Haluaisin kommentteja muilta eronneilta uusista suhteista eron jälkeen.Erosimme pari vuotta sitten exäni toiveesta. Ilmeisesti syynä toinen nainen. Itse olen nyt seurustellut reilut puoli vuotta. Mies on kiltti, huomaavainen, tulee toimeen lasten kanssa ym. Melko lyhyen seurustelun jälkeen mies ollut luonani lähes joka yö ja haluaisi nyt muuttaa yhteen, kihlautua. Huh, paniikki tulee.. Välitän kyllä, mutta jotain puuttuu. Liian usein ärsyttää, pienetkin asiat. Suhteen jatkaminen olisi JÄRKEVÄÄ: lapset pitävät, mies hyväksyy koko paketin, arki siis pyörii. Mitä siis haluan, suurta rakkautta? Voiko toista oppia rakastamaan vai lisääntyykö ärtymys edelleen? Jotenkin hävettääkin taas erota. Ja ennenkaikkea säälittää toinen. Välillä olen miettinyt sitäkin, että olenko niin tottunut exäni tempauksiin ( kapakat, vieraat naiset, vastuuttomuus), etten osaa enää olla normaalissa seesteisessä parisuhteessa, vaan jotenkin kyllästyn alkuhuuman jälkeen. Ahdistaa kuitenkin, jotenkin sitä on niin toivonut löytävänsä ihmisen, jonka kanssa nyt sitten onnistuu. Tuntuu, että teki niin tai näin, voi joutua katumaan rankasti.
kannattaako jatkaa?
saara
161661
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Älä muuta yksiin, ainakaan heti. Katselkaa kaikessa rauhassa omissa asunnoissanne, ja tunnustelkaa milta tuntuu olla yhdessä. Se arki tulee valitettavann nopeasti......
Tuttu tunne kun aloin seurustella itsekin samassa elämäntilanteessa. Teillä on elämä nyt hyvässä jamassa, älä siis pistä sitä pilalle. Mutta tarvitset aikaa asioiden työstämiseen.Sinua häiritsee jotkut asiat hänessä?Haluaisit hänen olevansa jossain kohtaa hieman erilainen...nää pikkuasiat...? Nimittäin tiedän tunteen mut voin sanoa,et pala palalta ne karisee ajan kanssa pois...voit ottaa jollain tapaa asioita hienovaraisesti esiin. Miehen tukkatyylin vaihto? :)
Pukeutuminen?... erinäisiä pieniä seikkoja joihin me naiset valitettavasti takerrumme.
itse kysyisin kannattaako jatkaa jos uudella kumppanilla ja vanhemmalal lapsella kasvukipuja =)
Kumpiki tykkää mutta arjessa sattuu erinäisiä tilanteita joihin uusi kumppani ei oo kypsyny nii et osais hoitaa asiat kuten minä tunen lapseni.
lapsen iästäkin. Kohta muuttamassa pois kotoa? Toisaalta pienet ristiriidat lienevät luonnollisiakin. Ehkä täydellinen sopu on vain merkki siitä, ettei tunteita uskalleta näyttää ja siitähän on seurauksena joskus raju yhteenotto. Ajattelisin, että jos ei arki mahdotonta asian vuoksi ole, kannattaa antaa ajan kulua. Ehkä oppivat molemmat ajan kanssa tulemaan toimeen?
Minulla oli sama juttu nykyisen kanssa alussa.Pidin kiinni,koska tiesin,että yhtä hyvää miestä ei helposti löydy.Lapseni isä kummitteli suhteemme alussa vielä mielessäni silloin tällöin.
Opin rakastamaan häntä ajan mittaan ja hän on nykyisin todella tärkeä ihminen minulle.Ja todellakin parempi, kuin lapseni isä!
Minullakin uusperhe, ja arki toimii. Kaikki on hyvin. Silti myös ärsyttää ja mietityttää välillä että onko tämä oikeaa vai....
