäytymään itsetuhoisella tavalla jossa hän koko ajan etsii varmistusta tuolle ”suurelle oivallukselleen”, ja kaikki saa hänet vakuuttumaan siitä että hänessä ei ole yhtään mitään, ei yhtään mitään rakastettavaa. Siispä ”rakastanpa” itse itseäni vielä vähän lisää, pönkitän itseäni, roikun itsessäni! Se on sentään suhteellisen terve reaktio, toisin kuin niillä jotka tykästyvät itsensä vihaamiseen ja aloittavat tolkuttoman viinarallin, itsensä viiltelyn tai hengiltä laihduttamisen.

Narsismi ON kyky selviytyä. Miten Gordionin solmun voi avata ja narsismista luopua hallitusti hajottamatta itseään palasiksi: sen pohtimisen jätän itseäni viisaammille. Itse olen toistaiseksi tilanteeseeni tyytyväinen, sillä muuhunkaan en vielä kykene kuin narsismiin ja yritän sitten edes elää sen kanssa YYA-sopimuksen laatineena.

***

Eikö tuosta tuon pidempi tullutkaan? Kyllä se Wordillä oli 2 sivua. Höh.

No enivei, tässä kyytipojaksi: viime yönä Nukkumatti antoi huonoa unihiekkaa ties monentenako yönä peräkkäin, joten loikkasin hikisestä vuoteestani koneelle pähkäilemään narsismin syvintä olemusta alateemana minä ja vähän sinäkin. Kylläpä ajatus kulki susitunteina, mutta tänään päivällä olen kuin jyrän alle jäänyt ja hyvä kun pystyssä pysyn.

Valvomispötkön jälkeen näin vielä jotain outoa unta siitä kuinka sain joltain mieheltä jostain syystä palkkioksi kasan vaatteita(???), ja vaatekasassa oli ollut pussillinen kuivattuja hampun lehtiä. Isäni oli tunkemassa pussin sisältöä lärviinsä kun ehdin hätiin ja vein pussin parempaan jemmaan vaatekomeroon.

Mut mut. Summa summarum voisi olla vaikkapa ettei ole olemassa yksinomaan hyvää tai pahaa asiaa. Jopa itsetärkeys, josta täällä on niin itsetärkeästi mekastettu, palvelee jotain tarkoituksia. Vaikkapa sitten ihan survivaalitoimintoja. Kyllä minä kumminkin olen mieluummin elossa vähän omahyväisenäkin, kuin koko ajan nirhaamassa itseäni (kuten vaikkapa tuo mainittu isäni viinan korvikkeiden kanssa).

Et kai sinä Hybbe pai tö vei vaan kadehdi sitä että minä välillä innostun kovastikin kirjoittelemaan ja se voi innostaa muitakin uusiin aatoksiin? Mehän innoitamme kaikki toisiamme. Vaikka se onkin ajantappoa enimmäkseen, niin ei se nyt mielestäni mitään irstailua ole. Vai onko.

Lue lisää

Ja nyt odotan toiveikkaana, että pidät lupauksesi.

Hra Hybris kirjoitti:

Ja nyt odotan toiveikkaana, että pidät lupauksesi.

Ja niin hyvä kirjoitus ja menee ketuille. Ensi yönä nuijin itseni sellaiseen koomaan että en herää ja aloita ikävystyessäni jotain perhanan pohdiskelua.

Enpä tiedä tungenko sinulle hanuriin yhtään mitään, tykkäisit siitä kumminkin...

Desha kirjoitti:

Ja niin hyvä kirjoitus ja menee ketuille. Ensi yönä nuijin itseni sellaiseen koomaan että en herää ja aloita ikävystyessäni jotain perhanan pohdiskelua.

Enpä tiedä tungenko sinulle hanuriin yhtään mitään, tykkäisit siitä kumminkin...

Lue lisää

Taisi mennä rehellisesti esitetty mielipide perille.

Ajattelin asiaa omalta kannaltani, ja funtsasin miten helppoa onkaan hypätä semmosen rekeen, joka osaa manipulaation jalon taidon. Jotkut osaa hieman shakkia ja toiset ovat siinä mestareita, mutta jokainenhan meistä on kuullut tarinoita shakkimestareiden sosiaalisista suhteista...

Revolver kirjoitti:

Kun ihminen tulee voimiinsa ja löytää henkimaailman todellisuuden, silloin vasta narsismin todellinen hyökkäys alkaakin. Liha on heikko, ja yliluonnollisesta tulee ihmiselle helposti jälleen uusi, entistäkin makeampi lakritsin korvike. Katso vaikka mitä Deshalle on tapahtunut. Malliesimerkki lakritsiriippuvaisesta, jonka kaikki aika kuluu joko omaa riippuvuuttaan arvostellen tai omaa heikkouttaan selitellen. Maailmanmenon voi tiivistää seuraaviin sanoihin: "Instant entertainment gratification for your active and spontaneus lifestyle!".

Lue lisää

Hemmot nuolee toistaan minkä ehtii ja potee siin sivussa omaa pillukateuttaan. Lakua nuollaan ja ollaan mukamas niin fiksuja ja symbolisia että. Se että Desha hulluudenpuuskassaan tulee liian avoimesti höpöttäneeksi omiaan onkin maittavaa sielunruokaa.

Saag Paneer kirjoitti:

Hemmot nuolee toistaan minkä ehtii ja potee siin sivussa omaa pillukateuttaan. Lakua nuollaan ja ollaan mukamas niin fiksuja ja symbolisia että. Se että Desha hulluudenpuuskassaan tulee liian avoimesti höpöttäneeksi omiaan onkin maittavaa sielunruokaa.

Lue lisää

*Homerin äänellä* Vaan tulenko sittenkään liian avoimesti höpöttäneeksi...

Tuo narsismi aiheena oli viime yönä oikein helvetinmoinen onnenpotku, sillä olisin varmasti tullutkin hulluksi jos olisin siinä vielä kauankin piehtaroinut vuoteellani unta vailla.

Mutta tuo liika avoimuus. Olen ns. alusta lähti ihmetellyt että mihin täällä ihmiset niin tiukkaperseisesti pihtailevat itseään, vai onko se vaan niin että ainoastaan minulla ajatuksen nakutus on päättymätön? Avoimuudessani toki kielteisintä on se että se ärsyttää ihmisiä. Kuvitelkaapa jos olisitte naimisissa kanssani!

Naiseudesta on paljon hyötyä, sillä miehille tällainen lörpöttely olisi ilmeisesti homokauhukohtauksen paikka...

Mutta kyllä minusta tosiaan välillä vähän tuntuu siltäkin että olen pelkkää tyhjää: etsin koko ajan ydintäni, mutta en löydä kuin aina vain uusia intresantteja ajatuksia jotka voi työntää ulos aivan kuin joku kuoleva tähti purskauttaisi pläjän materiaa aina aika ajoin.

Sensijaan, kuitenkin, että hekumoisin jollain "mystisellä kuolemalla" minua tällä hetkellä kiinnostaa jostain gnostisesta kirjasta lukemani "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi". :)

Desha kirjoitti:

Tämä luetaan sitten kokonaan tai ei ollenkaan. Silmäilijöille tulen uniin ja työnnän näppäimistön ahteerin poikittain, mur!

***

Omalla kohdallani narsismi lähti kehittymään siinä vaiheessa kun kasvoin tunnevammaisessa ympäristössä ja olemukseeni iskostui epäilys siitä että kukaan ei rakasta minua. Jotta elämä olisi lainkaan mielekästä on siis oltava itse itsestään kiinnostunut, koska kukaan muu ei sitä tule olemaan! Epäilen jopa että tapauksessani narsismi on saattanut pelastaa henkeni. Tämän vuoksi en siis kai koskaan tule uskomaan että olisi jotenkin itsestäänselvästi haitallista olla itsekeskeinen ja pitää omaa itseään elämässään etusijalla kaikkeen muuhun nähden.

Narsistin suurin pelko, kuten ehkä hyvin tiedät parahin Hybris, on se että hän ei olekaan oikein yhtään mitään. Että hänen sisimmässään onkin pelkkää tyhjää. Ehkäpä narsisti voi pelätä myös olevansa jotenkin ”oikeasti” ”paha”, koska hänellä yleensä on sen verran älliä päässään että hän havaitsee pystyvänsä jossain määrin pyörittämään ympäröiviä ihmisiä mielensä mukaan. Itse en oikein jaksaisi lähteä sille hyvä/paha-hömppälinjalle enää. Herää tietysti kysymys että vaivaako sinua ajatus ”pahuudesta” jotenkin, koska ilmaisit nyreytesi söpöilyä kohtaan… Ehkäpä sinulla on vähän liian suuri pakkomielle Sepe Susi –roolista…?

Uhkaakohan muiden ihmisten osoittama narsistisuus narsistista ihmistä? Jos niin on, se selittäisi paljon sinusta ja minustakin. Sinullahan on tämä jatkuva tarve esittää ”viiltäviä arvioita” ihmisistä ja heidän välisistään tilanteista. Minulla on tarve kärhämöidä saarnahemmojen kanssa. Varmaan pääasiallisesti edelleen saarnaisin netissä, mikäli ei olisi tullut teitä/meitä kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä vastaan täällä jotka pakottavat ajattelemaan asioita vähän useammalta kantilta. Saarnaamisesta en kai ikinä pääse kokonaan; mutta yritän muistaa sitä duunatessani harjoittavani pahettani…

Seurailin näillä palstoilla taannoin pitkään ihmistä jolla on uskomaton kyky karkottaa itsestään kaikki epäilyt omasta pienuudestaan ja mitättömyydestään. Eihän sellaista voi kuin ihailla, vaikka koko ajan yrittää mieltää että voi voi kun poitsu ei vaan ”tajua”. Mitä tässä oikeastaan pitää tajuta? Että me kaikki olemme ihan pieniä ja mitättömiä ja kukaan ei ole oikein yhtään mitään? Kun sinun, Hybris, sanomisiasi tarkkaillaan negatiivisemmalta puolelta niin sinun viestisi tuntuu olevan nimenomaan ”isottelijoiden” mitättömyys. Mutta onko se nyt ihan oikeasti varmasti noin? Minusta on vähän rasittava sellainen savolainen ”huumorintaju” että toisille osataan kyllä vahingoniloisesti nauraa räkättää, mutta jos toiset nauravat sinulle niin olet kuin kakkaa haukannut. Sellainen on savolainen. Perusajatus on ”mie oon paska ja siekin oot paska”. Mutta mien pitää tietysti päästä havaitsemaan se aiemmin kuin sien.

Enhän minä tietysti tiedä että liittyykö se savolaisuus tässä paljon mihinkään oikeasti, mutta ainakin itseeni liittyy, vaikka hybridinä kuitenkin mieluiten samaistun hämäläisiin jostain kumman syystä.

Jos nyt tätä omaa keissiäni mietiskelen, niin narsismin vaihtoehtona minulle on aina tarjolla rajatilaisuus joka väikkyy koko ajan pinnan alla siinä määrin että yritän kaikkeni ollakseni kieli keskellä suuta. Ei ole rasittavampaa kuin ajelehtia tunnetilasta toiseen ja olla milloin minkäkin oikun ja hömpötyksen vietävänä. Aika pöhelö olohan siinä tulee, kun jokainen tunne on ihan aito, mutta jos aitoutta mitataan kestolla eli ajalla, niin silloin koko oleminen on pelkkää valhetta. Minä vähän luulen että tunteideni vaihtuvuus saa sinut uskomaan että kaiken takana on jonkinlainen oveluus, laskelmoivus ja kierous, vaikka itse koen ettei kaiken takana ole yhtään mitään. Itse olen välillä yrittänyt tieten tahtoen olla vähän ovelakin, mutta ei minulla taida siinä olla oikein kauheasti lahjoja. Se että olen topic starter on vain automaatio. Ehkäpä olen sisällöntuottaja ja viihdyttäjä, mutta enhän minäkään sitä tietenkään tyhjästä nyhjäise, minäkin saan assosiaationi siitä mitä muut puhuvat.

Etten koe olevani erityisen lahjakas laskelmoivuudessa kirkastui minulle tajutessani että minusta ei ole kriitikoksi. Aina kun luen arvosteluja musiikista ja elokuvista sekä katsauksia starojen ja ohjaajien elämään minulle tulee vain fiilis että enpäs olisi tuotakaan tajunnut. Hyvä kriitikko kirjoittaa sellaisen kirjoitelman että lukijalle tulee välittömästi heureka-fiilis, että ”oho niinpäs se onkin”, ts. kriitikko kirjoittaa itsestäänselvyyksiä. Mutta silti niitä ajatuksia ei osaa alun perin muodostaa muut kuin hän itse.

Sinä Hybris olet kriitikko, minä en. Jokin muu kyky minulla kai on, ja epäilen että se on nimenomaan kyky tuottaa määrättömästi ideoita ja ajatuksia. Olen joskus jopa ihmetellyt että koskahan oikein ehdyn. Annan ideani ja ajatukseni valikoimatta kenen tahansa käyttöön, koska mitään muuta en ala itsestäni antamaan. Itseäni en anna, sillä narsistina kokisin torjutuksi tulemisen maailmanlopuksi.

Tarkalleen ottaen minun epäilykseni ei kai sitten oikeastaan ole ”enkö ole mitään” vaan ”enkö ole rakastettava”. Kumpikin pelko on tietysti syvää kuolemanpelkoa. (Ilman rakkautta tai elämäntehtävää olemassaolon oikeutus on vaakalaudalla.)

Jos sinä Hybris toimit samalta pohjalta kuin suurin osa ihmiskuntaa, eli inhoat muissa ihmisissä sitä mikä sinussa itsessäsi on suurin vika, niin toki narsismi/itsetärkeys on sinulle sitten peikoista suurin. Mutta kannattaisi mennä vähän pidemmälle, vähän syvemmälle! Olen itsekin joskus aikoinaan kutsunut sinua sosiopaatiksi, mutta se nyt on vaan taas joku määritys joka jää pinnalle. Ei siellä pinnan alla ole mitään typerryttävää tyhjyyttä tai todellista pahuutta. Siellä on vaan ihminen ja perusinhimillisiä tunteita. Narsisti on kyllä mestari huijaamaan omaa itseäänkin, niin että hän luulee aina olevansa jotain merkillisempää kuin onkaan, mutta ainoa oikea menettelytapa ei välttämättä ole hyökätä ainutlaatuisuuden tuntemuksiaan vastaan. Narsisti on yksi heikoimmista ihmisistä mitä on olemassa, koska häneltä puuttuu jotain niin oleellista mikä tekee ihmisestä ihmisen. Rakkaus.

Koska rakkauden puute pitää hinkuen vinkuen selittää jollain, herää epäilys että omassa itsessä ON jotain vialla ja sen vuoksi ei ole rakkauden arvoinen. Tämä saattaa saada ihmisen käyttäytymään itsetuhoisella tavalla jossa hän koko ajan etsii varmistusta tuolle ”suurelle oivallukselleen”, ja kaikki saa hänet vakuuttumaan siitä että hänessä ei ole yhtään mitään, ei yhtään mitään rakastettavaa. Siispä ”rakastanpa” itse itseäni vielä vähän lisää, pönkitän itseäni, roikun itsessäni! Se on sentään suhteellisen terve reaktio, toisin kuin niillä jotka tykästyvät itsensä vihaamiseen ja aloittavat tolkuttoman viinarallin, itsensä viiltelyn tai hengiltä laihduttamisen.

Narsismi ON kyky selviytyä. Miten Gordionin solmun voi avata ja narsismista luopua hallitusti hajottamatta itseään palasiksi: sen pohtimisen jätän itseäni viisaammille. Itse olen toistaiseksi tilanteeseeni tyytyväinen, sillä muuhunkaan en vielä kykene kuin narsismiin ja yritän sitten edes elää sen kanssa YYA-sopimuksen laatineena.

***

Eikö tuosta tuon pidempi tullutkaan? Kyllä se Wordillä oli 2 sivua. Höh.

No enivei, tässä kyytipojaksi: viime yönä Nukkumatti antoi huonoa unihiekkaa ties monentenako yönä peräkkäin, joten loikkasin hikisestä vuoteestani koneelle pähkäilemään narsismin syvintä olemusta alateemana minä ja vähän sinäkin. Kylläpä ajatus kulki susitunteina, mutta tänään päivällä olen kuin jyrän alle jäänyt ja hyvä kun pystyssä pysyn.

Valvomispötkön jälkeen näin vielä jotain outoa unta siitä kuinka sain joltain mieheltä jostain syystä palkkioksi kasan vaatteita(???), ja vaatekasassa oli ollut pussillinen kuivattuja hampun lehtiä. Isäni oli tunkemassa pussin sisältöä lärviinsä kun ehdin hätiin ja vein pussin parempaan jemmaan vaatekomeroon.

Mut mut. Summa summarum voisi olla vaikkapa ettei ole olemassa yksinomaan hyvää tai pahaa asiaa. Jopa itsetärkeys, josta täällä on niin itsetärkeästi mekastettu, palvelee jotain tarkoituksia. Vaikkapa sitten ihan survivaalitoimintoja. Kyllä minä kumminkin olen mieluummin elossa vähän omahyväisenäkin, kuin koko ajan nirhaamassa itseäni (kuten vaikkapa tuo mainittu isäni viinan korvikkeiden kanssa).

Et kai sinä Hybbe pai tö vei vaan kadehdi sitä että minä välillä innostun kovastikin kirjoittelemaan ja se voi innostaa muitakin uusiin aatoksiin? Mehän innoitamme kaikki toisiamme. Vaikka se onkin ajantappoa enimmäkseen, niin ei se nyt mielestäni mitään irstailua ole. Vai onko.

Lue lisää

Oma analyysini kirjoituksesta, johon vastasit, sanoo että se oli tasapuolinen vittuiluyritys joka suuntaan, tyylilajina ironia niin monelle jengalle kierrettynä että jengat kumoavat toisensa ja merkitys katoaa ja tyhjenee. Hybrisesti ajatellen tällainen merkityksestä tyhjä kirjoitus sitten tarjoaa vähemmän rajatut mahdollisuudet kirvoitella innoituksiaan päästään ulos ja selittää maailma uudestaan, alusta asti niin kuin aina.

>>>Ehkäpä narsisti voi pelätä myös olevansa jotenkin ”oikeasti” ”paha”, koska hänellä yleensä on sen verran älliä päässään että hän havaitsee pystyvänsä jossain määrin pyörittämään ympäröiviä ihmisiä mielensä mukaan.> Perusajatus on ”mie oon paska ja siekin oot paska”. Mutta mien pitää tietysti päästä havaitsemaan se aiemmin kuin sien. > Enhän minä tietysti tiedä että liittyykö se savolaisuus tässä paljon mihinkään oikeasti, >Aika pöhelö olohan siinä tulee, kun jokainen tunne on ihan aito, mutta jos aitoutta mitataan kestolla eli ajalla, niin silloin koko oleminen on pelkkää valhetta. Minä vähän luulen että tunteideni vaihtuvuus saa sinut uskomaan että kaiken takana on jonkinlainen oveluus, laskelmoivus ja kierous, vaikka itse koen ettei kaiken takana ole yhtään mitään.>Narsisti on yksi heikoimmista ihmisistä mitä on olemassa, koska häneltä puuttuu jotain niin oleellista mikä tekee ihmisestä ihmisen. Rakkaus.> Valvomispötkön jälkeen näin vielä jotain outoa unta siitä kuinka sain joltain mieheltä jostain syystä palkkioksi kasan vaatteita(???), ja vaatekasassa oli ollut pussillinen kuivattuja hampun lehtiä. Isäni oli tunkemassa pussin sisältöä lärviinsä kun ehdin hätiin ja vein pussin parempaan jemmaan vaatekomeroon. > Mehän innoitamme kaikki toisiamme. Vaikka se onkin ajantappoa enimmäkseen, niin ei se nyt mielestäni mitään irstailua ole. Vai onko.

Desha kirjoitti:

*Homerin äänellä* Vaan tulenko sittenkään liian avoimesti höpöttäneeksi...

Tuo narsismi aiheena oli viime yönä oikein helvetinmoinen onnenpotku, sillä olisin varmasti tullutkin hulluksi jos olisin siinä vielä kauankin piehtaroinut vuoteellani unta vailla.

Mutta tuo liika avoimuus. Olen ns. alusta lähti ihmetellyt että mihin täällä ihmiset niin tiukkaperseisesti pihtailevat itseään, vai onko se vaan niin että ainoastaan minulla ajatuksen nakutus on päättymätön? Avoimuudessani toki kielteisintä on se että se ärsyttää ihmisiä. Kuvitelkaapa jos olisitte naimisissa kanssani!

Naiseudesta on paljon hyötyä, sillä miehille tällainen lörpöttely olisi ilmeisesti homokauhukohtauksen paikka...

Mutta kyllä minusta tosiaan välillä vähän tuntuu siltäkin että olen pelkkää tyhjää: etsin koko ajan ydintäni, mutta en löydä kuin aina vain uusia intresantteja ajatuksia jotka voi työntää ulos aivan kuin joku kuoleva tähti purskauttaisi pläjän materiaa aina aika ajoin.

Sensijaan, kuitenkin, että hekumoisin jollain "mystisellä kuolemalla" minua tällä hetkellä kiinnostaa jostain gnostisesta kirjasta lukemani "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi". :)

Lue lisää

>>> Sensijaan, kuitenkin, että hekumoisin jollain "mystisellä kuolemalla" minua tällä hetkellä kiinnostaa jostain gnostisesta kirjasta lukemani "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi". :)

Saag Paneer kirjoitti:

Hemmot nuolee toistaan minkä ehtii ja potee siin sivussa omaa pillukateuttaan. Lakua nuollaan ja ollaan mukamas niin fiksuja ja symbolisia että. Se että Desha hulluudenpuuskassaan tulee liian avoimesti höpöttäneeksi omiaan onkin maittavaa sielunruokaa.

Lue lisää

Pillukateus on osuva nimi Animalle, hemmojen sielulle.

Fiksusti symbolinen kirjoitus, joka kuten sanottua tyylilajina pyrkii vain masturboimaan itseään, on mielenkiintoisella tavalla ärsyttävää eli innoittavaa, vähän niin kuin sotilaallinen tyhjiö. Siitähän tuli tulkittua vuorostaan söpöttären sielun symboli (animus), joka taas innoitti sivutolkulla höpötystä ja jopa unia Pyhän Kolminaisuuden arkkityypeistä, kaikki maittavaa ja innoittavaa sielunruokaa meille pillukateille, jotka ahmatit näin saamme juuri mitä haluamme mahamme täyteen - ja kaikki on taas kerran hyvin.

Desha kirjoitti:

*Homerin äänellä* Vaan tulenko sittenkään liian avoimesti höpöttäneeksi...

Tuo narsismi aiheena oli viime yönä oikein helvetinmoinen onnenpotku, sillä olisin varmasti tullutkin hulluksi jos olisin siinä vielä kauankin piehtaroinut vuoteellani unta vailla.

Mutta tuo liika avoimuus. Olen ns. alusta lähti ihmetellyt että mihin täällä ihmiset niin tiukkaperseisesti pihtailevat itseään, vai onko se vaan niin että ainoastaan minulla ajatuksen nakutus on päättymätön? Avoimuudessani toki kielteisintä on se että se ärsyttää ihmisiä. Kuvitelkaapa jos olisitte naimisissa kanssani!

Naiseudesta on paljon hyötyä, sillä miehille tällainen lörpöttely olisi ilmeisesti homokauhukohtauksen paikka...

Mutta kyllä minusta tosiaan välillä vähän tuntuu siltäkin että olen pelkkää tyhjää: etsin koko ajan ydintäni, mutta en löydä kuin aina vain uusia intresantteja ajatuksia jotka voi työntää ulos aivan kuin joku kuoleva tähti purskauttaisi pläjän materiaa aina aika ajoin.

Sensijaan, kuitenkin, että hekumoisin jollain "mystisellä kuolemalla" minua tällä hetkellä kiinnostaa jostain gnostisesta kirjasta lukemani "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi". :)

Lue lisää

>> Olen ns. alusta lähti ihmetellyt että mihin täällä ihmiset niin tiukkaperseisesti pihtailevat itseään >>

Voi olla syynä sosiaalisten taitojen puute ja todellisen tarkoituksen puuttuminen elämästä tai ainakin kirjoittamisesta, mutta yhtä paljon syyttäisin tämän "median" sisäisen rakenteen ominaisuuksia, jotka estävät kommunikaation. Eli vaikka kuinka kovasti koettaisit avautua ja antaa jotakin itsestäsi, se mitä annat ei yleensä pysty ylittämään lineaarisen kielen rajoituksia saati internetin "elektronista muuria" jne, ja lopulta saat vain nk. paskaa käteesi. Eli syy nettikirjoittajien "pihtaamiseen" voi olla sama kuin mikset koeta huutaa minulle sieltä missä olet nyt: koska eihän äänesi kantaisi tänne asti kuitenkaan.

>> "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi" >>

Tuo on hyvä tavoite. Kristillistä oppia parhaimmillaan. Pitäisi aina katsoa jokaisen oppisuunnan ytimeen eikä piehtaroida lieveilmiöissä. Minä uskon että juuri Tuomaan evankeliumi paljastaa sen mikä on kaikkein olennaisinta siinä mitä Jeesuksen uskotaan opettaneen.

PS. Kuinka meinaat käytännössä ja konkreettisesti elämässäsi tehdä sisäpuolesta ulkopuolen ja ulkopuolesta sisäpuolen? Onhan tärkeää ajatella mitä opetukset merkitsevät käytännössä...

Hra Hybris kirjoitti:

>>> Sensijaan, kuitenkin, että hekumoisin jollain "mystisellä kuolemalla" minua tällä hetkellä kiinnostaa jostain gnostisesta kirjasta lukemani "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi". :)

Lue lisää

Pyöräillessä tasapaino kehittyy parhaiten, kun koettaa pitää polkupyörän tasapainossa yhä pienemmässä ja pienemmässä vauhdissa. Lopulta voit seisoa täysin paikoillaan tasapainossa ja liikkumatta (kuten polkupyöräilyakrobaatit). Spontaanisti syntynyt vertaus vaikuttaisi kuvaavan hyvin meditaatiossa saavutettua hiljaisuutta tai "keskellä olemista".

Kuinka "ajaa mieltä" yhä hitaammin ja saavuttaa täydellinen tasapaino? Mielestäni kysymys on hiljaisuuden kultivoinnista, siitä että vaikka itse pysähtyy lähelle kuoleman kaltaista tilaa, jotakin jää jäljelle tai paljastuu ainoastaan juuri silloin, liikkeen alta.

Toisaalta, en haluaisi redusoida em. gnostilaista lausetta vain tähän.

Hra Hybris kirjoitti:

Oma analyysini kirjoituksesta, johon vastasit, sanoo että se oli tasapuolinen vittuiluyritys joka suuntaan, tyylilajina ironia niin monelle jengalle kierrettynä että jengat kumoavat toisensa ja merkitys katoaa ja tyhjenee. Hybrisesti ajatellen tällainen merkityksestä tyhjä kirjoitus sitten tarjoaa vähemmän rajatut mahdollisuudet kirvoitella innoituksiaan päästään ulos ja selittää maailma uudestaan, alusta asti niin kuin aina.

>>>Ehkäpä narsisti voi pelätä myös olevansa jotenkin ”oikeasti” ”paha”, koska hänellä yleensä on sen verran älliä päässään että hän havaitsee pystyvänsä jossain määrin pyörittämään ympäröiviä ihmisiä mielensä mukaan.> Perusajatus on ”mie oon paska ja siekin oot paska”. Mutta mien pitää tietysti päästä havaitsemaan se aiemmin kuin sien. > Enhän minä tietysti tiedä että liittyykö se savolaisuus tässä paljon mihinkään oikeasti, >Aika pöhelö olohan siinä tulee, kun jokainen tunne on ihan aito, mutta jos aitoutta mitataan kestolla eli ajalla, niin silloin koko oleminen on pelkkää valhetta. Minä vähän luulen että tunteideni vaihtuvuus saa sinut uskomaan että kaiken takana on jonkinlainen oveluus, laskelmoivus ja kierous, vaikka itse koen ettei kaiken takana ole yhtään mitään.>Narsisti on yksi heikoimmista ihmisistä mitä on olemassa, koska häneltä puuttuu jotain niin oleellista mikä tekee ihmisestä ihmisen. Rakkaus.> Valvomispötkön jälkeen näin vielä jotain outoa unta siitä kuinka sain joltain mieheltä jostain syystä palkkioksi kasan vaatteita(???), ja vaatekasassa oli ollut pussillinen kuivattuja hampun lehtiä. Isäni oli tunkemassa pussin sisältöä lärviinsä kun ehdin hätiin ja vein pussin parempaan jemmaan vaatekomeroon. > Mehän innoitamme kaikki toisiamme. Vaikka se onkin ajantappoa enimmäkseen, niin ei se nyt mielestäni mitään irstailua ole. Vai onko.

Lue lisää

Otsikon mukaisesti minusta vaikuttaa siltä että tämä on se MEIDÄN keskeisemme olennainen kysymys.

Hm...

Pidän tunteita tunteina, en tietoisena, tahallisena kieroiluna. Jos minulle tulee tunne puhua kauniita tai syvällisiä, se nyt vain on niin ja yleensä toimin sen mukaisesti. Miksi minun pitäisi teennäisesti pidättäytyä kaikesta tunteilusta? Tottakai minulla on myös pahantuulisuuden, suutahduksen yms. tunteita. Sitten tietenkin puhun sen mukaisesti. En minä niissäkään tunteissa mitään kieroa sinänsä näkisi, vaikka tietysti jos aukoo päätään vihaisena tulee joskus rumaa jälkeä. Nyt en ole vihainen, vaan hieman pettynyt siitä että sinullakin on selvä händikäppisi eli rajallisuutesi: sinä rajaat itseäsi ja muita ylikorostamalla kaikkien ihmisten keskistä samankaltaisuutta.

Okei, me olemme sikäli samanlaisia että kummallekin oma itse on korostuneen tärkeä. Mutta mitä sitten? Mitä pahaa siinä on? Jotain tarkoitusta sekin varmasti palvelee.

Käytin sitä mie/sien paskuus -juttua siksi että minulla tosiaan on savolaisuutta veressäni ja minä tiedän miten heikäläiset lapsiaan kasvattavat. En tuonut omaa heimouttani tarpeeksi tarkkaan esille, koska suoraan sanoen asia vituttaa minua. Suhtaudun valitettavasti itä- ja pohjois-suomalaisiin melko tympeästi, sillä kaikki mitä kuulen heikäläisistä on aina jotain ikävää.

Sitten sitä samaa paskaa pitää kantaa omassa itsessään. Sitä iänikuista mitättömyyttä ja sitä luulot pois -skeidaa.

Jumalauta. Ei nääs, ei enää.

Tottakai kaikki on aina hyväksikäyttöä, tottakai minäkin käytän sinua oman itseni pohdiskeluun. So what. Hieman minua ihmetyttää että miksi itsestäänselvyyksiä pitää aina tuoda esille ja osoitella karttakepin kanssa että tämmöinen se kurja ihmisluonto on. Kun ei se minusta niin kurja ole. On minulla ollut hyvin hauskaa näiden kaikkien kirjoittajien kanssa täällä, enkä nyt tarkoita että "heidän kustannuksellaan". Minä en tätä piirileikkiä pyöritä, vaan osallistun siihen. Ehkä olen aika äänekäs ja rasittava ihminen, mutta so what nyt siihenkin... Olen nimittäin täällä koko ajan ollut opettelemassa sitä että miten opin olemaan välittämättä itsestäni ylitotisesti ja ylivakavasti! Haluan keveyttä itseeni, ja olen sitä aina välillä saanutkin.

Kyllä se tosiaan oli mautonta siihen savolaisuuteen vedota, mutta mauton oli se lakun kanssa läträilykin, että eiköhän olla sujut. Se lakujuttu ensin tuntui oudolta, sitten nauratti kesken iltapäivän ja sitten alkoi tympäistä. Eihän nyt pihi ihminen ruokiaan pitkin poskiaan roiski!

>Jos kokee jotain puuttuvan, niin eihän se jokin puutu vaan on eniten läsnä. Näin järkeillen rakkaus (joka siis koetaan jonkun puutteena, epätäydellisyytenä) todellakin on se, joka tekee narsistista narsistin, persoonasta persoonan, ihmisestä ihmisen, josta kumpuaa mielen jotainmielinen tietämättömyys.

Narsismin syvin olemus on se että siinä kielletään se syvä tarve mikä ihmisessä on. Kun kuningas Arthur (henki ihmisessä) kituu ja käskee ritareiden lähteä etsimään Graalin maljaa, narsisti on se joka jää kaivelemaan kynsiään eikä tee elettäkään hypätäkseen ratsun selkään. Hän "tietää" että hän ei sitä maljaa ainakaan löydä, koska hän ei ole se puhtoinen Galahad tai Percival, vaan hän on se paskaritari joka hirtetään puuhun killumaan ja jolta korpit syövät silmät.

Narsistilla sisäisen huonommuuden tunne on niin ääretön, että hän taputtelee mullat sen päälle ja toivoo että raato ei ala haista. Mikään ei saa häntä koskaan koskettaa, ja aika kuluu omaa haarniskaa puunatessa.

Tälle narsistiritarille ei koskaan juolahda mieleen että ehkäpä muita ei voisi vähempää kiinnostaakaan kuinka huono hän kenties ihmisenä on. Muut tarraavat hänen sotisopaansa ja yrittävät hosua häntä peitsellä ratsun selästä vain silloin kun hänessä viriää se sisäisen huonommuuden tunne, tai tunne siitä että vaikka hän onkin helvetin hyvä, niin muut ovat silti jotenkin parempia. Jos narsisti ei koe itseään kovin kummosen pahaksi, vaan ihan tavalliseksi, hän samaan aikaan nostaa kaikki muut entistäkin korkeampiin ulottuvuuksiin.

Elikä jos hän kokee olevansa ovela, niin väistämätöntä (muka) on että muut ovat vielä ovelampia, ja siten kamppailu ovelana oveluutta vastaan on loputon.

Tuohon kaikkeen en tiedä itse mitään muuta ratkaisua kuin sen että "on annettava keisarille se mikä keisarin on jne." Eli kaikkien ihmisessä olevien tarpeiden on saatava tasapuolisesti tyydytyksensä (joooooos nyt ei sentään mistään rikollisista yllykkeistä ole kyse...) Jos ihminen tuntee tarvetta esitellä älliään, niin sitä vain. Jos hän kaipaa rakkautta, niin juoskoon sitten sen perässä, mutta tiedän toki narsistina että siinä useimmiten käy kuin ketulle joka ei saanut niitä iänikuisia pihlajanmarjoja.

Voihan sitä rakkautta itsestäänkin yrittää esiin kaivaa, mutta en minä nyt sitten tiedä että onko ihminen luonnostaan rakkautta uhkuva olento niin että riittää kun vaan itse rakastaa itseään ja siinä sivussa vähän muitakin (vaikka nämä eivät tyrkylle tulisikaan).

Ainakaan ihminen ei mielestäni ole luonnostaan kiero, ovela ja manipuloiva SEN ENEMPÄÄ kuin mitä se on nisäkkäille ominaista. Ehkäpä ihmisellä on ainutlaatuinen kyky vetää överiksi ihan kaikki?

Hra Hybris kirjoitti:

>>> Sensijaan, kuitenkin, että hekumoisin jollain "mystisellä kuolemalla" minua tällä hetkellä kiinnostaa jostain gnostisesta kirjasta lukemani "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi". :)

Lue lisää

Niin, se kuoleman ajatus väistämättä tulee enempi siinä esiin kun ajatellaan että ihmisen pitää luhistua Suuren Jonkin (Henki, Elämä tms.) alla/e, jolloin hän "kadottaa itsensä". (Jeesus tosiaan oli viksu miäs.)

Tilanne jossa oma itse laajenee syleilemään koko maailmankaikkeutta eli Suurta Jotakin kuulostaa nautinnollisemmalta, enempi siltä mitä Buddha koki. Tosin tämä nyt tietysti on ei-buddhalaisen mutu-fiilis!

Kun aletaan paiskoa jotain joko/tai-vaihtoehtoja pöytään, minun nokkani nyrpistyy ja mieluiten ottaisinkin vaihtoehdon kolme. Olisikohan mitään semmoista missä em. vaihtoehdot voidaan yhdistää... Että sisä- ja ulkopuolen välisen rajan romahtaminen tapahtuu sellaisessa silmänräpäyksessä ettei edes voida sanoa kumpi liittyi kumpaan.

Mutta. Ehkäpä tasapaino syntyy siitä että vuorotellaan kahden vastakkaisuuden välillä. En minäkään tiedä paljon mistään mitään. :I

Revolver kirjoitti:

>> Olen ns. alusta lähti ihmetellyt että mihin täällä ihmiset niin tiukkaperseisesti pihtailevat itseään >>

Voi olla syynä sosiaalisten taitojen puute ja todellisen tarkoituksen puuttuminen elämästä tai ainakin kirjoittamisesta, mutta yhtä paljon syyttäisin tämän "median" sisäisen rakenteen ominaisuuksia, jotka estävät kommunikaation. Eli vaikka kuinka kovasti koettaisit avautua ja antaa jotakin itsestäsi, se mitä annat ei yleensä pysty ylittämään lineaarisen kielen rajoituksia saati internetin "elektronista muuria" jne, ja lopulta saat vain nk. paskaa käteesi. Eli syy nettikirjoittajien "pihtaamiseen" voi olla sama kuin mikset koeta huutaa minulle sieltä missä olet nyt: koska eihän äänesi kantaisi tänne asti kuitenkaan.

