Moikka!
Olisin kiitollinen jos joku vastaisi, joka tietää. Mulla on n. vähän yli vuoden ikäinen kissa, joka on ollut villikissana ja tod.näk. joku ihminen on tehnyt sille pahaa joskus. Se on ollut mulla nyt 8 kk.
Se on kesyyntynyt hyvin jos vertaa alkuaikoihin. Se tulee lähelle. Tykkää leikkiä. Nukkuu jaloissa. Silti se on koko ajan varuillaan ja ei anna ottaa itseään kiinni. On antanut nyt hieman takaapäin silittää parisen kertaa, mutta kynsistä olen saanut ja kunnolla, välillä. Sillä on ihana pitkä turkki ja en ole ikinä saanut sitä harjattua... :o( ja masusta se alkaa olla jo takussa.
Kysyn, tietääkö joku tai sellainen jolla on kokemusta, et voiko tämän ikäinen kissa enää kesyyntyä niin, että sitä voisi käsitellä??? Ei väliä vaikka ei tulisi sylikissaksi, mutta niin, että antaisi käsitellä ja harjata yms???
Ja onko jollain vihjeitä miten saisi näin aran kissan kesyyntymään?? Joka suunnasta tulee niin eri tietoa, että on ihan sekaisin mitä pitäisi tehdä.
Olen jo välillä ajatellut tälle suloiselle neidille uuden kodin hankkimista, kun tuntuu, että en pärjää sen kanssa. Eli jos joku jolla olisi kokemusta tällaisesta olisi kiinnostunut saamaan kauniin pitkäkarvaisen tyttökissan kesytettäväksi niin voisin luopua tästä tytöstä vaikka se kauheaa olisikin. Tuntuu vaan, että jos joku osaisi paremmin käsitellä tätä neitoa voisi se olla parempi, sekä kissan, että omistajan kohdalla.
Kiitoksia jo paljon etukäteen mahd. vast!
Olisin kiitollinen jos joku vastaisi, joka tietää. Mulla on n. vähän yli vuoden ikäinen kissa, joka on ollut villikissana ja tod.näk. joku ihminen on tehnyt sille pahaa joskus. Se on ollut mulla nyt 8 kk.
Se on kesyyntynyt hyvin jos vertaa alkuaikoihin. Se tulee lähelle. Tykkää leikkiä. Nukkuu jaloissa. Silti se on koko ajan varuillaan ja ei anna ottaa itseään kiinni. On antanut nyt hieman takaapäin silittää parisen kertaa, mutta kynsistä olen saanut ja kunnolla, välillä. Sillä on ihana pitkä turkki ja en ole ikinä saanut sitä harjattua... :o( ja masusta se alkaa olla jo takussa.
Kysyn, tietääkö joku tai sellainen jolla on kokemusta, et voiko tämän ikäinen kissa enää kesyyntyä niin, että sitä voisi käsitellä??? Ei väliä vaikka ei tulisi sylikissaksi, mutta niin, että antaisi käsitellä ja harjata yms???
Ja onko jollain vihjeitä miten saisi näin aran kissan kesyyntymään?? Joka suunnasta tulee niin eri tietoa, että on ihan sekaisin mitä pitäisi tehdä.
Olen jo välillä ajatellut tälle suloiselle neidille uuden kodin hankkimista, kun tuntuu, että en pärjää sen kanssa. Eli jos joku jolla olisi kokemusta tällaisesta olisi kiinnostunut saamaan kauniin pitkäkarvaisen tyttökissan kesytettäväksi niin voisin luopua tästä tytöstä vaikka se kauheaa olisikin. Tuntuu vaan, että jos joku osaisi paremmin käsitellä tätä neitoa voisi se olla parempi, sekä kissan, että omistajan kohdalla.
Kiitoksia jo paljon etukäteen mahd. vast!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kissalla on siitä jännä luonne, että siinä näkyy sekä saalis että saalistettava. Oma kissani oli samanlainen arkajalka saadessani sen täyskasvuisena. Ruokakupilla silityssessioilla aloin sitä pikku hiljaa totuttelemaan käsikosketukseen, kun se kun oli ainut paikka mistä kissa ei lähtenyt karkuun. Maksat ja munuaiset maistuu edelleen paremmalta mamman kämmeneltä kuin lautaselta. Haarukallakin osaa syödä.