Ehkä se onkin juuri se että mullakin entinen suhde oli pettämistä, vastuttomuutta, väkivaltaakin. Ja nyt on ns. tavallista. Mutta en ole lähdössä mihinkään vaan aina mietin että entä sitten... miksi kannattaisi erota hyvästä miehestä. Koska aina ihmiselle tulee uusi. Mitä sitten... jos se onkin samanlainen kuin exä... haluanko moista hulabaloota vai tätä rauhallista elämää. Lastenkin vuoksi... Ja aina päädyn ratkaisuun tämä suhde on hyvä ja paras. Miksi vaihtaa. Ne pienet ärsytykset, ehkä ne on hakemalla haettuja kun ei ole muutakaan... entisessä suhteessa ei moista ehtinyt miettimään...
Mutta uskon tähän ja haluan tämän suhteen toimivan, ja olen valmis tekemään työtä sen eteen... mihinkään pas...aan en enää käsiäni sotke..
Jos tunnet olevasi epävarma, en ainakaan muuttaisi yhteen. antaisin ajan kulua ja jatkaisin samaan malliin jos erokaan ei tunnu hyvältä idealta. Itse hieman samanlaisessa tilanteessa olin ja tulin siihen tulokseen että nyt pitää ottaa aikalisä ja keskustelin miehen kanssa tunteistani ja hänen tunteista niin tulimme tulokseen että olemme lähinnä vaan ystäviä.
Näinhän asia varmaan on. Parempi katsoa vielä. Vaikea vaan toiselle sanoa, en haluaisi millään loukata. Oli tosi kiva lukea kaikkien vastauksia, jotenkin niin samanlaista... No, helpotti joka tapauksessa siinä mielessä, ettei nämä ajatukset tarkoita sitä, että suhde tuhoon tuomittu. Ja tosiaankin, kyse niin pienistä asioista (liittyvät lähinnä ulkonäköön, syömiseen ym.). Hyvä vaatia toiselta täydellisyyttä, kun on itse niin moitteeton joka suhteessa ;-)Kaipa se niin on, että kun kaksi ihmistä on yhdessä 24/7, tulee ärsytyksiä varmasti. En vaan haluaisi olla "nalkuttava akka", mutta pakostakin tulee sanottua. Yritän kyllä esittää asian hienovaraisesti, mutta... Ei varmaan itsekään kestäisi jos toinen puuttuisi niinkin henkilökohtaisiin piirteisiin?
joo tuo on tuttua! Me naiset kiinnitämme miehen ulkonäköön nähtävästi enemmän huomiota ja muakin häiritsi samoin ulkonäköasiat yms, ja miepä laitoin miehen parturiin a nyt hän on ihan söpö...sit muihin noihin ulkoisiin seikkoihin niin ihmsitä on vaan opittava hyväksyy ja rakastuu,itekään ku ei aina vältämättä niin mallikelpoinen ole(?)...eli siis mistä esim tiedämme me naiset jso tulis rintasyöpä tms ja tissit pois tms eli loppujen lopuksi kannattaa miettiä missä painoarvo on.Mut Saara:et ole ainut! Terkuin 1x eronnut 2:n lapseän äiti uudessa suhteessa =)
Hei!
Ymmärrän, että jotkut asiat häiritsevät toisessa. Mutta ehkä niitä on meissä itsessämmekin, vai mitä...
Jos koet, että muutat yhteen hänen kanssaan lähinnä säälin tunteesi vuoksi, niin eihän se ole oikea motiivi yhteenmuuttamiselle. Neuvoisin muuttamaan yhteen vasta sitten, kun molemmat olette varmoja, että suhteenne kestää ja olette siihen täysin valmiita.
Eiks ole kummallista, että me naiset suorastaan etsimme (minä mukaanlukien) kunnollista miestä. Sitten kun se löytyy, alammekin kaivata jotain "ronskimpaa"?!! Tiedän itsekin kokemuksesta, että ns. ylikiltti mies ei sovi mun luonteelleni. Miehessä on oltava sopiva määrä "haastetta", miehekkyyttä ennen kaikkea.