>> "on tehtävä sisäpuoli ulkopuoleksi ja ulkopuoli sisäpuoleksi" >>

Tuo on hyvä tavoite. Kristillistä oppia parhaimmillaan. Pitäisi aina katsoa jokaisen oppisuunnan ytimeen eikä piehtaroida lieveilmiöissä. Minä uskon että juuri Tuomaan evankeliumi paljastaa sen mikä on kaikkein olennaisinta siinä mitä Jeesuksen uskotaan opettaneen.

PS. Kuinka meinaat käytännössä ja konkreettisesti elämässäsi tehdä sisäpuolesta ulkopuolen ja ulkopuolesta sisäpuolen? Onhan tärkeää ajatella mitä opetukset merkitsevät käytännössä...

Lue lisää

>Kuinka meinaat käytännössä ja konkreettisesti elämässäsi tehdä sisäpuolesta ulkopuolen ja ulkopuolesta sisäpuolen? Onhan tärkeää ajatella mitä opetukset merkitsevät käytännössä...

Tämä sisä/ulkohommeli tuli mieleeni kirjoittaessani siitä miten suollan itsestäni jatkuvalla syötöllä ajatuksia ulos. Minulle heräsi epäily että se miksi olen niin lörppä johtuisi kenties siitä että yritän nimenomaan ulkoistaa itseni. Tarve tuoda jotain itsestäni ulos on ollut minulla muodossa tai toisessa lapsuudesta asti...

Ulkopuolen sisäpuolelle tuominen onkin sitten hankalampi homma. Kyllähän se luonnossa käyskennellessä on helppo avautua kaikelle ja ottaa vastaan, mutta heti kun tulevat muut ihmiset kyseeseen... Olen vähän kuin semmoinen kiukkuinen kissanarttu joka ei voi sietää lajikumppaneitaan reviirillään. Tässä tapauksessa tietenkin reviiri olen minä itse. Tämä kai johtuu siitä syvästä epäluulosta että kukaan ei halua minulle mitään hyvää.

Älyllisesti voin pähkäillä maailman pääasiassa neutraaliksi; eivät pedotkaan pirullisuuttaan saalistaan rääkkää.

Mutta ehkä tuo kaikki höpötyshumppa sun muu on vain pieni ja vähän vääräkin suunta missä sitä outsia ja inniä pitäisi varsinaisti harjoittaa. Vaikka minusta kyllä tuntuu ettei sellaista aluetta elämässä voi ollakaan missä ei väistämättä suorita *harjoitusta*, halusi tai ei.

Hra Hybris kirjoitti:

Pillukateus on osuva nimi Animalle, hemmojen sielulle.

Fiksusti symbolinen kirjoitus, joka kuten sanottua tyylilajina pyrkii vain masturboimaan itseään, on mielenkiintoisella tavalla ärsyttävää eli innoittavaa, vähän niin kuin sotilaallinen tyhjiö. Siitähän tuli tulkittua vuorostaan söpöttären sielun symboli (animus), joka taas innoitti sivutolkulla höpötystä ja jopa unia Pyhän Kolminaisuuden arkkityypeistä, kaikki maittavaa ja innoittavaa sielunruokaa meille pillukateille, jotka ahmatit näin saamme juuri mitä haluamme mahamme täyteen - ja kaikki on taas kerran hyvin.

Lue lisää

...onanointikerho...

Vai olikos semmoinen jo olemassakin.

*hink hink* xD

Desha kirjoitti:

Ja niin hyvä kirjoitus ja menee ketuille. Ensi yönä nuijin itseni sellaiseen koomaan että en herää ja aloita ikävystyessäni jotain perhanan pohdiskelua.

Enpä tiedä tungenko sinulle hanuriin yhtään mitään, tykkäisit siitä kumminkin...

Lue lisää

Ja vielä ihmettelee, että sitä itsekkyydestä syyllistetään. Ensin se ei unipäissään antas mun (eli Kirjoituksen Kolmasti Suuren Isän) sauhutella Pojalta (eli kirjoituksen penetraatiolta eli tulkinnalta) saamaansa hampun Pyhää Henkeä takaisin sisuksiini vaan jemmaa sen mieluummin samaan komeroon kuin haisevat riepunsa. Ja sitten vielä kieltäytyy antamasta pillukateelle anaalista nautintoa, vaikka niin kauniisti vengottiin.

Muistakko muuten, siinä samassa kirjassa, jossa sisäisestä ja ulkoisesta ja niiden yhdistämisestä puhuttiin, sanottiin myös että sä itse oot se riepukomero ja että Isän rajattomaan ja rajaamattomaan komeroon voi yhtyä vain se ihka alaston, joka uskaltaa luopua riepujen omimisen turvarievusta.

Desha kirjoitti:

Otsikon mukaisesti minusta vaikuttaa siltä että tämä on se MEIDÄN keskeisemme olennainen kysymys.

Hm...

Pidän tunteita tunteina, en tietoisena, tahallisena kieroiluna. Jos minulle tulee tunne puhua kauniita tai syvällisiä, se nyt vain on niin ja yleensä toimin sen mukaisesti. Miksi minun pitäisi teennäisesti pidättäytyä kaikesta tunteilusta? Tottakai minulla on myös pahantuulisuuden, suutahduksen yms. tunteita. Sitten tietenkin puhun sen mukaisesti. En minä niissäkään tunteissa mitään kieroa sinänsä näkisi, vaikka tietysti jos aukoo päätään vihaisena tulee joskus rumaa jälkeä. Nyt en ole vihainen, vaan hieman pettynyt siitä että sinullakin on selvä händikäppisi eli rajallisuutesi: sinä rajaat itseäsi ja muita ylikorostamalla kaikkien ihmisten keskistä samankaltaisuutta.

Okei, me olemme sikäli samanlaisia että kummallekin oma itse on korostuneen tärkeä. Mutta mitä sitten? Mitä pahaa siinä on? Jotain tarkoitusta sekin varmasti palvelee.

Käytin sitä mie/sien paskuus -juttua siksi että minulla tosiaan on savolaisuutta veressäni ja minä tiedän miten heikäläiset lapsiaan kasvattavat. En tuonut omaa heimouttani tarpeeksi tarkkaan esille, koska suoraan sanoen asia vituttaa minua. Suhtaudun valitettavasti itä- ja pohjois-suomalaisiin melko tympeästi, sillä kaikki mitä kuulen heikäläisistä on aina jotain ikävää.

Sitten sitä samaa paskaa pitää kantaa omassa itsessään. Sitä iänikuista mitättömyyttä ja sitä luulot pois -skeidaa.

Jumalauta. Ei nääs, ei enää.

Tottakai kaikki on aina hyväksikäyttöä, tottakai minäkin käytän sinua oman itseni pohdiskeluun. So what. Hieman minua ihmetyttää että miksi itsestäänselvyyksiä pitää aina tuoda esille ja osoitella karttakepin kanssa että tämmöinen se kurja ihmisluonto on. Kun ei se minusta niin kurja ole. On minulla ollut hyvin hauskaa näiden kaikkien kirjoittajien kanssa täällä, enkä nyt tarkoita että "heidän kustannuksellaan". Minä en tätä piirileikkiä pyöritä, vaan osallistun siihen. Ehkä olen aika äänekäs ja rasittava ihminen, mutta so what nyt siihenkin... Olen nimittäin täällä koko ajan ollut opettelemassa sitä että miten opin olemaan välittämättä itsestäni ylitotisesti ja ylivakavasti! Haluan keveyttä itseeni, ja olen sitä aina välillä saanutkin.

Kyllä se tosiaan oli mautonta siihen savolaisuuteen vedota, mutta mauton oli se lakun kanssa läträilykin, että eiköhän olla sujut. Se lakujuttu ensin tuntui oudolta, sitten nauratti kesken iltapäivän ja sitten alkoi tympäistä. Eihän nyt pihi ihminen ruokiaan pitkin poskiaan roiski!

>Jos kokee jotain puuttuvan, niin eihän se jokin puutu vaan on eniten läsnä. Näin järkeillen rakkaus (joka siis koetaan jonkun puutteena, epätäydellisyytenä) todellakin on se, joka tekee narsistista narsistin, persoonasta persoonan, ihmisestä ihmisen, josta kumpuaa mielen jotainmielinen tietämättömyys.

Narsismin syvin olemus on se että siinä kielletään se syvä tarve mikä ihmisessä on. Kun kuningas Arthur (henki ihmisessä) kituu ja käskee ritareiden lähteä etsimään Graalin maljaa, narsisti on se joka jää kaivelemaan kynsiään eikä tee elettäkään hypätäkseen ratsun selkään. Hän "tietää" että hän ei sitä maljaa ainakaan löydä, koska hän ei ole se puhtoinen Galahad tai Percival, vaan hän on se paskaritari joka hirtetään puuhun killumaan ja jolta korpit syövät silmät.

Narsistilla sisäisen huonommuuden tunne on niin ääretön, että hän taputtelee mullat sen päälle ja toivoo että raato ei ala haista. Mikään ei saa häntä koskaan koskettaa, ja aika kuluu omaa haarniskaa puunatessa.

Tälle narsistiritarille ei koskaan juolahda mieleen että ehkäpä muita ei voisi vähempää kiinnostaakaan kuinka huono hän kenties ihmisenä on. Muut tarraavat hänen sotisopaansa ja yrittävät hosua häntä peitsellä ratsun selästä vain silloin kun hänessä viriää se sisäisen huonommuuden tunne, tai tunne siitä että vaikka hän onkin helvetin hyvä, niin muut ovat silti jotenkin parempia. Jos narsisti ei koe itseään kovin kummosen pahaksi, vaan ihan tavalliseksi, hän samaan aikaan nostaa kaikki muut entistäkin korkeampiin ulottuvuuksiin.

Elikä jos hän kokee olevansa ovela, niin väistämätöntä (muka) on että muut ovat vielä ovelampia, ja siten kamppailu ovelana oveluutta vastaan on loputon.

Tuohon kaikkeen en tiedä itse mitään muuta ratkaisua kuin sen että "on annettava keisarille se mikä keisarin on jne." Eli kaikkien ihmisessä olevien tarpeiden on saatava tasapuolisesti tyydytyksensä (joooooos nyt ei sentään mistään rikollisista yllykkeistä ole kyse...) Jos ihminen tuntee tarvetta esitellä älliään, niin sitä vain. Jos hän kaipaa rakkautta, niin juoskoon sitten sen perässä, mutta tiedän toki narsistina että siinä useimmiten käy kuin ketulle joka ei saanut niitä iänikuisia pihlajanmarjoja.

Voihan sitä rakkautta itsestäänkin yrittää esiin kaivaa, mutta en minä nyt sitten tiedä että onko ihminen luonnostaan rakkautta uhkuva olento niin että riittää kun vaan itse rakastaa itseään ja siinä sivussa vähän muitakin (vaikka nämä eivät tyrkylle tulisikaan).

Ainakaan ihminen ei mielestäni ole luonnostaan kiero, ovela ja manipuloiva SEN ENEMPÄÄ kuin mitä se on nisäkkäille ominaista. Ehkäpä ihmisellä on ainutlaatuinen kyky vetää överiksi ihan kaikki?

Lue lisää

>>> Pidän tunteita tunteina, en tietoisena, tahallisena kieroiluna. Jos minulle tulee tunne puhua kauniita tai syvällisiä, se nyt vain on niin ja yleensä toimin sen mukaisesti. Miksi minun pitäisi teennäisesti pidättäytyä kaikesta tunteilusta? Tottakai minulla on myös pahantuulisuuden, suutahduksen yms. tunteita. Sitten tietenkin puhun sen mukaisesti. En minä niissäkään tunteissa mitään kieroa sinänsä näkisi, vaikka tietysti jos aukoo päätään vihaisena tulee joskus rumaa jälkeä. > Nyt en ole vihainen, vaan hieman pettynyt siitä että sinullakin on selvä händikäppisi eli rajallisuutesi: sinä rajaat itseäsi ja muita ylikorostamalla kaikkien ihmisten keskistä samankaltaisuutta. > Jumalauta. > Minä en tätä piirileikkiä pyöritä, vaan osallistun siihen.

Desha kirjoitti:

Niin, se kuoleman ajatus väistämättä tulee enempi siinä esiin kun ajatellaan että ihmisen pitää luhistua Suuren Jonkin (Henki, Elämä tms.) alla/e, jolloin hän "kadottaa itsensä". (Jeesus tosiaan oli viksu miäs.)

Tilanne jossa oma itse laajenee syleilemään koko maailmankaikkeutta eli Suurta Jotakin kuulostaa nautinnollisemmalta, enempi siltä mitä Buddha koki. Tosin tämä nyt tietysti on ei-buddhalaisen mutu-fiilis!

Kun aletaan paiskoa jotain joko/tai-vaihtoehtoja pöytään, minun nokkani nyrpistyy ja mieluiten ottaisinkin vaihtoehdon kolme. Olisikohan mitään semmoista missä em. vaihtoehdot voidaan yhdistää... Että sisä- ja ulkopuolen välisen rajan romahtaminen tapahtuu sellaisessa silmänräpäyksessä ettei edes voida sanoa kumpi liittyi kumpaan.

Mutta. Ehkäpä tasapaino syntyy siitä että vuorotellaan kahden vastakkaisuuden välillä. En minäkään tiedä paljon mistään mitään. :I

Lue lisää

>>> Kun aletaan paiskoa jotain joko/tai-vaihtoehtoja pöytään, minun nokkani nyrpistyy ja mieluiten ottaisinkin vaihtoehdon kolme. Olisikohan mitään semmoista missä em. vaihtoehdot voidaan yhdistää... Että sisä- ja ulkopuolen välisen rajan romahtaminen tapahtuu sellaisessa silmänräpäyksessä ettei edes voida sanoa kumpi liittyi kumpaan.

Desha kirjoitti:

...onanointikerho...

Vai olikos semmoinen jo olemassakin.

*hink hink* xD

Hämeen hitain: kolme sekkaa veltosta velttoon ja nimikirjaamet katossa.

No tämä heimonaljailuista. Perustetaan vaan onanointikerho, emmä mitään estele, kaikkihan on SINUN ITSESI vastuulla!!! Vai meinaaks tosissas et olis olemassa jotain kimppakivaa, jossa MINUNKIN täytys antaa jotaki?

*hink hink* xD

Hra Hybris kirjoitti:

Hämeen hitain: kolme sekkaa veltosta velttoon ja nimikirjaamet katossa.

No tämä heimonaljailuista. Perustetaan vaan onanointikerho, emmä mitään estele, kaikkihan on SINUN ITSESI vastuulla!!! Vai meinaaks tosissas et olis olemassa jotain kimppakivaa, jossa MINUNKIN täytys antaa jotaki?

*hink hink* xD

Lue lisää

...koko ajan tuutin täydeltä, ainakin tänään.

Hra Hybris kirjoitti:

>>> Kun aletaan paiskoa jotain joko/tai-vaihtoehtoja pöytään, minun nokkani nyrpistyy ja mieluiten ottaisinkin vaihtoehdon kolme. Olisikohan mitään semmoista missä em. vaihtoehdot voidaan yhdistää... Että sisä- ja ulkopuolen välisen rajan romahtaminen tapahtuu sellaisessa silmänräpäyksessä ettei edes voida sanoa kumpi liittyi kumpaan.

Lue lisää

>raja eli suhde RAKENTUU joka hetki sellaisessa silmänräpäyksessä, ettei edes ehdi sanoa kumpikampi. Tämä on ajatuksennopeuden tarkka määrittely, tämä ajatus.

.

Hra Hybris kirjoitti:

>>> Pidän tunteita tunteina, en tietoisena, tahallisena kieroiluna. Jos minulle tulee tunne puhua kauniita tai syvällisiä, se nyt vain on niin ja yleensä toimin sen mukaisesti. Miksi minun pitäisi teennäisesti pidättäytyä kaikesta tunteilusta? Tottakai minulla on myös pahantuulisuuden, suutahduksen yms. tunteita. Sitten tietenkin puhun sen mukaisesti. En minä niissäkään tunteissa mitään kieroa sinänsä näkisi, vaikka tietysti jos aukoo päätään vihaisena tulee joskus rumaa jälkeä. > Nyt en ole vihainen, vaan hieman pettynyt siitä että sinullakin on selvä händikäppisi eli rajallisuutesi: sinä rajaat itseäsi ja muita ylikorostamalla kaikkien ihmisten keskistä samankaltaisuutta. > Jumalauta. > Minä en tätä piirileikkiä pyöritä, vaan osallistun siihen.

Lue lisää

Etsin koko ajan totuutta kaikesta ja totuutta itsestäni, ja kaikki mitä itse sanon ja toiset sanovat on vain osatotuuksia... Tekeeköhän se osittaisuus sitten sanotuista asioista valheellisia? Ajattelen välillä niin, välillä EN.

Totuus todella on, kuten ilmeisesti itse haluat esiin tuoda, että kaikki ovat kaikkialla kaikkea kaikkena, mutta siitä minä vain vänkäsin vastaan että minulla tämä oveluilu olisi aina tietoista. Saati pahanilkistä. Kun korostit niin kovin "söpöilyäni", tuntui siltä että haluat runtata suohon sellaisen mahdollisuuden että ihminen olisi vilpitön. Jos minusta vilpittömästi tuntuu joltain tietyltä, kuten nyt vaikka hemmetin ihanalta välillä, niin tuon sen esiin. Ei kaikessa ole takana jotain ihmeellistä laskelmointia ja halua uunottaa muita mennen tullen. Niin älykäs en edes ole että sellaiseen kykenisin.

Mutta nyt kun asiaa olen pohtinut, niin päädytäänkö tässä taas pähkäilemään voiko ihminen tiedottomasti olla jotain mitä hän ei itsestään itse koe?

>Miksi liität kieroiluun negatiivisen tunnelatauksen?

Jos kieroilu sikiää narsismista niin siinä ei ole muuta käyttövoimaa kuin halu vakuutella itselle olevansa edelleenkin Parhain ja Kaunein. Kun sinä niin kamalasti aina alleviivaat sitä kuinka isottelijoita pitää näpäyttää, niin siitä tulee kaksi eri ajatusta:

- teet hyvää työtä antaessasi ihmisille mahdollisuuden katsoa omaa itseään

- olet vaan itse niin hemmetin täynnä itseäsi että sinua ärsyttää jos joku muu on ihan yhtä rakastunut omaan itseensä ja kuvittelee omalla tahollaan kenties vielä suurempia itsestään kuin sinä kuvittelet (josta sinua mahdollisesti on jossain vaiheessa rangaistu?)

En minä sille mitään mahda että aina välillä lipsahtaa tuohon alempaan vaihtoehtoon fiilikset.

>Minä olen Kolmasti Suuri: Tie, Totuus ja Elämä. Olen sekä Tyhjyysmielen Ykseys että Jotainmielen Kakseus, kaikki lukemattomat oliot. Ja en ole.

Tämä ON rakentava ja hyvä vaihtoehto, ellei sitten sisimmässä väiky kuitenkin "ja KYLLÄPÄS OLEN". xD Tuollahan jossain vaikutti pitkään tämä eräs tapaus joka ei sitä "ja en ole" olisi suostunut sanomaan ääneen vaikka olisi henki mennyt.

Lueskelin tuossa taannoin Jungia ja jotenkin töksähti se mitä luin että "tiedoton ei voi olla tietoista koska sitten se ei olisi tiedotonta". Yksinkertaisuuden huippu toki. Mutta olenkohan koko varttuneen elämäni räplännyt ihan vääriä asioita kun olen niin kovin yrittänyt tehdä itsessäni tietoiseksi sitä mikä on tiedotonta ja täytyy sanoa että eihän siihen yksinään pysty. Vaikka olisin kuinka tyypillinen oman lajini edustaja, niin silti en pysty heijastamaan kaikkea inhimillistä mitä on. Siihen kai kumminkin olen pyrkinyt, eli haikailen vapautta olla ihan mitä tahansa. Tämä on tietysti hanakasti sen kanssa ristiriidassa että minua aina inhottaa nimenomaan tuo ajatus laskelmoidusta ihmisten kiusaamisesta. (Mutta ehkä kysymys on vain huonosti valituista sanoista, ja sama asia eri termeillä olisi minulle ihan ok?)

Tuleeko muista ihmisistä tavallaan yhden ihmisen tiedottomien piirteiden "esittäjiä", koska ihminen ei kykene näkemään omaa itseään (aivan kuten ei omaa kehoaankaan täysin näe kun sieltä päänsä sisältä katselee)... Noh, projisoinnista on huudettu jo iät ajat.

Loppuuko toisten ihmisten "ärsyttävyys" sitten kun hyväksyy itsessään kaikki heidän edustamansa piirteet? Onko SAMAISTUMINEN vastaus itsensä laajentamisen dilemmaan?

Ehkäpä. Lopetin Ellipepsin kanssa jäkättämisen siinä pisteessä kun sain kuulla hänen inhimillisestä kärsimyshistoriastaan erinäisiä seikkoja ja pystyin samaistumaan häneen ihan oikeasti tunnetasolla, enkä vain älyllisesti näperrellen (profeettaus, fanaattisuus).

Vapaus olla mitä tahansa jossakin vaiheessa sai minut kuvittelemaan että pitää poistaa kaikenlaisia osia itsestään, että mitään ei saa jäädä jäljelle. Tiedostamattoman esiin tuominen piti tapahtua jotta kaikki esiin tuleva voidaan teloittaa. Ymmärrän tämän nyt. (Ehkä hetken päästä ymmärrän että en olekaan ymmärtänyt vielä paljon paskaakaan.)

Yleinen ja yksityinen, onko niillä mitään eroa? En minä tiedä. Vähän vaan aina jään miettimään sitä että yrittääkö joku yleistää jotain sellaista mikä kumminkin on enemmänkin yksityistä. Mutta ehkä olet oikeassa, ehkä mitään yksityistä ei olekaan, on vain näennäis-yksityistä, kuvitelma siitä ettei kukaan ole kuten minä sinä hän koska sattumalta ei ole vielä osunut vastaan täsmälleen samanlaista.

Värit ovat samoja - sävyt vaihtelevat. Kumpaa puolta tuosta nyt sitten korostaa, on jokaisen omalla kontolli toki.

Desha kirjoitti:

>Kuinka meinaat käytännössä ja konkreettisesti elämässäsi tehdä sisäpuolesta ulkopuolen ja ulkopuolesta sisäpuolen? Onhan tärkeää ajatella mitä opetukset merkitsevät käytännössä...

Tämä sisä/ulkohommeli tuli mieleeni kirjoittaessani siitä miten suollan itsestäni jatkuvalla syötöllä ajatuksia ulos. Minulle heräsi epäily että se miksi olen niin lörppä johtuisi kenties siitä että yritän nimenomaan ulkoistaa itseni. Tarve tuoda jotain itsestäni ulos on ollut minulla muodossa tai toisessa lapsuudesta asti...

Ulkopuolen sisäpuolelle tuominen onkin sitten hankalampi homma. Kyllähän se luonnossa käyskennellessä on helppo avautua kaikelle ja ottaa vastaan, mutta heti kun tulevat muut ihmiset kyseeseen... Olen vähän kuin semmoinen kiukkuinen kissanarttu joka ei voi sietää lajikumppaneitaan reviirillään. Tässä tapauksessa tietenkin reviiri olen minä itse. Tämä kai johtuu siitä syvästä epäluulosta että kukaan ei halua minulle mitään hyvää.

Älyllisesti voin pähkäillä maailman pääasiassa neutraaliksi; eivät pedotkaan pirullisuuttaan saalistaan rääkkää.

Mutta ehkä tuo kaikki höpötyshumppa sun muu on vain pieni ja vähän vääräkin suunta missä sitä outsia ja inniä pitäisi varsinaisti harjoittaa. Vaikka minusta kyllä tuntuu ettei sellaista aluetta elämässä voi ollakaan missä ei väistämättä suorita *harjoitusta*, halusi tai ei.

Lue lisää

>> Tämä kai johtuu siitä syvästä epäluulosta että kukaan ei halua minulle mitään hyvää. Älyllisesti voin pähkäillä maailman pääasiassa neutraaliksi... >>

Voit lopettaa loputtoman löpinäsyöksykierteesi. Tiedät jo mikä sinua vaivaa, eli tuo mitä sanoit tuossa yllä. Se on akuutein esteesi mitä tulee itsesi tai todellisuuden oivaltamiseen. Sinulla on kieroutunut näkemys ympäröivästä maailmasta ja itsestäsi. Et voi edetä minnekään niin kauan kuin pidät epäluulosi ja kiemurtelet kaiken edessä mitä tulee vastaan. Nyt sinun täytyy vain enää tehdä se mitä tehtävä on. Onneksi olkoon, olet nyt vapautunut tarpeestasi kirjoittaa. On tullut työn aika. Ja juuri sopivasti uuden vuoden kynnyksellä. Ehkä tämä voi olla sinulle uusi alku.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta sinulle.

Desha kirjoitti:

...koko ajan tuutin täydeltä, ainakin tänään.

Ja sit joku vielä koittaa esittää ettei muka oo ovela, ei muka tajuu miten irstaan ihanaa se on leikkii vain ottavansa, vaikka todellisuudes vain antaa.

Ei tää tän kummempaa tää aivojumppa et sun ajatus - mun ajatus - sun ajatus - mun ajatus, hengitys sisään ja ulos, tuhatvuotisen kehityksen tulos. Mut entäs sit ku mielee juolahtaa vielä toi "hän", kaikkien muittenki ajatukset? Kaikki myriadit jotkut muut vähemmän intiimit ajatukset? Kato ku tuli taas toi "sisä" noihin sanoihin, intiimi interiööri, nii kumman ajatuksii ne nyt olikaan, sun vai mun?

Revolver kirjoitti:

>> Tämä kai johtuu siitä syvästä epäluulosta että kukaan ei halua minulle mitään hyvää. Älyllisesti voin pähkäillä maailman pääasiassa neutraaliksi... >>

Voit lopettaa loputtoman löpinäsyöksykierteesi. Tiedät jo mikä sinua vaivaa, eli tuo mitä sanoit tuossa yllä. Se on akuutein esteesi mitä tulee itsesi tai todellisuuden oivaltamiseen. Sinulla on kieroutunut näkemys ympäröivästä maailmasta ja itsestäsi. Et voi edetä minnekään niin kauan kuin pidät epäluulosi ja kiemurtelet kaiken edessä mitä tulee vastaan. Nyt sinun täytyy vain enää tehdä se mitä tehtävä on. Onneksi olkoon, olet nyt vapautunut tarpeestasi kirjoittaa. On tullut työn aika. Ja juuri sopivasti uuden vuoden kynnyksellä. Ehkä tämä voi olla sinulle uusi alku.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta sinulle.

Lue lisää

>Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta sinulle.

Samoin,

...mutta mitä tulee kirjoittamiseen, sitä minä en lopeta niin kauan kuin olen minä. Aloitin sen jo ennenkuin kukaan tuli sanomaan minulle että sillä voi ratkaista ongelmia.

Ed. viestisi sopii kuin valettu tähän otsikkoon "psykomagia" - luulemme että lätkäisemällä pari hassua sanaa peräkkäin "ongelmat" tulevat hoidetuksi. Olivatpas mitättömiä ja pieniä "ongelmia" alunperinkin jos ne saa sanoin niitattua nurin.

Hra Hybris kirjoitti:

Ja sit joku vielä koittaa esittää ettei muka oo ovela, ei muka tajuu miten irstaan ihanaa se on leikkii vain ottavansa, vaikka todellisuudes vain antaa.

Ei tää tän kummempaa tää aivojumppa et sun ajatus - mun ajatus - sun ajatus - mun ajatus, hengitys sisään ja ulos, tuhatvuotisen kehityksen tulos. Mut entäs sit ku mielee juolahtaa vielä toi "hän", kaikkien muittenki ajatukset? Kaikki myriadit jotkut muut vähemmän intiimit ajatukset? Kato ku tuli taas toi "sisä" noihin sanoihin, intiimi interiööri, nii kumman ajatuksii ne nyt olikaan, sun vai mun?

Lue lisää

...kuinka pitkälle sanojen kanssa pääsee. Ehkei kovinkaan pitkälle. Lopulta menee sellaiseksi pyörittelyksi että kaupunki on jo hylätty ja sellaiset pensaspalleroiset pyörivät pihalla, mutta hampaattomat taatat & tantat ne vaan jorisevat kiikkustuolissaan niitä näitä.

***

Se kolminaisuus-idea uneni suhteen oli kyllä veikeä. Ilmeisesti koska en ole perehtynyt hampun perimmäiseen olemukseen en osannut liittää sitä "pyhään henkeen", ja sitä myöten muukaan uskonnollinen kuvasto ei tullut tuossa yhteydessä mieleeni. Mutta nythän se vaikuttaa tietenkin itsestäänselvältä: hengen (minkä tahansa hengen) vallassa oleva nyrjähtää aina vähän tai paljon päästään. Vrt. uskovaiset vaikkapa. Ei ihme että peruspimeä isäni sitä niin himoitsi unessani. Minä sensijaan olin tylsimys, joka laittoi talteen sen mitä ei katsonut voivansa hyödyntää eikä halunnut muillekaan antaa, koska muut (eli tässä isäni) ovat holtittomia. Tai sitten hamppujen yhdistäminen vaatteisiin tarkoitti sitä että olen nihilisti: hyödyllisyys yli nautintojen.

Kumma etten syntynyt Aurinko Neitsyen merkissä.

Revolver kirjoitti:

>> Tämä kai johtuu siitä syvästä epäluulosta että kukaan ei halua minulle mitään hyvää. Älyllisesti voin pähkäillä maailman pääasiassa neutraaliksi... >>

Voit lopettaa loputtoman löpinäsyöksykierteesi. Tiedät jo mikä sinua vaivaa, eli tuo mitä sanoit tuossa yllä. Se on akuutein esteesi mitä tulee itsesi tai todellisuuden oivaltamiseen. Sinulla on kieroutunut näkemys ympäröivästä maailmasta ja itsestäsi. Et voi edetä minnekään niin kauan kuin pidät epäluulosi ja kiemurtelet kaiken edessä mitä tulee vastaan. Nyt sinun täytyy vain enää tehdä se mitä tehtävä on. Onneksi olkoon, olet nyt vapautunut tarpeestasi kirjoittaa. On tullut työn aika. Ja juuri sopivasti uuden vuoden kynnyksellä. Ehkä tämä voi olla sinulle uusi alku.

Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta sinulle.

Lue lisää

Olin tässä jo mietiskellytkin että mikähän se Agwessa ärsytti että hänen kanssaan jäi usein paskan maku suuhun.

Aina kun koin itseni leimatuksi tai väärinymmärretyksi ja halusin tuoda oman näkökantani esiin, häipyi mösjöö paikalta. Nämä muut sensijaan, kuten minäkin, kykkivät täällä sinnikkäästi ja vääntävät vaikka maailman tappiin siihen asti että tulee hyvä fiilis tai löpö loppuu.

"Sinulla on plää plää sitä ja tätä ja nyt kun minä olen sinua taputtanut päähän niin sitten voit mennä ja silpoa itsestäsi osan irti koska nyt olet vapaa hallelujah."

Ehkä tuollainen toimii jollekulle, ei mulle.

Ihmisten kanssa kanssa viihtyy paljon paremmin kun tehdään selväksi että periaatteessa ollaan samalla viivalla. Jos tulee joku joka asettuu yläpuolellesi, nuijii suohon ja sitten ojentaa kätensä... Mitä hänelle pitäisi sanoa? Kiitos?

Koirakoulu ei sovi niille jotka samaistuvat kissoihin. Se vain saa entistä enemmän inhoamaan laumaa, läähätystä ja kuolanlentoa.

Desha kirjoitti:

Etsin koko ajan totuutta kaikesta ja totuutta itsestäni, ja kaikki mitä itse sanon ja toiset sanovat on vain osatotuuksia... Tekeeköhän se osittaisuus sitten sanotuista asioista valheellisia? Ajattelen välillä niin, välillä EN.

Totuus todella on, kuten ilmeisesti itse haluat esiin tuoda, että kaikki ovat kaikkialla kaikkea kaikkena, mutta siitä minä vain vänkäsin vastaan että minulla tämä oveluilu olisi aina tietoista. Saati pahanilkistä. Kun korostit niin kovin "söpöilyäni", tuntui siltä että haluat runtata suohon sellaisen mahdollisuuden että ihminen olisi vilpitön. Jos minusta vilpittömästi tuntuu joltain tietyltä, kuten nyt vaikka hemmetin ihanalta välillä, niin tuon sen esiin. Ei kaikessa ole takana jotain ihmeellistä laskelmointia ja halua uunottaa muita mennen tullen. Niin älykäs en edes ole että sellaiseen kykenisin.

Mutta nyt kun asiaa olen pohtinut, niin päädytäänkö tässä taas pähkäilemään voiko ihminen tiedottomasti olla jotain mitä hän ei itsestään itse koe?

>Miksi liität kieroiluun negatiivisen tunnelatauksen?

Jos kieroilu sikiää narsismista niin siinä ei ole muuta käyttövoimaa kuin halu vakuutella itselle olevansa edelleenkin Parhain ja Kaunein. Kun sinä niin kamalasti aina alleviivaat sitä kuinka isottelijoita pitää näpäyttää, niin siitä tulee kaksi eri ajatusta:

- teet hyvää työtä antaessasi ihmisille mahdollisuuden katsoa omaa itseään

- olet vaan itse niin hemmetin täynnä itseäsi että sinua ärsyttää jos joku muu on ihan yhtä rakastunut omaan itseensä ja kuvittelee omalla tahollaan kenties vielä suurempia itsestään kuin sinä kuvittelet (josta sinua mahdollisesti on jossain vaiheessa rangaistu?)

En minä sille mitään mahda että aina välillä lipsahtaa tuohon alempaan vaihtoehtoon fiilikset.

>Minä olen Kolmasti Suuri: Tie, Totuus ja Elämä. Olen sekä Tyhjyysmielen Ykseys että Jotainmielen Kakseus, kaikki lukemattomat oliot. Ja en ole.

Tämä ON rakentava ja hyvä vaihtoehto, ellei sitten sisimmässä väiky kuitenkin "ja KYLLÄPÄS OLEN". xD Tuollahan jossain vaikutti pitkään tämä eräs tapaus joka ei sitä "ja en ole" olisi suostunut sanomaan ääneen vaikka olisi henki mennyt.

Lueskelin tuossa taannoin Jungia ja jotenkin töksähti se mitä luin että "tiedoton ei voi olla tietoista koska sitten se ei olisi tiedotonta". Yksinkertaisuuden huippu toki. Mutta olenkohan koko varttuneen elämäni räplännyt ihan vääriä asioita kun olen niin kovin yrittänyt tehdä itsessäni tietoiseksi sitä mikä on tiedotonta ja täytyy sanoa että eihän siihen yksinään pysty. Vaikka olisin kuinka tyypillinen oman lajini edustaja, niin silti en pysty heijastamaan kaikkea inhimillistä mitä on. Siihen kai kumminkin olen pyrkinyt, eli haikailen vapautta olla ihan mitä tahansa. Tämä on tietysti hanakasti sen kanssa ristiriidassa että minua aina inhottaa nimenomaan tuo ajatus laskelmoidusta ihmisten kiusaamisesta. (Mutta ehkä kysymys on vain huonosti valituista sanoista, ja sama asia eri termeillä olisi minulle ihan ok?)

Tuleeko muista ihmisistä tavallaan yhden ihmisen tiedottomien piirteiden "esittäjiä", koska ihminen ei kykene näkemään omaa itseään (aivan kuten ei omaa kehoaankaan täysin näe kun sieltä päänsä sisältä katselee)... Noh, projisoinnista on huudettu jo iät ajat.

Loppuuko toisten ihmisten "ärsyttävyys" sitten kun hyväksyy itsessään kaikki heidän edustamansa piirteet? Onko SAMAISTUMINEN vastaus itsensä laajentamisen dilemmaan?

Ehkäpä. Lopetin Ellipepsin kanssa jäkättämisen siinä pisteessä kun sain kuulla hänen inhimillisestä kärsimyshistoriastaan erinäisiä seikkoja ja pystyin samaistumaan häneen ihan oikeasti tunnetasolla, enkä vain älyllisesti näperrellen (profeettaus, fanaattisuus).

Vapaus olla mitä tahansa jossakin vaiheessa sai minut kuvittelemaan että pitää poistaa kaikenlaisia osia itsestään, että mitään ei saa jäädä jäljelle. Tiedostamattoman esiin tuominen piti tapahtua jotta kaikki esiin tuleva voidaan teloittaa. Ymmärrän tämän nyt. (Ehkä hetken päästä ymmärrän että en olekaan ymmärtänyt vielä paljon paskaakaan.)

Yleinen ja yksityinen, onko niillä mitään eroa? En minä tiedä. Vähän vaan aina jään miettimään sitä että yrittääkö joku yleistää jotain sellaista mikä kumminkin on enemmänkin yksityistä. Mutta ehkä olet oikeassa, ehkä mitään yksityistä ei olekaan, on vain näennäis-yksityistä, kuvitelma siitä ettei kukaan ole kuten minä sinä hän koska sattumalta ei ole vielä osunut vastaan täsmälleen samanlaista.