Kynsistä sen kissan kohdalla en ole muistaakseni saanut, osasi ilmaista reviirinsä rajat ja kunnioitin niitä ennen raapaisua. Eli älä vaadi enemmän kuin kissa on valmis antamaan. Omanikin on puolipitkäkarva ja takkuuntuminen ilman harjausta on ongelma. Jotenkin niistä alkuajoista vaan selvisi, nyt kissa antaa harjata suht ok. Hammaskiven poiston yhteydessä todennäköisesti myös karvatakkuja leikattiin aikanaan eläinlääkärillä. Harjauksen kanssa oli sama juttu, ensin totutetaan kissa harjaan turkissa ja hyväksytään se, että totutus on sessioiden ainoa hyöty. Muutamalla toistolla alkaa jo harjauskerrat pidentyä kymmenestä sekunnista ja harjauksesta olla jotain oikeaa hyötyäkin.
Kärsivällisyyttä, totutuksella saat kissastasi hellyydenkipeän lemmikin!
Kiitos paljon! Tämä antoi mulle toivoa. Luin myös vanhoista viesteistä noita kesyyntymistarinoita ja ei ole niin epätoivoinen olo enää. Eli antaa sille vaan aikaa ja sen ehdoilla ja pikkuhiljaa sipaisee silloin tällöin. Olen nimittäin huomannut et jos sitä kauheasti yrittää silittää se vaan käpertyy kuoreensaa enemmän...
Olen kait niin pessimistinen luonne, et pelkään aina pahinta vaik pitäis vaan luottaa ja uskoa ja kun ne muutkin kisut on kesyyntynyt niin...
Hyviä jatkoja sulle ja sun kisulle!!
Harjaaminen on samalla yhdessä oloa. Lellittelysessio, jota kissa oppii itsekin haluamaan.
Hyvät jatkot sinnekin!
Vuosi sitten eläinsuojalle tuli nähtävästi maastosta loukutettu todella arka sähisevä ja muriseva nuori tyttökissa neljän 3kk ikäisen poikasensa kanssa. Poikaset lensivät sateenkaarisillalle, kun ne todettiin liian ihmisaroiksi. Emon aika alkoi käydä suojalla vähiin. Päätin antaa sille kodin, kun olin pari kuukautta aikaisemmin menettänyt rakkaan kissalapseni.
En tiedä oliko Ninja ollut joskus jonkun kissa. Sen turkki oli kiiltävä ja se oli saalistanut nähtävästi koko kesän ruokaa lapsilleen ja itselleen. Tyttö ei purrut eikä raapinut. Varoitti vain sähisemällä ja murisemalla. Se antoi kuitenkin rapsutella itseään. Se asui aluksi monta kuukautta saunassa uskaltamatta tulla ulos sieltä. Kävin jutustelemassa sille vähän väliä ja liikuin rauhallisesti. Se lihoi hiukan ja käytiin eläinlääkärillä leikkuuttamassa ja hoitamassa rokotukset kuntoon. Se päästi kuljetuskopperoon hätäpissat ja -kakat. Niin paljon se pelkäsi. Nukutuslääkettäkin piti antaa tavallista enemmän, koska se jännitti niin paljon.
Tyttö kävi yöllä muualla talossamme kurkkimassa ikkunoista ulos ja usein se moukui kovalla äänellä. Täysin sisäsiistiksi se oppi parissa kuukaudessa. Vähitellen se oppi nauttimaan enemmän hellyydestä ja kun se kehräsi ensimmäisen kerran, minulta taisi päästä pari kyyneltä. Sitä keträystä ja käteni nuolemista sain odottaa pitkään.
Vähitellen se muutti pois saunasta. Kun talossa on rauhallista, se liikkuu ylväästi häntä pystyssä. Se on edelleen varautunut, mutta se on ottanut minut omaksi ihmisekseen ja hyväksyy isänikin. Äitini ja veljeni saavat sähinät osakseen, jos menevät liian lähelle. Ninja on uskomattoman hellyydenkipeä ja leikkisä. Ei ole hetkeä, jolloin sille ei kelpaisi helliminen. Otimme tytölle kaveriksi Osku-kissan. Kisut tulevat alkuhankaluuksien jälkeen mukavasti toimeen ja ulkoilevat innokkaasti kissatarhassamme. Rohkeasta Oskusta on tullut Ninjan henkivartija.
