Tänään Citroen C5 2,2 HDI automaatin omistaja – lempinimeltään Lefa - lähti töihin vasta klo 11.00. Hänen elämäntapansa on autoa myöden rentoa ja joustavaa – siitä on normaalin työnahertajan stressi kaukana. Kohtalaisesti palkatussa toimessaan Lefalla on monenlaisia etuja ja mukavia joustoja. Lomatkin ovat pitkiä ja usein toistuvia. Nykyään hän voi hiukan ylpeillä kahdella korkeakoulututkinnollaan mutta itse hän tietää totuuden niiden taustalla: Diplomi-insinöörinä hän oli tumpelo ja eteenpäin pyrkimätön, joten siksi hänen vaimonsa pani hänet opiskelemaan matematiikkaa. Ts. todellinen syy myöhempään tutkintoon oli, että insinöörin työ ja maailmankuva eivät Lefan lungille olemukselle sopineet.
Lefan elämänasenne – mukavuuden halu ja laiskuus – olivat loppujen lopuksi vaimon kaukonäköisyyden avulla poikineet hänelle kissanpäivät. Moni niin sanotusti dynaamisempi tyyppi hänen opiskeluajoiltaan oli jo onnistunut tähän mennessä ottamaan pari avioeroa ja hankkimaan itselleen vatsahaavan kunnianhimossaan vastuullisessa tehtävässään. C5–Lefa taas oli onnistunut vakiinnuttamaan elämänsä niin, että hänellä ruhtinaallisesti aikaa elämän pikkumukavuuksiin.
C5-Lefan ystäväpiirikin koostuu tietyllä tapaa marginaalityypeistä tai hiukan toisin elämäänsä elävistä. Aamulla klo 9-10.30 välillä hän tapasi heistä erästä. Tämä kaveri oli jo saavuttanut 50 vuoden iän. Hänen omakotitalonsa pihalla oli ”upea” kokoelma erilaisia ranskalaisia autoja. Autojen muodot ja muu olemus paljasti, että ne olivat eräällä tapaa muinaisuudesta. Mustaan baskeriin ja harmaaseen pomppatakkiin pukeutuneena tämä kaveri poltteli piippuaan ja tähysteli erästä autoa. Auto paljastui valkoiseksi Citroen BX:ksi. Baskeripäinen tyyppi totesi pihaan kurvanneelle C5-tyypille tämän noustua hienosta Citroen C5 2,2 HDI automaatistaan:
”Pitäis lähtee sukulaisten luo viikonloppuna mutta tätä BX:ää täytys vähä säätää, kun matkaakin sinne on 120 km. Sinä se vaan ajelet tuolla tukevoituneen näköisellä nykycitikalla. Sen muodoissa ei oikein enää näy Citroenien kaunista siroutta. Xantiassa sitä siroutta ja eleganssia oli vielä paljon ja XM:kin oli suuresta koostaan huolimatta jotenkin ei-massiivinen.”
C5–Lefa vastasi:
”No kyllä se on aito Citroen – ajaessa sen ainakin huomaa. Onhan siinä Citroen -tyylinen pitkä etuylitys ja lyhyt takaylitys sekä pitkä akseliväli – ei tää mikään VW Bora ole! Miksi te museomiehet aina elätte menneessä? Nytkin sun pitää säätää ja mulkata tuota BX:ää tehdäksesi vain vaivaisen 240 km matkan!”
Baskeri -mies tuumaili imien piippuaan ja sanoi:
”Noo, ihan varmuudeksi vain sitä muokkaan. On mukava ajaa, kun tietää ”kaverin” toiminnan tiellä. Jousituksen vivustoja pitänee vähän rasvata ja en tiedä pitäskö paineistaa jousipallot. Sitä paitsi tuota sun autoa voi säädellä vain jossakin laboratoriossa valkoinen takki päällä – sä olet täysin itsenäisyytesi menettänyt citroenisti.”
C5–Lefa naurahti ja virkkoi:
”Se on mun pelastus – nyt ei kukaan tiedä kuinka onneton tyyppi mä olen jakoavaimen kanssa. Musta on vain hyvä, ettei nykyautoja voi itse rassata. Rassatkoon ne, jotka on siihen koulutettu.
Ja niin kuin isäni sanoi: ’ Jos on oikein kätevä moottorimies, niin sellainen ajaa aina vanhalla romulla jakoavain kädessä.’ ”
Sitten töistä tullessaan C5-Lefa huomasi nauttiessaan C5:n rauhaisasta kyydistä, HDI -koneen mahtavasta väännöstä ja automaatin suomasta vapaudesta autonsa oikeanpuoleisen etulyhdyn olevan pimeän. Hän tuumi: ”Ei muuta kun huoltoon, baskerimiehen luo ei kehtaa mennä.”
Lefan elämänasenne – mukavuuden halu ja laiskuus – olivat loppujen lopuksi vaimon kaukonäköisyyden avulla poikineet hänelle kissanpäivät. Moni niin sanotusti dynaamisempi tyyppi hänen opiskeluajoiltaan oli jo onnistunut tähän mennessä ottamaan pari avioeroa ja hankkimaan itselleen vatsahaavan kunnianhimossaan vastuullisessa tehtävässään. C5–Lefa taas oli onnistunut vakiinnuttamaan elämänsä niin, että hänellä ruhtinaallisesti aikaa elämän pikkumukavuuksiin.
