Niilikatti oli syntyjään vallaton, tarmokas ja seikkailunhaluinen maukuja. Ainoa vikatikki hänen elämässään oli se, ettei hänellä ollut keinoja purkaa energiaansa. Hän kun asui aivan yksin vailla vaaraa ja jännitystä. Niinpä tarmokkaasta ja vallattomasta katista tuli ennen pitkää levoton ja turhautunut katti. Ja kun levottomalle ja turhautuneelle katille ei pian ymmärretä antaa aktiviteettejä, hänestä tulee pian raivoisa ja masentunut katti. Ja sellaisena tämän päivän ihmiset tunsivat päähenkilömme. Raivoisana Niilikattina. Lisänimen Niili ihmiset keksivät kuvaamaan Niilikatin raivoisaa luonnetta. "Yhtä ilkeä ja pelottava kuin ne Niililäiset" totesi Niilikatin naapuri Olga. Olgan tunnuslause oli "Tuomitsen vaikka en tunne" ja hän puhui alituiseen hurjista Niilin krokotiileistä, joita hän ei ollut koskaan tavannut. Niilikatti vihasi Olgaa ja tylsyyttä enemmän kuin mitään. Olgaa vastaan hän ei taistellut, mutta tylsyyttä vastaan kyllä. Ja laittomin keinoin. Lyhyen elämänsä aikana Niilikatti syyllistyi murtoon, murhaan, hevosvarkauteen, miehen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, karsinan polttoon sekä julkiseen kunnianloukkaukseen koskien erästä iäkästä neitiä. Ne olivat Niilikatin keinot paeta tylsyyttä. Mutta tietenkään niistä ei ollut huvia kuin hetkeksi. Niilikatti asui edelleenkin yksin ja eli ilman hengenheimolaisia. Tälläistä oli Niilikatin elämä. Rikoksia, yksinäisyyttä, naapurien haukkumista. Ja sitä ei Niilikatti kestänyt. Mutta eräänä päivänä kukonlaulun aikaan Niilikatti sai ajatuksen. Naapurit puhuivat alinomaa hurjista Niililäisistä, krokotiileistä joiden veroinen vain Niilikatti oli. Niilikattihan voisi lähteä Niilille! Ehkä hän vihdoin tapaisi jonkun, jonka kanssa purkaa lujaa lunnetta.
Jatkuu
Jatkuu
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei saa tulta alleen, kannattaako jatkaa, on taas toinen kysymys.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä tuomitaan, vaikka ei tunneta 4
T. ®Sherlokki © 2005