Värit ovat samoja - sävyt vaihtelevat. Kumpaa puolta tuosta nyt sitten korostaa, on jokaisen omalla kontolli toki.

Lue lisää

Tietoisuus on hankala sana, kun sillä viitataan niin moneen.

Yleensä, ja omissakin ajatuksissasi usein, tietoisuudella viitataan vain tietoisuusluuppiin, ajatuksista ja niitä ylläpitävistä tunnelatauksista muodostuvaan sisäiseen puheeseen. Mekanismi tässä on sellainen, että yhteen ajatukseen liittyvä tunnelataus tuottaa toisen ajatuksen jne., mutta ilman "omia" tunnelatauksia sisäinen puhe lakkaisi ja ajatukset nousisivat esiin vain reaktioina muiden organismien tunneladattuihin ajatuksiin, tilanteen niin vaatiessa.

Mieli, jossa tunnelataukset pelaavat kieroa peliään ja antavat ajatuksille voimaa, on tietenkin myös tietoinen, tietoinen kaikesta ja ei-mistään; ajatusten tietoisuus ajatuksista vain kieppuu pyörteenä mielen päällä, mielen ajatuksilta kätkien. Mutta mikään ei estä ajatuksissaankin vakuuttumasta, että kaikkein todellisimmin sinäkin kaiken muun tavoin olet tuo mieli, nimeämätön joka hetki kaikesta tietoinen kaikentietoisuus, jossa sisäisen puheen ajatukset ja niiden tunnelataukset tapahtuvat, muistaen että ne ovat vain mitä ovat, eli pysymättömiä, ei sen kummempaa.

Oma muka-narsismisikin on vain johonkin ajatusrykelmään ja ajatustottumukseen liittyvä tunnelataus, esim. narsismista kirjoittamiseen ja narsismin projisointiin innostava tunnelataus. Siis ei-pysyvä. Ja niin myös niin kutsuttu "näpäyttely"-tapani. Sanat hyökkäävät takaisin lähinnä silloin, kun joku antaa tunnelatauksien hallita käytöstään sillä tavoin, että käyttäytyy jatkuvasti hyökkäävästi ja töykeästi kanssakeskustelijoitaan vastaan. Olemme metsä, joka vastaa huutoon, joka hyökkää takaisin kun hyökätään.

Näinhän reagoivat kaikki tai melkein kaikki, vastahyökkäysreaktiossa ei ole mitään ihmeellistä vaan se on maailman tavallisin tunnereaktio. Hieman tavattomampaa saattaa olla sellainen joustavuus tai joustamattomuus, että yleensä ei hyökkää lainkaan (jos ei vitsailevaa naljailua lasketa) ja silloin harvoin kun hyökkää takaisin niin sitten hyökkää täysillä, kaiken taitonsa mukaan, valiten kohteen, hetken ja tyylin niin taitavasti kuin kulloinkin osaa.

Taitavuuden ymmärrän olevan ensinnäkin jotain päämäärätietoisuutta, mutta sellaisen päämäärän jota ei voi tarkasti sanoiksi pukea sitä vääristämättä, koska taitava päämäärä voi elää vain hetkessä niinkuin kohteetkin elävät. Koska samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa.

Toiseksi taitavuudesta tulee nyt mieleen joustava suhtautuminen tunnelatauksiin, eli magian käyttövoimaan. Maagikolle tunteet eivät ole se, joka häntä pyörittää, magia ei ainoastaan tunnereagoi vaan käyttää tunnelatauksia myös työkaluina. Ja edellä sanotun perusteella nyt selviää myös se, että taitavimmillaan maagikon työkalut voivat olla vain kertakäyttöisiä, koska jos jotain tunnelatausta alkaa ajattelemaan yhtä tai muutamaa hetkeä pysyvämpänä, valtasuhde muuttuu ja ko. tunnelatauksesta tulee se, joka maagikkoa pyörittää.

Jos nyt ajatellaan vaikka söpöilyä, niin saatoin sillä tarkoittaa positiivisten arvojen eli tunnelatauksien liittämistä mielikuviin eli ajatuksiin "vilpittömyydestä" ja "viattomuudesta", jonka positiivisen arvottamisen kautta helposti unohtuu, että jotain voi tuntea viattomaksi ja vilpittömäksi vain jotain muuta kieroksi ja ovelaksi tuntemalla. Ne ovat sillälailla dialektisiä vastakohtapareja, ja tässähän paljastuu taas projisoinnin dialektinen mekaniikka, minkä tahansa positiiviseksi arvottaminen heittää aina jonkun muun ylle sen negatiivisesti arvotetun dialektisten vastakohdan, Varjon.

Niinpä maagikko, ja varsinkin sanamaagikko, joka ymmärtää magian dialektiikaksi, tiedostaa ettei voi ajatella ja arvottaa viattomuutta ja vilpittömyyttä ilman kieroutta ja oveluutta, että jos ajattelee ja arvottaa toista, niin samalla toteuttaa väistämättä myös toista. Ja tiedostaa myös, ettei mihinkään tunnelatauksiin tarvitse takertua ajatuksennopeutta pidemmäksi aikaa, tai tarvitse olla takertumatta.

Desha kirjoitti:

Olin tässä jo mietiskellytkin että mikähän se Agwessa ärsytti että hänen kanssaan jäi usein paskan maku suuhun.

Aina kun koin itseni leimatuksi tai väärinymmärretyksi ja halusin tuoda oman näkökantani esiin, häipyi mösjöö paikalta. Nämä muut sensijaan, kuten minäkin, kykkivät täällä sinnikkäästi ja vääntävät vaikka maailman tappiin siihen asti että tulee hyvä fiilis tai löpö loppuu.

"Sinulla on plää plää sitä ja tätä ja nyt kun minä olen sinua taputtanut päähän niin sitten voit mennä ja silpoa itsestäsi osan irti koska nyt olet vapaa hallelujah."

Ehkä tuollainen toimii jollekulle, ei mulle.

Ihmisten kanssa kanssa viihtyy paljon paremmin kun tehdään selväksi että periaatteessa ollaan samalla viivalla. Jos tulee joku joka asettuu yläpuolellesi, nuijii suohon ja sitten ojentaa kätensä... Mitä hänelle pitäisi sanoa? Kiitos?

Koirakoulu ei sovi niille jotka samaistuvat kissoihin. Se vain saa entistä enemmän inhoamaan laumaa, läähätystä ja kuolanlentoa.

Lue lisää

Juu, Revolveri joskus unohtelee, että Deshan jähmeys on sitä laatua, että se ei yleensä työntämällä ja puskemalla liikahda, vaan vasta väistävällä pyörähdyksellä joka jättää tyhjän ja esteettömän tilan johon suuntaan Deshan vastatyöntö sitten liikahtaa. Vai unohteleeko sittenkään? ;-)

Tosiasiassa ärsyynnyt tämän yhden ajatusluomuksesi satunnaisesta vaikenemisesta vain siksi, että sinulta puuttuu syvä luottamus siihen, että kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Myös ärsyyntymiset ja niihin reagoinnit.

Miksi muuten uskottelet, että jonkun ajatusluomuksesi PITÄISI olla jotenkin? "Pitäisi" edellyttää uskoa, että jokin jo ON JOTENKIN, mutta tiedäthän sentään, että kaikki joka on jotenkin, on yksinomaan sinun ajatustesi vallassa, koska kaikki jotenkinolemiset ovat vain ajatuksiasi.

Ja tietysti ärsyynnyt myös siksi, kun yksi ajatusluomuksesi ei tarjoile samanlaisia oivallusorkkujen "hyviä fiiliksiä" kuin olet tottunut hinkkaamaan itsellesi eräältä toiselta ajatusluomukseltasi, jonka kuvittelet joksikin toiseksi vain siksi, että et vieläkään hyväksy täydellistä vastuutasi kaikesta. Et edes tästä oivallusorkkuaddiktiostasi.

Desha kirjoitti:

...kuinka pitkälle sanojen kanssa pääsee. Ehkei kovinkaan pitkälle. Lopulta menee sellaiseksi pyörittelyksi että kaupunki on jo hylätty ja sellaiset pensaspalleroiset pyörivät pihalla, mutta hampaattomat taatat & tantat ne vaan jorisevat kiikkustuolissaan niitä näitä.

***

Se kolminaisuus-idea uneni suhteen oli kyllä veikeä. Ilmeisesti koska en ole perehtynyt hampun perimmäiseen olemukseen en osannut liittää sitä "pyhään henkeen", ja sitä myöten muukaan uskonnollinen kuvasto ei tullut tuossa yhteydessä mieleeni. Mutta nythän se vaikuttaa tietenkin itsestäänselvältä: hengen (minkä tahansa hengen) vallassa oleva nyrjähtää aina vähän tai paljon päästään. Vrt. uskovaiset vaikkapa. Ei ihme että peruspimeä isäni sitä niin himoitsi unessani. Minä sensijaan olin tylsimys, joka laittoi talteen sen mitä ei katsonut voivansa hyödyntää eikä halunnut muillekaan antaa, koska muut (eli tässä isäni) ovat holtittomia. Tai sitten hamppujen yhdistäminen vaatteisiin tarkoitti sitä että olen nihilisti: hyödyllisyys yli nautintojen.

Kumma etten syntynyt Aurinko Neitsyen merkissä.

Lue lisää

Nythän käytät sanoja "nyrjähtää päästään" ja "holtiton" kertomaan syvimmästä pelostasi, että saattaisit mikä hetki tahansa päästää irti ohjaustangosta ja/tai huomata ettei ole mitään tankoa, pyörää tai maata - tai edes tasapainoa.

Hallittavuus eli "pitäisi"-ajattelu kun edellyttää dialektisenä varjonaan holtittomuutta, edelleen vain näitä itsestäänselvyyksiä toistelen.

Vielä hassumpaa on projisoida holtittomuus pyhään henkeen ja hamppuun, vaikka hamppun pyhä henki on opettajista yksi lempeimpiä. Sellainen henki, joka joskus näissäkin kirjoituksissa hengittää ja jonka ainakin Saag hyvin tutukseen tunnistaa ja Deshakin ainakin unissaan.

Hra Hybris kirjoitti:

Tietoisuus on hankala sana, kun sillä viitataan niin moneen.

Yleensä, ja omissakin ajatuksissasi usein, tietoisuudella viitataan vain tietoisuusluuppiin, ajatuksista ja niitä ylläpitävistä tunnelatauksista muodostuvaan sisäiseen puheeseen. Mekanismi tässä on sellainen, että yhteen ajatukseen liittyvä tunnelataus tuottaa toisen ajatuksen jne., mutta ilman "omia" tunnelatauksia sisäinen puhe lakkaisi ja ajatukset nousisivat esiin vain reaktioina muiden organismien tunneladattuihin ajatuksiin, tilanteen niin vaatiessa.

Mieli, jossa tunnelataukset pelaavat kieroa peliään ja antavat ajatuksille voimaa, on tietenkin myös tietoinen, tietoinen kaikesta ja ei-mistään; ajatusten tietoisuus ajatuksista vain kieppuu pyörteenä mielen päällä, mielen ajatuksilta kätkien. Mutta mikään ei estä ajatuksissaankin vakuuttumasta, että kaikkein todellisimmin sinäkin kaiken muun tavoin olet tuo mieli, nimeämätön joka hetki kaikesta tietoinen kaikentietoisuus, jossa sisäisen puheen ajatukset ja niiden tunnelataukset tapahtuvat, muistaen että ne ovat vain mitä ovat, eli pysymättömiä, ei sen kummempaa.

Oma muka-narsismisikin on vain johonkin ajatusrykelmään ja ajatustottumukseen liittyvä tunnelataus, esim. narsismista kirjoittamiseen ja narsismin projisointiin innostava tunnelataus. Siis ei-pysyvä. Ja niin myös niin kutsuttu "näpäyttely"-tapani. Sanat hyökkäävät takaisin lähinnä silloin, kun joku antaa tunnelatauksien hallita käytöstään sillä tavoin, että käyttäytyy jatkuvasti hyökkäävästi ja töykeästi kanssakeskustelijoitaan vastaan. Olemme metsä, joka vastaa huutoon, joka hyökkää takaisin kun hyökätään.

Näinhän reagoivat kaikki tai melkein kaikki, vastahyökkäysreaktiossa ei ole mitään ihmeellistä vaan se on maailman tavallisin tunnereaktio. Hieman tavattomampaa saattaa olla sellainen joustavuus tai joustamattomuus, että yleensä ei hyökkää lainkaan (jos ei vitsailevaa naljailua lasketa) ja silloin harvoin kun hyökkää takaisin niin sitten hyökkää täysillä, kaiken taitonsa mukaan, valiten kohteen, hetken ja tyylin niin taitavasti kuin kulloinkin osaa.

Taitavuuden ymmärrän olevan ensinnäkin jotain päämäärätietoisuutta, mutta sellaisen päämäärän jota ei voi tarkasti sanoiksi pukea sitä vääristämättä, koska taitava päämäärä voi elää vain hetkessä niinkuin kohteetkin elävät. Koska samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa.

Toiseksi taitavuudesta tulee nyt mieleen joustava suhtautuminen tunnelatauksiin, eli magian käyttövoimaan. Maagikolle tunteet eivät ole se, joka häntä pyörittää, magia ei ainoastaan tunnereagoi vaan käyttää tunnelatauksia myös työkaluina. Ja edellä sanotun perusteella nyt selviää myös se, että taitavimmillaan maagikon työkalut voivat olla vain kertakäyttöisiä, koska jos jotain tunnelatausta alkaa ajattelemaan yhtä tai muutamaa hetkeä pysyvämpänä, valtasuhde muuttuu ja ko. tunnelatauksesta tulee se, joka maagikkoa pyörittää.

Jos nyt ajatellaan vaikka söpöilyä, niin saatoin sillä tarkoittaa positiivisten arvojen eli tunnelatauksien liittämistä mielikuviin eli ajatuksiin "vilpittömyydestä" ja "viattomuudesta", jonka positiivisen arvottamisen kautta helposti unohtuu, että jotain voi tuntea viattomaksi ja vilpittömäksi vain jotain muuta kieroksi ja ovelaksi tuntemalla. Ne ovat sillälailla dialektisiä vastakohtapareja, ja tässähän paljastuu taas projisoinnin dialektinen mekaniikka, minkä tahansa positiiviseksi arvottaminen heittää aina jonkun muun ylle sen negatiivisesti arvotetun dialektisten vastakohdan, Varjon.

Niinpä maagikko, ja varsinkin sanamaagikko, joka ymmärtää magian dialektiikaksi, tiedostaa ettei voi ajatella ja arvottaa viattomuutta ja vilpittömyyttä ilman kieroutta ja oveluutta, että jos ajattelee ja arvottaa toista, niin samalla toteuttaa väistämättä myös toista. Ja tiedostaa myös, ettei mihinkään tunnelatauksiin tarvitse takertua ajatuksennopeutta pidemmäksi aikaa, tai tarvitse olla takertumatta.

Lue lisää

Kommenttisi ovat todella mielenkiintoisia, mutta niissä on tietysti se vika että nekin ovat vain yhden yksittäisen ihmisen näkemys. Minulla on sellainen ongelma että minä en aina tiedä ketä pitäisi kuunnella ja ketä missäkin asiassa uskoa. Ehkäpä epäluotettavuus on ärsyttänyt minua lapsesta asti eniten, ja sen vuoksi olen yrittänyt tehdä edes itsestäni luotettavan (vilpittömän, rehellisen etc.) ja tietenkään en ole onnistunut siinä, koska minä kuten kaikki muutkin olen vain ihminen ja ihminen on tekijöidensä summa, ei eheä kokonaisuus. Ei kivi eikä puupalikka, vaan organismi ja vielä tietoisuuden monimuotoisuus siihen päälle paiskattuna.

Se että ei voi ottaa yhtä voimaa, tunnetta tms. esille ilman että vastavoima on muodossa tai toisessa läsnä, on ilmeistä. Mutta mielestäni ei ole aina järkevää jäädä jaanaamaan sen dualismin kimpussa, sillä eihän ihminen voi edetä mikäli hän painaa yhtäaikaa kaasua ja jarrua! Ts. jos jää ihmettelemään että entten tentten teelikamentten, voinko nyt tehdä niin ja näin kun en samalla voisi tehdä sitä vastakohtaa, niin kovin menee jähmeäksi touhu.

Ymmärtäisin kuitenkin menneen pohjalta niin että sinä haluat että ihmiset ovat TIETOISIA valinnoistaan. Eihän voi tietoisesti laittaa itsestään toista puolta syrjään ja olla tietoisesti jotain, jos on vain ajautunut "tuulen mukana kuin lepattava lehti", eli siis tietenkin tässä tapauksessa voihkinut jonkin tunteen autuutta kun sellainen päälle pukkaa.

Noh, suurin osa ihmiskuntaa taitaa haluta olla iloisen tiedottomia ja ilmeisesti itsekin mielelläni useimmiten haluan, koska se ei tosiaankaan ole mitään hauskaa että koko ajan pitäisi pitää koko ihmisyyden repertuaaria tietoisesti lantussaan mukana. Minulle sellainen aiheuttaa päättämättömyyttä ja turhautumista.

Mitä tulee tuohon "hyökkäämiseen"... Netissähän joku saattaa luulla tapahtuneen hyökkäyksen vaikka toisen mielestä sellaista ei olisi tapahtunutkaan. Mutta muutoin:

>Hieman tavattomampaa saattaa olla sellainen joustavuus tai joustamattomuus, että yleensä ei hyökkää lainkaan (jos ei vitsailevaa naljailua lasketa) ja silloin harvoin kun hyökkää takaisin niin sitten hyökkää täysillä, kaiken taitonsa mukaan, valiten kohteen, hetken ja tyylin niin taitavasti kuin kulloinkin osaa.<

Naisiahan ei opeteta käsittelemään aggressioitaan mitenkään muuten kuin painamalla ne pinnan alle. Syyllistämisprosessi alkaa heti ensimmäisen uhmaikäisen kiukuttelun aikaan. Voi toki olla että nuoremmat ihmiset ovat jo valistuneempia, en tiedä, tiedän vain että vielä suurten ikäluokkien lapsille kasvatus oli kovin perinteinen.

Vihaansa tikahtumaisillaan olevasta naisesta tulee pisteliäs ja joustamattomuuden huippu. Jos hän ei mitenkään muuten pääse ilmaisemaan aggressiota, niin se tapahtuu kieltämällä, torjumalla, näivettämällä ja tukahduttamalla. Ja mieluiten vielä niin että uhri ei takuulla pääse kitisemään vastalausettaan, vaan luulee että kaikki syy on hänen.

Ajatellaan pikkuvirkanaisia. Sitä loputonta katkeruutta ja kaunaa. Perheenäitejä marttyyrin viitta hartioillaan. Verhon takaa vahtaavia kyylämummoja. PMS-tilassa revanssia ottavia kiukuttelijoita.

Naisen paha olo on loputon, jos hän on lähtenyt tai lähdetetty sille tielle että ei ole mitään keinoja käsitellä sitä pahaa oloaan.

Olisiko heidän kaikkien parempi lähteä salille mätkimään nyrkillä nenuun...

Mutta onhan niitä tietysti vittuiluja-miehiäkin. Mistäpä minä tiedän, ehkäpä NETTI nimenomaan imee itseensä ne naiset ja miehet jotka eivät oikein mahdu nahkojensa sisälle ja tarvitsevat paikkoja purkautua. Olen kyllä niin posketonta legendaa kuullut miesten suusta tässä vuosien varrella... Oikein säikähtänyt välillä että kuinka mieletön raivo siellä ihmisen sisällä voikaan asua. Edellä kuvailin mikä naisia vaivaa, olisi kiintoisaa tietää myös mikä vaivaa miehiä. Muka-maskuliinisena naisena en voi sitä tietää, mutta epäilen että eivät sukupuolet oikeastaan niin erilaisia ole. Ehkäpä turhautumista ja kyvyttömyyttä saada kunnolla ilmaa siipiensä alle osuu vähän itsekunkin kohdalle, ja toiset sitten taas ovat niitä hannuhanhia... muut akuankkoja.

Sitä Jungia lueskeltuani minulle tuli sellainen näkemys hänen jutuistaan että ihminen ei voi omistaa itseään. Joskohan lie mainitsinkin jo jonnekin... Minussa se herätti sellaisen mietteliään olon ja fiiliksen että ehkäpä kaikki on niin simppeliä. Ja itsestäänselvää. Että tottakai sitä on vastuussa kaikesta sanomastaan, tuntemastaan ja tekemästään (kovasti vain ihmiset välttelevät vastuuta erityisesti tunteista, sen vuoksi riittää niitä paskapuheita kuinka "vaan ihastui eikä mahtanut sille mitään")... mutta että sen kaiken märehdintä on ehkä pidemmänpäälle yhtä mieletöntä kuin tuijottaa koko päivän järvenaaltoja yrittäen ymmärtää niistä jotain merkillistä ja syvällistä.

>Oma muka-narsismisikin on vain johonkin ajatusrykelmään ja ajatustottumukseen liittyvä tunnelataus, esim. narsismista kirjoittamiseen ja narsismin projisointiin innostava tunnelataus. Siis ei-pysyvä.

Luonnollisesti. Johan se olisi elämä yhtä pentelettä, jos kaikki pitäisi jatkossa suodattaa narsismi-filtterin läpi vain sen takia että siitä on tällä hetkellä tajuavinaan ja saavinaan jotain olennaista. Sikäli kuin minusta on kysymys, mikään ei taatusti pysy. On varmasti juttuja jotka ovat kestäneet minussa vuosikausia, taitaa olla pitkäikäisin tämä kirjoittamisen tarve. Jos joku vain vihjaisee että en joskus enää kirjoittaisi, hirmustun. Tulee olo että minua kielletään olemasta minä.

Haha... Kyllä elämä on niin hassua. Ihmisellä ei ole paljon muita oikeuksia kuin olla oma itsensä (eikä kaikilla edes sitäkään!) ja sitten se oma itse ei edes ole mikään pysyvä installaatio. Kuinka paljon elämämme perustuukaan illuusiolle heti kun aletaan näperrellä jonkin muun kuin syömisen, juomisen ja naimisen parissa... On niin ja näin, on "oltava" niin ja noin... Höpö höpö...

Kiitän, tämä on ollut todella antoisaa. :)

Hra Hybris kirjoitti:

Juu, Revolveri joskus unohtelee, että Deshan jähmeys on sitä laatua, että se ei yleensä työntämällä ja puskemalla liikahda, vaan vasta väistävällä pyörähdyksellä joka jättää tyhjän ja esteettömän tilan johon suuntaan Deshan vastatyöntö sitten liikahtaa. Vai unohteleeko sittenkään? ;-)

Tosiasiassa ärsyynnyt tämän yhden ajatusluomuksesi satunnaisesta vaikenemisesta vain siksi, että sinulta puuttuu syvä luottamus siihen, että kaikki tapahtuu niin kuin on tarkoitettu. Myös ärsyyntymiset ja niihin reagoinnit.

Miksi muuten uskottelet, että jonkun ajatusluomuksesi PITÄISI olla jotenkin? "Pitäisi" edellyttää uskoa, että jokin jo ON JOTENKIN, mutta tiedäthän sentään, että kaikki joka on jotenkin, on yksinomaan sinun ajatustesi vallassa, koska kaikki jotenkinolemiset ovat vain ajatuksiasi.

Ja tietysti ärsyynnyt myös siksi, kun yksi ajatusluomuksesi ei tarjoile samanlaisia oivallusorkkujen "hyviä fiiliksiä" kuin olet tottunut hinkkaamaan itsellesi eräältä toiselta ajatusluomukseltasi, jonka kuvittelet joksikin toiseksi vain siksi, että et vieläkään hyväksy täydellistä vastuutasi kaikesta. Et edes tästä oivallusorkkuaddiktiostasi.

Lue lisää

Puskuripässien kanssa ei systeemit toimi.

Mutta ehkäpä tämä kaikki on loputon koe, kuka pystyy mihin ja miten. Kenen tapa toimia on paras?

Onko yksikään junttaaja täällä vielä saanut minusta irti muuta kuin räpätystä? Ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Erityisen vastenmielistä on jos pässi laittaa rusetin kaulaan ja puskee silti. Ristiriitaista toimintaa.

Täällä tulee muistaa että koska torjutuksi tuleminen on minun suurimpia inhokkejani, ollakseen todella ovela pitää olla mun kaveri, nih!

Desha kirjoitti:

Puskuripässien kanssa ei systeemit toimi.

Mutta ehkäpä tämä kaikki on loputon koe, kuka pystyy mihin ja miten. Kenen tapa toimia on paras?

Onko yksikään junttaaja täällä vielä saanut minusta irti muuta kuin räpätystä? Ei nyt äkkiseltään tule mieleen. Erityisen vastenmielistä on jos pässi laittaa rusetin kaulaan ja puskee silti. Ristiriitaista toimintaa.

Täällä tulee muistaa että koska torjutuksi tuleminen on minun suurimpia inhokkejani, ollakseen todella ovela pitää olla mun kaveri, nih!

Lue lisää

>>> Täällä tulee muistaa että koska torjutuksi tuleminen on minun suurimpia inhokkejani, ollakseen todella ovela pitää olla mun kaveri, nih!

Hra Hybris kirjoitti:

>>> Täällä tulee muistaa että koska torjutuksi tuleminen on minun suurimpia inhokkejani, ollakseen todella ovela pitää olla mun kaveri, nih!

Vastuu vastuu vastuu jäk jäk jäk. Hyvä mies, sinulla tuppaa jäämään vähän tuo levy päälle. Ei hetken iloa, ei riemua, kun aina löytyy jäkätettävää? Minulla sai jopa olla... öö... olisiko ollut kuusi tuntia hyvät vipratsuunit tästä magia-foorumista, ja sinun vastuullasi oli pyrkiä pilaamaan se vai?

Eivät kaikki jaksa kyylätä ja kytätä joka helvetin tilannetta, sanaa, metsänpuuta ja mitä kaikea roinaa sitä jossain "suuremmassa kuvassa" onkaan. Siinä menee elämästä ilo jos kaikki pitää duunata niin helvetin tietoisena ja ennenkaikkea läpeensä tyytyväisenä siihen että on ollut niin fiksu että oivaltaa että kappas vaan, valkea vertautuu valkeaksi vain mustaa vasten, oho sitä on naisia ja miehiä, herrajjestas kun ollaan ulkona niin joku on sisällä jne. yms.

Ole nyt välillä kilpaa tietoinen jonkun toisen kanssa, minulle tulee sinusta välillä sellainen fiilis että pahimmillasi jäät pyörimään sanojesi kanssa omaa häntääsi jahdaten. Relax man.

Desha kirjoitti:

Vastuu vastuu vastuu jäk jäk jäk. Hyvä mies, sinulla tuppaa jäämään vähän tuo levy päälle. Ei hetken iloa, ei riemua, kun aina löytyy jäkätettävää? Minulla sai jopa olla... öö... olisiko ollut kuusi tuntia hyvät vipratsuunit tästä magia-foorumista, ja sinun vastuullasi oli pyrkiä pilaamaan se vai?

Eivät kaikki jaksa kyylätä ja kytätä joka helvetin tilannetta, sanaa, metsänpuuta ja mitä kaikea roinaa sitä jossain "suuremmassa kuvassa" onkaan. Siinä menee elämästä ilo jos kaikki pitää duunata niin helvetin tietoisena ja ennenkaikkea läpeensä tyytyväisenä siihen että on ollut niin fiksu että oivaltaa että kappas vaan, valkea vertautuu valkeaksi vain mustaa vasten, oho sitä on naisia ja miehiä, herrajjestas kun ollaan ulkona niin joku on sisällä jne. yms.

Ole nyt välillä kilpaa tietoinen jonkun toisen kanssa, minulle tulee sinusta välillä sellainen fiilis että pahimmillasi jäät pyörimään sanojesi kanssa omaa häntääsi jahdaten. Relax man.

Lue lisää

Sun fiilikset on sun omalla vastuullas, turhaan sä niistä kuudesta ilon ja riemun tunnista ja niiden pilaamisesta sekä kilpailufiilareista ja levys junnaamisesta maailmaa syytät. Että jos vielä lisää ilon ja riemun tunteja haluut tyytyväisyysläpeesi tunkea, niin väsää itte vaan.

Desha kirjoitti:

Kommenttisi ovat todella mielenkiintoisia, mutta niissä on tietysti se vika että nekin ovat vain yhden yksittäisen ihmisen näkemys. Minulla on sellainen ongelma että minä en aina tiedä ketä pitäisi kuunnella ja ketä missäkin asiassa uskoa. Ehkäpä epäluotettavuus on ärsyttänyt minua lapsesta asti eniten, ja sen vuoksi olen yrittänyt tehdä edes itsestäni luotettavan (vilpittömän, rehellisen etc.) ja tietenkään en ole onnistunut siinä, koska minä kuten kaikki muutkin olen vain ihminen ja ihminen on tekijöidensä summa, ei eheä kokonaisuus. Ei kivi eikä puupalikka, vaan organismi ja vielä tietoisuuden monimuotoisuus siihen päälle paiskattuna.

Se että ei voi ottaa yhtä voimaa, tunnetta tms. esille ilman että vastavoima on muodossa tai toisessa läsnä, on ilmeistä. Mutta mielestäni ei ole aina järkevää jäädä jaanaamaan sen dualismin kimpussa, sillä eihän ihminen voi edetä mikäli hän painaa yhtäaikaa kaasua ja jarrua! Ts. jos jää ihmettelemään että entten tentten teelikamentten, voinko nyt tehdä niin ja näin kun en samalla voisi tehdä sitä vastakohtaa, niin kovin menee jähmeäksi touhu.

Ymmärtäisin kuitenkin menneen pohjalta niin että sinä haluat että ihmiset ovat TIETOISIA valinnoistaan. Eihän voi tietoisesti laittaa itsestään toista puolta syrjään ja olla tietoisesti jotain, jos on vain ajautunut "tuulen mukana kuin lepattava lehti", eli siis tietenkin tässä tapauksessa voihkinut jonkin tunteen autuutta kun sellainen päälle pukkaa.

Noh, suurin osa ihmiskuntaa taitaa haluta olla iloisen tiedottomia ja ilmeisesti itsekin mielelläni useimmiten haluan, koska se ei tosiaankaan ole mitään hauskaa että koko ajan pitäisi pitää koko ihmisyyden repertuaaria tietoisesti lantussaan mukana. Minulle sellainen aiheuttaa päättämättömyyttä ja turhautumista.

Mitä tulee tuohon "hyökkäämiseen"... Netissähän joku saattaa luulla tapahtuneen hyökkäyksen vaikka toisen mielestä sellaista ei olisi tapahtunutkaan. Mutta muutoin:

>Hieman tavattomampaa saattaa olla sellainen joustavuus tai joustamattomuus, että yleensä ei hyökkää lainkaan (jos ei vitsailevaa naljailua lasketa) ja silloin harvoin kun hyökkää takaisin niin sitten hyökkää täysillä, kaiken taitonsa mukaan, valiten kohteen, hetken ja tyylin niin taitavasti kuin kulloinkin osaa.<

Naisiahan ei opeteta käsittelemään aggressioitaan mitenkään muuten kuin painamalla ne pinnan alle. Syyllistämisprosessi alkaa heti ensimmäisen uhmaikäisen kiukuttelun aikaan. Voi toki olla että nuoremmat ihmiset ovat jo valistuneempia, en tiedä, tiedän vain että vielä suurten ikäluokkien lapsille kasvatus oli kovin perinteinen.

Vihaansa tikahtumaisillaan olevasta naisesta tulee pisteliäs ja joustamattomuuden huippu. Jos hän ei mitenkään muuten pääse ilmaisemaan aggressiota, niin se tapahtuu kieltämällä, torjumalla, näivettämällä ja tukahduttamalla. Ja mieluiten vielä niin että uhri ei takuulla pääse kitisemään vastalausettaan, vaan luulee että kaikki syy on hänen.

Ajatellaan pikkuvirkanaisia. Sitä loputonta katkeruutta ja kaunaa. Perheenäitejä marttyyrin viitta hartioillaan. Verhon takaa vahtaavia kyylämummoja. PMS-tilassa revanssia ottavia kiukuttelijoita.

Naisen paha olo on loputon, jos hän on lähtenyt tai lähdetetty sille tielle että ei ole mitään keinoja käsitellä sitä pahaa oloaan.

Olisiko heidän kaikkien parempi lähteä salille mätkimään nyrkillä nenuun...

Mutta onhan niitä tietysti vittuiluja-miehiäkin. Mistäpä minä tiedän, ehkäpä NETTI nimenomaan imee itseensä ne naiset ja miehet jotka eivät oikein mahdu nahkojensa sisälle ja tarvitsevat paikkoja purkautua. Olen kyllä niin posketonta legendaa kuullut miesten suusta tässä vuosien varrella... Oikein säikähtänyt välillä että kuinka mieletön raivo siellä ihmisen sisällä voikaan asua. Edellä kuvailin mikä naisia vaivaa, olisi kiintoisaa tietää myös mikä vaivaa miehiä. Muka-maskuliinisena naisena en voi sitä tietää, mutta epäilen että eivät sukupuolet oikeastaan niin erilaisia ole. Ehkäpä turhautumista ja kyvyttömyyttä saada kunnolla ilmaa siipiensä alle osuu vähän itsekunkin kohdalle, ja toiset sitten taas ovat niitä hannuhanhia... muut akuankkoja.

Sitä Jungia lueskeltuani minulle tuli sellainen näkemys hänen jutuistaan että ihminen ei voi omistaa itseään. Joskohan lie mainitsinkin jo jonnekin... Minussa se herätti sellaisen mietteliään olon ja fiiliksen että ehkäpä kaikki on niin simppeliä. Ja itsestäänselvää. Että tottakai sitä on vastuussa kaikesta sanomastaan, tuntemastaan ja tekemästään (kovasti vain ihmiset välttelevät vastuuta erityisesti tunteista, sen vuoksi riittää niitä paskapuheita kuinka "vaan ihastui eikä mahtanut sille mitään")... mutta että sen kaiken märehdintä on ehkä pidemmänpäälle yhtä mieletöntä kuin tuijottaa koko päivän järvenaaltoja yrittäen ymmärtää niistä jotain merkillistä ja syvällistä.

>Oma muka-narsismisikin on vain johonkin ajatusrykelmään ja ajatustottumukseen liittyvä tunnelataus, esim. narsismista kirjoittamiseen ja narsismin projisointiin innostava tunnelataus. Siis ei-pysyvä.

Luonnollisesti. Johan se olisi elämä yhtä pentelettä, jos kaikki pitäisi jatkossa suodattaa narsismi-filtterin läpi vain sen takia että siitä on tällä hetkellä tajuavinaan ja saavinaan jotain olennaista. Sikäli kuin minusta on kysymys, mikään ei taatusti pysy. On varmasti juttuja jotka ovat kestäneet minussa vuosikausia, taitaa olla pitkäikäisin tämä kirjoittamisen tarve. Jos joku vain vihjaisee että en joskus enää kirjoittaisi, hirmustun. Tulee olo että minua kielletään olemasta minä.

Haha... Kyllä elämä on niin hassua. Ihmisellä ei ole paljon muita oikeuksia kuin olla oma itsensä (eikä kaikilla edes sitäkään!) ja sitten se oma itse ei edes ole mikään pysyvä installaatio. Kuinka paljon elämämme perustuukaan illuusiolle heti kun aletaan näperrellä jonkin muun kuin syömisen, juomisen ja naimisen parissa... On niin ja näin, on "oltava" niin ja noin... Höpö höpö...

Kiitän, tämä on ollut todella antoisaa. :)

Lue lisää

>>>Kommenttisi ovat todella mielenkiintoisia, mutta niissä on tietysti se vika että nekin ovat vain yhden yksittäisen ihmisen näkemys.> Minulla on sellainen ongelma että minä en aina tiedä ketä pitäisi kuunnella ja ketä missäkin asiassa uskoa. >Ehkäpä epäluotettavuus on ärsyttänyt minua lapsesta asti eniten, ja sen vuoksi olen yrittänyt tehdä edes itsestäni luotettavan>Mutta mielestäni ei ole aina järkevää jäädä jaanaamaan sen dualismin kimpussa, sillä eihän ihminen voi edetä mikäli hän painaa yhtäaikaa kaasua ja jarrua! Ts. jos jää ihmettelemään että entten tentten teelikamentten, voinko nyt tehdä niin ja näin kun en samalla voisi tehdä sitä vastakohtaa, niin kovin menee jähmeäksi touhu.> Ymmärtäisin kuitenkin menneen pohjalta niin että sinä haluat että ihmiset ovat TIETOISIA valinnoistaan. > Noh, suurin osa ihmiskuntaa taitaa haluta olla iloisen tiedottomia ja ilmeisesti itsekin mielelläni useimmiten haluan,> Mitä tulee tuohon "hyökkäämiseen"... Netissähän joku saattaa luulla tapahtuneen hyökkäyksen vaikka toisen mielestä sellaista ei olisi tapahtunutkaan. >Naisiahan ei opeteta käsittelemään aggressioitaan> Vihaansa tikahtumaisillaan olevasta naisesta tulee pisteliäs ja joustamattomuuden huippu. Jos hän ei mitenkään muuten pääse ilmaisemaan aggressiota, niin se tapahtuu kieltämällä, torjumalla, näivettämällä ja tukahduttamalla. Ja mieluiten vielä niin että uhri ei takuulla pääse kitisemään vastalausettaan, vaan luulee että kaikki syy on hänen. >Minussa se herätti sellaisen mietteliään olon ja fiiliksen että ehkäpä kaikki on niin simppeliä.

