Tunteet vie mennessään

Hän on tehnyt minulle paljon sellaista mitä vihaan!!! Mutten vihaa häntä, vain hänen tekojaan...
Silti välitän, ne teot eivät ole anteeksi antamattomia!
Koskaan ketään kohtaan en ole tuntenut näin... En ketään vihannut näin paljoa mutten koskaan ole ketään halunnut näin paljoa! Miksi en pääse tästä yli, en koskaan ikinä ole jäänyt "roikkumaan" kehenkään kuin häneen :(

Tuo on lähimmäisriippuvuutta ja omistushaluisuutta !!

Aivan kuin minun suustani kirjoitettu, mutta erosta on kulunut vain kuukausi.

Tämä oli toinen pitkä suhde. 1. suhteeni kesti kaksi vuotta ja erosimme hyvässä sovussa. Pahalta se tuntui. Nyt rima oli todella korkealla. Kesä tuli ja uppouduin omiin tekemisiini. Näin exäni ihan eri valossa, kaipasin häntä, mutta kuitenkin muistin asioita miksi meidän juttu ei toiminu, ainakin tässä elämän tilanteessa. Syksyllä hän tapasi jonkun toisen, ja muistan sen tunteen, joka valtasi minut kun sain kutsun exäni ja uuden miehen tupareihin. Mistä löytäisin uuden rakkauden, ja vielä paremman?

Noh, elämä yllättää. Aloin kehittää itseäni, uppouduin elämääni, koska en voinut polkea paikalla. Meillä oli exän kanssa sama ystäväpiiri, joten välttelin kaikkia yhteisiä illanviettoja, missä hän oli. Sitten tuli taas kevät ja tapasin yllättäin todella kauniin tytön, johon ihastuin melkein heti. Hän piti minusta ja pikkuhiljaa meistä kehkeytyi pari. Rakastuimme.

Kuitenkin kesän aikan huomasin, että aloin pitää häntä itsestään selvyytenä. Vaikka rakastin häntä, jotenkin olin niin epävarma meistä. Jotkut asiat alkoivat ärsyttää, pientä kähinää aina välillä syntyi. Hän rakasti minua syvästi. Kerran elokuussa meillä oli suhde jopa katkolla, mutta huomasin välittäväni hänestä ja yritimme uudestaa.

Sitten tuli suuri muutoksen aika. Hän lähti ulkomaille vaihtoon (se oli tiedossa jo heti kuin tavattiin). Viimeiset viikot ennen lähtöä eivät olleet kauheen hehkeätä, sellaisia arkisia, vaikka olisi pitänyt juuri silloin tehä kaikkea unohtumatonta ennen hänen lähtöään. En uskonut, että ero tulee olemaan kauhean paha, taas kerran pidin häntä itsestään selvyytenä.

Ja lopuksi kävi näin: Hän lähti, ja minä jäin tänne ikävöimään. Ei mennyt kuin pari viikkoa kun huomasin jo että hän käyttäytyy viileästi, ja muutama päivä aikaisemmin tulleet rakkauden tunnustukset unohtuivat (ainakin hänen osaltaan). Ja sitten hän päätti pidentää vaihtari vuottaan ensi kevääksi. Syynä tietenkin opiskelut ja tilaisuus oppia kieltä. Sanoi kuitenkin, että vuosi on lyhyt aika. Ei halunnut lopettaa suhdetta. Kävin siellä hänen luonaan, selvitimme asiat. Hän sanoi että on epävarma tilanteestamme, mutta kuitenkin rakastaa ja välittää musta ja uskoo meihin. Sovittiin tauko jouluun asti (silloin hänellä on loma). Nyt erottiin. Ja olen toiminta kyvytön. En näe häntä, hän kyllä soittelee ja kyselee kuulumisia, mutta menetin rakkaani. Viha nousee välillä hänen tekojaan kohtaan, mutta silti ottaisin hänet takaisin.

Miten ihminen joka on välittänyt minusta näin paljon voi vain sanoa yhden puhelun aikana ettei tunne mitään, on täällä onnellinen eikä ole kipinää. Haluaa olla sinkku ja tapailla muita (ei ollut toista osapuolta tällä hetkellä!) Sittemmin kyllä kuitenkin soitellut ja osoittanut sillä että välittää, ehkä vähän ikävöikin, mutta ei uskalla enää sanoa, koska itse käyttäydyn reilusti, enkä kiusaa ahdistavilla keskusteluilla.

Nyt en tiedä mitä tapahtuu. Mutta tulipahan kerrottua oma tarinani. Elämä jatkuu, mutta epätietoisuudessa. Rima on vieläkin korkeammalla.