Juuttua yhden ihmisen elämän selvittämiseen. Selvitin useamman sukupolven taaksepäin, mutta aina tulee palattua yhteen henkilöön jonka elämästä yrittää etsiä tarkempia tietoja ja jos jotain sitten saa selville niin siitä tulee aika outo tunne, ihankuin se tutkittava henkilö kuuluisi tällä hetkellä elämään. Onko kenellekkään käynyt samoin?
Sukututkimuksen myötä voi...
WSN
61054
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erään sukuuni kuuluvan kohdalla olen huomannut saman ilmiön. Tämän miespuolisen henkilön vaimo kuoli synnyttäessään heidän neljättä lastaan, myös lapsi kuoli.
Sen jälkeen kaikki lapset, yksi toisensa jälkeen kuolivat muutaman vuoden ikäisinä eri tauteihin.
Vuosia myöhemmin tämä mies avioitui uudelleen, mutta tämäkin vaimo kuoli synnyttäessään heidän
ensimmäistä lastaan, ja niin kuoli lapsikin.
Tämän miehen kovaan kohtaloon usein huomaan palaavani. Ehkä tässä on minulle jotain opittavaa.
Tämä mies viimein kuoli ähkyyn 52-vuotiaana.
hei
en nyt tiedä että kuuluisi elämään tällä hetkellä... muuta kuin että osa ajatuksista usein askartelee hänessä.
SUvussani on elänyt erittäin värikäs mieshenkilö, isojneisoisäni. Sukututkimuksessa on voinut seurata hänen elämäänsä (muutot, avioituminen, lapset, kuolema, veljet ja sisarukset ja yhteiset asiat, ystävien piiri -esim. lasten kummit ym) joiltakin osin.
Kiinnostavaa on, että hänen elämästään pieniä palasia on löytynyt mm. hgin yliopiston digilehdistä 1800-luvulta. Hevoskasvatusta, ravikilpailuja palkintoineen jne. ja Kansallisarkistosta löytyi jopa hänen upealla nimikirjoituksella allekirjoittamansa asiakirja.
Minulle on tullut todella suuri Kaipuu saada nähdä hänen valokuvansa!! Niinkuin 'lihaa luiden ympärille'.
En tiedä miten jostain 1800-luvun alkupuolella syntyneestä löytyisi valokuva, kun ilmeisesti sukumme jäsenillä ei sellaista ole.
Vuosia sukuja tutkineena olen huomannut, että ne ihmiset, ennen meitä eläneet, ovat yhä keskuudessamme. Mielikuvissani näen heidän piirteensä, ja mitä tarkemmin perehdyn sen aikaiseen elmänmuotoon, sitä paremmin heihin tutustun.
Luen paikallishistorioita, ja löydän niistä tapahtumakuvauksia,joissa tutkimiani ihmisiä mainitaan. He ovat ehkä olleet osallisina josakin oikeusjutussa, esim. förmyntäreinä jollekin orvolle, tai ovat osallistuneet kirkon rakentamiseen. Osa heistä on haudattu "under kyrkan", mikä oli kallista ja arvostettua.
Toisilla ei hyvin mennyt.
Myötätunnolla seuraan heidän vaiheitaan kirkonkirjoista, kuinka piika vaihtaa taloa, menee torpparin vaimoksi, hautaa puolet lapsistaan, jää leskeksi, siirtyy jonkun lapsensa mukana torpasta toiseen ja kuolee "kyrkofattig" eli kirkonvaivaisena 67-vuotiaana.
Ei ollut elämä ruusuilla tanssimista.
on kiva verrata löytämiään esivanhempien ominaisuuksia. Pieleenhän se saattaa perimän osalta todellisuudessa mennä. Mutta kun..itse on kova kirjoittamaan, runojakin ja sitten kun löytää esi-isän 1750-luvulla kirjoittaman runon kansallisarkistosta, niin..JEE!
Tai kun on muuten utelias lapsesta asti tietämään, mitä seuraavan mutkan takaa löytyy ( kaikki ihmiset eivät tosiaankaan ole, heille riittää lähi kylä / lähiö/ oma kaupunginosa.)ja esi-isissä on kolme aikansa löytöretkeilijää / tutkimusmatkailijaa, niin taas JEE!
tai kun niiden pappis-esi-isien lisäksi löytää saamelais-shamaanin samaan porukkaan, niin ah! Johan alkaa päässä vilistä villit kuvat.
he, he
niin, kyllä me ollaan aika villejä sekoituksia! Ja sinä ilmeisesti erikoisen villi koktaili. Papit ja shamaanit...
Kyllä niissä geeneissä jotain samoja luonteenpiirteitä voi kulkeutua, arvelisin. Ainakin siltä tuntuu kun tutkii omia syntyjään.
Naiset ovat vain vähemmän esillä yht.kunnallisissa merkeissä. Näkee vaan mitä lapsilaumaa on pyöritetty, kuinka uusia on syntynyt tiuhaan jne.
Tutulta tuntuu...
Olentutkinut omaa sukuani ja muitakin sukuja.
Muinoin eläneet ihmiset alkavat kummasti tuntua
tutuilta. Ennenkaikkea alkaa ymärtää että on itsekkin vain lenkki sukupolvien ketjussa
joka jatkuu senkin jälkeen kun minua ei ennää
ole. Ihminen on ollut samankaltainen satoja vuosia vain ymäristö ja käytetyt "lelut" muuttuvat.