Hra Hybris kirjoitti:

Sun fiilikset on sun omalla vastuullas, turhaan sä niistä kuudesta ilon ja riemun tunnista ja niiden pilaamisesta sekä kilpailufiilareista ja levys junnaamisesta maailmaa syytät. Että jos vielä lisää ilon ja riemun tunteja haluut tyytyväisyysläpeesi tunkea, niin väsää itte vaan.

Lue lisää

...et ilmeisesti kykene sulattamaan ajatusta että sinuunkin voisi joku kyllästyä.

Et todellakaan ole kokonainen maailma kuin korkeintaan itsellesi ehkä. Älä suurentele ja levittele maailmankokoiseksi sitä että kyllästyin nimenomaan sinuun.

Ei tuo ehkä ole järin kauniisti sanottu, mutta onhan tässä jo muutama vuosi tätä palstaa nähty ja kaikki nämä samat naamat aina täällä... Palstan funktiota voi tosiaan vaihtaa halutessaan, ja minä tässä ajattelin että jospa tämä olisi ihan vaan lysthinpitoa varten. Niiden näiden pohtiminen on minulle lystiä, ja lystiä on löytää oivalluksia. Minun katsantokannaltani sinä teit jutusta liian raskaan ja veit sen liian pitkälle, toimit siis pahanilmanlintuna. Kai se on sinun henk.koht. lystisi ja se meni tällä kertaa pahasti ristiin omien intressieni kanssa. Minua kun ei jaksaisi kiinnostaa pohtia koko ajan muiden ihmisten vaikuttimia ja salaisia agendoja. Se on tylsää ja liian monimutkaista.

Etkö sinä koskaan saa mitään sellaisesta että kaikilla olisi ns. hyvä olla? Kuulosti jotenkin niin katkeralta ja kateelliselta se lakujuttusi oikeastaan, että onko SE tosiaan sinulta jotenkin pois jos minä juttelen täällä jotain jonninjoutavia ja joku jopa vastaa minulle? Jumalaton pyöritys ja tarkastelu ja havainnointi ja vaikka mitä vain jotta saisi annettua minulle potut pottuina siitä että sanon jotain sellaista mihin joku keksii nyökkäillä?

Sano suoraan jos sinä haluat olla paikan primadonna, minun puolestani voit ollakin. Enhän minä ikinä kumminkaan iät ajat täälläkään hillu, on tuolla noita muitakin foorumeita.

Jos tähän vastaat, yritäpäs edes kerrankin puhua minäsi kautta, ilman että siirrät kaikkea "sinäksi" minun harteilleni. Minä en kanna sinua, saatathan olla vaikka hyvinkin raamikas mies. Enkä valitettavasti voi auttaa sellaisissa ongelmissa joita ei sanota suoraan eikä lausuta ääneen.

Hra Hybris kirjoitti:

>>>Kommenttisi ovat todella mielenkiintoisia, mutta niissä on tietysti se vika että nekin ovat vain yhden yksittäisen ihmisen näkemys.> Minulla on sellainen ongelma että minä en aina tiedä ketä pitäisi kuunnella ja ketä missäkin asiassa uskoa. >Ehkäpä epäluotettavuus on ärsyttänyt minua lapsesta asti eniten, ja sen vuoksi olen yrittänyt tehdä edes itsestäni luotettavan>Mutta mielestäni ei ole aina järkevää jäädä jaanaamaan sen dualismin kimpussa, sillä eihän ihminen voi edetä mikäli hän painaa yhtäaikaa kaasua ja jarrua! Ts. jos jää ihmettelemään että entten tentten teelikamentten, voinko nyt tehdä niin ja näin kun en samalla voisi tehdä sitä vastakohtaa, niin kovin menee jähmeäksi touhu.> Ymmärtäisin kuitenkin menneen pohjalta niin että sinä haluat että ihmiset ovat TIETOISIA valinnoistaan. > Noh, suurin osa ihmiskuntaa taitaa haluta olla iloisen tiedottomia ja ilmeisesti itsekin mielelläni useimmiten haluan,> Mitä tulee tuohon "hyökkäämiseen"... Netissähän joku saattaa luulla tapahtuneen hyökkäyksen vaikka toisen mielestä sellaista ei olisi tapahtunutkaan. >Naisiahan ei opeteta käsittelemään aggressioitaan> Vihaansa tikahtumaisillaan olevasta naisesta tulee pisteliäs ja joustamattomuuden huippu. Jos hän ei mitenkään muuten pääse ilmaisemaan aggressiota, niin se tapahtuu kieltämällä, torjumalla, näivettämällä ja tukahduttamalla. Ja mieluiten vielä niin että uhri ei takuulla pääse kitisemään vastalausettaan, vaan luulee että kaikki syy on hänen. >Minussa se herätti sellaisen mietteliään olon ja fiiliksen että ehkäpä kaikki on niin simppeliä.

Lue lisää

Okei, tiedät että haen täältä hyviä fiiliksiä ja oivalluksia. Jaksan kyylätä ja kytätä tätä(kin) foorumia silmämuna kovana ikuisuudesta ikuisuuteen sillä silmällä että jos täällä vaikka saisi sävikset.

Parhaat sävärit saan aina kun tulee sellainen hetki että irtaudun hieman itsestäni ja maistan vapautta. Tuossa pidemmän pötkön varrella tuli sellainen, ja koin eräänlaisen pyhäinhäväistyksen että tuolla toisaalla kumminkin sinun märinäsi jatkui. Minä kun luulin jotenkin automaattisesti että hyvä oloni jotenkin tarttuisi sinnekinpäin, niin että se hauskuus olisi tullut siinä jaetuksi.

Mutta eihän se tietysti niin mene... Jeesus-fanittajatkin ovat fiiliksissään yksinään ja eivät he sitä voi jakaa, vaikka väkisin toki yrittävätkin.

>No mut ku mä en oo mikään "vain yksi yksittäinen ihminen" tai ees joku näkemys, vaikka ittestäs niin joskus kuvitteletkin.

Mikä sitten? Ehkä tuo juuri tässä minulla hannaa eniten, että minä en oikein voi asettaa sinua yleispäteväksi ihmisyyden mittariksi tai eksämppeliksi. Miksi minun edes pitäisi? Jos nimenomaan sinä olet oikeaoppisen ihmisenä olemisen esikuva, niin sittenhän sinun pitäisi heijastaa kaikkea mahdollista mitä ihmisenä olemiseen kuuluu. Mielestäni siihen kuuluu myös hyväntahtoisuus, ja se on sinulta usein aika vähissä, tai sitten jostain syystä pihtaat sitä itsessäsi. Olisiko tässä nyt takana tosiaankin halu esittää jotain Pik Pät Vulfia, koska sillä tavalla saa mukavasti etäisyyttä ihmisiin? (Tämä siis ei ole nyt vittuilua vaan yksi ajatus joka kenties liittyy Gurdjieffiin?)

>>haluat että ihmiset ovat TIETOISIA valinnoistaan.

>Varmaankin sellaisiakin ajatuksia joskus pulpahtelee, että toivoisi jotain tuonsuuntaista "ihmisiltä" eli muilta ja siltä toiselta hetkeä aiemmalta ja tulevaisuuteen projisoidulta "itseltään".

Ja tuon takia arvostankin sinua ja pyrkimyksiäsi, mutta vaadit aika paljon. En sano että mahdottomia, mutta... Se on vaikeaa, ja mitään harjoitusta ei jaksa tauotta ja levotta. Enkä ole itse ihan varma tuleeko tuo totisesti olemaan oma pyrkimykseni, vaikka ajoittain elkeitä esitänkin siihen suuntaan. Ehkäpä se on vaan tätä että kun olen niin kyllästynyt miettimään kaikkea mahdollista, että ei jaksa hotsittaa tosiaankaan mikään "kaikki-tietoisuus" enää...

>Ja varmaan johdonmukaisuuden paine on kova, että pitäis ottaa tosissaan muitten tai omat mielipiteet ittestään ja koittaa jotenkin elää niiden mukaan, eikä tälleen vaan ihan holtittomasti.

Tuohan oli varmaankin sarkasmia? Tai jos sinäkin olet omaan itseesi uupunut, niin... Se mitä on tehnyt iät ajat on parasta panna vaihteeksi syrjään ja kokeilla jotain muuta.

Mutta oikeesti. Ei mielipiteitä tarvitse ottaa tosissaan, mutta jotain pientä sympatiseerausta kantsis vähän kehitellä lajitovereita kohtaan. Muuten täällä menee vähän hirmuisen vaikeaksi.

>Muistikuvat oikeesta tosi iloisuudesta kun yleensä liittyy semmoisiin tilanteisiin, joissa jotenkin unohtaa itsensä. Mut muistikuvissa se on kuitenki se oma itte joka oli iloinen, ja sit jää taas maseena koukuttaa sitä itteesä ja ilosuuden puutettaan.

"Joka menettää itsensä, löytää itsensä". Kyllä minä rohkenen sanoa että se olen minä joka sen ilonkin löysi. Onhan se vähän ankea ajatus jos minä en ikinä muuta löydä kuin vitutuksen, ja niinä harvoina hetkinä kun olen ekstaasissa, se en sitten olekaan minä.

Minusta "minä" on jatkumo. Siellä toisessa ääripäässä sovitellaan köyttä kaulaan ja toisessa veisataan virsiä enkelkuoron kera, tai miten nyt kukin asian hahmottaa. Rohkeasti vain mieltämään että jumala olen minä, johan sinä niin teitkin jo tuolla jossakin kommentissa. :)

>Vai pitäisikö mun uskoa sun mielipidettä että koska nyt olen vihaani tikahtuva nainen, pisteliäs joustamattomuuden huippu, tässä pitäisi jotenkin uskoa olevani sun määrittelyjesi uhri? No en mä voi semmoiseen suostua, vaan kaikesta vastuullisena ja vastuuttomana päätän edelleen vain näivettää ja tukahduttaa sun uhrimentaliteettias. Koska niin vaan sattuu just nyt huvittamaan, täysin holtittomasti.

Hihi... Naisen uhrius etc. ja koko veisu on sellainen juttu mikä aina saa miehet hermostumaan. Mutta tottakai siinä oli totta toinenkin puoli; vaikken aina itseäni kovin naiseksi mielläkään, niin olen kumminkin naisten katkeruuden saanut kokea karvaasti omissa nahoissani 0-vuotiaasta asti. Sekä passiivisena uhrina että myöhemmin myös aktiivisena uhrina. Minä en ihan siihen asti nyt menisi että alle kouluikäinen lapsi sentään on itse yksinään vastuussa omista tunteistaan ja pälä pälä pälä. Sitäpaitsi minulle sanottiin kun olin ehkä 5 v että lapset eivät osaa olla vihaisia. Pitäisikös minun nyt muuta uskoa, koska aikuinen eli jumala niin sanoi?

Mutta aikuinen on vastuussa, aikuinen on vastuussa kaikista aikuisista jotka eivät kyenneet olemaan vastuussa. Siksi miellänkin nykyisin että olen ennenkaikkea prosessi, ja prosessiin jostain syystä kuuluu tänne(kin) kirjoittamiseni, osin siksikin että täällä on laadukkaita ihmisiä läsnä.

Tunteita joita en joskus uskaltanut kokea, koen nyt. Saan tietysti kaikenlaisia leimoja otsikkooni sen vuoksi, mutta samapa se. Olen murrosikäisten kasvattama murrosikäinen ja taivas yksin tietää mitä seuraa jatkossa. Nämä ovat realiteetit. En minä ala koko maailmaa kantaa harteillani ja tuntea jatkuvaa 100 % syyllisyyttä omasta itsestäni, koska en ole oman itseni tuote. Olen aika pitkälti tajunnut sen nimenomaan netissä kirjoitellessani.

Tämä EI tarkoita että sysään vastuun muille ihmisille, vaan sitä että ei ole mitään muuta vastuuta kuin tehdä aktiivisesti tyhjäksi se minkä on passiivisesti ottanut itseensä.

Aina en jaksa ja aina ei hotsita.

Minun "pitää saada" vittuuntua ihmisille, minun pitää saada tehdä itsestäni idiootti avoimuudellani, minun on koko ajan purettava sitä mieletöntä solmua joka olen. Joskus muista ihmisistä on siinä apua, joskus haittaa; joskus näennäinen haitta onkin apu ja vastoinpäin.

Tänäpäivänä olen MINÄ kissankokoisilla kirjaimilla, huomenna kirjaimet ovat vähän pienemmät ja sitä rataa. Sitten minä on maantasalla ja sitten se on kaikkialla ja ei missään.

Tai sitten ei. Eivät kaikki onnistu elämässään. Olen kysymysmerkki.

>edelleenkään siitä, että ajatuksia pulpahtelee, ei seuraa mitään pakkoa mihinkään suuntaan.

Just näin. Olen toki pakkomielteinen ihminen, mutta sitäkin piirrettä kumma kyllä voi käyttää hyväkseen. Esim. nyt kun pakkomielteisesti päätin kuitenkin jatkaa tällä palstalla, minulle tulee koko ajan jotenkin enemmän taas vapautuneempi olo tässä. Toivottavasti sinäkin saat tästä jotain, mikä tietysti on aina epäilyksenalaista saatko, kun olet se pikku salamainviskoja Zeus kuten tuolla mäkähdin.

>Eipäs, vaan kaikki on tajuttoman paljon simppelimpää. Ja loputtomasti monimutkaisempaa, aina kun sitä koittaa selittää ja selityksiinsä hetkeäkään pidempää uskoa.

Kantsis osata lopettaa hyvän sään aikana. xD

Desha kirjoitti:

...et ilmeisesti kykene sulattamaan ajatusta että sinuunkin voisi joku kyllästyä.

Et todellakaan ole kokonainen maailma kuin korkeintaan itsellesi ehkä. Älä suurentele ja levittele maailmankokoiseksi sitä että kyllästyin nimenomaan sinuun.

Ei tuo ehkä ole järin kauniisti sanottu, mutta onhan tässä jo muutama vuosi tätä palstaa nähty ja kaikki nämä samat naamat aina täällä... Palstan funktiota voi tosiaan vaihtaa halutessaan, ja minä tässä ajattelin että jospa tämä olisi ihan vaan lysthinpitoa varten. Niiden näiden pohtiminen on minulle lystiä, ja lystiä on löytää oivalluksia. Minun katsantokannaltani sinä teit jutusta liian raskaan ja veit sen liian pitkälle, toimit siis pahanilmanlintuna. Kai se on sinun henk.koht. lystisi ja se meni tällä kertaa pahasti ristiin omien intressieni kanssa. Minua kun ei jaksaisi kiinnostaa pohtia koko ajan muiden ihmisten vaikuttimia ja salaisia agendoja. Se on tylsää ja liian monimutkaista.

Etkö sinä koskaan saa mitään sellaisesta että kaikilla olisi ns. hyvä olla? Kuulosti jotenkin niin katkeralta ja kateelliselta se lakujuttusi oikeastaan, että onko SE tosiaan sinulta jotenkin pois jos minä juttelen täällä jotain jonninjoutavia ja joku jopa vastaa minulle? Jumalaton pyöritys ja tarkastelu ja havainnointi ja vaikka mitä vain jotta saisi annettua minulle potut pottuina siitä että sanon jotain sellaista mihin joku keksii nyökkäillä?

Sano suoraan jos sinä haluat olla paikan primadonna, minun puolestani voit ollakin. Enhän minä ikinä kumminkaan iät ajat täälläkään hillu, on tuolla noita muitakin foorumeita.

Jos tähän vastaat, yritäpäs edes kerrankin puhua minäsi kautta, ilman että siirrät kaikkea "sinäksi" minun harteilleni. Minä en kanna sinua, saatathan olla vaikka hyvinkin raamikas mies. Enkä valitettavasti voi auttaa sellaisissa ongelmissa joita ei sanota suoraan eikä lausuta ääneen.

Lue lisää

>>> Minua kun ei jaksaisi kiinnostaa pohtia koko ajan muiden ihmisten vaikuttimia ja salaisia agendoja. Se on tylsää ja liian monimutkaista.

Desha kirjoitti:

...et ilmeisesti kykene sulattamaan ajatusta että sinuunkin voisi joku kyllästyä.

Et todellakaan ole kokonainen maailma kuin korkeintaan itsellesi ehkä. Älä suurentele ja levittele maailmankokoiseksi sitä että kyllästyin nimenomaan sinuun.

Ei tuo ehkä ole järin kauniisti sanottu, mutta onhan tässä jo muutama vuosi tätä palstaa nähty ja kaikki nämä samat naamat aina täällä... Palstan funktiota voi tosiaan vaihtaa halutessaan, ja minä tässä ajattelin että jospa tämä olisi ihan vaan lysthinpitoa varten. Niiden näiden pohtiminen on minulle lystiä, ja lystiä on löytää oivalluksia. Minun katsantokannaltani sinä teit jutusta liian raskaan ja veit sen liian pitkälle, toimit siis pahanilmanlintuna. Kai se on sinun henk.koht. lystisi ja se meni tällä kertaa pahasti ristiin omien intressieni kanssa. Minua kun ei jaksaisi kiinnostaa pohtia koko ajan muiden ihmisten vaikuttimia ja salaisia agendoja. Se on tylsää ja liian monimutkaista.

Etkö sinä koskaan saa mitään sellaisesta että kaikilla olisi ns. hyvä olla? Kuulosti jotenkin niin katkeralta ja kateelliselta se lakujuttusi oikeastaan, että onko SE tosiaan sinulta jotenkin pois jos minä juttelen täällä jotain jonninjoutavia ja joku jopa vastaa minulle? Jumalaton pyöritys ja tarkastelu ja havainnointi ja vaikka mitä vain jotta saisi annettua minulle potut pottuina siitä että sanon jotain sellaista mihin joku keksii nyökkäillä?

Sano suoraan jos sinä haluat olla paikan primadonna, minun puolestani voit ollakin. Enhän minä ikinä kumminkaan iät ajat täälläkään hillu, on tuolla noita muitakin foorumeita.

Jos tähän vastaat, yritäpäs edes kerrankin puhua minäsi kautta, ilman että siirrät kaikkea "sinäksi" minun harteilleni. Minä en kanna sinua, saatathan olla vaikka hyvinkin raamikas mies. Enkä valitettavasti voi auttaa sellaisissa ongelmissa joita ei sanota suoraan eikä lausuta ääneen.

Lue lisää

Ei vilpittömyys ole "syyttömyyttä" vaan sitä että kertoo miten asiat kokee.

Asiat voivat toki olla jollain muullakin tavalla kuin miten ne kokee. Mutta sitähän meistä ei yksikään voi yksinään päättää miten ne ovat. Ei ainakaan kenenkään puolesta.

Se että tunteet ovat suurelta osin haitaksi ja enimmäkseen vaihtuvaisia ei mene mitenkään yksi yhteen sen kanssa etteikö muka itse lankeaisi tunteiluun. Voit älyllisesti oivaltaa sitä sun tätä, mutta tunteet eivät muutu siitä miksikään.

Aika moni kokee tunteista luopuneen ihmisen hirviönä. En jaksa uskoa että olisit sellainen.

Desha kirjoitti:

Okei, tiedät että haen täältä hyviä fiiliksiä ja oivalluksia. Jaksan kyylätä ja kytätä tätä(kin) foorumia silmämuna kovana ikuisuudesta ikuisuuteen sillä silmällä että jos täällä vaikka saisi sävikset.

Parhaat sävärit saan aina kun tulee sellainen hetki että irtaudun hieman itsestäni ja maistan vapautta. Tuossa pidemmän pötkön varrella tuli sellainen, ja koin eräänlaisen pyhäinhäväistyksen että tuolla toisaalla kumminkin sinun märinäsi jatkui. Minä kun luulin jotenkin automaattisesti että hyvä oloni jotenkin tarttuisi sinnekinpäin, niin että se hauskuus olisi tullut siinä jaetuksi.

Mutta eihän se tietysti niin mene... Jeesus-fanittajatkin ovat fiiliksissään yksinään ja eivät he sitä voi jakaa, vaikka väkisin toki yrittävätkin.

>No mut ku mä en oo mikään "vain yksi yksittäinen ihminen" tai ees joku näkemys, vaikka ittestäs niin joskus kuvitteletkin.

Mikä sitten? Ehkä tuo juuri tässä minulla hannaa eniten, että minä en oikein voi asettaa sinua yleispäteväksi ihmisyyden mittariksi tai eksämppeliksi. Miksi minun edes pitäisi? Jos nimenomaan sinä olet oikeaoppisen ihmisenä olemisen esikuva, niin sittenhän sinun pitäisi heijastaa kaikkea mahdollista mitä ihmisenä olemiseen kuuluu. Mielestäni siihen kuuluu myös hyväntahtoisuus, ja se on sinulta usein aika vähissä, tai sitten jostain syystä pihtaat sitä itsessäsi. Olisiko tässä nyt takana tosiaankin halu esittää jotain Pik Pät Vulfia, koska sillä tavalla saa mukavasti etäisyyttä ihmisiin? (Tämä siis ei ole nyt vittuilua vaan yksi ajatus joka kenties liittyy Gurdjieffiin?)

>>haluat että ihmiset ovat TIETOISIA valinnoistaan.

>Varmaankin sellaisiakin ajatuksia joskus pulpahtelee, että toivoisi jotain tuonsuuntaista "ihmisiltä" eli muilta ja siltä toiselta hetkeä aiemmalta ja tulevaisuuteen projisoidulta "itseltään".

Ja tuon takia arvostankin sinua ja pyrkimyksiäsi, mutta vaadit aika paljon. En sano että mahdottomia, mutta... Se on vaikeaa, ja mitään harjoitusta ei jaksa tauotta ja levotta. Enkä ole itse ihan varma tuleeko tuo totisesti olemaan oma pyrkimykseni, vaikka ajoittain elkeitä esitänkin siihen suuntaan. Ehkäpä se on vaan tätä että kun olen niin kyllästynyt miettimään kaikkea mahdollista, että ei jaksa hotsittaa tosiaankaan mikään "kaikki-tietoisuus" enää...

>Ja varmaan johdonmukaisuuden paine on kova, että pitäis ottaa tosissaan muitten tai omat mielipiteet ittestään ja koittaa jotenkin elää niiden mukaan, eikä tälleen vaan ihan holtittomasti.

Tuohan oli varmaankin sarkasmia? Tai jos sinäkin olet omaan itseesi uupunut, niin... Se mitä on tehnyt iät ajat on parasta panna vaihteeksi syrjään ja kokeilla jotain muuta.

Mutta oikeesti. Ei mielipiteitä tarvitse ottaa tosissaan, mutta jotain pientä sympatiseerausta kantsis vähän kehitellä lajitovereita kohtaan. Muuten täällä menee vähän hirmuisen vaikeaksi.

>Muistikuvat oikeesta tosi iloisuudesta kun yleensä liittyy semmoisiin tilanteisiin, joissa jotenkin unohtaa itsensä. Mut muistikuvissa se on kuitenki se oma itte joka oli iloinen, ja sit jää taas maseena koukuttaa sitä itteesä ja ilosuuden puutettaan.

"Joka menettää itsensä, löytää itsensä". Kyllä minä rohkenen sanoa että se olen minä joka sen ilonkin löysi. Onhan se vähän ankea ajatus jos minä en ikinä muuta löydä kuin vitutuksen, ja niinä harvoina hetkinä kun olen ekstaasissa, se en sitten olekaan minä.

Minusta "minä" on jatkumo. Siellä toisessa ääripäässä sovitellaan köyttä kaulaan ja toisessa veisataan virsiä enkelkuoron kera, tai miten nyt kukin asian hahmottaa. Rohkeasti vain mieltämään että jumala olen minä, johan sinä niin teitkin jo tuolla jossakin kommentissa. :)

>Vai pitäisikö mun uskoa sun mielipidettä että koska nyt olen vihaani tikahtuva nainen, pisteliäs joustamattomuuden huippu, tässä pitäisi jotenkin uskoa olevani sun määrittelyjesi uhri? No en mä voi semmoiseen suostua, vaan kaikesta vastuullisena ja vastuuttomana päätän edelleen vain näivettää ja tukahduttaa sun uhrimentaliteettias. Koska niin vaan sattuu just nyt huvittamaan, täysin holtittomasti.

Hihi... Naisen uhrius etc. ja koko veisu on sellainen juttu mikä aina saa miehet hermostumaan. Mutta tottakai siinä oli totta toinenkin puoli; vaikken aina itseäni kovin naiseksi mielläkään, niin olen kumminkin naisten katkeruuden saanut kokea karvaasti omissa nahoissani 0-vuotiaasta asti. Sekä passiivisena uhrina että myöhemmin myös aktiivisena uhrina. Minä en ihan siihen asti nyt menisi että alle kouluikäinen lapsi sentään on itse yksinään vastuussa omista tunteistaan ja pälä pälä pälä. Sitäpaitsi minulle sanottiin kun olin ehkä 5 v että lapset eivät osaa olla vihaisia. Pitäisikös minun nyt muuta uskoa, koska aikuinen eli jumala niin sanoi?

Mutta aikuinen on vastuussa, aikuinen on vastuussa kaikista aikuisista jotka eivät kyenneet olemaan vastuussa. Siksi miellänkin nykyisin että olen ennenkaikkea prosessi, ja prosessiin jostain syystä kuuluu tänne(kin) kirjoittamiseni, osin siksikin että täällä on laadukkaita ihmisiä läsnä.

Tunteita joita en joskus uskaltanut kokea, koen nyt. Saan tietysti kaikenlaisia leimoja otsikkooni sen vuoksi, mutta samapa se. Olen murrosikäisten kasvattama murrosikäinen ja taivas yksin tietää mitä seuraa jatkossa. Nämä ovat realiteetit. En minä ala koko maailmaa kantaa harteillani ja tuntea jatkuvaa 100 % syyllisyyttä omasta itsestäni, koska en ole oman itseni tuote. Olen aika pitkälti tajunnut sen nimenomaan netissä kirjoitellessani.

Tämä EI tarkoita että sysään vastuun muille ihmisille, vaan sitä että ei ole mitään muuta vastuuta kuin tehdä aktiivisesti tyhjäksi se minkä on passiivisesti ottanut itseensä.

Aina en jaksa ja aina ei hotsita.

Minun "pitää saada" vittuuntua ihmisille, minun pitää saada tehdä itsestäni idiootti avoimuudellani, minun on koko ajan purettava sitä mieletöntä solmua joka olen. Joskus muista ihmisistä on siinä apua, joskus haittaa; joskus näennäinen haitta onkin apu ja vastoinpäin.

Tänäpäivänä olen MINÄ kissankokoisilla kirjaimilla, huomenna kirjaimet ovat vähän pienemmät ja sitä rataa. Sitten minä on maantasalla ja sitten se on kaikkialla ja ei missään.

Tai sitten ei. Eivät kaikki onnistu elämässään. Olen kysymysmerkki.

>edelleenkään siitä, että ajatuksia pulpahtelee, ei seuraa mitään pakkoa mihinkään suuntaan.

Just näin. Olen toki pakkomielteinen ihminen, mutta sitäkin piirrettä kumma kyllä voi käyttää hyväkseen. Esim. nyt kun pakkomielteisesti päätin kuitenkin jatkaa tällä palstalla, minulle tulee koko ajan jotenkin enemmän taas vapautuneempi olo tässä. Toivottavasti sinäkin saat tästä jotain, mikä tietysti on aina epäilyksenalaista saatko, kun olet se pikku salamainviskoja Zeus kuten tuolla mäkähdin.

>Eipäs, vaan kaikki on tajuttoman paljon simppelimpää. Ja loputtomasti monimutkaisempaa, aina kun sitä koittaa selittää ja selityksiinsä hetkeäkään pidempää uskoa.

Kantsis osata lopettaa hyvän sään aikana. xD

Lue lisää

>>No mut ku mä en oo mikään "vain yksi yksittäinen ihminen" tai ees joku näkemys, vaikka ittestäs niin joskus kuvitteletkin.Mikä sitten?<

No vaiks toi lampun henki, jonka kylkee vähän jo aristaa toi jatkuva hinkkaus, ku on noi pehmusteheinätkin täällä purkin pohjalla kulunu jo olemattomiin. Mut mitässaisolla, oliks taas jotai toiveit et jonkun pitäis niinku olla jotai tai jotenki?


>>>Tuossa pidemmän pötkön varrella tuli sellainen, ja koin eräänlaisen pyhäinhäväistyksen että tuolla toisaalla kumminkin sinun märinäsi jatkui. Minä kun luulin jotenkin automaattisesti että hyvä oloni jotenkin tarttuisi sinnekinpäin, niin että se hauskuus olisi tullut siinä jaetuksi.>Ja tuon takia arvostankin sinua ja pyrkimyksiäsi, mutta vaadit aika paljon.>mitään harjoitusta ei jaksa tauotta ja levotta.>>Ja varmaan johdonmukaisuuden paine on kova, että pitäis ottaa tosissaan muitten tai omat mielipiteet ittestään ja koittaa jotenkin elää niiden mukaan, eikä tälleen vaan ihan holtittomasti.>Mutta oikeesti. Ei mielipiteitä tarvitse ottaa tosissaan, mutta jotain pientä sympatiseerausta kantsis vähän kehitellä lajitovereita kohtaan. Muuten täällä menee vähän hirmuisen vaikeaksi.>Joka menettää itsensä, löytää itsensä". Kyllä minä rohkenen sanoa että se olen minä joka sen ilonkin löysi. Onhan se vähän ankea ajatus jos minä en ikinä muuta löydä kuin vitutuksen, ja niinä harvoina hetkinä kun olen ekstaasissa, se en sitten olekaan minä.>ei ole mitään muuta vastuuta kuin tehdä aktiivisesti tyhjäksi se minkä on passiivisesti ottanut itseensä.

Hra Hybris kirjoitti:

>>No mut ku mä en oo mikään "vain yksi yksittäinen ihminen" tai ees joku näkemys, vaikka ittestäs niin joskus kuvitteletkin.Mikä sitten?<

No vaiks toi lampun henki, jonka kylkee vähän jo aristaa toi jatkuva hinkkaus, ku on noi pehmusteheinätkin täällä purkin pohjalla kulunu jo olemattomiin. Mut mitässaisolla, oliks taas jotai toiveit et jonkun pitäis niinku olla jotai tai jotenki?


>>>Tuossa pidemmän pötkön varrella tuli sellainen, ja koin eräänlaisen pyhäinhäväistyksen että tuolla toisaalla kumminkin sinun märinäsi jatkui. Minä kun luulin jotenkin automaattisesti että hyvä oloni jotenkin tarttuisi sinnekinpäin, niin että se hauskuus olisi tullut siinä jaetuksi.>Ja tuon takia arvostankin sinua ja pyrkimyksiäsi, mutta vaadit aika paljon.>mitään harjoitusta ei jaksa tauotta ja levotta.>>Ja varmaan johdonmukaisuuden paine on kova, että pitäis ottaa tosissaan muitten tai omat mielipiteet ittestään ja koittaa jotenkin elää niiden mukaan, eikä tälleen vaan ihan holtittomasti.>Mutta oikeesti. Ei mielipiteitä tarvitse ottaa tosissaan, mutta jotain pientä sympatiseerausta kantsis vähän kehitellä lajitovereita kohtaan. Muuten täällä menee vähän hirmuisen vaikeaksi.>Joka menettää itsensä, löytää itsensä". Kyllä minä rohkenen sanoa että se olen minä joka sen ilonkin löysi. Onhan se vähän ankea ajatus jos minä en ikinä muuta löydä kuin vitutuksen, ja niinä harvoina hetkinä kun olen ekstaasissa, se en sitten olekaan minä.>ei ole mitään muuta vastuuta kuin tehdä aktiivisesti tyhjäksi se minkä on passiivisesti ottanut itseensä.

Lue lisää

Vastuu-teemasi tympäisi minua koska onhan minulle käynyt niin klassisesti lapsena että alitajuisesti luulin olevani vastuussa kaikkien ihmisten kaikista tunnetiloista. Se teki minusta aran ja empiväisen, ja sitten tietenkin raivoenergialla käyvän koska eihän kukaan jaksa sellaista taakkaa että tapahtui mitä tahansa missä tahansa se on "sun syys". Ja vaikka kuinka varovaisesti ja kiltisti olisi ollut, niin silti joku jossakin kumminkin hirmustui ja purki pahaa oloaan ja sanoi sanoja jotka olisi saanut jättää sanomatta. Epäoikeudenmukaisia ja kohtuuttomia tilanteita. Pitääkö lapsen olla muiden paskasankona? Onko se sinusta oikein?

Tulin jossakin vaiheessa allergiseksi vastuulle. Olen yrittänyt tietoisesti oppia sitä että ihmisten vitutukset ja kusipäisyydet ovat täysin heidän oma ongelmansa; mutta kyllä se niin syvässä minussa istuu se toisten miellyttäminen että on siinä urakkaa.

Sitten tulee joku ja jäkättää vastuusta, ja minun on hyvin vaikea mieltää sen vastuun RAJOJA. Mistä minun tarkalleen pitäisi olla vastuussa, ihmettelen. Alan miettiä että Jeesustako minusta tässä ollaan tekemässä, koko maailma vaan harteille ja sajonaara.

En tietenkään ole enää mikään lapsi, mutta kun katson ympärilleni en näe siellä yhtäkään todella aikuista ihmistä, joten eipä se oikein hotsita yrittää itse olla tippaakaan sen parempi kuin kukaan muukaan. En minä osaa mitään muuta myönteistä asennetta ihmisiin kuin söpöilyn, ja siitäkin sitten rokotetaan. Sinun kanssasi tulee sellainen olo kuin ottaisit mielelläsi kaiken pois, mutta mitä sitten jää tilalle? Pelkkä tyhjyys? Oletko sinä aivan tyhjä ihminen ja toivot että muutkin olisivat? Miltä se tuntuu?

Jotkut ajatuksesi ovat herättäneet minussa ihmetystä, koska ne ovat niin kauhean ristiriitaisia. Jäin ihmettelemään tätä ajatusta että mikään ei ole totta... Otetaan nyt esimerkki: sanotaan että Maija rakastaa Mattia tänään, mutta parin vuoden päästä Maija havaitsee että ei rakastakaan. Sinun katsomuksesi mukaan näemmä Maija oli valheellinen koska hänellä oli tunne mikä ei kestänyt. Mutta aloin nyt tässä ihmetellä että miten me voidaan muka mennä ajassa taaksepäin ja KIELTÄÄ jotakin mikä on joskus ollut?!

Ikäänkuin vain sen takia että Maija ei nyt rakasta Mattia, hän ei olisi sitä koskaan tehnytkään. Sehän on silkka valhe että hän ei koskaan rakastanut sen vuoksi että se ei kestänyt. Mihin tällaisella itsepetoksella pyritään? Oman katkeruuden kompensoimiseen? Minkä takia pitäisi aina ja kaikkialla olla joka tilanteen herra ja mestari, osata jälkiviisaudella selittää että kyllähän minä sen tiesin että se ei rakastanut ja kyllähän minä kaiken tiedän aina?

Paskat, kyllä se rakasti. On olemassa hetki jona aika pysähtyy ja jopa tunne on totta. Se että se ei enää olekaan noin vartin, päivän tai vuoden päästä, ei pysty kumoamaan sitä mennyttä hetkeä.

>Mut sitähän se sana "ekstaasi" just tarkottaa, että sijaitaan (jonakinolemisen) ulkopuolella.

Jaa onko näin? No sitten täytyy etsiä joku toinen sana kuvaamaan sitä että... Ei kun onhan noita jo. Flow, huippukokemus.

Minusta vähän tuntuu nykyään että suurin osa kaikesta tästä "harjoittamisesta" ja kaikesta "henkisestä" on pelkkää itsetehostusta. Onhan se komeaa ajatella tekevänsä jotain hyödyllistä, hyvää ja tarpeellista, mutta miten lie sitten. Minulla on fiilinki että kaikki todella hyvä tapahtuu ITSESTÄÄN. Ei väkisin väkertämällä. Sikäli "näpäyttelysi" yleensä tuppaavat kai muuttua matseiksi, minkä lienet itsekin havainnut ja siirtynyt turvallisempaan ympäristöön eli nettiin.

Mutta täytyyhän sitä väkerrystä tietenkin aina kokeilla ja parhaimmillaan siinä tulee niitä itsestään-hetkiä. Kaikkien itsestäänselvyyksien rauettua jotain voi jäädä jäljelle. On seulottava aika paljon hiekkaa että löytää edes yhden kultajyvän. Sitä Revolveri ei ymmärrä. Hän luulee että prosessin voi jättää väliin ja että maata ei edes tarvitse kaivaa, että jyvät ne vain pomppivat itsekseen silkasta ilosta sieltä maasta ylös.

KAIKKI on totta aina hetken ajan. Elämä on mielestäni lähinnä kaleidoskooppikuvio jossa sattumalta olemme itse mukana. Elämän arvo ei nouse eikä laske läsnäolostamme piirun vertaa, mutta onpahan tässä tämmöinen taidenautinto sitten niitä kuvia katsellessa.