C5-Lefan ystäväpiirikin koostuu tietyllä tapaa marginaalityypeistä tai hiukan toisin elämäänsä elävistä. Aamulla klo 9-10.30 välillä hän tapasi heistä erästä. Tämä kaveri oli jo saavuttanut 50 vuoden iän. Hänen omakotitalonsa pihalla oli ”upea” kokoelma erilaisia ranskalaisia autoja. Autojen muodot ja muu olemus paljasti, että ne olivat eräällä tapaa muinaisuudesta. Mustaan baskeriin ja harmaaseen pomppatakkiin pukeutuneena tämä kaveri poltteli piippuaan ja tähysteli erästä autoa. Auto paljastui valkoiseksi Citroen BX:ksi. Baskeripäinen tyyppi totesi pihaan kurvanneelle C5-tyypille tämän noustua hienosta Citroen C5 2,2 HDI automaatistaan:
”Pitäis lähtee sukulaisten luo viikonloppuna mutta tätä BX:ää täytys vähä säätää, kun matkaakin sinne on 120 km. Sinä se vaan ajelet tuolla tukevoituneen näköisellä nykycitikalla. Sen muodoissa ei oikein enää näy Citroenien kaunista siroutta. Xantiassa sitä siroutta ja eleganssia oli vielä paljon ja XM:kin oli suuresta koostaan huolimatta jotenkin ei-massiivinen.”
C5–Lefa vastasi:
”No kyllä se on aito Citroen – ajaessa sen ainakin huomaa. Onhan siinä Citroen -tyylinen pitkä etuylitys ja lyhyt takaylitys sekä pitkä akseliväli – ei tää mikään VW Bora ole! Miksi te museomiehet aina elätte menneessä? Nytkin sun pitää säätää ja mulkata tuota BX:ää tehdäksesi vain vaivaisen 240 km matkan!”
Baskeri -mies tuumaili imien piippuaan ja sanoi:
”Noo, ihan varmuudeksi vain sitä muokkaan. On mukava ajaa, kun tietää ”kaverin” toiminnan tiellä. Jousituksen vivustoja pitänee vähän rasvata ja en tiedä pitäskö paineistaa jousipallot. Sitä paitsi tuota sun autoa voi säädellä vain jossakin laboratoriossa valkoinen takki päällä – sä olet täysin itsenäisyytesi menettänyt citroenisti.”
C5–Lefa naurahti ja virkkoi:
”Se on mun pelastus – nyt ei kukaan tiedä kuinka onneton tyyppi mä olen jakoavaimen kanssa. Musta on vain hyvä, ettei nykyautoja voi itse rassata. Rassatkoon ne, jotka on siihen koulutettu.
Ja niin kuin isäni sanoi: ’ Jos on oikein kätevä moottorimies, niin sellainen ajaa aina vanhalla romulla jakoavain kädessä.’ ”
Sitten töistä tullessaan C5-Lefa huomasi nauttiessaan C5:n rauhaisasta kyydistä, HDI -koneen mahtavasta väännöstä ja automaatin suomasta vapaudesta autonsa oikeanpuoleisen etulyhdyn olevan pimeän. Hän tuumi: ”Ei muuta kun huoltoon, baskerimiehen luo ei kehtaa mennä.”
Vastaukset 12
Vanhimmat
autoilijoita ja heidän merkkejään soimata.
saas nähdä!
täs kirjootukses. Enne oli pirullisia
Onko Lecitroenin tyyli vaihtunut?
Näyttää siltä, että täällä varastetaan muidenkin kuin LeCitroenin nimimerkki.
Nimimerkkini varastaminen kait johtuu siitä, kun olen silloin tällöin myönteisesti kommentoinnut LeCitroenin kirjoituksia.
Erinomaista kerrontaa jälleen kerran. On muuten erittäin mielenkiintoista, että moni kirjoitusten arvostelija valehtelee omistavansa Citroenin. Samat mokomat nyt ilmeisesti varastelevat Citroen kuljettajien nimimerkkejä. Se kait lienee jonkin asteista lapsellisuutta. Yrittävät varmaankin kylvää riidan siementä Citroenin todellisiin omistajiin. Eivät kuitenkaan onnistu: tyyli sen jo kertoo.
egoisti! Tuossa jossakin threadissa joku väitti ajavansa uudehkolla Citroenilla ja joutuneensa sitä häpeilemään.
Se oli todella alkeellista trollausta - lienee ollut jokin volkkari-veikko tai tojota-tampio, kun ei parempaan kyennyt!
Kaikenlaisilla kyhäelmillä sitä sitikka hurahtaneet yrittää itsetuntoaan kohottaa.
C5 euroopan huonoin auto ,sen kertoo jo jälleen myynti arvo ,sitä taattua Lada luokkaa
C5 on huippuauto. Ottaahan se pattiin tietysti jos itselläsi ei ole kaasunestejousitusta.
sitä voisi olla kaasussa ja nesteessä yhtä aikaa...
oot saanu jatkuvia ja pitkäaikaisia aivotärähdyksiä siitä jousettomasta japanilaiskoslasta tai saksalaisesta puolivalmisteesta.
Sellaisen jälkeen alkaa puhe olemaan puuroo niin kun vanhalla nyrkkeilijällä, joka on saanu monia pikkuiskuja päähänsä.
Tällä kertaa ei tosin ollut niin naljaileva.
Kai se kaveri muisti samalla keikalla korjauttaa kolahtelut alustassa/jousituksessa, kun oli menossa sitä palanutta polttimoa vaihtamaan? Ai niin, se kolinahan taisikin olla C5:n ominaisuus, eikä vika... ;)
Ei mulla ainakaan C5 kolise tai natise...
Klassinen musiikki soi joskus vähän kovemmalla, mutta ei se mikään vika ole.
Kaverin autossa ei voi musiikkia kuunnella ollenkaan ja auto on sentään premiummerkki. (tai siis kuunteleehan hän, mutta ei kuule kaikesta hälyäänistä johtuen, nautittavasti) Merkkiä en enää suostu tällä palstalla sanomaan, koska tämä on Citroen-palsta.