Minulla on jonkin sortin syömishäiriö. Olen 25v 175cm ja 60kg. Tiedän että olen normaali painoinen, mutta mielestäni todella lihavan näköinen, kaikki kaverini näyttävät paljon laihemmilta. Välillä on kausia että syön kauheasti ja sitten työnnän sormet kurkkuun ja oksennan ja toisinaan että en syö paljon mitään, eilenkin vain yhden sämpylän ja palan lanttua.
Viikonloppuna oli tyttöni synttärit ja söin paljon herkkuja jotka oksennin illalla kun vieraat lähtivät. Nyt on menossa viikko että en syö oikein mitään, kokoajan väsyttää ja paino tippunut 2päivässä 2 kg. Auttaako psyaktrilla käynti vai jotain muuta? Soitin ja sain ajan vasta 2.5 viikon päähän. Tätä menoa kuihdun aikalailla ennen sitä. Haluaisin olla pari kiloa laihempi, mutta millä saan loppumaan sen siihen? Minulla on lapsia ja tarvisin voimia heidän kanssa. Masennus tähän päälle vielä kruunaa kaiken Toivoton tapausko?
Viikonloppuna oli tyttöni synttärit ja söin paljon herkkuja jotka oksennin illalla kun vieraat lähtivät. Nyt on menossa viikko että en syö oikein mitään, kokoajan väsyttää ja paino tippunut 2päivässä 2 kg. Auttaako psyaktrilla käynti vai jotain muuta? Soitin ja sain ajan vasta 2.5 viikon päähän. Tätä menoa kuihdun aikalailla ennen sitä. Haluaisin olla pari kiloa laihempi, mutta millä saan loppumaan sen siihen? Minulla on lapsia ja tarvisin voimia heidän kanssa. Masennus tähän päälle vielä kruunaa kaiken Toivoton tapausko?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viestisi oli jätetty jo syksymmällä ja toivottavasti olet jo löytänyt apua. Toivottavasti jotain pitempiaikaistakin. Itselläni ei ole syömishäiriötä, mutta siskoni kautta seurasin sitä todella läheltä n. 15 vuotta. (Olen sinua vanhempi. Vaikka painosi on ihan ok, ei siitä voi päätellä, tarvitseeko apua vai ei. Ja masennukseenkin on haettava apua ajoissa. Toivottavasti olet onnistunut. Älä tyydy siihen, jos kunnon apua ei ole järjestynyt, vaan ole sitkeä. On tosi hyvä, että olet lähtenyt liikkeelle apua hakemaan, sillä niin moni kieltää ongelmansa ja siirtää avun hakemista liian pitkään ja silloin syömishäiriöön voi olla jo paljon vaikeampi saada otetta. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä. Ja lasten kanssa tosiaan tarvitsee voimia. Tsemppiä ja hyvää kevään alkua!