...Tuossa tapasin juuri erään miehen...pitäkää peukkuja...kiinnostus on molemminpuolista. Kun nyt maltamme edetä hitaammin kuin mihin olen tottunut, voi lopputuloskin olla kestävämpää ja parempaa laatua kuin tähän asti!
Onnea teille, jotka USKALLATTE RAKASTUA UUDELLEEN!!
Olen huono neuvomaan toisia ihmisiä, mutta rakkauden tunnistaa, siihen pitää vain uskoa. Monet naiset hankkivat "paskan jätkän" jälkeen kiltin miehen, mutta perusteet ovat väärät. Sinä tiedät itse rakastatko, tunnetko intohimoa. Tiedät mitä pitää tehdä. Mutta älä koskaan lopeta uskomasta rakkauteen, se on olemassa sinun kohdallasi. Täydellisiä miehiä on olemassa!
kivoja lukea täältä toisetnkin kokemuskia,saa vinkkiä omaankin eloon
jokin puuttuu, ei se yleensä tule ajankaan kanssa. Kyllä kilttejä ja tasaisia miehiä löytyy muitakin, joten älä "tyydy" sellaiseen jota kohtaan et tunne rakkautta ja rakastumista. Jos perustat järkiavioliiton, se saattaa kestää kyllä jonkin aikaa, mutta entä jos joskus tapaat jonkun joka kolahtaa? Jokaisessa suhteessa on kriisinsä, eikä täydellistä olekaan, mutta tuo epätäydellisyys on huomattavasti helpompaa kestää kriisitilanteissa silloin, kun on rakastunut toiseen.
nyt sitten katsoa jonkin aikaa, mutta en lähde syventämään suhdetta millään lailla. Ollaan nyt keskusteltu ja kävi ilmi, että mies huomannut "kelkan kääntöni" ja tietenkin se tuntuu pahalta. Mutta ymmärrän nyt kyllä, että tuskin tästä mitään tulee. Raskaalta vaan tuntuu aloittaa arki taas yksin.. Apu kuitenkin niin tarpeen. Mutta ei todellakaan oikea peruste jatkaa suhdetta. Tulee itselleki tunne, että käyttää toista vaan hyväksi. Ja mitä huonommin uudessa suhteessa menee, sitä enemmän suree eroaan. Ei varsinaisesti haikaile entiseen, mutta näkee enemmän sitä entisen suhteen hyvää. Jotenkin uudestaan aloittanut jonkinlaisen surutyön, välillä jo luulin, että se on ohi. Mutta jospa joskus? Täytyy varmaan opetella olemaan täysin yksin jonkin aikaa.. Sitten kun tämä on ohi.
Hei!
Tiedän, että on helpompi ja turvallisempi jatkaa edes jossain muodossa entistä seurustelusuhdetta.
Onhan helpompi tavallaan "vähitellen" sitten lopetella suhde. Kuitenkin tuo vaihe kuluttaa ihmistä aika lailla. Tuska on sydämessä, kun pelkää yksinjäämistä, muttei suhde kuitenkaan ole sitä mitä on toivonut. Itselläni kokemusta juuri tuollaisesta.
Usko, että kun aika on kypsä, pystyt irroittamaan itsesi tuosta suhteestanne, joka ei sua tyydytä. Mutta ratkaisun pitkittäminen tosiaankin vain tekee ikävän olon, niin sulle kuin miesystävällesi sekä lapsille. Rohkeasti eteenpäin! Yksinkin voi elää. Ja toivoa, että seuraava suhde olisi sitä, mitä olet toivonut!!
Rohkeutta ja iloista mieltä sulle! :>
Jos tuttavuutenne on ollut olemassa vasta puolisen vuotta, älä ihmeessä muuta yhteen, kihlaudu yms. Eihän ihmistä tunne ollenkaan vielä noin lyhyen ajan jälkeen. Ja miksi sitoutuisit näin pian tai yleensäkään, jos et edes ole varma, haluatko olla miehen kanssa?
JOS mies painostaa ratkaisuihin näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, onkin syytä miettiä tarkemmin hänen motiivejaan.