Kielletyt tunteet, liian pitkiksi venähtävät salassa vaihdetut katseet ja hellät tervehdykset... Onkohan mitään suloisempaa? Välillämme rätisee niin että jos olisimme pimeässä voisimme nähdä kipinöitä. Jos emme ole kahden, emme ole näkevinämmekään toisiamme ja kukaan ei taatusti arvaa mitä on meneillään. Olemme oppineet alun hapuilun jälkeen varovaisiksi. Sanattomasta sopimuksesta kohtaamisia ei myöskään "järjestetä", pikemminkin päinvastoin, ja kumpikin kituuttaa sattuman varassa odottaen että toinen vain sattuisi osumaan näkökenttään.
Mutta tuntuuko vain vai olemmeko hiljattain tulleet hieman varomattomiksi? Hymyni taisi olla viimeksi vähintäänkin paljastava.
Mutta tuntuuko vain vai olemmeko hiljattain tulleet hieman varomattomiksi? Hymyni taisi olla viimeksi vähintäänkin paljastava.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mä en kestäis nooooin jännää elämää
ja täsmää varmaan useampaankin ihastuneeseen
johan se taas äsken huomattiin;) kaikessa kauheudessaan niin mahdottoman ihanaa.
jännää ja salaista, vaikka se onkin ihan sallittua.