Desha kirjoitti:

Vastuu-teemasi tympäisi minua koska onhan minulle käynyt niin klassisesti lapsena että alitajuisesti luulin olevani vastuussa kaikkien ihmisten kaikista tunnetiloista. Se teki minusta aran ja empiväisen, ja sitten tietenkin raivoenergialla käyvän koska eihän kukaan jaksa sellaista taakkaa että tapahtui mitä tahansa missä tahansa se on "sun syys". Ja vaikka kuinka varovaisesti ja kiltisti olisi ollut, niin silti joku jossakin kumminkin hirmustui ja purki pahaa oloaan ja sanoi sanoja jotka olisi saanut jättää sanomatta. Epäoikeudenmukaisia ja kohtuuttomia tilanteita. Pitääkö lapsen olla muiden paskasankona? Onko se sinusta oikein?

Tulin jossakin vaiheessa allergiseksi vastuulle. Olen yrittänyt tietoisesti oppia sitä että ihmisten vitutukset ja kusipäisyydet ovat täysin heidän oma ongelmansa; mutta kyllä se niin syvässä minussa istuu se toisten miellyttäminen että on siinä urakkaa.

Sitten tulee joku ja jäkättää vastuusta, ja minun on hyvin vaikea mieltää sen vastuun RAJOJA. Mistä minun tarkalleen pitäisi olla vastuussa, ihmettelen. Alan miettiä että Jeesustako minusta tässä ollaan tekemässä, koko maailma vaan harteille ja sajonaara.

En tietenkään ole enää mikään lapsi, mutta kun katson ympärilleni en näe siellä yhtäkään todella aikuista ihmistä, joten eipä se oikein hotsita yrittää itse olla tippaakaan sen parempi kuin kukaan muukaan. En minä osaa mitään muuta myönteistä asennetta ihmisiin kuin söpöilyn, ja siitäkin sitten rokotetaan. Sinun kanssasi tulee sellainen olo kuin ottaisit mielelläsi kaiken pois, mutta mitä sitten jää tilalle? Pelkkä tyhjyys? Oletko sinä aivan tyhjä ihminen ja toivot että muutkin olisivat? Miltä se tuntuu?

Jotkut ajatuksesi ovat herättäneet minussa ihmetystä, koska ne ovat niin kauhean ristiriitaisia. Jäin ihmettelemään tätä ajatusta että mikään ei ole totta... Otetaan nyt esimerkki: sanotaan että Maija rakastaa Mattia tänään, mutta parin vuoden päästä Maija havaitsee että ei rakastakaan. Sinun katsomuksesi mukaan näemmä Maija oli valheellinen koska hänellä oli tunne mikä ei kestänyt. Mutta aloin nyt tässä ihmetellä että miten me voidaan muka mennä ajassa taaksepäin ja KIELTÄÄ jotakin mikä on joskus ollut?!

Ikäänkuin vain sen takia että Maija ei nyt rakasta Mattia, hän ei olisi sitä koskaan tehnytkään. Sehän on silkka valhe että hän ei koskaan rakastanut sen vuoksi että se ei kestänyt. Mihin tällaisella itsepetoksella pyritään? Oman katkeruuden kompensoimiseen? Minkä takia pitäisi aina ja kaikkialla olla joka tilanteen herra ja mestari, osata jälkiviisaudella selittää että kyllähän minä sen tiesin että se ei rakastanut ja kyllähän minä kaiken tiedän aina?

Paskat, kyllä se rakasti. On olemassa hetki jona aika pysähtyy ja jopa tunne on totta. Se että se ei enää olekaan noin vartin, päivän tai vuoden päästä, ei pysty kumoamaan sitä mennyttä hetkeä.

>Mut sitähän se sana "ekstaasi" just tarkottaa, että sijaitaan (jonakinolemisen) ulkopuolella.

Jaa onko näin? No sitten täytyy etsiä joku toinen sana kuvaamaan sitä että... Ei kun onhan noita jo. Flow, huippukokemus.

Minusta vähän tuntuu nykyään että suurin osa kaikesta tästä "harjoittamisesta" ja kaikesta "henkisestä" on pelkkää itsetehostusta. Onhan se komeaa ajatella tekevänsä jotain hyödyllistä, hyvää ja tarpeellista, mutta miten lie sitten. Minulla on fiilinki että kaikki todella hyvä tapahtuu ITSESTÄÄN. Ei väkisin väkertämällä. Sikäli "näpäyttelysi" yleensä tuppaavat kai muuttua matseiksi, minkä lienet itsekin havainnut ja siirtynyt turvallisempaan ympäristöön eli nettiin.

Mutta täytyyhän sitä väkerrystä tietenkin aina kokeilla ja parhaimmillaan siinä tulee niitä itsestään-hetkiä. Kaikkien itsestäänselvyyksien rauettua jotain voi jäädä jäljelle. On seulottava aika paljon hiekkaa että löytää edes yhden kultajyvän. Sitä Revolveri ei ymmärrä. Hän luulee että prosessin voi jättää väliin ja että maata ei edes tarvitse kaivaa, että jyvät ne vain pomppivat itsekseen silkasta ilosta sieltä maasta ylös.

KAIKKI on totta aina hetken ajan. Elämä on mielestäni lähinnä kaleidoskooppikuvio jossa sattumalta olemme itse mukana. Elämän arvo ei nouse eikä laske läsnäolostamme piirun vertaa, mutta onpahan tässä tämmöinen taidenautinto sitten niitä kuvia katsellessa.

Lue lisää

>> Mut sitähän se sana "ekstaasi" just tarkottaa, että sijaitaan (jonakinolemisen) ulkopuolella. >>

> Jaa onko näin? No sitten täytyy etsiä joku toinen sana kuvaamaan sitä että... Ei kun onhan noita jo. Flow, huippukokemus. >

Hei pösilö! Etkö koskaan kyllästy rimpuilemaan vastaan? Teflonista tehdyt aivosi eivät päästä ainuttakaan uutta ajatusta vaikuttamaan elämääsi.

Myös "flow" sattumoisin tarkoittaa täydellisessä keskittymisen tilassa itsensä unohtamisesta johtuvaa ekstaasia.

Tutustu lähdemateriaaliisi ennenkuin droppailet hienoja termejä. Asia selviää jo johdantokappaleessa Mihaly Csikszentmihalyn kirjassa "Flow" (tyyppi on siis flow-psykologian keksijä, se joka tuonkin termin lanseerasi jota sinä viskelet mielesi mukaisesti).

Ekstaasi-termin taas lanseerasivat muinaiset kreikkalaiset, ja se tosiaan tarkoittaa ulkopuolella olemista, järjen tavoittamattomiin joutumista, itsensä menettämistä tai kontrolloimatonta tunnetilaa.

Desha kirjoitti:

Vastuu-teemasi tympäisi minua koska onhan minulle käynyt niin klassisesti lapsena että alitajuisesti luulin olevani vastuussa kaikkien ihmisten kaikista tunnetiloista. Se teki minusta aran ja empiväisen, ja sitten tietenkin raivoenergialla käyvän koska eihän kukaan jaksa sellaista taakkaa että tapahtui mitä tahansa missä tahansa se on "sun syys". Ja vaikka kuinka varovaisesti ja kiltisti olisi ollut, niin silti joku jossakin kumminkin hirmustui ja purki pahaa oloaan ja sanoi sanoja jotka olisi saanut jättää sanomatta. Epäoikeudenmukaisia ja kohtuuttomia tilanteita. Pitääkö lapsen olla muiden paskasankona? Onko se sinusta oikein?

Tulin jossakin vaiheessa allergiseksi vastuulle. Olen yrittänyt tietoisesti oppia sitä että ihmisten vitutukset ja kusipäisyydet ovat täysin heidän oma ongelmansa; mutta kyllä se niin syvässä minussa istuu se toisten miellyttäminen että on siinä urakkaa.

Sitten tulee joku ja jäkättää vastuusta, ja minun on hyvin vaikea mieltää sen vastuun RAJOJA. Mistä minun tarkalleen pitäisi olla vastuussa, ihmettelen. Alan miettiä että Jeesustako minusta tässä ollaan tekemässä, koko maailma vaan harteille ja sajonaara.

En tietenkään ole enää mikään lapsi, mutta kun katson ympärilleni en näe siellä yhtäkään todella aikuista ihmistä, joten eipä se oikein hotsita yrittää itse olla tippaakaan sen parempi kuin kukaan muukaan. En minä osaa mitään muuta myönteistä asennetta ihmisiin kuin söpöilyn, ja siitäkin sitten rokotetaan. Sinun kanssasi tulee sellainen olo kuin ottaisit mielelläsi kaiken pois, mutta mitä sitten jää tilalle? Pelkkä tyhjyys? Oletko sinä aivan tyhjä ihminen ja toivot että muutkin olisivat? Miltä se tuntuu?

Jotkut ajatuksesi ovat herättäneet minussa ihmetystä, koska ne ovat niin kauhean ristiriitaisia. Jäin ihmettelemään tätä ajatusta että mikään ei ole totta... Otetaan nyt esimerkki: sanotaan että Maija rakastaa Mattia tänään, mutta parin vuoden päästä Maija havaitsee että ei rakastakaan. Sinun katsomuksesi mukaan näemmä Maija oli valheellinen koska hänellä oli tunne mikä ei kestänyt. Mutta aloin nyt tässä ihmetellä että miten me voidaan muka mennä ajassa taaksepäin ja KIELTÄÄ jotakin mikä on joskus ollut?!

Ikäänkuin vain sen takia että Maija ei nyt rakasta Mattia, hän ei olisi sitä koskaan tehnytkään. Sehän on silkka valhe että hän ei koskaan rakastanut sen vuoksi että se ei kestänyt. Mihin tällaisella itsepetoksella pyritään? Oman katkeruuden kompensoimiseen? Minkä takia pitäisi aina ja kaikkialla olla joka tilanteen herra ja mestari, osata jälkiviisaudella selittää että kyllähän minä sen tiesin että se ei rakastanut ja kyllähän minä kaiken tiedän aina?

Paskat, kyllä se rakasti. On olemassa hetki jona aika pysähtyy ja jopa tunne on totta. Se että se ei enää olekaan noin vartin, päivän tai vuoden päästä, ei pysty kumoamaan sitä mennyttä hetkeä.

>Mut sitähän se sana "ekstaasi" just tarkottaa, että sijaitaan (jonakinolemisen) ulkopuolella.

Jaa onko näin? No sitten täytyy etsiä joku toinen sana kuvaamaan sitä että... Ei kun onhan noita jo. Flow, huippukokemus.

Minusta vähän tuntuu nykyään että suurin osa kaikesta tästä "harjoittamisesta" ja kaikesta "henkisestä" on pelkkää itsetehostusta. Onhan se komeaa ajatella tekevänsä jotain hyödyllistä, hyvää ja tarpeellista, mutta miten lie sitten. Minulla on fiilinki että kaikki todella hyvä tapahtuu ITSESTÄÄN. Ei väkisin väkertämällä. Sikäli "näpäyttelysi" yleensä tuppaavat kai muuttua matseiksi, minkä lienet itsekin havainnut ja siirtynyt turvallisempaan ympäristöön eli nettiin.

Mutta täytyyhän sitä väkerrystä tietenkin aina kokeilla ja parhaimmillaan siinä tulee niitä itsestään-hetkiä. Kaikkien itsestäänselvyyksien rauettua jotain voi jäädä jäljelle. On seulottava aika paljon hiekkaa että löytää edes yhden kultajyvän. Sitä Revolveri ei ymmärrä. Hän luulee että prosessin voi jättää väliin ja että maata ei edes tarvitse kaivaa, että jyvät ne vain pomppivat itsekseen silkasta ilosta sieltä maasta ylös.

KAIKKI on totta aina hetken ajan. Elämä on mielestäni lähinnä kaleidoskooppikuvio jossa sattumalta olemme itse mukana. Elämän arvo ei nouse eikä laske läsnäolostamme piirun vertaa, mutta onpahan tässä tämmöinen taidenautinto sitten niitä kuvia katsellessa.

Lue lisää

Enhän minä voi kaikkea tietää, joten on toki aina hyvä jos joku valaisee asiaa.

Voisi tietysti ihmetellä että miten 'itse' voisi päättyä sillä siunaaman hetkellä jos ajatukset lakkaavat.

Johtuuko "itsensä unohtamisen" käsite siitä että ihmiset samaistuvat vain siihen osaan itseään joka on se jokapäiväinen pälpätin?

Olen kokenut huippukokemuksia tai ainakin huippuja kokemuksia, mutta en silti ole kadonnut pois olemassaolosta.

Hra Hybris kirjoitti:

Nythän käytät sanoja "nyrjähtää päästään" ja "holtiton" kertomaan syvimmästä pelostasi, että saattaisit mikä hetki tahansa päästää irti ohjaustangosta ja/tai huomata ettei ole mitään tankoa, pyörää tai maata - tai edes tasapainoa.

Hallittavuus eli "pitäisi"-ajattelu kun edellyttää dialektisenä varjonaan holtittomuutta, edelleen vain näitä itsestäänselvyyksiä toistelen.

Vielä hassumpaa on projisoida holtittomuus pyhään henkeen ja hamppuun, vaikka hamppun pyhä henki on opettajista yksi lempeimpiä. Sellainen henki, joka joskus näissäkin kirjoituksissa hengittää ja jonka ainakin Saag hyvin tutukseen tunnistaa ja Deshakin ainakin unissaan.

Lue lisää

Ja vist... Kunpa nyrjähtäisikin pää pois olkapäiltään, se pää joka aina ajattelee että ei saa noin ja ei saa näin, se pää joka aina säikähtää kun joku toinen tulee sanomaan soo soo, kylläpäs puhut rumia, oletpas tyhmä ja rasittava ihminen...

Tottakai kun alkaa selvästi uskaltaa jotain tulee niitä ihmisiä jotka ovat heti tallomassa takaisin maanrakoon ja selittämässä sulle että sulla on VAIKEAA ja sun tarttis saada APUA ja pälä pälä lässyn lää.

Ei se ole heidän vikansa että etusormi vispaa ja heiluu.

Meidät on kasvatettu (tai sinusta en Babs tiedä...) sellaiseksi että aina pitää huolehtia, murehtia ja olla järkyttävän asiallinen ja mielettömän hallittu ja ja ja...

Perkele! Ole siinä sitten luova, energinen ja onnellinen. Eiväthän muut voi sitä sanella miten ihmisen pitää olla jotta ihminen on oma itsensä. Ja mitä ihmettä muuta minä täältä muka haenkaan kuin oikeutta olla oma itseni?

Sitä ei anneta, se otetaan. Vaikka en penteles soikoon ikinä keksisi mitä ON olla oma itseni, niin olen sitä kumminkin. Vikiskööt muut, hyväksykööt laumaansa tai olkoot hyväksymättä. En ole koskaan erityisemmin edes yrittänyt laumaan koska olen aina kokenut että enpä kelpaa kumminkaan. Se oli sitä ylhäistä yksinäisyyttä, ihanaa ja kamalaa.

Aina välillä tulee sellaista anteeksi vanteeksi sori sori -fiilistä kumminkin, tällä kertaa yritän runnoa sitä fiilistä turpaan niin että hurme lentää. Vetäkööt kaikki herneitä nenuunsa, tehdään sitten soppaa.

Jos olen kaikin puolin vain paska avuntarpeessa oleva rutku, niin minkä takia sitten herätän täällä tunteita tarpeesta "auttaa" (eli tukkia turpani), tunteita elvistellä omalla erinomaisuudellaan... Missäs ne ovat ne kaikki korskeat maagit ja ylpiät noidat jotka liitelevät korkeissa sfääreissään nokkavia ajatellen, jos pieni vikisevä hiirikin saa ne säikkymään ja kiipeilemään pöydille? Että pitää vaikka keskellä yötä tänne hamuta kirjoittamaan Varoittavia Sanoja ja Opettavaista Ojennusta?

Hihhii ja piip piip. Kato äitee mää ajan ilman ESTOJA.

Hra Hybris kirjoitti:

Nythän käytät sanoja "nyrjähtää päästään" ja "holtiton" kertomaan syvimmästä pelostasi, että saattaisit mikä hetki tahansa päästää irti ohjaustangosta ja/tai huomata ettei ole mitään tankoa, pyörää tai maata - tai edes tasapainoa.

Hallittavuus eli "pitäisi"-ajattelu kun edellyttää dialektisenä varjonaan holtittomuutta, edelleen vain näitä itsestäänselvyyksiä toistelen.

Vielä hassumpaa on projisoida holtittomuus pyhään henkeen ja hamppuun, vaikka hamppun pyhä henki on opettajista yksi lempeimpiä. Sellainen henki, joka joskus näissäkin kirjoituksissa hengittää ja jonka ainakin Saag hyvin tutukseen tunnistaa ja Deshakin ainakin unissaan.

Lue lisää

Tosikkous on vaikea vamma ihmisessä, voin omakohtaisesti kertoa...! Panen siis tähän näitä, leikitään että nämä on sulle Hybe, vaikka tietysti nämä on kaikille ja ei-kellekään sitten kun kaikki ovat sitä mieltä että parempi kun edelleen piiloudutaan teennäisten naamioidemme taa. Ollaan hiljaa vaan ettei tule susi ja syö.

Olen saanut sellaisia oivalluksia viime päivinä että ei meinaa housut jalassa pysyä. Vaikka Revo ähkii kuinka tuolla että netistä ei voi saada sitä mitä minä tarvitsen, niin saanpahan vain. No eihän tämä tietenkään ole muuta kuin simulaatio, mutta ehkä minusta ei muuhun ole. (En kyllä ymmärrä minkä takia Revon pitää olla niin pirun dramaattinen. Tosielämä vastaan virtuaali, voi hellandyydeli.)

Kukaan ei tee kenenkään hyväksi yhtään mitään jos ei saa siitä itsekin jotain. Täällä ei nyt suostuta tajuamaan ettenkö muka saisi jotain, eikä varsinkaan tajuta että ettenkö muka antaisi jotain. Helvetti, pitääkö ihmiselle tulla syöpä että hän pysähtyy ja havaitsee että ei tarvitse enää pingottaa ja välittää muiden möläytyksistä?

Sitähän minä tässä opin tällä hetkellä siihen asti että tulee taas relapsi. Etten välittäisi. Ja etten välittäisi siitä mitä muut ajattelevat minun höpötyksistäni. SEN takia, S-E-N takia (jumaklavita) minun on pakko höpöttää pääni irti että tästä tulee ihan täysin yhdentekevää. Jos olisin kuvataiteilija, pläiskisin varmaan tässä vaiheessa sontaa kankaalle ja toteaisin että kyllä lähtee.

Olisikohan se sitten siitä kiinni että Ritsaroope ei voi koskaan ymmärtää minua, koska minä olen kumminkin tämä kirjailijan alku? Pitääkö olla toinen kirjailija että ymmärtää sen kaiken tuskan ja ihanuuden mikä ihmisen korvien välissä möyrii ja minkä kanssa pitää oppia elämään?

Arvostelua saa kuulla 0-vuotiaasta asti. Olet semmonen, olet tämmöinen. Oletpas mukava ja kiltti. Kaikki se on PSYKOMAGIAA, se on sitä että ihminen jähmetetään sanoilla halutunlaiseksi.

Se joka lähtee luomaan uutta (tai no ainakin kierrättää vanhaa), joutuu ensimmäiseksi katkomaan niitä perkeleen marionettilankoja joita muut ovat kutoneet ja joiden autuas oppilas on ollut. Ei ole enää muita lankoja jäljellä kuin ne mitkä on ITSE ITSELLEEN KUTONUT, mutta nehän ne sitten ovat ne pirullisimmat koska yleensä oppi menee aika hyvin perille.

Tottakai siinä alkaa muihin projisoiminen. Kuten armas Revo sanoo, itsensä turpaanlyöminen ei johda mihinkään. Siispä pitää näennäisesti lyödä muiden kautta.

Suhteessa Tussarityyppiin olen hassusti asettunut hänen jungilaiseksi Varjokseen, olen nyt se hillittömyys jota hän ei voi sietää silmissään.

Oma Varjoni taitaa olla pahansuopuus. Sitähän minä aina eniten ihmisissä pelkään, että heillä on vain pahansuovat metkut mielessä. Hyvänsuovat metkut olisivat asia erikseen. Se miten aloitin kääkättämisen täällä että oveluus on karmeaa (tai jotain sinnepäin) johtui siitä että automaattisesti oletin oveluuden kumpuavan pahansuopuudesta. Halusta satuttaa, halusta uunottaa, halusta polkea muita.

Mutta tämä alkuperäinen "hyvien ihmisten juhla" minkä tänne aioin perustaa haisee. Teennäistä ja hölmöä.

Tottakai kirjoittamiseni tänne on hölmöä, olen narri, olen nisti, olen egoisti, olen sitä ja olen tätä. Olen pelkkä kaikkien hullu täti joka pitää saada hoitoon, pois silmistä.

Sehän on täällä lämpöinen pielus ja tyyny kaikille tietää niin pirun hyvin mitä olen, ja sitten voidaan huokaista syvään ja todeta että onneksi minä en ole tuommoinen. Kiitos Herra!

Ja Varjot voivat paksusti ja yön pimeys senkuin sakenee.

HERÄTKÄÄ TAHVOT. Pitääkö lapsen tulla kertomaan että keisarilla ei ole vaatteita?

Samaistun tällä hetkellä vahvasti Mosseen. Hän on Jumalasta seuraava, häpeämättömästi ja irstaasti. Itse olen aina ollut tyhjästä seuraava, kun saatanaan en usko. Olen ihan yhtä läppä auki päästäni kuin hän, mutta kuitenkin vastakohta sikäli että siinä että kun hän ottaa itselleen hyvän tyypin osan (omassa päässään), minä otin aina itselleni pahan tyypin osan. Sen joka on huora, hullu, syntymähumalassa jne.

Tottakai tämä on myrsky vesilasissa. Tottakai tämä on pelkkää egoilua ja tyhjänpäiväistä horinaa. Rotta on rotta ja kerrostalot on totta.

Minä tyhmä luulin että noidat ja maagit näkevät muutakin. Ei sitten... Pidetään vain kahvitaukoja ja nautitaan henkevistä hönkäisyistä.

Luovaa hulluutta täällä ei kestä kukaan, sillä se sotkee päiväjärjestyksen.

Onkohan se sitten se minkä takia minä en luo. Hm...

Mitähän sanoo Hybskendaali vai joko sinäkin olet rättipoikki?

Jos et, kysyisin että miten sopivan energistä rähjätilaa pidetään yllä ilman että vajoaa sössöttäviin sori-soreihin ja jälkivitutukseen (kun ei enää osaakaan päättää onko Jokin todella Jotain, vai oliko se vaan jotain muuta)?

Vai onko se avoin kysymys jonka minä itse joudun selvittämään, minä jonka Tieni vaikuttaa tällä hetkellä olevan hajottamisen, raastamisen, ja kuvainpalvonnan kiroamisen tie?

Miten voi joku sanoa että mennään loppuun asti kun ei olekaan siihen valmis? Miten joku voi puhua jostain "kaaosmagiasta" kun ei kestä edes jonkun yhdentekevän ihmisen kaaoshetkiä yhdentekevällä nettisaitilla? Miten voi sanoa että kirjoittaminen on vain itsetärkeilyä, kun kuitenkin itsekin kirjoittaa ja lukee ja pohtii Tärkeitä Asioita?

Höh, onko tämä joku sukupuolijuttu??? Miehet nynnyjä, naiset hallitsemattomia?

ÄRKELES.

Desha kirjoitti:

Tosikkous on vaikea vamma ihmisessä, voin omakohtaisesti kertoa...! Panen siis tähän näitä, leikitään että nämä on sulle Hybe, vaikka tietysti nämä on kaikille ja ei-kellekään sitten kun kaikki ovat sitä mieltä että parempi kun edelleen piiloudutaan teennäisten naamioidemme taa. Ollaan hiljaa vaan ettei tule susi ja syö.

Olen saanut sellaisia oivalluksia viime päivinä että ei meinaa housut jalassa pysyä. Vaikka Revo ähkii kuinka tuolla että netistä ei voi saada sitä mitä minä tarvitsen, niin saanpahan vain. No eihän tämä tietenkään ole muuta kuin simulaatio, mutta ehkä minusta ei muuhun ole. (En kyllä ymmärrä minkä takia Revon pitää olla niin pirun dramaattinen. Tosielämä vastaan virtuaali, voi hellandyydeli.)

Kukaan ei tee kenenkään hyväksi yhtään mitään jos ei saa siitä itsekin jotain. Täällä ei nyt suostuta tajuamaan ettenkö muka saisi jotain, eikä varsinkaan tajuta että ettenkö muka antaisi jotain. Helvetti, pitääkö ihmiselle tulla syöpä että hän pysähtyy ja havaitsee että ei tarvitse enää pingottaa ja välittää muiden möläytyksistä?

Sitähän minä tässä opin tällä hetkellä siihen asti että tulee taas relapsi. Etten välittäisi. Ja etten välittäisi siitä mitä muut ajattelevat minun höpötyksistäni. SEN takia, S-E-N takia (jumaklavita) minun on pakko höpöttää pääni irti että tästä tulee ihan täysin yhdentekevää. Jos olisin kuvataiteilija, pläiskisin varmaan tässä vaiheessa sontaa kankaalle ja toteaisin että kyllä lähtee.

Olisikohan se sitten siitä kiinni että Ritsaroope ei voi koskaan ymmärtää minua, koska minä olen kumminkin tämä kirjailijan alku? Pitääkö olla toinen kirjailija että ymmärtää sen kaiken tuskan ja ihanuuden mikä ihmisen korvien välissä möyrii ja minkä kanssa pitää oppia elämään?

Arvostelua saa kuulla 0-vuotiaasta asti. Olet semmonen, olet tämmöinen. Oletpas mukava ja kiltti. Kaikki se on PSYKOMAGIAA, se on sitä että ihminen jähmetetään sanoilla halutunlaiseksi.

Se joka lähtee luomaan uutta (tai no ainakin kierrättää vanhaa), joutuu ensimmäiseksi katkomaan niitä perkeleen marionettilankoja joita muut ovat kutoneet ja joiden autuas oppilas on ollut. Ei ole enää muita lankoja jäljellä kuin ne mitkä on ITSE ITSELLEEN KUTONUT, mutta nehän ne sitten ovat ne pirullisimmat koska yleensä oppi menee aika hyvin perille.

Tottakai siinä alkaa muihin projisoiminen. Kuten armas Revo sanoo, itsensä turpaanlyöminen ei johda mihinkään. Siispä pitää näennäisesti lyödä muiden kautta.

Suhteessa Tussarityyppiin olen hassusti asettunut hänen jungilaiseksi Varjokseen, olen nyt se hillittömyys jota hän ei voi sietää silmissään.

Oma Varjoni taitaa olla pahansuopuus. Sitähän minä aina eniten ihmisissä pelkään, että heillä on vain pahansuovat metkut mielessä. Hyvänsuovat metkut olisivat asia erikseen. Se miten aloitin kääkättämisen täällä että oveluus on karmeaa (tai jotain sinnepäin) johtui siitä että automaattisesti oletin oveluuden kumpuavan pahansuopuudesta. Halusta satuttaa, halusta uunottaa, halusta polkea muita.

Mutta tämä alkuperäinen "hyvien ihmisten juhla" minkä tänne aioin perustaa haisee. Teennäistä ja hölmöä.

Tottakai kirjoittamiseni tänne on hölmöä, olen narri, olen nisti, olen egoisti, olen sitä ja olen tätä. Olen pelkkä kaikkien hullu täti joka pitää saada hoitoon, pois silmistä.

Sehän on täällä lämpöinen pielus ja tyyny kaikille tietää niin pirun hyvin mitä olen, ja sitten voidaan huokaista syvään ja todeta että onneksi minä en ole tuommoinen. Kiitos Herra!

Ja Varjot voivat paksusti ja yön pimeys senkuin sakenee.

HERÄTKÄÄ TAHVOT. Pitääkö lapsen tulla kertomaan että keisarilla ei ole vaatteita?

Samaistun tällä hetkellä vahvasti Mosseen. Hän on Jumalasta seuraava, häpeämättömästi ja irstaasti. Itse olen aina ollut tyhjästä seuraava, kun saatanaan en usko. Olen ihan yhtä läppä auki päästäni kuin hän, mutta kuitenkin vastakohta sikäli että siinä että kun hän ottaa itselleen hyvän tyypin osan (omassa päässään), minä otin aina itselleni pahan tyypin osan. Sen joka on huora, hullu, syntymähumalassa jne.

Tottakai tämä on myrsky vesilasissa. Tottakai tämä on pelkkää egoilua ja tyhjänpäiväistä horinaa. Rotta on rotta ja kerrostalot on totta.

Minä tyhmä luulin että noidat ja maagit näkevät muutakin. Ei sitten... Pidetään vain kahvitaukoja ja nautitaan henkevistä hönkäisyistä.

Luovaa hulluutta täällä ei kestä kukaan, sillä se sotkee päiväjärjestyksen.

Onkohan se sitten se minkä takia minä en luo. Hm...

Mitähän sanoo Hybskendaali vai joko sinäkin olet rättipoikki?

Jos et, kysyisin että miten sopivan energistä rähjätilaa pidetään yllä ilman että vajoaa sössöttäviin sori-soreihin ja jälkivitutukseen (kun ei enää osaakaan päättää onko Jokin todella Jotain, vai oliko se vaan jotain muuta)?

Vai onko se avoin kysymys jonka minä itse joudun selvittämään, minä jonka Tieni vaikuttaa tällä hetkellä olevan hajottamisen, raastamisen, ja kuvainpalvonnan kiroamisen tie?

Miten voi joku sanoa että mennään loppuun asti kun ei olekaan siihen valmis? Miten joku voi puhua jostain "kaaosmagiasta" kun ei kestä edes jonkun yhdentekevän ihmisen kaaoshetkiä yhdentekevällä nettisaitilla? Miten voi sanoa että kirjoittaminen on vain itsetärkeilyä, kun kuitenkin itsekin kirjoittaa ja lukee ja pohtii Tärkeitä Asioita?

Höh, onko tämä joku sukupuolijuttu??? Miehet nynnyjä, naiset hallitsemattomia?

ÄRKELES.

Lue lisää

>> Tottakai siinä alkaa muihin projisoiminen. Kuten armas Revo sanoo, itsensä turpaanlyöminen ei johda mihinkään. Siispä pitää näennäisesti lyödä muiden kautta. >>

Varsinainen neropatti olet... "Pitää näennäisesti lyödä itseään muiden kautta." ?!

Antaisitko edes mahdollisuuden sellaiselle ajatukselle, että kenties ketään ei sittenkään tarvitse lyödä! Ei itseä, ei toisia, ei itseä toisten kautta tai mitään muutakaan väkivaltaa.

>> Vaikka Revo ähkii kuinka tuolla että netistä ei voi saada sitä mitä minä tarvitsen, niin saanpahan vain. >>

Saat täältä vain yhä uudelleen vahvistuksen oman erillisen itsesi (egosi) olemassaololle ("minä kirjoitan, minulle vastataan, olen siis olemassa"), mikä vie sinut vain kauemmaksi todellisuuden kokemisesta sellaisena kuin se on, vailla kategorioita, määritelmiä, käsitteitä ja tulkintoja.

Sinua ei todellisuudessa lainkaan kiinnosta keskustelu. Et suostu kuuntelemaan mitään ja vastustat reaktiivisesti kaikkea. Käyt loputonta omien aivopierujesi katkeamatonta karuselliä jonka ylin auktoriteetti vain sinä olet ja kaikki ulkopuolisuuden puuttuminen siihen on sinuun kohdistuvaa alistamista, luovuuden tyrehdyttämistä ja kateellisten panettelua. Olet kuin juoppo joka puhuu lakkaamatta (usein vielä moralisoiden) eikä hetkeksikään hiljenny kuuntelemaan mitään eikä ketään.

>> Sitähän minä aina eniten ihmisissä pelkään, että heillä on vain pahansuovat metkut mielessä. >>

Niin juuri. Kun kerran tiedät sen, miksi pakenet ajatusta, että voisit työskennellä itsesi kanssa? Ei sinusta tule nettisekoiluilla yhtään humaanimpi, lämpimämpi ja avoimempi ihminen. Päinvastoin, nettielämä tekee sinulle helpoksi määritellä toiset ihmiset oman mielesi mukaisesti, liittää heihin mitä tahansa pahansuopia tarkoitusperiä jne.

Olet liian salliva itsellesi, kovin julmalla tavalla. Toivoisin voivani saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että tarvitset täysin päinvastaista: oppia hillitsemään itsesi myötätuntoisesti, ja kohtelemaan maailmaa ja ihmisiä lämpimämmin.

Revolveri kirjoitti:

>> Tottakai siinä alkaa muihin projisoiminen. Kuten armas Revo sanoo, itsensä turpaanlyöminen ei johda mihinkään. Siispä pitää näennäisesti lyödä muiden kautta. >>

Varsinainen neropatti olet... "Pitää näennäisesti lyödä itseään muiden kautta." ?!

Antaisitko edes mahdollisuuden sellaiselle ajatukselle, että kenties ketään ei sittenkään tarvitse lyödä! Ei itseä, ei toisia, ei itseä toisten kautta tai mitään muutakaan väkivaltaa.

>> Vaikka Revo ähkii kuinka tuolla että netistä ei voi saada sitä mitä minä tarvitsen, niin saanpahan vain. >>

Saat täältä vain yhä uudelleen vahvistuksen oman erillisen itsesi (egosi) olemassaololle ("minä kirjoitan, minulle vastataan, olen siis olemassa"), mikä vie sinut vain kauemmaksi todellisuuden kokemisesta sellaisena kuin se on, vailla kategorioita, määritelmiä, käsitteitä ja tulkintoja.

Sinua ei todellisuudessa lainkaan kiinnosta keskustelu. Et suostu kuuntelemaan mitään ja vastustat reaktiivisesti kaikkea. Käyt loputonta omien aivopierujesi katkeamatonta karuselliä jonka ylin auktoriteetti vain sinä olet ja kaikki ulkopuolisuuden puuttuminen siihen on sinuun kohdistuvaa alistamista, luovuuden tyrehdyttämistä ja kateellisten panettelua. Olet kuin juoppo joka puhuu lakkaamatta (usein vielä moralisoiden) eikä hetkeksikään hiljenny kuuntelemaan mitään eikä ketään.

>> Sitähän minä aina eniten ihmisissä pelkään, että heillä on vain pahansuovat metkut mielessä. >>

Niin juuri. Kun kerran tiedät sen, miksi pakenet ajatusta, että voisit työskennellä itsesi kanssa? Ei sinusta tule nettisekoiluilla yhtään humaanimpi, lämpimämpi ja avoimempi ihminen. Päinvastoin, nettielämä tekee sinulle helpoksi määritellä toiset ihmiset oman mielesi mukaisesti, liittää heihin mitä tahansa pahansuopia tarkoitusperiä jne.

Olet liian salliva itsellesi, kovin julmalla tavalla. Toivoisin voivani saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että tarvitset täysin päinvastaista: oppia hillitsemään itsesi myötätuntoisesti, ja kohtelemaan maailmaa ja ihmisiä lämpimämmin.

Lue lisää

...ja olin samalla kannalla aloittaessani tätä ketjua.

>Antaisitko edes mahdollisuuden sellaiselle ajatukselle, että kenties ketään ei sittenkään tarvitse lyödä! Ei itseä, ei toisia, ei itseä toisten kautta tai mitään muutakaan väkivaltaa.

Tämä on vähän hassua, että kun teit selväksi että kirjoittaminen ei hyödytä mitään ja egoa ei ole, niin miksi tässä nyt sitten pitäisi ajatella jotain mitä ei ole tapahtunut? Kukaan ei ole lyönyt ketään, pelkkää varjonyrkkeilyä vain kenties on duunailtu.

>Sinua ei todellisuudessa lainkaan kiinnosta keskustelu. Et suostu kuuntelemaan mitään ja vastustat reaktiivisesti kaikkea.

Absurdi lauseeni: "en koskaan vastusta kaikkea". Mutta juu, en vastusta ihan kaikkea. Et ole lukenut tarpeeksi tarkasti juttujani kun et ole havainnut että osaan tarvittaessa myös myötäillä. Jos aiot keskustella kanssani niin sitten sinun on jätettävä sellainen hutilointi että luet sieltä täältä mitä sattuu. Enhän minä pysty tunnustamaan vertaisekseni sellaista joka ei ota kokonaan vastaan mitä sanon, vaan rääppii sieltä täältä.

Tai ehkä on parempi jättää kokonaan lukematta, ettei jää katkelmien varassa ennakkoluulojensa huomaan.

>Ei sinusta tule nettisekoiluilla yhtään humaanimpi, lämpimämpi ja avoimempi ihminen.

Väärin. Minusta on tullut erittäin avoin, humaanimpi kuin luuletkaan ja lämpöäkin alan pikkuhiljaa saada sisääni kun ymmärrän että täällä kaikki ovat inhimillisiä ihmisiä, eivätkä jotain kaksiulotteisia kummajaisia.

Mutta koska tämä ON magia-palsta, ei tämä voi olla mitään pusi pusia pelkästään. Aloitukseni oli itsensä toteuttava ennustus: PSYKOmagia. Ei siihen söpöily istu.

>Olet liian salliva itsellesi, kovin julmalla tavalla. Toivoisin voivani saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että tarvitset täysin päinvastaista: oppia hillitsemään itsesi myötätuntoisesti, ja kohtelemaan maailmaa ja ihmisiä lämpimämmin.

Topun pysäytti syöpä edes hetkeksi, hän tajusi että ei voi elää koko elämäänsä muiden mielipiteiden varassa. Minulla ei ole (toivottavasti) syöpää, mutta minulla on nyt vaikkapa tämä epävakaus, joka mahdollistaa minulle katsoa asioita välillä vähän eri vinkkelistä.

