Hei! Haluaisin apua ja tietoa näin ystävän näkökulmasta ongelmaan nimeltä paniikkihäiriö. Mulla on työkaveri/ystävä, jolla on selkeesti panniikihäiriökohtauksia, ollut jo jonkin aikaa. Haluisinkin tietää, mitä minä voin tehdä siinä tilanteessa, kun kohtaus tulee. Annako kyseisen henkilön mennä yksin ja vetäytyä erilleen, vai vaadinko jäämään ja kohtaamaan tuon kohtauksen aiheuttajan? Miten voin olla siis avuksi?
kysymys
cherry
3330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Järkevintä olisi varmaankin kysyä siltä siitä. Useat siinä tilanteessa varmasti haluavat tukea ja turvallisuuden tunnetta mutta taas jos sos pelot vaivaa kuten itselläni ja tulee paniikkimaisia kohtauksia niin haluan ehdottomasti olla yksin.
Itse en missään tapauksessa halua olla yksin silloin kun on paniikki oireita. Turvallisuuden tunne ja tieto siitä että joku on tarvittaessa lähellä & apuna voi estää kohtauksen melko täysin.
Jokaisella varmaan eri asiat helpottaa joten kannattaa kysyä.
usein paniikkikohtaukseen liittyy sekoamisen tai jonkun fyysisen sairauden pelko, jolloin on tärkeää että apuna oleva henkilö pystyy vakuuttamaan ettei kyse ole mistään sen vakavammasta kuin paniikki kohtauksesta.
yksinjääminen on yks pahimpia paniikin aiheuttajia/lisääjiä, pelkään tuupertuvani/kuolevani siihen paikkaan ja ihan ilman apua pahimmassa tapauksessa 3-vuotias tyttäreni jää yksin tuntikausiksi... jne... Itse soitan tai menen käymään mieluiten jonnekin, ihan mitä tahansa, etten olisi yksin "jos jotain sattuu" Ystäväni joka on kärsinyt vaivasta itsekin on ehkä paras apuni ikinä. Jutellaan niitä näitä ja jätetään paniikit oman onnensa nojaan... :D
Toisaalta voi olla, että juuri ihmisjoukot tms. aiheuttaa paniikkia, ehkä silloin haluaa vain karkuun "pahalta maailmalta" yksin ihan mihin vaan. Jonkun suurin pelko/paniikki voi aiheutua oman kehon/mielen hallinnan kadottamisesta. Arvelisin, että silloin toisen vierelläolo voi joko rauhoittaa tai lietsoa paniikkia entisestään.
Parasta olisi siis ehkä nostaa kissa pöydälle, jos työtoverisi on kyllin läheinen ja kysyä suoraan häneltä itseltään. Ehkä voit huolehtia, että hän todella saa olla yksin, jos haluaa tai hän voi haluta puhua oireistaan avoimesti tai ehkä hän haluaa puhua ihan jostain muusta ja unohtaa koko jutun... Itse tunnen helpotusta, jos vierellä on joku joka tietää mikä on vikana ja osaa siihen suhtautua, osaa viedä ajatukseni hyvin kauas pois itsestäni, eikä vähättele sitä mitä tapahtuu. Tunteet ovat todellisia, vaikka niillä ei sitä merkitystä olekaan, mitä paniikkihäiriöinen päässään "kuvittelee"/kropallaan tuntee...
Saikohan tästä nyt mitään tolkkua... Nimim. Yksin kotona tänäkin iltana... (tietää mitä siitä seuraa...)