...vanhoja koulukiusaajiani, miehiä, jotka ovat käyttäneet minua hyväksi tai muuten kohdelleet huonosti, petollisia "ystäviä" ja valtavirran mukana vellovia aivottomia mielistelijöitä...
Ja jos joku kommentoi tätä viestiä tyyliin "rakastakaa vihan sijaan" niin vihaan sitäkin onnetonta yksilöä. Miksi? No, koska olen joutunut käymään vuosia terapiassa, jotta oppisin vihaamaan niitä jotka minua satuttavat itseni sijaan...jotten tuhoaisi itseäni enempää itseinhollani. Paljon on jo peruuttamatonta tapahtunut, olen pilannut omaa ja muiden elämää itsetuhoisuudellani. Eli: on paljon terveempää kohdistaa viha niihin, jotka sen ovat käytöksellään ansainneet. Ei ne idiootit muuten tajua, mitä tekevät, siis jos uhri kätkee vihansa..eivätkä ehkä sittenkään.
Kyse ei ole siitä, etteikö elämääni mahtuisi myös rakkautta, halusin vain sanoa hyssyttelijöille että antakaa ihmisten kohdistaa vihansa oikeaan osoitteeseen...tai tulee vielä pahempaa jälkeä. Se nyt vaan on niin, että viha on inhimillinen tunne ja aina se on johonkin kohdistettava.
Ja jos joku kommentoi tätä viestiä tyyliin "rakastakaa vihan sijaan" niin vihaan sitäkin onnetonta yksilöä. Miksi? No, koska olen joutunut käymään vuosia terapiassa, jotta oppisin vihaamaan niitä jotka minua satuttavat itseni sijaan...jotten tuhoaisi itseäni enempää itseinhollani. Paljon on jo peruuttamatonta tapahtunut, olen pilannut omaa ja muiden elämää itsetuhoisuudellani. Eli: on paljon terveempää kohdistaa viha niihin, jotka sen ovat käytöksellään ansainneet. Ei ne idiootit muuten tajua, mitä tekevät, siis jos uhri kätkee vihansa..eivätkä ehkä sittenkään.
Kyse ei ole siitä, etteikö elämääni mahtuisi myös rakkautta, halusin vain sanoa hyssyttelijöille että antakaa ihmisten kohdistaa vihansa oikeaan osoitteeseen...tai tulee vielä pahempaa jälkeä. Se nyt vaan on niin, että viha on inhimillinen tunne ja aina se on johonkin kohdistettava.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisit hyvin olla eräs jonka tiedän. Jos olet hän, haluaisin sanoa sinulle, että miten toiset voivat tietää mikä on totta ja mikä ei? Elämä tekee epäluuloiseksi.
Saatan ollakin tuttusi, mutta silloin aika hyvä sellainen, koska en näitä kokemuksia kaikille levittele. Sen verran häpeällisiksi ne edelleen koen. Ja todella vähän puhun myöskään paremmille kavereille, koska ihmiset eivät jaksa kuunnella tai jopa loukkaantuvat jos kertoo vaikeuksistaan.
Jos olen masentunut ja kerron sen, kun kaveri kysyy mitä kuuluu, saan vastaukseksi hymähdyksen ja murhaavan mulkaisun. Pitäisi vastata "kiitos, hyvää", ettei sotke itsekkäästi kenenkään mielenrauhaa. Jotkut miehet (jotka muka välittävät) ovat ihan suoraan sanoneet, että "sori, ihan kaikkee en halua kuulla".
Vittumaista on myös kun jotkut oman elämänsä sankarit sanovat "lohdutukseksi", että "kuule, et sä oo ainoo kellä tässä on vaikeeta" NIINKUIN EN SITÄ TIETÄISI. Tiedän, ettei sitä aina päällepäin näe, kuka täällä kärsii. Tiedän, että on ihmisiä, joilla on vaikeampaa kuin minulla. Mutta silloin, kun on oikeasti paha olla, ei enää kaipaisi syyllistystä siitä, että kyl muillakin on vaikeaa, vaan kannustusta. Nojoo, onneksi on nuo terapeutit, maksetut ystävämme.