Maailma ja ihmiset ovat hieman eri asia kuin tämä yksi pahainen nettisaitti. Mutta silti olen yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen itselleni ja muille, koska minusta tuntuu että se on parasta mitä minä voin antaa. Ehkä se on sinusta julmaa ja rumaa etc. Ehkäpä meidän toimintatapamme ovat erilaiset ja emme voi ymmärtää toisiamme, jolloin tämä kaikki jutunvääntö on turhaa tässä tapauksessa. Toki olen törkeästi käyttänyt sinua hyväkseni mieltääkseni erinäisiä asioita. Kuten sen että ne jotka ovat niitä myötätuntoisia ovat niitä julmimpia.

He eivät anna ihmiselle minkäänlaista mahdollisuutta. He laittavat kaikki omiin pikku lokeroihinsa, siivoavat pois silmistä ja jaloista jotta päiväjärjestys ei häiriydy. Hieman säälittelyä ja menepäs jo siitä *kick*

Moraalittomat ja häikäilemättömät ovatkin ehkä eri juttu. Se joka rakastaa sen vuoksi muita että se on autuaallisen itsekäs valinta on paljon rehdimpi kuin se joka on rakastavinaan, mutta hellii koko ajan sisällään ylemmyydentunnetta. Itsekäs rakastaja tunnustaa kohteensa tasaveroisuuden, koska tietää että toinen on yhtä itsekäs.

Ymmärrän sinua hieman ja kyllä minäkin pidän lämmöstä ja sen sellaisesta, mutta en valheellisesta. Ei sinun tarvitse paapoa minua ja taputella päähän.

Mutta kiitos nyt taas kerran, vaikka voi olla että jos se taputtelu vielä jatkuu niin tulee jo aivot pellolle.

Vaan alkaa jo omakin oivalluskykyni olla koetuksella. Eiköhän tämä jo pikkuhiljaa tässä ole. Luulenpa että vaikka mitä sanoisin, viesti ei mene sinulle perille, koska tuijotat viestinviejän ulkomuotoon (äänekkyyteen).

Desha kirjoitti:

...ja olin samalla kannalla aloittaessani tätä ketjua.

>Antaisitko edes mahdollisuuden sellaiselle ajatukselle, että kenties ketään ei sittenkään tarvitse lyödä! Ei itseä, ei toisia, ei itseä toisten kautta tai mitään muutakaan väkivaltaa.

Tämä on vähän hassua, että kun teit selväksi että kirjoittaminen ei hyödytä mitään ja egoa ei ole, niin miksi tässä nyt sitten pitäisi ajatella jotain mitä ei ole tapahtunut? Kukaan ei ole lyönyt ketään, pelkkää varjonyrkkeilyä vain kenties on duunailtu.

>Sinua ei todellisuudessa lainkaan kiinnosta keskustelu. Et suostu kuuntelemaan mitään ja vastustat reaktiivisesti kaikkea.

Absurdi lauseeni: "en koskaan vastusta kaikkea". Mutta juu, en vastusta ihan kaikkea. Et ole lukenut tarpeeksi tarkasti juttujani kun et ole havainnut että osaan tarvittaessa myös myötäillä. Jos aiot keskustella kanssani niin sitten sinun on jätettävä sellainen hutilointi että luet sieltä täältä mitä sattuu. Enhän minä pysty tunnustamaan vertaisekseni sellaista joka ei ota kokonaan vastaan mitä sanon, vaan rääppii sieltä täältä.

Tai ehkä on parempi jättää kokonaan lukematta, ettei jää katkelmien varassa ennakkoluulojensa huomaan.

>Ei sinusta tule nettisekoiluilla yhtään humaanimpi, lämpimämpi ja avoimempi ihminen.

Väärin. Minusta on tullut erittäin avoin, humaanimpi kuin luuletkaan ja lämpöäkin alan pikkuhiljaa saada sisääni kun ymmärrän että täällä kaikki ovat inhimillisiä ihmisiä, eivätkä jotain kaksiulotteisia kummajaisia.

Mutta koska tämä ON magia-palsta, ei tämä voi olla mitään pusi pusia pelkästään. Aloitukseni oli itsensä toteuttava ennustus: PSYKOmagia. Ei siihen söpöily istu.

>Olet liian salliva itsellesi, kovin julmalla tavalla. Toivoisin voivani saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että tarvitset täysin päinvastaista: oppia hillitsemään itsesi myötätuntoisesti, ja kohtelemaan maailmaa ja ihmisiä lämpimämmin.

Topun pysäytti syöpä edes hetkeksi, hän tajusi että ei voi elää koko elämäänsä muiden mielipiteiden varassa. Minulla ei ole (toivottavasti) syöpää, mutta minulla on nyt vaikkapa tämä epävakaus, joka mahdollistaa minulle katsoa asioita välillä vähän eri vinkkelistä.

Maailma ja ihmiset ovat hieman eri asia kuin tämä yksi pahainen nettisaitti. Mutta silti olen yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen itselleni ja muille, koska minusta tuntuu että se on parasta mitä minä voin antaa. Ehkä se on sinusta julmaa ja rumaa etc. Ehkäpä meidän toimintatapamme ovat erilaiset ja emme voi ymmärtää toisiamme, jolloin tämä kaikki jutunvääntö on turhaa tässä tapauksessa. Toki olen törkeästi käyttänyt sinua hyväkseni mieltääkseni erinäisiä asioita. Kuten sen että ne jotka ovat niitä myötätuntoisia ovat niitä julmimpia.

He eivät anna ihmiselle minkäänlaista mahdollisuutta. He laittavat kaikki omiin pikku lokeroihinsa, siivoavat pois silmistä ja jaloista jotta päiväjärjestys ei häiriydy. Hieman säälittelyä ja menepäs jo siitä *kick*

Moraalittomat ja häikäilemättömät ovatkin ehkä eri juttu. Se joka rakastaa sen vuoksi muita että se on autuaallisen itsekäs valinta on paljon rehdimpi kuin se joka on rakastavinaan, mutta hellii koko ajan sisällään ylemmyydentunnetta. Itsekäs rakastaja tunnustaa kohteensa tasaveroisuuden, koska tietää että toinen on yhtä itsekäs.

Ymmärrän sinua hieman ja kyllä minäkin pidän lämmöstä ja sen sellaisesta, mutta en valheellisesta. Ei sinun tarvitse paapoa minua ja taputella päähän.

Mutta kiitos nyt taas kerran, vaikka voi olla että jos se taputtelu vielä jatkuu niin tulee jo aivot pellolle.

Vaan alkaa jo omakin oivalluskykyni olla koetuksella. Eiköhän tämä jo pikkuhiljaa tässä ole. Luulenpa että vaikka mitä sanoisin, viesti ei mene sinulle perille, koska tuijotat viestinviejän ulkomuotoon (äänekkyyteen).

Lue lisää

>>>Jos aiot keskustella kanssani niin sitten sinun on jätettävä sellainen hutilointi että luet sieltä täältä mitä sattuu. Enhän minä pysty tunnustamaan vertaisekseni sellaista joka ei ota kokonaan vastaan mitä sanon, vaan rääppii sieltä täältä.> Luulenpa että vaikka mitä sanoisin, viesti ei mene sinulle perille, koska tuijotat viestinviejän ulkomuotoon (äänekkyyteen).

Editori kirjoitti:

>>>Jos aiot keskustella kanssani niin sitten sinun on jätettävä sellainen hutilointi että luet sieltä täältä mitä sattuu. Enhän minä pysty tunnustamaan vertaisekseni sellaista joka ei ota kokonaan vastaan mitä sanon, vaan rääppii sieltä täältä.> Luulenpa että vaikka mitä sanoisin, viesti ei mene sinulle perille, koska tuijotat viestinviejän ulkomuotoon (äänekkyyteen).

Lue lisää

Kuka lahjattomuudesta on puhunut, paitsi joku runoiltamissa ja se en ollut minä.

Kyse on inspiraation puutteesta. Lahjattomaksi en itseäni miellä, siis jos sillä tarkoitetaan kyvyttömyyttä. Vai pitääkö tässäkin riidellä taas yhdestä ainoasta sanasta?

Olen sen verran kuitenkin saanut palautetta (muualta kuin täältä) jonka perusteella tiedän että minulla on lahjoja. Eli kykyjä. Että sori vaan, et nyt itse fokusoinut oikein.

Okei; minulla on tämä huikaiseva visio että minun pitäisi kirjoittaa jotain ihan uutta. Se mitä kirjoitin 10 v sitten imaisi minusta kaiken mahdollisen, ja en haluaisi toistaa itseäni. En halua kirjoittaa samaa tarinaa aina uudestaan!

*naurun räkätystä*

Kukapa ei toistaisi itseään? Eiväthän ihmiset mitään muutaan teekään!

(Kyse on viitseliäisyyden puutteesta...?)

Editori kirjoitti:

>>>Jos aiot keskustella kanssani niin sitten sinun on jätettävä sellainen hutilointi että luet sieltä täältä mitä sattuu. Enhän minä pysty tunnustamaan vertaisekseni sellaista joka ei ota kokonaan vastaan mitä sanon, vaan rääppii sieltä täältä.> Luulenpa että vaikka mitä sanoisin, viesti ei mene sinulle perille, koska tuijotat viestinviejän ulkomuotoon (äänekkyyteen).

Lue lisää

>>>*naurun räkätystä*

Editori kirjoitti:

>>>Jos aiot keskustella kanssani niin sitten sinun on jätettävä sellainen hutilointi että luet sieltä täältä mitä sattuu. Enhän minä pysty tunnustamaan vertaisekseni sellaista joka ei ota kokonaan vastaan mitä sanon, vaan rääppii sieltä täältä.> Luulenpa että vaikka mitä sanoisin, viesti ei mene sinulle perille, koska tuijotat viestinviejän ulkomuotoon (äänekkyyteen).

Lue lisää

Pääsit siis viimein omalle tasollesi armas laululintunen? Kuka sitten lienetkään tällä kertaa.

Hra Hybris kirjoitti:

Ja sit joku vielä koittaa esittää ettei muka oo ovela, ei muka tajuu miten irstaan ihanaa se on leikkii vain ottavansa, vaikka todellisuudes vain antaa.

Ei tää tän kummempaa tää aivojumppa et sun ajatus - mun ajatus - sun ajatus - mun ajatus, hengitys sisään ja ulos, tuhatvuotisen kehityksen tulos. Mut entäs sit ku mielee juolahtaa vielä toi "hän", kaikkien muittenki ajatukset? Kaikki myriadit jotkut muut vähemmän intiimit ajatukset? Kato ku tuli taas toi "sisä" noihin sanoihin, intiimi interiööri, nii kumman ajatuksii ne nyt olikaan, sun vai mun?

Lue lisää

Eihän sinua voi kuin ihailla. Teit sen taas... Ja tietysti toki itse avustin minkä ennätin.

Selvästikin olen niin iisi keissi ja poimimista odottava marja että kumma jos ei joku tartu kiinni. Mutta mieluummin sinä kuin joku umpihullu uskovainen... Kun kerjään verta nenästäni, niistäjän pitää olla mieleiseni, että ei jää paha mieli loppujen lopuksi loppuun.

Tottakai hetkeksi tulee aina vitutus, mutta vaikuttaisi että vuosi vuodelta vitutus on lyhytikäisempi.

Sitten iskee uteliaisuus: tekeekö se tuon kostoksi? Helmikuussahan hetkellisesti olin hallitumpi ja vapautuneempi, enkä edes lukenut seikkaperäisesti kaikkia viestejäsi kun havaitsin että ne menivät ihme sekoiluksi jossa ei ollut enää päätä ei häntää.

Vai tekeekö se sen ärhennelläkseen wannabiipittäjälle?

Vai tekeekö se sen koska se voi?! Jaiks.

Ja silti... Silti seison jokaisen sanani takana, olkoon kuinka typerä hyvänsä, kuinka naurettava, kuinka kaistapäinen, kuinka rasittava. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja minä elän kirjoittaakseni. Tällä hetkellä. Toiste toista.

Pusi pusi :)

Viisaat Päät ovat puhuneet ja kyllä minä sen itsekin tiedän että olisi parempi lähteä täältä kuin olla täällä leipomassa pullaa joka ei nouse.

Mutta hevonkos kellin väliä sillä on menenkö vai jäänkö, höh!

Qade kirjoitti:

Eihän sinua voi kuin ihailla. Teit sen taas... Ja tietysti toki itse avustin minkä ennätin.

Selvästikin olen niin iisi keissi ja poimimista odottava marja että kumma jos ei joku tartu kiinni. Mutta mieluummin sinä kuin joku umpihullu uskovainen... Kun kerjään verta nenästäni, niistäjän pitää olla mieleiseni, että ei jää paha mieli loppujen lopuksi loppuun.

Tottakai hetkeksi tulee aina vitutus, mutta vaikuttaisi että vuosi vuodelta vitutus on lyhytikäisempi.

Sitten iskee uteliaisuus: tekeekö se tuon kostoksi? Helmikuussahan hetkellisesti olin hallitumpi ja vapautuneempi, enkä edes lukenut seikkaperäisesti kaikkia viestejäsi kun havaitsin että ne menivät ihme sekoiluksi jossa ei ollut enää päätä ei häntää.

Vai tekeekö se sen ärhennelläkseen wannabiipittäjälle?

Vai tekeekö se sen koska se voi?! Jaiks.

Ja silti... Silti seison jokaisen sanani takana, olkoon kuinka typerä hyvänsä, kuinka naurettava, kuinka kaistapäinen, kuinka rasittava. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa ja minä elän kirjoittaakseni. Tällä hetkellä. Toiste toista.

Pusi pusi :)

Viisaat Päät ovat puhuneet ja kyllä minä sen itsekin tiedän että olisi parempi lähteä täältä kuin olla täällä leipomassa pullaa joka ei nouse.

Mutta hevonkos kellin väliä sillä on menenkö vai jäänkö, höh!

Lue lisää

Oli miten oli, suositukseni esitin kuitenkin ihan vakavissani, että kirjoittaessasi, sekä yleensä että täällä, panostaisit enemmän laatuun kuin määrään.

En moista esittäisi, ellen olisi vakuuttunut, että tällainen harjoitus olisi hyödyksi paitsi lukijoille monella tasolla kirjoittajalle itselleenkin, jolta uskon myös vaadittavaa kykyä löytyvän.

Mikä tähän suositukseen suhtautuu torjuvasti, jos mikään?

nutipään tekarit kirjoitti:

Oli miten oli, suositukseni esitin kuitenkin ihan vakavissani, että kirjoittaessasi, sekä yleensä että täällä, panostaisit enemmän laatuun kuin määrään.

En moista esittäisi, ellen olisi vakuuttunut, että tällainen harjoitus olisi hyödyksi paitsi lukijoille monella tasolla kirjoittajalle itselleenkin, jolta uskon myös vaadittavaa kykyä löytyvän.

Mikä tähän suositukseen suhtautuu torjuvasti, jos mikään?

Lue lisää

Ehkä mää vaan olen oikiast kahjo. Tulee pakkomielteitä mitä ihmellisimmistä asioista, niinkuin nyt siitä että täällä pitäisi jonkun muunkin vaihteeksi oivaltaa jotain, eikä vaan aina minun.

En taida olla kykenevä runnomaan ihmisiin mitään oivalluksia. Apua ei oteta kun sitä ei haluta tai sitä ei tarvita. Tai voihan se tietysti olla että teeskennellään että ei me mitään sulta saatu...

Mitä tulee kirjoittamiseen sinänsä, olet oikeassa. Ja mitä tulee siihen miksi en kirjoita sitä mitä pitäisi: eipähän tule pettymisen kokemuksia kun ei oikeasti mitään yritäkään!

Täällä netissä voi vapaasti olla niin paska kuin suinkin kykenee. Mutta se ei tietenkään ole järin kunnioittava asenne muita kohtaan. En voi luvata yrittää parantaa tapani, koska lupaukset ovat suoraan hanurista ja ne haikeat sävelet on jo kuultu sataan kertaan.

Qade kirjoitti:

Ehkä mää vaan olen oikiast kahjo. Tulee pakkomielteitä mitä ihmellisimmistä asioista, niinkuin nyt siitä että täällä pitäisi jonkun muunkin vaihteeksi oivaltaa jotain, eikä vaan aina minun.

En taida olla kykenevä runnomaan ihmisiin mitään oivalluksia. Apua ei oteta kun sitä ei haluta tai sitä ei tarvita. Tai voihan se tietysti olla että teeskennellään että ei me mitään sulta saatu...

Mitä tulee kirjoittamiseen sinänsä, olet oikeassa. Ja mitä tulee siihen miksi en kirjoita sitä mitä pitäisi: eipähän tule pettymisen kokemuksia kun ei oikeasti mitään yritäkään!

Täällä netissä voi vapaasti olla niin paska kuin suinkin kykenee. Mutta se ei tietenkään ole järin kunnioittava asenne muita kohtaan. En voi luvata yrittää parantaa tapani, koska lupaukset ovat suoraan hanurista ja ne haikeat sävelet on jo kuultu sataan kertaan.

Lue lisää

>>> eipähän tule pettymisen kokemuksia kun ei oikeasti mitään yritäkään! > En voi luvata yrittää parantaa tapani, koska lupaukset ovat suoraan hanurista ja ne haikeat sävelet on jo kuultu sataan kertaan. > En taida olla kykenevä runnomaan ihmisiin mitään oivalluksia. Apua ei oteta kun sitä ei haluta tai sitä ei tarvita. Tai voihan se tietysti olla että teeskennellään että ei me mitään sulta saatu...

Herra Helmikuu kirjoitti:

>>> eipähän tule pettymisen kokemuksia kun ei oikeasti mitään yritäkään! > En voi luvata yrittää parantaa tapani, koska lupaukset ovat suoraan hanurista ja ne haikeat sävelet on jo kuultu sataan kertaan. > En taida olla kykenevä runnomaan ihmisiin mitään oivalluksia. Apua ei oteta kun sitä ei haluta tai sitä ei tarvita. Tai voihan se tietysti olla että teeskennellään että ei me mitään sulta saatu...

Lue lisää

Onhan tuota pelkuruutta tullut täällä toitotettua. On se näppärää että kaikki mitä suollan tyrkätään takaisin - ei vahingossakaan mitään uutta informaatiota.

Lienenköhän oppinut kaikesta tästä yhtään mitään. Well, jotain sellaista mitä en kerro sinulle vaan -

Hra Hybris kirjoitti:

Niin ja katsopa myös miten söpö ja lutunen Deshasta on tullut, eihän sitä voi itsekkyydestä ainakaan syyttää, musta kuola suupielestä vaan valuen mumisee lakutarjoilujaan, nätisti niiaten äijänkäppyröiden ylivertaisen viisauden ahneuden edessä. Tosi roistomaista käytöstä moinen söpöily ja pakko siis syyllistää se kenenkä vika tämä kaikki on, koska eihän lakupiipun lutkuttamisen syvin olemus selviä kuin lutkuttamalla, niin että neiti Paneer lutkuttaa perässä vielä lutusemmin, toinen sählää pyssynsä kanssa venäläistä rulettia niin ettei löydä edes omaa ohimoaan vaan sohlii minne sattuu, mutta onneksi tämä kolmas, kaunein ja viisain kaikista lutkutuksen uhreista, sentään tajuaa, että kun narsismi hyökkää niin ei siinä auta muu kuin ehdoitta antautua. Koskapa jos ja kun joku narsisminsa voittaa, niin se voittajahan siinä voiton hybriksessään ihan röyhkeäksi asti ylpistyy.

Ja aatelkaa vielä miten moraalisesti alhaista olisi ryhtyä kostamaan sille syylliselle ja ryhtyä nöyrästi pokkuroimaan takaisin, vaikka sillä tavalla että neiti Söpö se vasta ovelin kaikista, katso kuinka se lakumakupaloillaan tätä maailmaa pyörittää, voi meitä voitettuja! Niin rumaa, että mieluummin vaikka kiellän kaiken vastuun kuin jaan omasta lakupussistani.

Lue lisää

Olennainen virheeni tässä ketjussa oli että lähdin räpättämään jokaiikan kanssa. Tämä oli sinun ja minun välinen juttu, ja sellaisena sen olisi pitänyt pysyä alusta loppuun asti!

Epäsuorassa kanssakäymisessä käy aina hullusti, sillä epäsuorat ja vihjaavat kommentit vituttavat ihmisiä kaikista eniten... Jos minä sanon Revolle että kirjoittajat vain toistavat itseään ja "joku" alkaa sen jälkeen hyppiä seinille haistapaskaa ja ämmää ladellen, niin mitä siitä voi päätellä?

Suorassa puheessa tulee toki raivoa ja kiukkua esiin, mutta se on helpompi purkaa. Netissä tällaisella foorumilla jäkättäminen luo vain eripuraa ja myrkkyä itsekunkin mieleen, kun kuka tahansa voi olla kuka tahansa ja tehdä ja sanoa mitä tahansa.

Mitä pointtia siinä on? Onko nyt kaikilla kivaa ja onko nyt tiedostettu kovasti asioita? Onko menty käsivarren mitan päähän omista ajatuksista ja omista tunteista?

Eihän tässä ole mitään muuta kuin yllytetty myllytetty, haistateltu paistateltu... Uusia päiviä tulee ja uusia näkökulmia, eikä mikään niistä ole tietenkään totta koska sehän nyt olisi jo karmeuden huippu että

voisi
pysähtyä
johonkin!

Nyt vaan on kumminkin pakko jäädä jollekin pysäkille. Muuten ei tule mistään mitään. En tiedä onko minussa niin suurta uteliaisuutta että hirviän enää metriäkään pidemmälle körötellä.

Jään tämmöiselle pysäkille että kohtuus kaikessa. Jopa kohtuuttomuudessa. Kiitos ja ei-kiitos.

Ihmiset voivat innostua hysteerisesti ihan mistä vaan. Sitten asiasta huudetaan ja vouhotetaan ja yritetään tehdä muidenkin ihmisten nro ykkösiä eli koko elämän keskipiste. Aivan sama mikä innostus kulloinkin on kyseessä; uusi uskonto, uusi nikkarointiharrastus, NLP-fuckin'-tekniikka (en ole perehtynyt, mutta kummia kuullut), tantraseksi jne.

Hetken päästä valtaa kyllästys, ja koko uusi hieno harrastus saa jäädä. Siinä vaiheessa kun joku on innokkaana tulossa mukaan, tuo 1. innostunut jo on tulossa takaisinpäin naama norsunvitulla ja ilmoittaa että ei se ollutkaan mitään. Tuokaa minulle uusi innostus!

Tänäpänä mätkitään niitä diagnooseja ympäriinsä kuin tarrakuvia, mutta kyllä sekin innostus jossain vaiheessa lerpsahtaa. Sen krapulan kustantaa sitten se joka siihen on pannut koko sydämensä mukaan. Ja luonut/pönkittänyt diagnoosiin sopivaa identiteettiä.

Mutta ehkei sekään nyt sitten ole mikään vaihtoehto lainkaan että ei ikinä menisi mihinkään mukaan, nirppanokkaisesti vain väistelisi kaikkia "hömpötyksiä" ja luulisi ettei mikään voi koskettaa eikä mikään anna mitään. Sitten ei kyllä takuulla annakaan. Oikeassaolemisen riemu on toki yksi laji riemua, mutta maku on hapan.

Miten minulle tulikin mieleen joku vanha näytelmä "Gabriel tule takaisin"...

Desha kirjoitti:

Ihmiset voivat innostua hysteerisesti ihan mistä vaan. Sitten asiasta huudetaan ja vouhotetaan ja yritetään tehdä muidenkin ihmisten nro ykkösiä eli koko elämän keskipiste. Aivan sama mikä innostus kulloinkin on kyseessä; uusi uskonto, uusi nikkarointiharrastus, NLP-fuckin'-tekniikka (en ole perehtynyt, mutta kummia kuullut), tantraseksi jne.

Hetken päästä valtaa kyllästys, ja koko uusi hieno harrastus saa jäädä. Siinä vaiheessa kun joku on innokkaana tulossa mukaan, tuo 1. innostunut jo on tulossa takaisinpäin naama norsunvitulla ja ilmoittaa että ei se ollutkaan mitään. Tuokaa minulle uusi innostus!

Tänäpänä mätkitään niitä diagnooseja ympäriinsä kuin tarrakuvia, mutta kyllä sekin innostus jossain vaiheessa lerpsahtaa. Sen krapulan kustantaa sitten se joka siihen on pannut koko sydämensä mukaan. Ja luonut/pönkittänyt diagnoosiin sopivaa identiteettiä.

Mutta ehkei sekään nyt sitten ole mikään vaihtoehto lainkaan että ei ikinä menisi mihinkään mukaan, nirppanokkaisesti vain väistelisi kaikkia "hömpötyksiä" ja luulisi ettei mikään voi koskettaa eikä mikään anna mitään. Sitten ei kyllä takuulla annakaan. Oikeassaolemisen riemu on toki yksi laji riemua, mutta maku on hapan.

Miten minulle tulikin mieleen joku vanha näytelmä "Gabriel tule takaisin"...

Lue lisää

No jos on nalkissa innostumiseen, niin pahempi juttu. Innostumisen virtaa ja tunnehyvää kun ei saa tietentahtoen päälle kuin tietyillä piristävillä aineilla, niinku viinalla, kokkelilla ja spiidillä, ja innostumisesta seuraa aina kyllästyksen krapula, oli innostus sitten kemikaalisesti tuotettu tai muuten.

Puhuin kuitenkin diagnoositarrojen ynnä muiden leimojen mätkinnästä siinä mielessä, että sehän ei sinänsä liity innostukseen tai innostumattomuuteen mitenkään, vaan on ajatusautomaatti josta ajattelija on pääsemättömissä, yleensä ja useimmilla vieläpä tiedostamaton semmoinen - myös Herra Hybriksellä, joka nyt diagnisoi Deshalle lajin, persoonahistorian, sukupuolen ynnä muita moniaita ominaisuusoireista kertovia leimoja.

Hra Hybris kirjoitti:

No jos on nalkissa innostumiseen, niin pahempi juttu. Innostumisen virtaa ja tunnehyvää kun ei saa tietentahtoen päälle kuin tietyillä piristävillä aineilla, niinku viinalla, kokkelilla ja spiidillä, ja innostumisesta seuraa aina kyllästyksen krapula, oli innostus sitten kemikaalisesti tuotettu tai muuten.

Puhuin kuitenkin diagnoositarrojen ynnä muiden leimojen mätkinnästä siinä mielessä, että sehän ei sinänsä liity innostukseen tai innostumattomuuteen mitenkään, vaan on ajatusautomaatti josta ajattelija on pääsemättömissä, yleensä ja useimmilla vieläpä tiedostamaton semmoinen - myös Herra Hybriksellä, joka nyt diagnisoi Deshalle lajin, persoonahistorian, sukupuolen ynnä muita moniaita ominaisuusoireista kertovia leimoja.

Lue lisää

Automaatti tuottaa mastkua josta toiset voivat innostua. Voi innostua positiivisesti eli on riemusta repeämäisillään, tai voi innostua negatiivisesti eli raivostuu niin että silmät ovat päästä pudota.

Eihän se tietysti automaatti-ihmistä itseään innoita tämä prosessi, ellei hän sitten voi innostua toisen innostuksesta.

Niin se tehdas sytkyttää ja kuluttajat voivat paksusti.

Pakko sanoa kuten muuan orkka aikoinaan:

"It's getting better all the time."

Desha kirjoitti:

Pakko sanoa kuten muuan orkka aikoinaan:

"It's getting better all the time."

jos oikein muistan?:)

AROSUSI-09 kirjoitti:

jos oikein muistan?:)

Getting Better
Lennon/McCartney

It’s getting better all the time
I used to get mad at my school
The teachers who taught me weren’t cool
Holding me down, turning me round
Filling me up with your rules.
I’ve got to admit it’s getting better
It’s a little better all the time
I have to admit it’s getting better
It’s getting better since you’ve been mine.
Me used to be angry young man
Me hiding me head in the sand
You gave me the word
I finally heard
I’m doing the best that I can.
I admit it’s getting better
It’s a little better all the time yes
I admit it’s getting better
It’s getting better since you’ve been mine.
I used to be cruel to my woman
I beat her and kept her from the
Things that she loved
Man I was mean but I’m changing my scene
And I’m doing the ebst that I can.
I admit it’s getting better
A little better all the time
Yes I admit it’s getting better
It’s getting better since you’ve been mine.
Getting so much better all the time.

Ei nyt välttämättä lempparini, mutta Piitleiseltähän löytyy niin tolkuttomasti virsiä & veisuja, että pakostikin joku lause aina sopii kohdalleen.

http://www.geocities.com/SunsetStrip/Limo/3518/

Desha kirjoitti:

Getting Better
Lennon/McCartney

It’s getting better all the time
I used to get mad at my school
The teachers who taught me weren’t cool
Holding me down, turning me round
Filling me up with your rules.
I’ve got to admit it’s getting better
It’s a little better all the time
I have to admit it’s getting better
It’s getting better since you’ve been mine.
Me used to be angry young man
Me hiding me head in the sand
You gave me the word
I finally heard
I’m doing the best that I can.
I admit it’s getting better
It’s a little better all the time yes
I admit it’s getting better
It’s getting better since you’ve been mine.
I used to be cruel to my woman
I beat her and kept her from the
Things that she loved
Man I was mean but I’m changing my scene
And I’m doing the ebst that I can.
I admit it’s getting better
A little better all the time
Yes I admit it’s getting better
It’s getting better since you’ve been mine.
Getting so much better all the time.

Ei nyt välttämättä lempparini, mutta Piitleiseltähän löytyy niin tolkuttomasti virsiä & veisuja, että pakostikin joku lause aina sopii kohdalleen.

http://www.geocities.com/SunsetStrip/Limo/3518/

Lue lisää

se on kyllä ihan helvetin totta.Kuuntelin muuten silloin kauan sitten Neuvostoliittolaista radiota,kun lähetys keskeytettiin ja ymmärsin uutistenlukijasta sen verran,että John on ammuttu ja kuollut.Oliko se nyt sitten 1980 vai 1981..?

AROSUSI-09 kirjoitti:

se on kyllä ihan helvetin totta.Kuuntelin muuten silloin kauan sitten Neuvostoliittolaista radiota,kun lähetys keskeytettiin ja ymmärsin uutistenlukijasta sen verran,että John on ammuttu ja kuollut.Oliko se nyt sitten 1980 vai 1981..?

Lue lisää

Lennon taisi syntyä -40 ja oli kuollessaan 40 v.

Desha kirjoitti:

Lennon taisi syntyä -40 ja oli kuollessaan 40 v.

laskisin,että se oli sitten 1980:D Mä nyt mitenkään erityisemmin äijää diggaillut,mutta jälkeenpäin tajusin,että olihan se historiallinen hetki...Nykistä nykyisin,Central Parkista,käsittääkseni löytyy Lennonin patsas,jonka jalustaan on kaiverrettu sanat "Nothing is real"?

AROSUSI-09 kirjoitti:

laskisin,että se oli sitten 1980:D Mä nyt mitenkään erityisemmin äijää diggaillut,mutta jälkeenpäin tajusin,että olihan se historiallinen hetki...Nykistä nykyisin,Central Parkista,käsittääkseni löytyy Lennonin patsas,jonka jalustaan on kaiverrettu sanat "Nothing is real"?

Lue lisää

En tuosta patsaasta tiedä.

Vähän tuntunut aina jotenkin oudolta noiden kivihirvitysten pystyttäminen... Parempi olisi kun ihmisen muisto eläisi siinä mitä hän on saanut aikaan.

Eiköhän noita Lennonin biisejä vinguteta vielä pitkään.

Desha kirjoitti:

En tuosta patsaasta tiedä.

Vähän tuntunut aina jotenkin oudolta noiden kivihirvitysten pystyttäminen... Parempi olisi kun ihmisen muisto eläisi siinä mitä hän on saanut aikaan.

Eiköhän noita Lennonin biisejä vinguteta vielä pitkään.

Lue lisää

Lennon oli hyvä jätkä,mutta biisit kyllä jo puhki soitettuja.En usko,että sadan vuoden kuluttua monikaan enää Lennonia muistaa...Niin katoaa mainen kunnia...Sic transit gloria mundi,tai jotain.

No nyt se herra Ellipsi, herra soulneekerikin on jo palannut näille palstoille. Eikö täältä osaa kukaan pysyä poissa?

Kun oikein puhkun ja puhallan itseäni persauksille, pystyisinköhän lennähtämään näiltä sivuilta huit hiiteen edes pieneksi ajaksi, kun mr. Smith & Wessonkin varmasti tykkäisi ja enhän minä täällä enivei ikinä ole mitään muuta tehnyt kuin viihdyttänyt kaikkia: kaikilla vain kun on eri tarpeet niin on hieman vaikea tyydyttää jokaikinen.

Mutta nyt on Tussaripoitsun vuoro, katsotaan nyt kuinka kauan pidän täältä nokkani pois. Tunnin? Päivän? Onhan sitä muitakin paikkoja missä itseään ja muita viihdyttää, onhan?

Desha kirjoitti:

No nyt se herra Ellipsi, herra soulneekerikin on jo palannut näille palstoille. Eikö täältä osaa kukaan pysyä poissa?

Kun oikein puhkun ja puhallan itseäni persauksille, pystyisinköhän lennähtämään näiltä sivuilta huit hiiteen edes pieneksi ajaksi, kun mr. Smith & Wessonkin varmasti tykkäisi ja enhän minä täällä enivei ikinä ole mitään muuta tehnyt kuin viihdyttänyt kaikkia: kaikilla vain kun on eri tarpeet niin on hieman vaikea tyydyttää jokaikinen.

Mutta nyt on Tussaripoitsun vuoro, katsotaan nyt kuinka kauan pidän täältä nokkani pois. Tunnin? Päivän? Onhan sitä muitakin paikkoja missä itseään ja muita viihdyttää, onhan?

Lue lisää

Tässä koko ajan meneillään koe: kestänkö toisen ihmisen huonoja fiiliksiä häiriintymättä niistä itse?

Entä voinko päästä pysyvämpiluontoisemmin omien huonojen fiilisteni yli? Onko elämäni pakko olla jatkuvaa epävakaan ihmisen vuoristorataa?

Eihän tämä tietenkään mitään lopullisesti ratkaise, mutta tämmöiseksi tämä nyt meni ja katsotaan nyt.

Desha kirjoitti:

Tässä koko ajan meneillään koe: kestänkö toisen ihmisen huonoja fiiliksiä häiriintymättä niistä itse?

Entä voinko päästä pysyvämpiluontoisemmin omien huonojen fiilisteni yli? Onko elämäni pakko olla jatkuvaa epävakaan ihmisen vuoristorataa?

Eihän tämä tietenkään mitään lopullisesti ratkaise, mutta tämmöiseksi tämä nyt meni ja katsotaan nyt.

Lue lisää

Desha,

Eikö olisi parempi kirjoittaa henk. koht. päiväkirjaa kuin osallistua keskusteluun internetissä? Keskustelet täällä loputtomasti vaikka vain itsesi kanssa. Olet jo luopunut toivostakin, että tämä voisi olla edes hauskaa enää. Elät mielikuvitusmaailmassa, jossa seikkailee hahmoja kuten Agwe, Eklipse jne. Herää todellisuuteen!!!

>> Onko elämäni pakko olla jatkuvaa epävakaan ihmisen vuoristorataa? >>

Sinulla on tässä vakava ongelma, jonka työstäminen on kohtalosi, joka ratkaisee sen löydätkö tiesi vapauden linnun selkään. Koeta ymmärtää mitä se tarkoittaa, että jatkuva ajatusten tulva hukuttaa alleen kaiken mikä voisi tehdä sinut onnelliseksi.

Koeta nähdä, että tämä palsta on ansa, jota kannat mukanasi minne vain menetkin.

Desha kirjoitti:

Tässä koko ajan meneillään koe: kestänkö toisen ihmisen huonoja fiiliksiä häiriintymättä niistä itse?

Entä voinko päästä pysyvämpiluontoisemmin omien huonojen fiilisteni yli? Onko elämäni pakko olla jatkuvaa epävakaan ihmisen vuoristorataa?

Eihän tämä tietenkään mitään lopullisesti ratkaise, mutta tämmöiseksi tämä nyt meni ja katsotaan nyt.

Lue lisää

>>>Asiat voivat toki olla jollain muullakin tavalla kuin miten ne kokee.>Mutta sitähän meistä ei yksikään voi yksinään päättää miten ne ovat.>Ei ainakaan kenenkään puolesta.

Revolver kirjoitti:

Desha,

Eikö olisi parempi kirjoittaa henk. koht. päiväkirjaa kuin osallistua keskusteluun internetissä? Keskustelet täällä loputtomasti vaikka vain itsesi kanssa. Olet jo luopunut toivostakin, että tämä voisi olla edes hauskaa enää. Elät mielikuvitusmaailmassa, jossa seikkailee hahmoja kuten Agwe, Eklipse jne. Herää todellisuuteen!!!

>> Onko elämäni pakko olla jatkuvaa epävakaan ihmisen vuoristorataa? >>

Sinulla on tässä vakava ongelma, jonka työstäminen on kohtalosi, joka ratkaisee sen löydätkö tiesi vapauden linnun selkään. Koeta ymmärtää mitä se tarkoittaa, että jatkuva ajatusten tulva hukuttaa alleen kaiken mikä voisi tehdä sinut onnelliseksi.