Ninja antaa harjata itseään. Matolääkkeen anto tuottaa vaikeuksia samoin eläinlääkärissä käynnit. Sylissä neito ei viihdy, mutta kulkee likeltä ja ei säikähdä, jos vähän nostetaan.
Anna ajan kulua. Ole kärsivällinen. Juttele kisulle lempeällä äänellä, kun olet samassa huoneessa. Myös kissakaverista olisi apua aralle. Jos karvatakut paakkuuntuvat pahasti niin kannattaa eläinlääkärillä leikkuuttaa takut pois. Leikkuuttaminen voisi rauhoittaa kisua. Kyllä se siitä ajan kanssa :) Kisusi on jo tottunut sinuun. Uuden omistajan kanssa kaikki alkaisi vain alusta. Luottamuksen syntyyn tarvitaan aikaa.
Leikkuuttamisella tarkoitin sterilisaatiota. Meinasin itsekin sotkeentua, kun ensin puhun takkujen leikkaamisesta ja sitten leikkuuttamisesta:D Niin ja sitten Feliway-haihdutin rauhoittaa kissaa. Niitä saa apteekista. Aika hintavia(n.30euroa muistaakseni), mutta monilla toimii. Siihen voi ostaa täyttöpullon, kun loppuu se feromonineste (sillon se on halvempi).
kiitos... ;o)
Hei
Minun edellinen kissani oli alkujaan villikissa. Pyydystin sen haavilla eräästä ladosta. Kisu oli silloin n. vuoden ikäinen.
Kaksipäivää kissa kyyhötti yhdessä nurkassa sähisi ja murisi. Kolmantena yönä hiipi se syömään ja sitten äkkiä takaisin nurkkaan. Annoin kisun vaan olla omissa oloissaan. Seuraavina öinä kisu kävi syömässä ja uskaltautui sängylle, mutta heti kun liikahdin niin takaisin salamana nurkkaan.Pikkuhiljaa kisu tuli ihan viereen nukkumaan, koskea se ei antanut. Päivisin kisu rupesi "vakoilemaan" tekemisiäni, esitin olevani tietämätön kisun läsnäolosta.
Tarpeillaan kissa kävi sängyn alla. Laittoin sängyn alle sanomalehden, jonka päälle vähän hiekkaa. Kisu teki tarpeensa sanomalehden päälle. Toin hiekalaatikon huoneeseen ja aloin pikkuhiljaa siirtämään sitä lähemmäksi sanomalehteä. Lopulta otin sanomalehden kokonaan pois. Ja näin kisusta tuli sisäsiisti.
Kisun luottamus kasvoi ja se tuli leikkimään, kun sitä leikitti. Kolme kuukatta meni, että kisu antoi koskea itseensä.
Kissasta tuli muuten ihan tavallinen kissa, mutta miehiin se ei koskaan oppinut luottamaan. Miespuoliset vieraani saivat kynsistä ja hampaista. Kisu eli 7 vuotta, kunnes eräs karkureissu päättyi auton alle.
Ehkä haluan sanoa vain sen, että etene kissan ehdoilla. Kaikki yllättävät ja äkkinäiset lähestymiset särkevät sitä luottamusta minkä olette jo saavuttaneet.
Ennenkuin saat harjattua kissasi sinun täyttyy ensin saavuttaa luottamus siihen, että saat silittää, sitten siihen että saat silittää sen mahaa...Sen jälkeen täyttyy saada luottamus kampaan...Sen jälkeen siihen että kampa on sinun kädessäsi.. Sen jälkeen siihen että kosket kammalla kissaasi... Kun kissasi antaa sinun harjata itseään, on aika ruveta lähetymään takkuja. Tämäkin kissan ehdoilla, lopeta heti, jos kissa niin haluaa.
Kärsivällisyyttä ja onnellisia vuosia
tosi arka kissa joka meni piilon ku meni lähelle...:) mut sit ku vähitellen ja sitkeesti makupaloilla houkutteli ja jutteli sille rauhallisesti niin se vähitellen antoi silittää...ja siihen menikin aika pitkä aika kun sen kesytin...:P mutta se tuotti tulosta...:) se kissa oli tosi ihana ja luotettava (ei kyllä muihin luottanu ku minuun, oli muille tosi arka) mutta kumminki! -pitää olla kärsivällinen- vaikka minustakin tuntui välillä ettei se koskaan kesynny,,se on ihana tunne kun tietää itse että on saanut kissasta kesyn...:) (minusta ainaki) :P