Kun synnyt uskovaiseen kotiin, niin KASVAT uskovaiseksi. Kasvat ja elät uskovaisena ja sinua kasvatetaan opittujen tapojen mukaan ja kerrotaan mikä on synti ja mikä ei ole ja nämä näkemykset voivat vaihdella uskovaisten joukossa jonkin verran. Ihmettelet ehkä pienenä miksi jollain tädillä on korvikset, kun se on syntiä tai miksi hän meikkaa..no ei hän ole oppinut että ne ovat syntiä.
Kun kasvat uskovaiseksi, niin et tavallaan koskaan tule uskoon, et löydä henkilökohtaista uskoasi ja omaa tapaasi ajatella asioita, vaan uskot juuri niin kuin sinulle jotkut opettavat.
Ja sana ja ihmisten näkemykset muuttuvat vuosikymmenten saatossa ja ovat muuttuneet paljonkin Raamatun ajoista. Mutta tärkeintä olis löytää se henkilökohtainen usko, eikä vaan oppia se, mitä muut opettaa. Pitää löytää se oma usko ja sen löytää helpoiten ne, jotka sitä lähtevät etsimään ja jotka lopulta löytävät itse omat vastauksensa siihen, miten uskovat. Moni luulee uskovansa, mutta tosiasiassa elävät vain niin kuin ovat kasvatetut elämään ja muuta vaihtoehtoa ei ole.
On siis kasvatettu elämään ja uskomaan tietyllä tavalla, löytämättä omaa henkilökohtaista uskoa. Ja oma henk.koht usko on useimmilla lestadiolaisllakin, siksi he eivät ole koko ajan muien vietävissä ja erottavat väärähenkisyyden oikeasta hengestä ja varovat sitä väärää henkeä. Ja he osaavat myös esim.Päivämiehen kirjoituksia ja puhujan puheita joskus kyseenalaistaakin ja uskaltavat keskustella asioista vapaasti.
Kun kasvat uskovaiseksi, niin et tavallaan koskaan tule uskoon, et löydä henkilökohtaista uskoasi ja omaa tapaasi ajatella asioita, vaan uskot juuri niin kuin sinulle jotkut opettavat.
Ja sana ja ihmisten näkemykset muuttuvat vuosikymmenten saatossa ja ovat muuttuneet paljonkin Raamatun ajoista. Mutta tärkeintä olis löytää se henkilökohtainen usko, eikä vaan oppia se, mitä muut opettaa. Pitää löytää se oma usko ja sen löytää helpoiten ne, jotka sitä lähtevät etsimään ja jotka lopulta löytävät itse omat vastauksensa siihen, miten uskovat. Moni luulee uskovansa, mutta tosiasiassa elävät vain niin kuin ovat kasvatetut elämään ja muuta vaihtoehtoa ei ole.
On siis kasvatettu elämään ja uskomaan tietyllä tavalla, löytämättä omaa henkilökohtaista uskoa. Ja oma henk.koht usko on useimmilla lestadiolaisllakin, siksi he eivät ole koko ajan muien vietävissä ja erottavat väärähenkisyyden oikeasta hengestä ja varovat sitä väärää henkeä. Ja he osaavat myös esim.Päivämiehen kirjoituksia ja puhujan puheita joskus kyseenalaistaakin ja uskaltavat keskustella asioista vapaasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eikös se lähetyskäsky velvoita kastamaan ja opettamaan? Tässä toimitaan Raamatun opetuksen mukaisesti, vaikka kritisoit.
Katso kansankirkon jäsenten lapsia. Usein jäävät kokonaan opettamatta yms.
Aivan yhtä hyvin on perisynti kuin periuskonnollisuuskin. Jälkimmäinen koostuus muotomenoista, tiettyjen asioiden uskotteluun synniksi ja tiettyjen ajatusten omaksumisesta. Harmillista vaan on, että herätysliikkeiksi itseään kutsuvissa ei herätystä tunneta. Eikä juuri välitetä herättää uskoa kadun miehessäkään.
Mitä vikaa sinä on ,että synnyt uskovaiseen kotiin. Jos se olisi huono asia niin silloinhan olis paras kaikkien syntyä epäuskoisena, vai?
"Kun kasvat uskovaiseksi, niin et tavallaan koskaan tule uskoon" Tässä sinua lainaten.
Nimenomaan jokaisen on käytävä läpi omaa uskoa koskevat asiat oli lähtökohdat mitkä tahansa.
Koska sinulla on tarve kysellä ja ihmetellä asioita, niin minä ajattelen niin, että olet heräämässä uskomaan omakohtaisesti.(etsikonaika) Vaarana on kuitenkin se ettet jaksa käydä sitä vaikeaa tietä loppuun asti, väsyt ja luovutat.
Se ei ole kenekään syy, että olet tähän asti kulkenut ja uskonut joukon mukana. Minulla on vastaavanlaisia kokemuksia, en tosin pohtinut mitään sääntöjuttuja vaan uskoa yleensä. Lopulta asiat kirkastuivat ja sain Jumalan rauhan, joka toi mukana rakkauden muita Jumalan lapsia kohtaan. Uskon ja olen kiitollinen, että Taivaan Isä johti ja kantoi minua tällä tiellä.
uskovaiseen kotiin on tietenkin hyvä syntyä, mutta on samoin myös muuhunkin. Jumalalla on jokaiselle oma tehtävä ja pelastussuunnitelma.
Ymmärrän kuitenkin mitä viestiketjun avaaja tarkoitti sanoessaan että: "Kun kasvat uskovaiseksi, niin et tavallaan koskaan tule uskoon"
Minulle on käynyt näin. Olen nyt, vasta lähes kolmikymppisenä alkanut uskomaan omakohtaisesti, ainakin vähitellen. Nuorempana uskominen oli lähinnä sitä että fiilispohjalta aina usko oli vahvaa ja usko oli vähän etäisempää. Esimerkiksi tietyt siionin laulut saivat minut herkistymään ja muistan ihan elävästi kun silloin saatoin ajatella että on ihanaa olla uskovainen.
Kuitenkin, jälkikäteen olen tajunnut, että usko ei ole vieläkään täysin avautunut minulle. Uskoni ei kuitenkaan enää ole sitä että mietin mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Uskoni on lujaa luottamusta Jumalaan. Se on täysin eri lähtökohta toiminnalle ja uskomiselle
"Koska sinulla on tarve kysellä ja ihmetellä asioita, niin minä ajattelen niin, että olet heräämässä uskomaan omakohtaisesti.(etsikonaika) Vaarana on kuitenkin se ettet jaksa käydä sitä vaikeaa tietä loppuun asti, väsyt ja luovutat."
Jumala kyllä pitää huolta omistaan. Minä ainakin luotan siihen, että hänen käsissään on minun uskonikin. Usko on lahja, ja olen mielestäni vasta nyt saamassa sen.