Koeta nähdä, että tämä palsta on ansa, jota kannat mukanasi minne vain menetkin.

Lue lisää

Miksi oletat että tätä palstaa (kaiken ohessa) ei voisi käyttää oman mielensä mukaan ihan mihin tahansa?

Onnellisuus, mitä ihmettä se on? Onko mieleesi juolahtanut että minulle onni on sitä että kirjoitan? Mikä siinä on niin kauhean vaikea tajuta, Topukin sen jossain vaiheessa tajusi?

Ei tämä paikka ole mikään ansa sen enempää kuin mikään muukaan paikka. Älä mene sellaiseen ansaan että kaikki on muka joku peevelin ansa jos ihminen nauttii siitä jotenkin pidempään kuin jonkun toisen silmissä vaikuttaisi järkevältä tai hyödylliseltä. Mistä sinä tiedät mistä MINÄ hyödyn ja en hyödy? Et sinä ole minä.

Pyrin rajattomuuteen...

Hra Hybris kirjoitti:

>>>Asiat voivat toki olla jollain muullakin tavalla kuin miten ne kokee.>Mutta sitähän meistä ei yksikään voi yksinään päättää miten ne ovat.>Ei ainakaan kenenkään puolesta.

Lue lisää

Jos minä koen että Pentti on tyhmä jätkä, niin Penttikö sitten ON tyhmä jätkä? Oletko nyt yhtäkkiä sitä mieltä että jonkin tunteminen onkin ehdoton totuus?

Millä perusteella joku voi päättää muiden puolesta miten asiat oikeasti ovat?

"Oikeestisi" ei asiaa selventänyt.

Revolver kirjoitti:

Desha,

Eikö olisi parempi kirjoittaa henk. koht. päiväkirjaa kuin osallistua keskusteluun internetissä? Keskustelet täällä loputtomasti vaikka vain itsesi kanssa. Olet jo luopunut toivostakin, että tämä voisi olla edes hauskaa enää. Elät mielikuvitusmaailmassa, jossa seikkailee hahmoja kuten Agwe, Eklipse jne. Herää todellisuuteen!!!

>> Onko elämäni pakko olla jatkuvaa epävakaan ihmisen vuoristorataa? >>

Sinulla on tässä vakava ongelma, jonka työstäminen on kohtalosi, joka ratkaisee sen löydätkö tiesi vapauden linnun selkään. Koeta ymmärtää mitä se tarkoittaa, että jatkuva ajatusten tulva hukuttaa alleen kaiken mikä voisi tehdä sinut onnelliseksi.

Koeta nähdä, että tämä palsta on ansa, jota kannat mukanasi minne vain menetkin.

Lue lisää

samantien että mitä sinun mielestäsi on olla ihminen, olla itse, ja olla tietoisuus?

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut että onko "minua" lainkaan, vain onko pelkkä tyhjyys vain kaiken takana. Jos kaikki mitä olen ja teen ja sanon on vain installaatiota mitä muut ovat saaneet aikaan, automaattista reagointia etc. niin kuka olen "minä"? Mitä on olla minä?

Hybris väittää tahallaan aina vastaan kaikkeen mitä arvelen ja sanon, mikä on tietysti sinänsä hieno homma että sittenhän olen vapautettu olemaan mitä tahansa mieltä.

Ketjun alussa etsin hauskaa "me"-henkeä, mutta ehkäpä niin ei voi olla.

Jos olen tyhjyys, on ihan yhdentekevää asunko tällä palstalla kenties koko loppuelämäni. On teidän muiden vastuulla jättää klikkaamatta linkkejä joissa pesin.

Haluavatko kaikki täällä ihan tosissaan että tätä palstaa ei saa käyttää henkilökohtaiseen tyhjiin raukenemiseen, vaan täällä pitää kysellä maagisia kuten

"mistä löydän mustia kanoja ja kuinka niiltä purraan oikeaoppisesti kaula poikki että Saatana kutsuu minua?"

Miten tuollaisessa pannaan OMA ITSE likoon??? Ja jos ei itseä lioteta, eikö ole vain omaan omahyväisyyteensä kompastunut pikku paskiainen joka ei uskalla astua kunnon harppausta eteenpäin ettei vaan tule "paljastaneeksi" itsestään jotain tai puhuneeksi päättömiä tai tai...

Tehän olette yksiä nysväkkeitä kaikki tyynni jos ette tuota tajua. Helppo teidän on muita kurmuuttaa, mutta tuleeko teille aina vellit housuun kun pitäisi itse olla objekti?

Kun on objekti muille, voi oppia olemaan sitä myös itselleen!

Desha kirjoitti:

samantien että mitä sinun mielestäsi on olla ihminen, olla itse, ja olla tietoisuus?

Olen tässä viime aikoina pohdiskellut että onko "minua" lainkaan, vain onko pelkkä tyhjyys vain kaiken takana. Jos kaikki mitä olen ja teen ja sanon on vain installaatiota mitä muut ovat saaneet aikaan, automaattista reagointia etc. niin kuka olen "minä"? Mitä on olla minä?

Hybris väittää tahallaan aina vastaan kaikkeen mitä arvelen ja sanon, mikä on tietysti sinänsä hieno homma että sittenhän olen vapautettu olemaan mitä tahansa mieltä.

Ketjun alussa etsin hauskaa "me"-henkeä, mutta ehkäpä niin ei voi olla.

Jos olen tyhjyys, on ihan yhdentekevää asunko tällä palstalla kenties koko loppuelämäni. On teidän muiden vastuulla jättää klikkaamatta linkkejä joissa pesin.

Haluavatko kaikki täällä ihan tosissaan että tätä palstaa ei saa käyttää henkilökohtaiseen tyhjiin raukenemiseen, vaan täällä pitää kysellä maagisia kuten

"mistä löydän mustia kanoja ja kuinka niiltä purraan oikeaoppisesti kaula poikki että Saatana kutsuu minua?"

Miten tuollaisessa pannaan OMA ITSE likoon??? Ja jos ei itseä lioteta, eikö ole vain omaan omahyväisyyteensä kompastunut pikku paskiainen joka ei uskalla astua kunnon harppausta eteenpäin ettei vaan tule "paljastaneeksi" itsestään jotain tai puhuneeksi päättömiä tai tai...

Tehän olette yksiä nysväkkeitä kaikki tyynni jos ette tuota tajua. Helppo teidän on muita kurmuuttaa, mutta tuleeko teille aina vellit housuun kun pitäisi itse olla objekti?

Kun on objekti muille, voi oppia olemaan sitä myös itselleen!

Lue lisää

OBJEKTI
EJEKTI
JEKTI
AKTI
KTI
TI
I

Abjekti kirjoitti:

OBJEKTI
EJEKTI
JEKTI
AKTI
KTI
TI
I

Lopetan idea- ja oivallusjahtini täältä tähän jos kukaan ei enää esitä yhtään ajatuksia herättävää kommenttia. Yritän lisäksi visusti olla repeämättä lähiaikoina uusiksi otsikoiksi; "Uni"kin oli tarkoitettu lähinnä konvehdiksi susikukkaiselle.

Joskus. Ja joskus ei.

Desha kirjoitti:

Miksi oletat että tätä palstaa (kaiken ohessa) ei voisi käyttää oman mielensä mukaan ihan mihin tahansa?

Onnellisuus, mitä ihmettä se on? Onko mieleesi juolahtanut että minulle onni on sitä että kirjoitan? Mikä siinä on niin kauhean vaikea tajuta, Topukin sen jossain vaiheessa tajusi?

Ei tämä paikka ole mikään ansa sen enempää kuin mikään muukaan paikka. Älä mene sellaiseen ansaan että kaikki on muka joku peevelin ansa jos ihminen nauttii siitä jotenkin pidempään kuin jonkun toisen silmissä vaikuttaisi järkevältä tai hyödylliseltä. Mistä sinä tiedät mistä MINÄ hyödyn ja en hyödy? Et sinä ole minä.

Pyrin rajattomuuteen...

Lue lisää

>> Pyrin rajattomuuteen... >>

Seli seli.

Revolver kirjoitti:

>> Pyrin rajattomuuteen... >>

Seli seli.

...

Revosta on tiedä, mutta omien kokemusteni pohjana toimii jonkinlainen peruspositiivinen asenne, jota voisi myöskin "onneksi" kutsua. Tämä on mielestäni suurin ero välillämme, kun noita viestejäsi olen lukenut.

Vaikea selittää. Tunnut suhtautuvan jotenkin sellaisella perusnegatiivisella ällötyksellä kaikkeen, mikä vähänkään viittaa onnellisuuteen. Se nyt vaan on semmonen Voima, jonka ansiosta näkee mielenkiintoa tylsyydessä, voimaa väsymisessä, iloa masennuksessa, välittämistä vittuilussa, rakkautta vihassa.

Ei sitä voi opettaa. Se on oivallettava.

Tulihan se oivalluskin sieltä sitten, vaikkei sellainen että riemusta pomppisin. Mutta on kiva viimein tajuta että mikä Revossakin vituttaa, niin ehkäpä ei sitten niin enää vituta.

Pitkään luulin että se on joku auktoriteettijuttu, kun sitä muualtakin syyksi tyrkytettiin niin kovin. Mutta se nyt on ihan sama sen nokkimajärjetyksen kanssa, onhan meillä täällä omahyväisyyttä pilvin pimein itsekullakin ja jokainen osaa nokkia, munia ja sanoa kot kot. Paskakin lentää tarvittaessa.

Yksi ainoa sana kuitenkin selvitti kaiken.

Itse olen mitä olen ja teen mitä teen, ja olisi ihan kiva jos se sormenheristely loppuisi. "Mee pois niin sun parempi ois" - höh, sanon minä.

Mutta onhan sekin tietysti oppimista jos opin olemaan välittämättä sormenheristelijöistä. Pelkuruuttani aina heitä säikyn... Mutta yksi luonnevika se holhoilukin on, siinä missä kaikki muutkin viat. Minulla niitä varmasti on enemmän mutta ei se tarkoita että kaikki muut ovat viattomia pikku pulmusia. :)

Naivi olen edelleen mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Tai sitten ei, mutta sitähän minä en vielä tiedä.

Saag Paneer kirjoitti:

Revosta on tiedä, mutta omien kokemusteni pohjana toimii jonkinlainen peruspositiivinen asenne, jota voisi myöskin "onneksi" kutsua. Tämä on mielestäni suurin ero välillämme, kun noita viestejäsi olen lukenut.

Vaikea selittää. Tunnut suhtautuvan jotenkin sellaisella perusnegatiivisella ällötyksellä kaikkeen, mikä vähänkään viittaa onnellisuuteen. Se nyt vaan on semmonen Voima, jonka ansiosta näkee mielenkiintoa tylsyydessä, voimaa väsymisessä, iloa masennuksessa, välittämistä vittuilussa, rakkautta vihassa.

Ei sitä voi opettaa. Se on oivallettava.

Lue lisää

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Ehkä täällä minusta korostuu joku ääripuoli, varsinkin kun mieluummin kiukkuan täällä kuin "todellisille" ihmisille.

Sanoisin paremminkin että koen elämän onneksi, iloksi, mielenkiintoiseksi ja rakkaudelliseksi HUOLIMATTA siitä että elämässä on kaikki mahdolliset puolet.

Se on vaan niin että minun on vaikeampi aina löytää sitä omaa sisäistä näkemystäni, ja annan muiden ihmisten liian herkästi puskea päälle ja vaimentaa sisäisen intuitioni äänen. Jos joku vaikkapa sanoo että Revo on minuun nähden auktoriteetti, niin minä alan aina myötäillä ja sitten kaikki ovat sitä mieltä, ja kuitenkin minulle jää sellainen tunne että nyt meni jotain mönkään.

En tiedä olisiko tuo nyt se pointti sitten että oivalsin Revossa vituttavan tekijän olevan holhoavuus. Kyllä se minusta aika lähelle napakymppiä jo osuu.

Ei ihminen voi olla onnellinen jos hän asettaa oikeuden onneensa toisten ihmisten tallottavaksi. Minä olen onnellinen kun kirjoitan. Se ei ehkä ole ymmärrettävää täällä tai näille ihmisille, mutta niin on. Olisiko minun nytkin ennemmin pitänyt vaan itkeä ja porata että EI TULE UNI, kuin että olisin käyttänyt aikani omasta mielestäni paremmin jonkinlaiseen oivallus questiin?

Mene tiedä. Mutta jos ei tiedä niin kannattaa pitää itsestään kiinni, eikä pokkuroida muille niin että pää kolisee.

Desha kirjoitti:

Tulihan se oivalluskin sieltä sitten, vaikkei sellainen että riemusta pomppisin. Mutta on kiva viimein tajuta että mikä Revossakin vituttaa, niin ehkäpä ei sitten niin enää vituta.

Pitkään luulin että se on joku auktoriteettijuttu, kun sitä muualtakin syyksi tyrkytettiin niin kovin. Mutta se nyt on ihan sama sen nokkimajärjetyksen kanssa, onhan meillä täällä omahyväisyyttä pilvin pimein itsekullakin ja jokainen osaa nokkia, munia ja sanoa kot kot. Paskakin lentää tarvittaessa.

Yksi ainoa sana kuitenkin selvitti kaiken.

Itse olen mitä olen ja teen mitä teen, ja olisi ihan kiva jos se sormenheristely loppuisi. "Mee pois niin sun parempi ois" - höh, sanon minä.

Mutta onhan sekin tietysti oppimista jos opin olemaan välittämättä sormenheristelijöistä. Pelkuruuttani aina heitä säikyn... Mutta yksi luonnevika se holhoilukin on, siinä missä kaikki muutkin viat. Minulla niitä varmasti on enemmän mutta ei se tarkoita että kaikki muut ovat viattomia pikku pulmusia. :)

Naivi olen edelleen mutta kyllä se siitä pikkuhiljaa. Tai sitten ei, mutta sitähän minä en vielä tiedä.

Lue lisää

Vali vali vali ja seli seli seli.

Kärsin minäkin unettomuudesta, ynnä monista muista vaivoista. Ruoho ei todellakaan ole sen vihreämpää täällä, vaikkakin haasteet ovat jokaisella laitumella hiukan eri kulmista painottuneet.

Lakkaisit oman itsesit vuoksi tuon pakkomielteisen projisoinnin. Lue Gurdjieffiä ajatuksella ja tajua vihdoin että se on oma patologinen ja hallitsematon mielikuvituksesi ja sisäinen puheesi joka pitää sinua vankina, en minä tai kukaan muukaan, varsinkaan kukaan internet-nimimerkki, riippumatta siitä mitä luonnevikoja minulla tai muilla saattaa olla.

Koetapa vain hetkeksikin hillitä tuota ajatusrumbaasi niin näet mitä tarkoitan. Turha kysyä mistä unettomuutesi johtuu, kun se on päivänselvää, ettet kykene rauhoittumaan hetkeksikään. Missä välissä tuota karusellia kuvittelet, että hiljaisuuden voima ehtii sinua koskettamaan, hä?

Et sinä tarvitse magiaa, vaan tarvitset hiljaisuutta, lepoa, mielenrauhaa ja yksinkertaisia onnellisia asioita.

Revolveri kirjoitti:

Vali vali vali ja seli seli seli.

Kärsin minäkin unettomuudesta, ynnä monista muista vaivoista. Ruoho ei todellakaan ole sen vihreämpää täällä, vaikkakin haasteet ovat jokaisella laitumella hiukan eri kulmista painottuneet.

Lakkaisit oman itsesit vuoksi tuon pakkomielteisen projisoinnin. Lue Gurdjieffiä ajatuksella ja tajua vihdoin että se on oma patologinen ja hallitsematon mielikuvituksesi ja sisäinen puheesi joka pitää sinua vankina, en minä tai kukaan muukaan, varsinkaan kukaan internet-nimimerkki, riippumatta siitä mitä luonnevikoja minulla tai muilla saattaa olla.

Koetapa vain hetkeksikin hillitä tuota ajatusrumbaasi niin näet mitä tarkoitan. Turha kysyä mistä unettomuutesi johtuu, kun se on päivänselvää, ettet kykene rauhoittumaan hetkeksikään. Missä välissä tuota karusellia kuvittelet, että hiljaisuuden voima ehtii sinua koskettamaan, hä?

Et sinä tarvitse magiaa, vaan tarvitset hiljaisuutta, lepoa, mielenrauhaa ja yksinkertaisia onnellisia asioita.

Lue lisää

Luin nämä kaikki ja pakko sanoa deishalle, että hänestä lähtee mieletön positiivinen ja oikealla tavalla nöyrä asenne maailmaan. Kykenet tarkkailemaan itseäsikin oikeudenmukaisesti, myös pahassa. Se on hyvä taito.

Tarvii olla ensin nöyrä noustakseen taas yhden askeleen ylemmäs. Ja välillä tarvii harhailla ja eksyä oikealle polulle.

Ei kannata tuhlata aikaa vertailemalla itseään muihin, kaikilla on omat tehtävänsä ja asiansa, joista muilla ei ole mitään tietoa.

Kyoz kirjoitti:

Luin nämä kaikki ja pakko sanoa deishalle, että hänestä lähtee mieletön positiivinen ja oikealla tavalla nöyrä asenne maailmaan. Kykenet tarkkailemaan itseäsikin oikeudenmukaisesti, myös pahassa. Se on hyvä taito.

Tarvii olla ensin nöyrä noustakseen taas yhden askeleen ylemmäs. Ja välillä tarvii harhailla ja eksyä oikealle polulle.

Ei kannata tuhlata aikaa vertailemalla itseään muihin, kaikilla on omat tehtävänsä ja asiansa, joista muilla ei ole mitään tietoa.

Lue lisää

*punastuu*

Viestisi oli minulle 1. positiivinen viesti tässä ketjussa senjälkeen kun aloin irrotella ja kirjoitin narsismista. Tai ainakin näin minä sen koen.

Olet ihan oikeassa. En minä tule hullua hurskaammaksi vertailemalla itseäni muihin.

Ja nyt se osuus mikä on kaikille, mitä olen tänään miettinyt kaikkien lausuttujen kommenttien perusteella. Yrittäkääpä nyt jaksaa lukea ajatuksella.

Näin taannoin unta jossa olin valtuutettu tutkimaan jonkun vanhuksen jäämistöä. Kassakaapista löytyi jotain aivan ihmeellisiä 70-lukulaisia psykedeelisiä piirroskuvia yms. ja ennenkaikkea KOLMEN MIEHEN NYLJETYT NAAMANAHAT. Nahkojen rohtuneissa huulissa oli jäänteitä huumeesta, ja unessani tiesin että nämä miehet olivat kuolleet kokeillessaan uutta huumetta jonka he olivat juuri valmistaneet.

Minulle tuli nyt tänään mieleen että onko se mikä tulee aina väistämättä esiin kun minä ryhdyn "hillittömäksi" näillä palstoilla se että itsekukin alkaa pelätä KASVOJENSA MENETYSTÄ?

Minun on tavallaan pakko laittaa itseni täysin likoon ja olla aivan "mahdoton", koska en tiedä muita keinoja lakata välittämästä siitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten muut minuun suhtautuvat tai "suhteutetaan".

Yksi sanoo että älä älä ja lakkaa lakkaa. Toinen sentään osaa naureskella lakupussitarjoilulle - tosin itse epäilisin että siinä hymy hyytyy kun selviää että laku onkin hiirenpapanoita. Kolmas sanoo olevansa hannuhanhelainen ja että minusta saa kielteiset fiilikset. (Eihän sitä muuten Hannu Hanheksi pääsisikään, jos ei olisi olemassa akuankkoja?) Jälkimmäiseen sanoisin että olen nähnyt elämässäni surullisia ihmiskohtaloita ja itseäni pidän onnekkaana ja tavallaan sitkeänäkin. En ole vielä sovitellut köyttä kaulaan, enkä jukupliuta sovita.

On myös sanottu täällä että pitäisi mennä loppuun asti, mutta aina kun minulla on menolippu kourassa, porukat alkavat itkeä ja parkua. Olen mahdoton ihminen, olen riesa, kusipää etc. Tottakai! Miten kaikki muut voisivat tuntea itsensä hallituiksi? Minä piut paut annan itsensä hallitsemiselle jos se on pelkkää teeskentelyä ja pönötystä.

On minullakin toki rajani. Nimeäni en tänne pane enkä osoitetta. Eikös olekin hyvä raja. :)

Se mikä minua ihmetyttää meidän kaikkien puolesta on se että miten me voidaan kukaan kuvitellakaan kirjoittavamme tänne ryvettymättä? Helppohan se on aina jotain uskovaista tai muuta pipipäätä syytellä että nyt se taas täällä rellestää, no minäpä vähän näpäytän sitä. Jos kirjoittaminen tai varsinkin intohimossa kirjoittaminen on halveksuttavaa, niin milläs tavoin näpäyttelijöiden ja kieltelijöiden kirjoittaminen on jotenkin automaattisesti ylevämpää ja ansiokkaampaa? Ja kuka pakottaa klikkaamaan, sitä en vieläkään ymmärrä. Sitä mietin itse klikkaillessani.

Minusta vähän tuntuu että jokainen varsinkin tällä palstalla on heti valmis ulvomaan olevansa vain inhimillinen ihminen jos vähän kolahtaa siipeen. "Ei saa sanoa MINUSTA mitään kielteistä." ajattelee joka iikka ja sekunnin päästä ryntäävät sanelemaan millainen on joku toinen heidän mielestään.

Juu, on ollut huonot vibat, mutta toisaalta on ollut myös hyvät vibat. Arvostan tavallaan entistä enemmän muita kirjoittajia sitä mukaa kun heidän kultauksensa karisee minun silmissäni. Ehkäpä vain kehittelen tässä suhteettomuudessani suhteellisuudentajua?

Erityisesti hra Hybriksestä on tällä kertaa ollut paljon iloa, sillä hänen avullaan voin aina mieltää jotain sellaista mitä on pirun vaikea edes sanoin selvittää. Vaikka inhottavasti mäkähdin siellä jossakin vaiheessa "valkoisen ja mustan vertailusta" kuinka se on idioottimaisen itsestäänselvää. On vähän niin ja on vähän näin. On vähän kaikin mahdollisin päin.

Kai tästäkin joku taas päreensä polttaa, mutta se la vii. Sitäpaitsi tässä alkaa kai jo puhku laantua?

Desha kirjoitti:

*punastuu*

Viestisi oli minulle 1. positiivinen viesti tässä ketjussa senjälkeen kun aloin irrotella ja kirjoitin narsismista. Tai ainakin näin minä sen koen.

Olet ihan oikeassa. En minä tule hullua hurskaammaksi vertailemalla itseäni muihin.

Ja nyt se osuus mikä on kaikille, mitä olen tänään miettinyt kaikkien lausuttujen kommenttien perusteella. Yrittäkääpä nyt jaksaa lukea ajatuksella.

Näin taannoin unta jossa olin valtuutettu tutkimaan jonkun vanhuksen jäämistöä. Kassakaapista löytyi jotain aivan ihmeellisiä 70-lukulaisia psykedeelisiä piirroskuvia yms. ja ennenkaikkea KOLMEN MIEHEN NYLJETYT NAAMANAHAT. Nahkojen rohtuneissa huulissa oli jäänteitä huumeesta, ja unessani tiesin että nämä miehet olivat kuolleet kokeillessaan uutta huumetta jonka he olivat juuri valmistaneet.

Minulle tuli nyt tänään mieleen että onko se mikä tulee aina väistämättä esiin kun minä ryhdyn "hillittömäksi" näillä palstoilla se että itsekukin alkaa pelätä KASVOJENSA MENETYSTÄ?

Minun on tavallaan pakko laittaa itseni täysin likoon ja olla aivan "mahdoton", koska en tiedä muita keinoja lakata välittämästä siitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten muut minuun suhtautuvat tai "suhteutetaan".

Yksi sanoo että älä älä ja lakkaa lakkaa. Toinen sentään osaa naureskella lakupussitarjoilulle - tosin itse epäilisin että siinä hymy hyytyy kun selviää että laku onkin hiirenpapanoita. Kolmas sanoo olevansa hannuhanhelainen ja että minusta saa kielteiset fiilikset. (Eihän sitä muuten Hannu Hanheksi pääsisikään, jos ei olisi olemassa akuankkoja?) Jälkimmäiseen sanoisin että olen nähnyt elämässäni surullisia ihmiskohtaloita ja itseäni pidän onnekkaana ja tavallaan sitkeänäkin. En ole vielä sovitellut köyttä kaulaan, enkä jukupliuta sovita.

On myös sanottu täällä että pitäisi mennä loppuun asti, mutta aina kun minulla on menolippu kourassa, porukat alkavat itkeä ja parkua. Olen mahdoton ihminen, olen riesa, kusipää etc. Tottakai! Miten kaikki muut voisivat tuntea itsensä hallituiksi? Minä piut paut annan itsensä hallitsemiselle jos se on pelkkää teeskentelyä ja pönötystä.

On minullakin toki rajani. Nimeäni en tänne pane enkä osoitetta. Eikös olekin hyvä raja. :)

Se mikä minua ihmetyttää meidän kaikkien puolesta on se että miten me voidaan kukaan kuvitellakaan kirjoittavamme tänne ryvettymättä? Helppohan se on aina jotain uskovaista tai muuta pipipäätä syytellä että nyt se taas täällä rellestää, no minäpä vähän näpäytän sitä. Jos kirjoittaminen tai varsinkin intohimossa kirjoittaminen on halveksuttavaa, niin milläs tavoin näpäyttelijöiden ja kieltelijöiden kirjoittaminen on jotenkin automaattisesti ylevämpää ja ansiokkaampaa? Ja kuka pakottaa klikkaamaan, sitä en vieläkään ymmärrä. Sitä mietin itse klikkaillessani.

Minusta vähän tuntuu että jokainen varsinkin tällä palstalla on heti valmis ulvomaan olevansa vain inhimillinen ihminen jos vähän kolahtaa siipeen. "Ei saa sanoa MINUSTA mitään kielteistä." ajattelee joka iikka ja sekunnin päästä ryntäävät sanelemaan millainen on joku toinen heidän mielestään.

Juu, on ollut huonot vibat, mutta toisaalta on ollut myös hyvät vibat. Arvostan tavallaan entistä enemmän muita kirjoittajia sitä mukaa kun heidän kultauksensa karisee minun silmissäni. Ehkäpä vain kehittelen tässä suhteettomuudessani suhteellisuudentajua?

Erityisesti hra Hybriksestä on tällä kertaa ollut paljon iloa, sillä hänen avullaan voin aina mieltää jotain sellaista mitä on pirun vaikea edes sanoin selvittää. Vaikka inhottavasti mäkähdin siellä jossakin vaiheessa "valkoisen ja mustan vertailusta" kuinka se on idioottimaisen itsestäänselvää. On vähän niin ja on vähän näin. On vähän kaikin mahdollisin päin.

Kai tästäkin joku taas päreensä polttaa, mutta se la vii. Sitäpaitsi tässä alkaa kai jo puhku laantua?

Lue lisää

Pieni haltijatarkummi nyyhkytti lohdyttomasti. Mikä sinun nyt tuli, kysyi onnellinen lapsi. Minulla ei ole enää mitään annettavaa sinull, annoin jo kaikki lahjani, haltijatarkummi sanoi. Siksipä minulla onkin jo kaikki mitä tarvitsen, lapsi sanoi, olen onnellinen tällaisena. Se minua itkettääkin, haltijatarkummi sanoi, minulla ei enää ole mitään virkaa. Nyt minä tulin onnettomaksi, lapsi sanoi. Haltijatarkummin kasvot alkoivat loistaa. Minä teen sinut onnelliseksi, hän kuiskasi.

by Pertti Nieminen kirjoitti:

Pieni haltijatarkummi nyyhkytti lohdyttomasti. Mikä sinun nyt tuli, kysyi onnellinen lapsi. Minulla ei ole enää mitään annettavaa sinull, annoin jo kaikki lahjani, haltijatarkummi sanoi. Siksipä minulla onkin jo kaikki mitä tarvitsen, lapsi sanoi, olen onnellinen tällaisena. Se minua itkettääkin, haltijatarkummi sanoi, minulla ei enää ole mitään virkaa. Nyt minä tulin onnettomaksi, lapsi sanoi. Haltijatarkummin kasvot alkoivat loistaa. Minä teen sinut onnelliseksi, hän kuiskasi.

Lue lisää

Koskettavaa.

Tehdään kaikki toisemme onnelliseksi! Tavalla tai toisella. Vaikka hampaat irvessä. :D

Desha kirjoitti:

*punastuu*

Viestisi oli minulle 1. positiivinen viesti tässä ketjussa senjälkeen kun aloin irrotella ja kirjoitin narsismista. Tai ainakin näin minä sen koen.

Olet ihan oikeassa. En minä tule hullua hurskaammaksi vertailemalla itseäni muihin.

Ja nyt se osuus mikä on kaikille, mitä olen tänään miettinyt kaikkien lausuttujen kommenttien perusteella. Yrittäkääpä nyt jaksaa lukea ajatuksella.

Näin taannoin unta jossa olin valtuutettu tutkimaan jonkun vanhuksen jäämistöä. Kassakaapista löytyi jotain aivan ihmeellisiä 70-lukulaisia psykedeelisiä piirroskuvia yms. ja ennenkaikkea KOLMEN MIEHEN NYLJETYT NAAMANAHAT. Nahkojen rohtuneissa huulissa oli jäänteitä huumeesta, ja unessani tiesin että nämä miehet olivat kuolleet kokeillessaan uutta huumetta jonka he olivat juuri valmistaneet.

Minulle tuli nyt tänään mieleen että onko se mikä tulee aina väistämättä esiin kun minä ryhdyn "hillittömäksi" näillä palstoilla se että itsekukin alkaa pelätä KASVOJENSA MENETYSTÄ?

Minun on tavallaan pakko laittaa itseni täysin likoon ja olla aivan "mahdoton", koska en tiedä muita keinoja lakata välittämästä siitä mitä muut minusta ajattelevat ja miten muut minuun suhtautuvat tai "suhteutetaan".

Yksi sanoo että älä älä ja lakkaa lakkaa. Toinen sentään osaa naureskella lakupussitarjoilulle - tosin itse epäilisin että siinä hymy hyytyy kun selviää että laku onkin hiirenpapanoita. Kolmas sanoo olevansa hannuhanhelainen ja että minusta saa kielteiset fiilikset. (Eihän sitä muuten Hannu Hanheksi pääsisikään, jos ei olisi olemassa akuankkoja?) Jälkimmäiseen sanoisin että olen nähnyt elämässäni surullisia ihmiskohtaloita ja itseäni pidän onnekkaana ja tavallaan sitkeänäkin. En ole vielä sovitellut köyttä kaulaan, enkä jukupliuta sovita.

On myös sanottu täällä että pitäisi mennä loppuun asti, mutta aina kun minulla on menolippu kourassa, porukat alkavat itkeä ja parkua. Olen mahdoton ihminen, olen riesa, kusipää etc. Tottakai! Miten kaikki muut voisivat tuntea itsensä hallituiksi? Minä piut paut annan itsensä hallitsemiselle jos se on pelkkää teeskentelyä ja pönötystä.

On minullakin toki rajani. Nimeäni en tänne pane enkä osoitetta. Eikös olekin hyvä raja. :)

Se mikä minua ihmetyttää meidän kaikkien puolesta on se että miten me voidaan kukaan kuvitellakaan kirjoittavamme tänne ryvettymättä? Helppohan se on aina jotain uskovaista tai muuta pipipäätä syytellä että nyt se taas täällä rellestää, no minäpä vähän näpäytän sitä. Jos kirjoittaminen tai varsinkin intohimossa kirjoittaminen on halveksuttavaa, niin milläs tavoin näpäyttelijöiden ja kieltelijöiden kirjoittaminen on jotenkin automaattisesti ylevämpää ja ansiokkaampaa? Ja kuka pakottaa klikkaamaan, sitä en vieläkään ymmärrä. Sitä mietin itse klikkaillessani.

Minusta vähän tuntuu että jokainen varsinkin tällä palstalla on heti valmis ulvomaan olevansa vain inhimillinen ihminen jos vähän kolahtaa siipeen. "Ei saa sanoa MINUSTA mitään kielteistä." ajattelee joka iikka ja sekunnin päästä ryntäävät sanelemaan millainen on joku toinen heidän mielestään.

Juu, on ollut huonot vibat, mutta toisaalta on ollut myös hyvät vibat. Arvostan tavallaan entistä enemmän muita kirjoittajia sitä mukaa kun heidän kultauksensa karisee minun silmissäni. Ehkäpä vain kehittelen tässä suhteettomuudessani suhteellisuudentajua?

Erityisesti hra Hybriksestä on tällä kertaa ollut paljon iloa, sillä hänen avullaan voin aina mieltää jotain sellaista mitä on pirun vaikea edes sanoin selvittää. Vaikka inhottavasti mäkähdin siellä jossakin vaiheessa "valkoisen ja mustan vertailusta" kuinka se on idioottimaisen itsestäänselvää. On vähän niin ja on vähän näin. On vähän kaikin mahdollisin päin.

Kai tästäkin joku taas päreensä polttaa, mutta se la vii. Sitäpaitsi tässä alkaa kai jo puhku laantua?

Lue lisää

>>>Näin taannoin unta jossa olin valtuutettu tutkimaan jonkun vanhuksen jäämistöä. Kassakaapista löytyi jotain aivan ihmeellisiä 70-lukulaisia psykedeelisiä piirroskuvia yms. ja ennenkaikkea KOLMEN MIEHEN NYLJETYT NAAMANAHAT. Nahkojen rohtuneissa huulissa oli jäänteitä huumeesta, ja unessani tiesin että nämä miehet olivat kuolleet kokeillessaan uutta huumetta jonka he olivat juuri valmistaneet.

Minulle tuli nyt tänään mieleen että onko se mikä tulee aina väistämättä esiin kun minä ryhdyn "hillittömäksi" näillä palstoilla se että itsekukin alkaa pelätä KASVOJENSA MENETYSTÄ?

Mutsis kirjoitti:

>>>Näin taannoin unta jossa olin valtuutettu tutkimaan jonkun vanhuksen jäämistöä. Kassakaapista löytyi jotain aivan ihmeellisiä 70-lukulaisia psykedeelisiä piirroskuvia yms. ja ennenkaikkea KOLMEN MIEHEN NYLJETYT NAAMANAHAT. Nahkojen rohtuneissa huulissa oli jäänteitä huumeesta, ja unessani tiesin että nämä miehet olivat kuolleet kokeillessaan uutta huumetta jonka he olivat juuri valmistaneet.

Minulle tuli nyt tänään mieleen että onko se mikä tulee aina väistämättä esiin kun minä ryhdyn "hillittömäksi" näillä palstoilla se että itsekukin alkaa pelätä KASVOJENSA MENETYSTÄ?

Lue lisää

Hallelujaa, todistetaan!

Olisiko meidän nyt syytä rukoilla anteeksiantoa papille, lukkarille ja talonpojalle, vai ovatko he mahdollisesti tulleet lunastetuiksi rajattoman rakkauden kirkkaaseen valoon jossa Nirppanokkaisuuden paholainen on nujerrettu?

Kutittaako kuitenkin Ylpeyden sielunvihulainen ranstakallaan persausta vielä meiltä itsekultakin - olisiko syytä kaivaa virsikirja esiin ja hoilauta turskauttaa joku väkevä veisu?

Desha kirjoitti:

Hallelujaa, todistetaan!

Olisiko meidän nyt syytä rukoilla anteeksiantoa papille, lukkarille ja talonpojalle, vai ovatko he mahdollisesti tulleet lunastetuiksi rajattoman rakkauden kirkkaaseen valoon jossa Nirppanokkaisuuden paholainen on nujerrettu?

Kutittaako kuitenkin Ylpeyden sielunvihulainen ranstakallaan persausta vielä meiltä itsekultakin - olisiko syytä kaivaa virsikirja esiin ja hoilauta turskauttaa joku väkevä veisu?

Lue lisää

Tsekkaa naista - hyräilee itsekseen:

Ikkunalaudalla kolme pientä lintua hyräilee itsekseen:

Ja mä oon niinku oon.
Oon niinku oon.
Ooo-ooo-ooo niinku oot.

Joku haluu koko elämänsä
olla joku muu,
joku joka on jotain enemmän
muuta ei enempää

Säkin kelaat koko ajan
mitä muut kelaa susta
mutta relaa beibi kokoajan
kaikki diggaa susta
oo niinku oot, oot niinku oot.

Mä jä mä

mä jä mä

mä ja mä

oot niinku oot

oot niinku oot

Ei väliä...

Pöllö Miljoona kirjoitti:

Tsekkaa naista - hyräilee itsekseen:

Ikkunalaudalla kolme pientä lintua hyräilee itsekseen:

Ja mä oon niinku oon.
Oon niinku oon.
Ooo-ooo-ooo niinku oot.

Joku haluu koko elämänsä
olla joku muu,
joku joka on jotain enemmän
muuta ei enempää

Säkin kelaat koko ajan
mitä muut kelaa susta
mutta relaa beibi kokoajan
kaikki diggaa susta
oo niinku oot, oot niinku oot.

Mä jä mä

mä jä mä

mä ja mä

oot niinku oot

oot niinku oot

Ei väliä...

Lue lisää

No oliko siipale Pellen veisusta sopivasti väkevä?

