Kaikkea sitä ihminen miettii..
Sanotaan että suhteen alussa on sellainen pupukausi että mikään ei riitä ja päällimmäisenä on vain halujen tyydytys, mutta ajan mittaa rinnalle alkaa tulla mukaan rakkaus ja kiintymys ja "tarve" seksiin vähenee. Tämä on ns. normaalia. Entäpä jos halut eivät hyrrääkään tuohon tahtiin. Onko se sitten epänormaalia? Onko oikeasti olemassa käsite low libido vai onko se vain huonojen kokemusten aikaansaamaa ahdistusta?
Itse en saanut kovinkaan kummoista tyydytystä seksistä suhteen (siis suhde jossa nyt elän) alussa vaan vasta kun tunteet tulivat vahvemmin kuvioihin mukaan. Eikä haluni koskaan ole olleet luokkaa pupu. Elän kaukosuhteessa eikä reilu pari kuukautta ilman seksiä tee edes tiukkaa. Vaikka harvoin näemme ei minun silti tee mieli repiä häneltä vaatteita. Sytyn ylleensä helpost, toisinaan en niin helposti ja joskus en ollenkaan. Halut tulevat kausittain. Joskus saattaa mennä viikko että muuta mielessä pyörikään ja sitten useita viikkoja ettei mielessä käykään. Ikävintä se on silloin kun ei olla nähty moneen viikkoon ja sitten yhteisen viikonlopun aikana ei voisi vähempää kiinnostaa vaan minulle riittäisi vallan mainiosti oleminen lähekkäin. Hormonaalinen ehkäisy on lopetettu tämän vuoksi, mutta eipä ne halut siitä muuttuneet. Olen kuitenkin vielä nuori ja suhteellisen uudessa suhteessa. Vai vaikuttavatko ensimmäiset huonot kokemukset monta vuotta. Vietin vuoden vapaahetoisessa selibaatissa huonon suhteen jälkeen (edellinen).
Onko näreet nyt näin että asiat on hyväksyttävä niin kuin ne on vai hakeuduttava hoitoon.. Onko kenelläkään mitään kerrottavaa seksuaaliterapiasta? Ei kai tämä nyt niin ainutlaatuinen ongelma ole. Siksi kai "kysynkin".
Sanotaan että suhteen alussa on sellainen pupukausi että mikään ei riitä ja päällimmäisenä on vain halujen tyydytys, mutta ajan mittaa rinnalle alkaa tulla mukaan rakkaus ja kiintymys ja "tarve" seksiin vähenee. Tämä on ns. normaalia. Entäpä jos halut eivät hyrrääkään tuohon tahtiin. Onko se sitten epänormaalia? Onko oikeasti olemassa käsite low libido vai onko se vain huonojen kokemusten aikaansaamaa ahdistusta?
Itse en saanut kovinkaan kummoista tyydytystä seksistä suhteen (siis suhde jossa nyt elän) alussa vaan vasta kun tunteet tulivat vahvemmin kuvioihin mukaan. Eikä haluni koskaan ole olleet luokkaa pupu. Elän kaukosuhteessa eikä reilu pari kuukautta ilman seksiä tee edes tiukkaa. Vaikka harvoin näemme ei minun silti tee mieli repiä häneltä vaatteita. Sytyn ylleensä helpost, toisinaan en niin helposti ja joskus en ollenkaan. Halut tulevat kausittain. Joskus saattaa mennä viikko että muuta mielessä pyörikään ja sitten useita viikkoja ettei mielessä käykään. Ikävintä se on silloin kun ei olla nähty moneen viikkoon ja sitten yhteisen viikonlopun aikana ei voisi vähempää kiinnostaa vaan minulle riittäisi vallan mainiosti oleminen lähekkäin. Hormonaalinen ehkäisy on lopetettu tämän vuoksi, mutta eipä ne halut siitä muuttuneet. Olen kuitenkin vielä nuori ja suhteellisen uudessa suhteessa. Vai vaikuttavatko ensimmäiset huonot kokemukset monta vuotta. Vietin vuoden vapaahetoisessa selibaatissa huonon suhteen jälkeen (edellinen).
Onko näreet nyt näin että asiat on hyväksyttävä niin kuin ne on vai hakeuduttava hoitoon.. Onko kenelläkään mitään kerrottavaa seksuaaliterapiasta? Ei kai tämä nyt niin ainutlaatuinen ongelma ole. Siksi kai "kysynkin".
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen useasti kokenut tunnevaihteluita suhteessa.
Joskus ne ei vaikuta niin paljon seksuaaliseen
aktiivisuuteen.
Aika monesti on itselleni käynyt niin kun olen
ollut stressaantunut ja samalla aikaan on halunnut kovin ,niin tosi tilanteessa seksi ei
ole toiminut ,vaikka tunneside kumppaniin on ollut vahva.(minun mielestäni)
Siitä monesti juuri on kehittynyt omaan päähän
ongelma.
Ongelmaan ei löydy mitään vippaskonstia vaan on ainoastaan kysymys siitä miten arvostan ,ja
annan läheisyyttä kumppanilleni.
Jollei ihminen pysty jakamaan avoimesti tunteitaan rakkaan kanssa ,niin se heijastuu seksiin negatiivisesti.
ja lakkaa miettimästä noin epäoleellista asiaa...