"MIKÄ ON TOTTA ja mikä ei?" Voin kertoa, etten itsekään tiedä "totuutta". On vain omat kokemukseni asioista, joihin itsekin epäröiden luotan. Syyllistän itsekin itseäni siitä, että olen kokenut asiat "väärin". Ei minua oikeasti ole kohdeltu elämässä sen huonommin kuin muitakaan...mutta sitten kun kirjoitan asiat paperille, niinkuin ne ovat menneet (ilman tunnelatausta), on se aika rankkaa luettavaa.
Terapiassa opin sen, että omat kokemukseni ovat oikeutettuja, NE OVAT TOSIA MINULLE. Ne eivät merkitse välttämättä
minua huonosti kohdelleille (tai sivusta seuranneille) yhtään mitään, he eivät ehkä edes muista miten ovat käyttäytyneet, MUTTA MINÄ MUISTAN.
Omassa elämässäni tuollaiset epäilijät ovat niitä (joita edellisessä viestissä jo kerroinkin vihaavani) aivottomia massan mukana vellovia mielistelijöitä, jotka ovat seuranneet sivusta ja olleet esim. kiusaamisessa mukana omalla mielistelyllään ja kun heille nyt ottaa asian puheeksi he menevät vaikeiksi tai eivät edes usko tapahtuneita todeksi. Valikoiva muisti pelastaa heidän oman puhtoisen mielikuvan itsestään. On helpompaa leimata "uhri" valehtelijaksi, kuin tuntea syyllisyyttä joko siitä, että on itse ollut pahanteossa mukana tai siitä, ettei yksinkertaisesti jaksa kuunnella tai auttaa. Ja sitten on tietysti myös niitä pullamössössä kasvaneita, jotka eivät yksinkertaisesti usko, että elämä voi olla rankkaa muuallakin kuin tv:ssä.
Nuoren Naisen teksti oli aivan kuin minä olisin kirjoittanut sen ...pari vuotta sitten.
Sitä ennen yritin itsemurhaa muutaman kerran. No Mielisairaalassahan sitä sitten sai "hoitoa". Sitten keksin ettei se paha olo ollut minuun tyhjästä ilmestynyt. Kohdistin siis vihani itsestäni ulos. Terapioissa kävin ja mietiskelin asioita. Opin vihaamaan niitä, jotka olivat vaikuttaneet pahan oloni syntyyn. Menin sitten ja laitoin koulukiusaajani pyytämään anteeksi. Niin se isomies sitten povistui edessäni ja pyysi anteeksi (En antanut vaihtoehtoja :)). Ja minä annoin anteeksi. Enää en ole katkera hänelle.
Mutta paha olo on edelleen tallella. On se h***tti, ettei sielu parane. Ainakaan kovin nopeasti. Elämäni on kaikin puolin mallillaan, mutta paha olo, viha ja suoranainen katkeruus kalvaa silti.
Mutta neuvoksi niille joilla on paha olo ja mielessä häämöttää itsemurha: Älkää lähtekö yksin. Tappakaa kaikki syylliset ensin!
Hienoa kuulla, että elämäsi on kuitenkin pahasta olosta huolimatta edes näennäisesti "mallillaan". Ole ihan totta ylpeä siitä...! Se antaa toivoa (oma elämä kun tällä hetkellä täyttä kaaosta). Jos en olisi saanut kristillistä kasvatusta ja uskoisi vielä jumalan olemassaoloon, varmaan tappaisinkin kaikki, itse olisin tosin siinä tapauksessa jättänyt maailman jo aikaa sitten. Eheyttäviä kokemuksia jatkossa Sinulle! Voisipa kaiken aina kääntää voitoksi...
Täysin samaa mieltä.
Hyssyttelijät aiheuttavat sen että ihminen joutuu käpertymään itseensä kun ei saa osoittaa vihaansa niihin joissa on syy.
Tunteellisella ihmisellä viha ja rakkaus käyvät rinnakkain. Jos ei vihaansa saa ja osaa tuoda esiin loppuu kohta se rakastamisenkin mahdollisuus.
Tyhmät neuvot siitä että parempi rakastaa kuin vihata on naurettavia.
En silti väitä että osaisin sanoa asiaan mitään viisasta. Ehkäpä olenkin väärässä. Pitää ehkä vaan vihata omaa pärstää peilissä. No joo tuolle naamalle onnistuu.
t:timantti