Ja jos oli ja vielä veisusta kiität, niin lupaamme me pienet lintuset koittaa antaa anteeks jopa sen kiitoksenkin ja kaikki siihen kiitokseen sisältyvät synnit, objektivoinnit ja pellenaamariläiskinnät, vaikka vaikeeta se tekeekin. Anteeks saat jos vaan lupaat vaan olla niinku oot, mä ja mä, ja viedä jumitusta pidemmälle kokoajan, koskaan taukoomatta, vaikka heikkoi kuinka heikottaisi.

Kuningas ei koskaan kuole
skidit pitää siitä huolen.

Mä ja mä kirjoitti:

No oliko siipale Pellen veisusta sopivasti väkevä?

Ja jos oli ja vielä veisusta kiität, niin lupaamme me pienet lintuset koittaa antaa anteeks jopa sen kiitoksenkin ja kaikki siihen kiitokseen sisältyvät synnit, objektivoinnit ja pellenaamariläiskinnät, vaikka vaikeeta se tekeekin. Anteeks saat jos vaan lupaat vaan olla niinku oot, mä ja mä, ja viedä jumitusta pidemmälle kokoajan, koskaan taukoomatta, vaikka heikkoi kuinka heikottaisi.

Kuningas ei koskaan kuole
skidit pitää siitä huolen.

Lue lisää

Anteeksipyytäjät heitetään hautaan
kuningas yhtyy pyhään nautaan.
Halveksuva, pikkumainen
- on kuningas kuin NAINEN!

Liirumilaarumit hunajana suussa
vaan kukapa siellä kyttää puussa?
Mahtaisko olla taikuri suuri
joka on itsensä pelleksi tehnyt juuri.

Ikonit kärrätään tunkiolle
itkee nauta ja hirnuu polle.
Kaikille riittää paskaa, sontaa
sopassa aina on lusikoita monta.

Kaikki on kaikki ja kukaan ei kukaan
jokainen raastetaan väkisin mukaan.
Piirissä pyörimme ja irvistelemme
kun toiseen katsoa tahdo emme.

Katsoa toiseen, nähdä todella toinen...
sepä ois jo temppu aikamoinen.
Jos naamiot voisimme naamalta heittää
mikään ei vois enää RAKKAUTTA peittää!

Desha kirjoitti:

Anteeksipyytäjät heitetään hautaan
kuningas yhtyy pyhään nautaan.
Halveksuva, pikkumainen
- on kuningas kuin NAINEN!

Liirumilaarumit hunajana suussa
vaan kukapa siellä kyttää puussa?
Mahtaisko olla taikuri suuri
joka on itsensä pelleksi tehnyt juuri.

Ikonit kärrätään tunkiolle
itkee nauta ja hirnuu polle.
Kaikille riittää paskaa, sontaa
sopassa aina on lusikoita monta.

Kaikki on kaikki ja kukaan ei kukaan
jokainen raastetaan väkisin mukaan.
Piirissä pyörimme ja irvistelemme
kun toiseen katsoa tahdo emme.

Katsoa toiseen, nähdä todella toinen...
sepä ois jo temppu aikamoinen.
Jos naamiot voisimme naamalta heittää
mikään ei vois enää RAKKAUTTA peittää!

Lue lisää

Sanat soirona suoltamasi
ovatko ne itse sinä,
vaiko vain surkea jamasi,
itseinhosi kitinä?

Jos sanojasi haukkuu,
moittii tyyliäsi tympeäksi
joka vain pihisee ja paukkuu,
niin tuletko siitä kipeäksi?

On kirjoituskin taito,
se vaatii nöyryyttä, uskallusta!
Ei kiehdo eltaantunut rintamaito
imetty Nyyrikistä, Jallusta!

Jos vain päätäsi auot
etkä muista hengittää,
peittyy hiljaisuuden tauot
jotka Pegasoksen siivittää.

Murhakriitikko kirjoitti:

Sanat soirona suoltamasi
ovatko ne itse sinä,
vaiko vain surkea jamasi,
itseinhosi kitinä?

Jos sanojasi haukkuu,
moittii tyyliäsi tympeäksi
joka vain pihisee ja paukkuu,
niin tuletko siitä kipeäksi?

On kirjoituskin taito,
se vaatii nöyryyttä, uskallusta!
Ei kiehdo eltaantunut rintamaito
imetty Nyyrikistä, Jallusta!

Jos vain päätäsi auot
etkä muista hengittää,
peittyy hiljaisuuden tauot
jotka Pegasoksen siivittää.

Lue lisää

Näet vain mitä haluat nähdä
katsot kovasti mutta et näe.
Tielläsi tulevat vastaan
Inho, Ylenkatse ja Ärtymys.

Kuljet hieman pidemmälle.
Kuulet tuulessa kaikuvan huudon,
luulet: se on tuskan ja hädän huuto.
Mutta se on vain syntyvä ihminen.

Inho, Ylenkatse ja Ärtymys
kulkevat vierelläsi, kuiskuttelevat korvaasi...
Kallistat pääsi niille ja sanot:
kuinka vastenmielinen onkaan
ihminen lapsena, kuinka typerä ja kuinka ruma.
Se ei koskaan kasva isoksi, ei kasva,
EI, koska MINÄ niin sanon!

>> ETTÄ olenko käsittänyt jotenkin väärin kun minulle jäi siitä ainoasta lukemastani Gurppaa käsitelleestä kirjasta mieleen nimenomaan se että ihmisen pitäisi oppia joka hetki muistamaan itsensä? (Olenko sotkenut kirjoja keskenään?) >>

Kyllä, juuri niin Gurppa todella opetti.

>> En alkuunsakaan vaivautunut ottamaan selvää ekstaasin, flown ja huippukokemuksen nimityksestä, koska itsestäänselvästi oletin aina että... >>>

Niin juuri. No tuollaisestakin ajattelutavoista Gurppa varoitti.

>> Eikö tavallinen elämä, omissa ominaisuuksissaan roikkuminen, niistä toitottaminen ja niiden pönkittäminen ole nimenomaan itseunohdusta? >>

On kyllä, gurppalaisittain puhuttuna. Mutta jos lopettaisitkin tuon jatkuvan egontuhoamisen nimissä tapahtuvan egomasturbointisi, niin haasteet silti edelleen jatkuisivat. Se "ego" asia vain menee koko ajan yhä hienovaraisemmaksi ja katalammaksi mitä syvemmältä kaivat.

>> Tavallaan se mihin minä tähtään "sekoiluillani" on nimenomaan minän pysähtymisen ja itsen löytymisen tila. >>

Tuolla sekoilulla se ei kyllä onnistu.

>> Alunperin toki homma oli täysin automaattinen ja tahdoton. Eikä se nytkään ole vielä mikään tahdon riemuvoitto. >>

Nimenomaan. Mitä tähän tarvitsee enää lisätä? Paskasta ei tule timanttia. Sun tarttee tehdä jotain järkevää mieluummin.

>> Tosielämään ei tällainen rääpäle lähde riehumaan edes kuolleen ruumiinsa yli. >>

Sen sijaan että koetat turhaan tuhota egoasi ja lyöt päätäsi seinään, sinulle tekisi enemmän hyvää kehittää itsetuntoasi, sosiaalista rohkeutta jne.

>> Pitää tietää rajansa ja jos raja kulkee "mitättömän" nettikirjoittelun pinnassa niin kulkekoon. >>

Hei. Tarvitset apua. Oikeaa apua, eikä mitään internet paskaa.

Revolver kirjoitti:

>> ETTÄ olenko käsittänyt jotenkin väärin kun minulle jäi siitä ainoasta lukemastani Gurppaa käsitelleestä kirjasta mieleen nimenomaan se että ihmisen pitäisi oppia joka hetki muistamaan itsensä? (Olenko sotkenut kirjoja keskenään?) >>

Kyllä, juuri niin Gurppa todella opetti.

>> En alkuunsakaan vaivautunut ottamaan selvää ekstaasin, flown ja huippukokemuksen nimityksestä, koska itsestäänselvästi oletin aina että... >>>

Niin juuri. No tuollaisestakin ajattelutavoista Gurppa varoitti.

>> Eikö tavallinen elämä, omissa ominaisuuksissaan roikkuminen, niistä toitottaminen ja niiden pönkittäminen ole nimenomaan itseunohdusta? >>

On kyllä, gurppalaisittain puhuttuna. Mutta jos lopettaisitkin tuon jatkuvan egontuhoamisen nimissä tapahtuvan egomasturbointisi, niin haasteet silti edelleen jatkuisivat. Se "ego" asia vain menee koko ajan yhä hienovaraisemmaksi ja katalammaksi mitä syvemmältä kaivat.

>> Tavallaan se mihin minä tähtään "sekoiluillani" on nimenomaan minän pysähtymisen ja itsen löytymisen tila. >>

Tuolla sekoilulla se ei kyllä onnistu.

>> Alunperin toki homma oli täysin automaattinen ja tahdoton. Eikä se nytkään ole vielä mikään tahdon riemuvoitto. >>

Nimenomaan. Mitä tähän tarvitsee enää lisätä? Paskasta ei tule timanttia. Sun tarttee tehdä jotain järkevää mieluummin.

>> Tosielämään ei tällainen rääpäle lähde riehumaan edes kuolleen ruumiinsa yli. >>

Sen sijaan että koetat turhaan tuhota egoasi ja lyöt päätäsi seinään, sinulle tekisi enemmän hyvää kehittää itsetuntoasi, sosiaalista rohkeutta jne.

>> Pitää tietää rajansa ja jos raja kulkee "mitättömän" nettikirjoittelun pinnassa niin kulkekoon. >>

Hei. Tarvitset apua. Oikeaa apua, eikä mitään internet paskaa.

Lue lisää

Vaikket uskoisikaan, olen saanut näiltä palstoilta melkolailla vaikka mitä! En ala seikkaperäisesti selvittää, vaan teen uuden avauksen olettaen että lupaamani "lähiajat" ovat menneet.

Hus hus -politiikkasi on melko pitkälti oman sisäisen arvokkuuden tunteesi (eli egosi) sanelemaa, ja sen vuoksi en pysty sitä pitämään järin varteenotettavana neuvona. Et vain siedä silmissäsi niitä jotka hakkaavat päätään seinään, koska mieleesi ei juolahda että joku voisi tarpeeksi hakattuaan saada päänsä seinästä läpikin.

Kaikille pitää antaa kaikki mahdollisuudet, eikä olettaa että on olemassa jotain Ainoita Oikeita menettelytapoja. Omani VOI olla väärä, mutta et minulle voi tapaa määrätä koska olet toki oma itsesi oman itsesi rajoissa. Tämä ei ole haukkumista, vaan kuiva toteamus.

Olen varmastikin erehtynyt demonisoimaan koko tämän mestan väen. Nyt kun vähitellen kasvan itse ihmiseksi ja näistä muilla täällä irtoaa enkelin siivet ja pirun sarvet, se ei kyllä helvetti soikoon ole mitään PELKKÄÄ egoilusekoilua vaan se on todellisuuteen tulemista, vaikka nämä raamit ovatkin naurettavat virtuaaliraamit. Tästä se matka vasta alkaa, eli voin paremmin nähdä itsenikin kun alan uskaltaa katsoa muita. Tiedä sitten näenkö oikein vain katsonko kieroon, mutta ainakin tulee yritettyä.

Kirjoitan täällä kaikille. Vaikka laittaisin sata viestiä "itselleni" peräkkäin, kyllä ne ihan luettavaksi ovat tarkoitetut. Jokainen päättää itse erehtyykö lukemaan vai ei.

Usko tai älä, kehitän TÄÄLLÄ itsetuntoani ja sitä muuta paskaa. Olen pelännyt kuollakseni jokaikistä tänne kirjoittavaa ihmistä; joka kerta kun kirjoitan tänne jotain minusta tuntuu kuin olisin menossa uimaan puolitaitoisena. En kuitenkaan jää nurkkaan vapisemaan, sillä kirjoittaminen yllyttää minua.

Älä aliarvioi ihmisten pelkojen määrää, äläkä aliarvioi konsteja päästä niistä. Mitättömimmätkin keinot ovat aina keinoja, vaikka henk.koht. katsoisitkin että sinun silmissäsi mitään ei tapahdu ja kylläpäs vuollaan leipää tylsällä puukolla. Eivät kaikki ole seppiä syntyessään sanoi jo vanha kansa.

Revolver kirjoitti:

>> ETTÄ olenko käsittänyt jotenkin väärin kun minulle jäi siitä ainoasta lukemastani Gurppaa käsitelleestä kirjasta mieleen nimenomaan se että ihmisen pitäisi oppia joka hetki muistamaan itsensä? (Olenko sotkenut kirjoja keskenään?) >>

Kyllä, juuri niin Gurppa todella opetti.

>> En alkuunsakaan vaivautunut ottamaan selvää ekstaasin, flown ja huippukokemuksen nimityksestä, koska itsestäänselvästi oletin aina että... >>>

Niin juuri. No tuollaisestakin ajattelutavoista Gurppa varoitti.

>> Eikö tavallinen elämä, omissa ominaisuuksissaan roikkuminen, niistä toitottaminen ja niiden pönkittäminen ole nimenomaan itseunohdusta? >>

On kyllä, gurppalaisittain puhuttuna. Mutta jos lopettaisitkin tuon jatkuvan egontuhoamisen nimissä tapahtuvan egomasturbointisi, niin haasteet silti edelleen jatkuisivat. Se "ego" asia vain menee koko ajan yhä hienovaraisemmaksi ja katalammaksi mitä syvemmältä kaivat.

>> Tavallaan se mihin minä tähtään "sekoiluillani" on nimenomaan minän pysähtymisen ja itsen löytymisen tila. >>

Tuolla sekoilulla se ei kyllä onnistu.

>> Alunperin toki homma oli täysin automaattinen ja tahdoton. Eikä se nytkään ole vielä mikään tahdon riemuvoitto. >>

Nimenomaan. Mitä tähän tarvitsee enää lisätä? Paskasta ei tule timanttia. Sun tarttee tehdä jotain järkevää mieluummin.

>> Tosielämään ei tällainen rääpäle lähde riehumaan edes kuolleen ruumiinsa yli. >>

Sen sijaan että koetat turhaan tuhota egoasi ja lyöt päätäsi seinään, sinulle tekisi enemmän hyvää kehittää itsetuntoasi, sosiaalista rohkeutta jne.

>> Pitää tietää rajansa ja jos raja kulkee "mitättömän" nettikirjoittelun pinnassa niin kulkekoon. >>

Hei. Tarvitset apua. Oikeaa apua, eikä mitään internet paskaa.

Lue lisää

Arvostan sinua KYLLÄ ja varmasti olet oikeassa että tarvitsen apua jos vaikka mitä ja mistä, mutta ymmärrätkö:

en malta olla käyttämättä MITÄ TAHANSA hyväkseni jos vain jotenkin puolittaisestikin koen että voisin siitä jotenkin hyötyä.

Jos siis omien huonojen vibraatioideni melskeessä havaitsen että jollakulla toisella on joku vika omassa olemuksessaan, mielelläni kerron siitä, koska olenhan itsekin holhoava. (Ja mikäs sen hauskempaa kuin kritisoida, vai mitä.)

Mielestäni sinä pönötät vähän liikaa... Tuo arvovaltaisuutesi ja estetiikan tajusi on kertakaikkiaan välillä aika tukahduttavaa. Sanoit muistaakseni kerran että et todellakaan yritä olla mikään johtaja (tai jotain sellaista ja sinnepäin) ja oletat että muut aina tekevät sinusta sellaisen. Olet siis tilanteen uhri?

Mitä tulee makuusi, eli se minkä katsot olevan rumaa ja minkä kaunista (jota oletat kai ainoaksi hyödylliseksi asiaksi), niin tuollaisia ihmisiä valitettavasti tunnen muitakin jotka olettavat että heidän makunsa on se ainoa oikea koska heillä on HYVÄ maku.

Voit olla varmasti isokin stara tai ylipappi jossain salaisessa järjestössä, mutta huomaatko että se järjestö on ihmisten itsensä oma luomus? Tai ehkä et ole, mutta oletetaan nyt mielikseni että olet. Aivan samoin kuin lait, moraali, hyvä&paha-humppa ja kaikki mitä ihmiset itselleen huvitukseksi & riesaksi keksivät, aivan samoin nuo kaikki "henkiset järjestöt" ovat jotain mitä ihminen luo itselleen ja sitten alistuu niille. On niin hemmetin hauskaa sitten kiivetä jotain Opin Portaita ja tulla aina vaan viisaammaksi ja viisaammaksi.

Väliäkös sillä tuleeko siinä ihmiseksi?

Erityisen suuri ansa tuo koko touhu vaikuttaisi olevan ihmisille jotka alitajuisestikin, jos ei muutenkin, olettavat olevansa johtaja-ainesta. Ehkäpä jos itse lähtisin johonkin järjestöön mukaan siitä tulisi vain loputon tappelu, sillä perusluonteeltani taidan olla vastarannan kiiski eli revolutionisti(?) Tämän vien aina mukanani kaikkialle, sillä luutuneisuus, omahyväisyys ja ns. itsestäänselvyydet kertakaikkiaan ottavat minua päähän. Mikä on itsestäänselvää jos on lukenut juttujani täällä vuodesta 1 tai 2.

Ehkäpä taistelen pitkälti omia puutteitani vastaan, mutta se ei hitto vie tarkoita sitä että olen aivan sokea olmi siihen nähden mitä tulee muiden ihmisten pölhöyksiin. Ja jos kyse on vain "vaikutelmista", eli alkaa itku ja parku että "emmää OO tommonen", niin sittenhän ei mitään harmia ole tehty kenellekään. Vai onko...

Koska kirjoittaminen sinusta on pelkkää paskaa, pelkkää paskaa on myös Gurdjieff-kirjallisuus ja kaikki tyynni mitä on ylöspantu. Ja siten on täydellisen yhdentekevää

- mitä tänne kirjoitan
- mitä tänne kirjoitat
- mitä kaikki ajattelemme tänne kirjoitetusta

Tämä on MINUSTA pirun vapauttavaa! Toivottavasti sinustakin, tai edes jostakusta muusta.

Lav! Mulla on nyt enerkivaa ja tahdon tarjota kaikille.

Desha kirjoitti:

Vaikket uskoisikaan, olen saanut näiltä palstoilta melkolailla vaikka mitä! En ala seikkaperäisesti selvittää, vaan teen uuden avauksen olettaen että lupaamani "lähiajat" ovat menneet.

Hus hus -politiikkasi on melko pitkälti oman sisäisen arvokkuuden tunteesi (eli egosi) sanelemaa, ja sen vuoksi en pysty sitä pitämään järin varteenotettavana neuvona. Et vain siedä silmissäsi niitä jotka hakkaavat päätään seinään, koska mieleesi ei juolahda että joku voisi tarpeeksi hakattuaan saada päänsä seinästä läpikin.

Kaikille pitää antaa kaikki mahdollisuudet, eikä olettaa että on olemassa jotain Ainoita Oikeita menettelytapoja. Omani VOI olla väärä, mutta et minulle voi tapaa määrätä koska olet toki oma itsesi oman itsesi rajoissa. Tämä ei ole haukkumista, vaan kuiva toteamus.

Olen varmastikin erehtynyt demonisoimaan koko tämän mestan väen. Nyt kun vähitellen kasvan itse ihmiseksi ja näistä muilla täällä irtoaa enkelin siivet ja pirun sarvet, se ei kyllä helvetti soikoon ole mitään PELKKÄÄ egoilusekoilua vaan se on todellisuuteen tulemista, vaikka nämä raamit ovatkin naurettavat virtuaaliraamit. Tästä se matka vasta alkaa, eli voin paremmin nähdä itsenikin kun alan uskaltaa katsoa muita. Tiedä sitten näenkö oikein vain katsonko kieroon, mutta ainakin tulee yritettyä.

Kirjoitan täällä kaikille. Vaikka laittaisin sata viestiä "itselleni" peräkkäin, kyllä ne ihan luettavaksi ovat tarkoitetut. Jokainen päättää itse erehtyykö lukemaan vai ei.

Usko tai älä, kehitän TÄÄLLÄ itsetuntoani ja sitä muuta paskaa. Olen pelännyt kuollakseni jokaikistä tänne kirjoittavaa ihmistä; joka kerta kun kirjoitan tänne jotain minusta tuntuu kuin olisin menossa uimaan puolitaitoisena. En kuitenkaan jää nurkkaan vapisemaan, sillä kirjoittaminen yllyttää minua.

Älä aliarvioi ihmisten pelkojen määrää, äläkä aliarvioi konsteja päästä niistä. Mitättömimmätkin keinot ovat aina keinoja, vaikka henk.koht. katsoisitkin että sinun silmissäsi mitään ei tapahdu ja kylläpäs vuollaan leipää tylsällä puukolla. Eivät kaikki ole seppiä syntyessään sanoi jo vanha kansa.

Lue lisää

>> Et vain siedä silmissäsi niitä jotka hakkaavat päätään seinään, koska mieleesi ei juolahda että joku voisi tarpeeksi hakattuaan saada päänsä seinästä läpikin. >>

Plääh.

>> Olen varmastikin erehtynyt demonisoimaan koko tämän mestan väen. >>

Ei, vaan koko todellisuutesi. Vakuutan, että sanon tämän sinulle ystävänä (vaikkakin virtuaalisena): työskentele luopuaksesi itsevihasta. Tapa jolla jatkuvasti mukiloit egoasi kääntyy vain itseäsi vastaan.

On kuin löisit itseäsi nyrkillä naamaan koska et pidä ilmettä kasvoillasi omanasi. Kidutat itseäsi aivan tarpeettomasti, elät itsesyytöksissä ja käsittelet ympäröivää maailmaa kuin pistooli kädessäsi.

Uskon todella, että voisit edistyä paljon nopeammin, mikäli panostaisit itsetuntosi parantamiseen, myötätunnon ja rakkauden tunteiden kehittämiseen, sosiaaliseen rohkeuteen ja rennosti ottamiseen.

Asioittesi levittely kaikkien pälliseltäväksi on todellisuudessa aivan yhtä katalaa hillittömyyttä ja itsetärkeilyä kuin se ettei halua paljastaa itsestään mitään. Se ei ole yhtään jalompaa sen vuoksi että se on jotenkin poikkeuksellisempaa.

Repostelusi itseasiassa vain palvelee sen vääristyneen minäkuvasi ylläpitämistä, vahvistaa sitä ajatusta että sinussa on jotakin vikaa ja että sinulla on ongelma, ja että sinussa on jokin osa (ego) joka pitää leikata pois niinkuin syöpä.

Se veitsi osuu vain omaan rintaasi. Et voi tuhota egoa. Et voi tehdä sille mitään. Sitä vastaan ei voi taistella. Se on kuin Nietzchen lohikäärme, joka muuttaa sinut kaltaisekseen jos taistelet sitä vastaan.

Tiedätkö miksi?

Vastaus on yksinkertainen: Egoa ei ole. Eikä sitä voi tuhota, mitä ei ole.

Revolveri kirjoitti:

>> Et vain siedä silmissäsi niitä jotka hakkaavat päätään seinään, koska mieleesi ei juolahda että joku voisi tarpeeksi hakattuaan saada päänsä seinästä läpikin. >>

Plääh.

>> Olen varmastikin erehtynyt demonisoimaan koko tämän mestan väen. >>

Ei, vaan koko todellisuutesi. Vakuutan, että sanon tämän sinulle ystävänä (vaikkakin virtuaalisena): työskentele luopuaksesi itsevihasta. Tapa jolla jatkuvasti mukiloit egoasi kääntyy vain itseäsi vastaan.

On kuin löisit itseäsi nyrkillä naamaan koska et pidä ilmettä kasvoillasi omanasi. Kidutat itseäsi aivan tarpeettomasti, elät itsesyytöksissä ja käsittelet ympäröivää maailmaa kuin pistooli kädessäsi.

Uskon todella, että voisit edistyä paljon nopeammin, mikäli panostaisit itsetuntosi parantamiseen, myötätunnon ja rakkauden tunteiden kehittämiseen, sosiaaliseen rohkeuteen ja rennosti ottamiseen.

Asioittesi levittely kaikkien pälliseltäväksi on todellisuudessa aivan yhtä katalaa hillittömyyttä ja itsetärkeilyä kuin se ettei halua paljastaa itsestään mitään. Se ei ole yhtään jalompaa sen vuoksi että se on jotenkin poikkeuksellisempaa.

Repostelusi itseasiassa vain palvelee sen vääristyneen minäkuvasi ylläpitämistä, vahvistaa sitä ajatusta että sinussa on jotakin vikaa ja että sinulla on ongelma, ja että sinussa on jokin osa (ego) joka pitää leikata pois niinkuin syöpä.

Se veitsi osuu vain omaan rintaasi. Et voi tuhota egoa. Et voi tehdä sille mitään. Sitä vastaan ei voi taistella. Se on kuin Nietzchen lohikäärme, joka muuttaa sinut kaltaisekseen jos taistelet sitä vastaan.

Tiedätkö miksi?

Vastaus on yksinkertainen: Egoa ei ole. Eikä sitä voi tuhota, mitä ei ole.

Lue lisää

Olet siis päätöksesi tehnyt mitä minä mielestäsi olen ja sillä siisti.

Minua ei kiinnosta sinun mielipiteesi, vaan minua kiinnostaa kaikkien ihmisten mielipiteistä pääseminen ja kirjoittelemiseni Suomi24:ään on olennainen osa prosessia. Kritiikki (huono, hyvä, aito, teennäinen, valheellinen, osuva, harhaanosuva) ei satuta sitten enää kun siitä on saanut kertakaikkiaan tarpeekseen. Kun se menettää merkityksensä.

Olet oikeassa rennosti ottamisessa, mutta teetkö niin itse? Äreytesi ei vaikuta järin rennolta.

>Asioittesi levittely kaikkien pälliseltäväksi on todellisuudessa aivan yhtä katalaa hillittömyyttä ja itsetärkeilyä kuin se ettei halua paljastaa itsestään mitään. Se ei ole yhtään jalompaa sen vuoksi että se on jotenkin poikkeuksellisempaa.

Tuo oli suurin paljastus sinusta tähän mennessä. Ymmärrätkö että JALOUDELLA on merkitystä vain sinulle itsellesi? Minusta on tänään alkanut vaikuttaa siltä että olen tällä hetkellä täällä sinun jungilainen Varjosi, koska sinähän et voi pätkääkään sietää hillittömyyttä. Kaikkea mitä et siedä sanot itsetärkeilyksi.

No miten perskutarallaa VOI olla itsetärkeä jos egoa ei ole?

Puhut samanlaista hölynpölyä kuin minä puhuin taannoin hra Hybrikselle.

Desha kirjoitti:

Olet siis päätöksesi tehnyt mitä minä mielestäsi olen ja sillä siisti.

Minua ei kiinnosta sinun mielipiteesi, vaan minua kiinnostaa kaikkien ihmisten mielipiteistä pääseminen ja kirjoittelemiseni Suomi24:ään on olennainen osa prosessia. Kritiikki (huono, hyvä, aito, teennäinen, valheellinen, osuva, harhaanosuva) ei satuta sitten enää kun siitä on saanut kertakaikkiaan tarpeekseen. Kun se menettää merkityksensä.

Olet oikeassa rennosti ottamisessa, mutta teetkö niin itse? Äreytesi ei vaikuta järin rennolta.

>Asioittesi levittely kaikkien pälliseltäväksi on todellisuudessa aivan yhtä katalaa hillittömyyttä ja itsetärkeilyä kuin se ettei halua paljastaa itsestään mitään. Se ei ole yhtään jalompaa sen vuoksi että se on jotenkin poikkeuksellisempaa.

Tuo oli suurin paljastus sinusta tähän mennessä. Ymmärrätkö että JALOUDELLA on merkitystä vain sinulle itsellesi? Minusta on tänään alkanut vaikuttaa siltä että olen tällä hetkellä täällä sinun jungilainen Varjosi, koska sinähän et voi pätkääkään sietää hillittömyyttä. Kaikkea mitä et siedä sanot itsetärkeilyksi.

No miten perskutarallaa VOI olla itsetärkeä jos egoa ei ole?

Puhut samanlaista hölynpölyä kuin minä puhuin taannoin hra Hybrikselle.

Lue lisää

>> Olet siis päätöksesi tehnyt mitä minä mielestäsi olen ja sillä siisti. >>

Kyllä siitä on käsitys muodostunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

>> Minua ei kiinnosta sinun mielipiteesi >>

Aivan, eihän sinua kiinnostakaan, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan. Ei sinua lainkaan kiinnosta mitä muut ajattelevat (koska pelkäät sitä, mitä muut ajattelevat (sinusta)).

>> vaan minua kiinnostaa kaikkien ihmisten mielipiteistä pääseminen >>

Tuo on sosiaalista ahdistuneisuutta. Pelkäät mitä muut ajattelevat sinusta.

Sanopa nyt aivan rehellisesti, mitä olet voittanyt sillä, että olet kirjoitellut täällä kolme vuotta. Voitko nyt paremmin kuin ennen ja oletko onnellisempi? Brutaalin rehellisesti arvioituna, mitä tarkoitusta kirjoittamisesi täällä todella palvelee?

>> Tuo oli suurin paljastus sinusta tähän mennessä. >>

No olipa suuri paljastus. No minähän olenkin jalopeura.

>> JALOUDELLA on merkitystä vain sinulle itsellesi? >>

Eikös sen luulisi koskettavan muitakin kuin vain minua, onko minulla jalomieliset pyrkimykset, vai pyrinkö vain itsekkääseen hyödyntavoitteluun, toiminko itsetuhoisesti, tms. Hyvä elämä ja onnellisuus on asia, joka ihmisten täytyy luoda yhdessä, toisiaan kuunnellen ja kunnioittaen.

>> sinähän et voi pätkääkään sietää hillittömyyttä. >>

No en nyt niin sanoisi. Minulla on omat haasteeni ja sinulla omasi. Hillittömyyttä on niin monenlaista. Et ottaisi sitä niin henkilökohtaisesti.

>> No miten perskutarallaa VOI olla itsetärkeä jos egoa ei ole? >>

Siinäpä se. Ei voikaan olla. Mutta voit kuvitella olevasi itsetärkeä, kun kuvittelet että sinulla on ego.

Mutta kun sinulla ei ole. Kenelläkään ei ole. Egoa ei ole. Ego on yhtä todellinen kuin mikä tahansa väärä käsitys.

Ei egon hävittämiseen olisi mitään syytä jos se olisi olemassa. Ehkä sitä voisi silloin käyttää jotenkin. Mutta kun sitä ei ole olemassa. Sen takia se pitää häivyttää, kuitenkaan tekemättä sille mitään, ilman että mitään häivytetään.

>> Äreytesi ei vaikuta järin rennolta. >>

Äh, kutsut minua äreäksi vain koska et voi käsittää miksi muuten edes puhuisin sinulle, ellen sitten vihaa ja inhoa sinua tai ole äreällä tuulella. Mutta asia ei suinkaan ole siten, voin vannoa kautta kiven ja kannon. :-)

Revolveri kirjoitti:

>> Olet siis päätöksesi tehnyt mitä minä mielestäsi olen ja sillä siisti. >>

Kyllä siitä on käsitys muodostunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

>> Minua ei kiinnosta sinun mielipiteesi >>

Aivan, eihän sinua kiinnostakaan, eikä ole koskaan kiinnostanutkaan. Ei sinua lainkaan kiinnosta mitä muut ajattelevat (koska pelkäät sitä, mitä muut ajattelevat (sinusta)).

>> vaan minua kiinnostaa kaikkien ihmisten mielipiteistä pääseminen >>

Tuo on sosiaalista ahdistuneisuutta. Pelkäät mitä muut ajattelevat sinusta.

Sanopa nyt aivan rehellisesti, mitä olet voittanyt sillä, että olet kirjoitellut täällä kolme vuotta. Voitko nyt paremmin kuin ennen ja oletko onnellisempi? Brutaalin rehellisesti arvioituna, mitä tarkoitusta kirjoittamisesi täällä todella palvelee?

>> Tuo oli suurin paljastus sinusta tähän mennessä. >>

No olipa suuri paljastus. No minähän olenkin jalopeura.

>> JALOUDELLA on merkitystä vain sinulle itsellesi? >>

Eikös sen luulisi koskettavan muitakin kuin vain minua, onko minulla jalomieliset pyrkimykset, vai pyrinkö vain itsekkääseen hyödyntavoitteluun, toiminko itsetuhoisesti, tms. Hyvä elämä ja onnellisuus on asia, joka ihmisten täytyy luoda yhdessä, toisiaan kuunnellen ja kunnioittaen.

>> sinähän et voi pätkääkään sietää hillittömyyttä. >>

No en nyt niin sanoisi. Minulla on omat haasteeni ja sinulla omasi. Hillittömyyttä on niin monenlaista. Et ottaisi sitä niin henkilökohtaisesti.

>> No miten perskutarallaa VOI olla itsetärkeä jos egoa ei ole? >>

Siinäpä se. Ei voikaan olla. Mutta voit kuvitella olevasi itsetärkeä, kun kuvittelet että sinulla on ego.

Mutta kun sinulla ei ole. Kenelläkään ei ole. Egoa ei ole. Ego on yhtä todellinen kuin mikä tahansa väärä käsitys.

Ei egon hävittämiseen olisi mitään syytä jos se olisi olemassa. Ehkä sitä voisi silloin käyttää jotenkin. Mutta kun sitä ei ole olemassa. Sen takia se pitää häivyttää, kuitenkaan tekemättä sille mitään, ilman että mitään häivytetään.

>> Äreytesi ei vaikuta järin rennolta. >>

Äh, kutsut minua äreäksi vain koska et voi käsittää miksi muuten edes puhuisin sinulle, ellen sitten vihaa ja inhoa sinua tai ole äreällä tuulella. Mutta asia ei suinkaan ole siten, voin vannoa kautta kiven ja kannon. :-)

Lue lisää

>Sanopa nyt aivan rehellisesti, mitä olet voittanyt sillä, että olet kirjoitellut täällä kolme vuotta.

>Voitko nyt paremmin kuin ennen ja oletko onnellisempi? Brutaalin rehellisesti arvioituna, mitä tarkoitusta kirjoittamisesi täällä todella
palvelee?

En ole ihan varma onko se 3 vai 4 v.

Jaa-a. Mielestäni voin paremmin kuin ennen. Kun lähtötilanteena kuitenkin oli erinäiset pettymykset ihmisten keskuudessa ja ystäväni itsemurha siinä vaiheessa kun löysin Suomi24:n, niin mikä tahansa tietysti on parempaa.

Mutta näiden Uskonto-saittien ansioksi voi laskea sen että olen täällä nähnyt omia vikojani jotka olisivat muuten jääneet ehkä tunnistamatta. En olisi tajunnut että olen fanaattinen uskonasioiden suhteen. En olisi mieltänyt olevani niin rasittava ihminen kuin tässä tälläkin hetkellä tuodaan esille. Olisin kuvitellut olevani mukava ja kiltti, koska niin minulle on kerrottu tosielämässä.

Olisin jatkanut mukavan ja kiltin ihmisen paskaa elämää, olisin ottanut vielä vähän lisää turpaan tosielämän puolella ja katkeroitunut vielä vähän lisää.

Kirjoittamiseni täällä palvelee ensisijaisesti sitä että etsin ihmisyyttäni. Jos ei sitä kukaan minulle tarjoa, ja totisesti ei tarjoa, otan sen itse. En pysty elämään, en simulaatio- enkä tosielämässä mikäli joudun koko ajan pelaamaan sillä pölhöasenteella että olen automaattisesti paskempi ja huonompi ihminen, joka joutaisi vain kuolla pois.

Päänsilittely ei auta, koska se saa minut entistä enemmän epäilemään että minua pidetään tässä jotenkin pään verran lyhempänä kuin muita.

Vittuilu ei auta koska siitähän minä vasta yllynkin, kun tulee tarvis kokeilla josko minäkin voisin nokkia, enkä olla vain nokittavana.

Toissijaisesti kirjoittamiseni on korvike sille kirjoittamiselle mitä en tee, mutta siitähän on jo lätisty maailman tappiin asti.

Kolmanneksi tapan aikaa ja haen niitä mainitsemiani oivalluksia ja joskus jopa säväreitä. Ehkäpä olen nisti; toiset tarvitsevat kahvikupposensa, minä tätä (TÄLLÄ hetkellä).

Olen nähnyt näillä saiteilla että minulla on taipumus pakkomielteisiin. Skabaa Eklipsen kanssa tuskin tarvitsee alkaa märehtiä tässä. Olen halunnut tietää voiko sellaista taipumusta käyttää hyväksi.

Väistämättä käytän kaikkea hyväksi. Jos vaikka alkaisin itkeä ja porata että kohta tapan itseni, niin käytän sitäkin tunnetta ja niitä sanoja hyväkseni saavuttaakseni jotain tiettyä.

Hra Hybris on oikeassa: olen jäykkä. Olen äärimmäisen jäykkä, oikein kuolonkankea. Voidakseni ikinä tulla oikeaksi kirjailijaksi tai yhtään miksikään minun täytyy nähtävästi kulkea pidempi matka kuin useimpien ihmisten. Koska en halua tehdä sitä tuhannen kapakan kautta, teen sitä toisinaan täällä.

Häpäisen itseäni teidän silmissänne, koska millään muullakaan tavalla minulle ei sitä ihmisyyttä ole tarjolla. Eikä tällä hetkellä ajankulua...

Pliis, ei sitten mitään "onnea tiellesi" pat pat päänsilitystä. Vaietakin voi, niin ehkäpä minäkin vaikenen.