Yli nelikymppisten parempi abortoida?

Minä sanin neljännen lapseni 41v. ja lapsi on aivan terve.
Meille riskisynnyttäjille tehdään raskauden alussa kaikki mahdolliset kokeet ,jotta ei tulisi vammasta lasta.
Tehdään lapsivesipuntio, niskapoimu-ultra,joten ainakin useimmat vammat todetaan näissä.
Työkaverini teki myöskin lapsen 41v. ja nyt odottaa seuraavaa ja ikää on 42v.
Ja eräs ystäväni teki ensimmäisen lapsensa 2 viikkoa sitten ja ikää myöskin 42v.ja lapsi on terve.
Ei siis ole mikään mahdottomuus tehdä lasta näin iäkkäänä, ei ole mikään pakko turvautua aborttiin.
itse olin tyytyväinen kun en tehnyt aborttia vaan otin lapsen vastaan vaikka olinkin näin vanha.

äitix4 kirjoitti:

Minä sanin neljännen lapseni 41v. ja lapsi on aivan terve.
Meille riskisynnyttäjille tehdään raskauden alussa kaikki mahdolliset kokeet ,jotta ei tulisi vammasta lasta.
Tehdään lapsivesipuntio, niskapoimu-ultra,joten ainakin useimmat vammat todetaan näissä.
Työkaverini teki myöskin lapsen 41v. ja nyt odottaa seuraavaa ja ikää on 42v.
Ja eräs ystäväni teki ensimmäisen lapsensa 2 viikkoa sitten ja ikää myöskin 42v.ja lapsi on terve.
Ei siis ole mikään mahdottomuus tehdä lasta näin iäkkäänä, ei ole mikään pakko turvautua aborttiin.
itse olin tyytyväinen kun en tehnyt aborttia vaan otin lapsen vastaan vaikka olinkin näin vanha.

.. ni se ei ole mikää pakko keino mutta lapsen parasta siit ajatellaa.

Itse en haluaisi vanhana lasta, olisi kamaa ajatella että oma äiti ois 60ku itse vasta 15v. NOH,minun kanta tuokin.ENSIN lapset,sitte työ ja iäkkäämmäll äiällä nautitaa ku lapset lähteny maailmalle..

Christina kirjoitti:

.. ni se ei ole mikää pakko keino mutta lapsen parasta siit ajatellaa.

Itse en haluaisi vanhana lasta, olisi kamaa ajatella että oma äiti ois 60ku itse vasta 15v. NOH,minun kanta tuokin.ENSIN lapset,sitte työ ja iäkkäämmäll äiällä nautitaa ku lapset lähteny maailmalle..

Itse en kyllä voisi kuvitella hankkivani ainuttakaan lasta vielä 15 vuoteen, vaikka ikää on jo 25 ja vakituisessa parisuhteessa elänkin. Syynä juuri uran tekeminen ja halu olla vielä kahdestaan mieheni kanssa. Jos nyt raskaaksi tulisin, niin en edes harkitsisi lapsen pitämistä kun en kerran sitä vielä halua!

Kaisa kirjoitti:

Itse en kyllä voisi kuvitella hankkivani ainuttakaan lasta vielä 15 vuoteen, vaikka ikää on jo 25 ja vakituisessa parisuhteessa elänkin. Syynä juuri uran tekeminen ja halu olla vielä kahdestaan mieheni kanssa. Jos nyt raskaaksi tulisin, niin en edes harkitsisi lapsen pitämistä kun en kerran sitä vielä halua!

Jokaisella pikkusne omat syynsä koska lapset hankkii mutta mä olen happy nuori äiti ja keskityn uraa ja duunii sitte ku lapsi jo iso ja nyt opiskellaa :)) Haluan olla pirtee ja nuori vielä ku tyttökin on nuori ;) ja totuushan on sekin että oon sen elämässä kauemmin tukena kuin se et oisin saanu sen 45vuotiaana..

Riski kehityshäiriöisen lapsen saamiseen alkaa lisääntyä äidin ollessa 43- vuotias.Se on kumma harha, että kehitysvammaiset lapset syntyisivät lähinnä vanhemmille äideille, totuushan on ,että ne joilla on sukutaustassa rasitusta kehitysvammaisuuteen synnyttävät niitä (vaikka olisivat 20-vuotiaita)

Christina kirjoitti:

Jokaisella pikkusne omat syynsä koska lapset hankkii mutta mä olen happy nuori äiti ja keskityn uraa ja duunii sitte ku lapsi jo iso ja nyt opiskellaa :)) Haluan olla pirtee ja nuori vielä ku tyttökin on nuori ;) ja totuushan on sekin että oon sen elämässä kauemmin tukena kuin se et oisin saanu sen 45vuotiaana..

Sitähän ei ikinä tiedä kuinka kauan kukakin on tukena. Mutta nuorena sitä on kuolematon.

kuka on asiantuntija keski-ikäisissäkin.
omia kokemuksia,christina?

happy end kirjoitti:

Sitähän ei ikinä tiedä kuinka kauan kukakin on tukena. Mutta nuorena sitä on kuolematon.

.. että nuorena on kuolematon tai parempi äiti,vaan sanoin että mun kanta on tämä.Mä ajattelen lasta myös.Esimerkiks vielä ala asteella lapset on niiin lapsellisii ja tyhmii (johtuuko kasvatuksesta??) että haukutaan ja kiusataan toista lasta sen takii et "sulla on vanha äiti" tms.

Kuka haluu lapselleen tollasta? Voin kuolla itse vaikka huomenna,ja tyttö jä äilman äitiä.Kuka tietää.Mutta itse ainakin haluan lapset nuorena ja vanhana nautin sitte ku lapset maailmalla (ja minä nuori mummokin??). heh.

kuiskaus kirjoitti:

kuka on asiantuntija keski-ikäisissäkin.
omia kokemuksia,christina?

ehkäpä jos luet tarkkaan ton alotus tekstin niin voit huomata et siell äkyseltiin JOHONKA minä vastasin.Olenko väittäny olevani keski ikänen jolla kokemusta asiasta?

Mielestäni missään tääll äei sanota et vain ASIAN KOKENEET saa vastata.Tuntuu että sulla on pakon omanen tarve saada asiasta ku asiasta koko aika riitaa.

Christina kirjoitti:

.. että nuorena on kuolematon tai parempi äiti,vaan sanoin että mun kanta on tämä.Mä ajattelen lasta myös.Esimerkiks vielä ala asteella lapset on niiin lapsellisii ja tyhmii (johtuuko kasvatuksesta??) että haukutaan ja kiusataan toista lasta sen takii et "sulla on vanha äiti" tms.

Kuka haluu lapselleen tollasta? Voin kuolla itse vaikka huomenna,ja tyttö jä äilman äitiä.Kuka tietää.Mutta itse ainakin haluan lapset nuorena ja vanhana nautin sitte ku lapset maailmalla (ja minä nuori mummokin??). heh.

Sähän sen muistat ku oot just ollu ala-asteella.

Christina kirjoitti:

.. että nuorena on kuolematon tai parempi äiti,vaan sanoin että mun kanta on tämä.Mä ajattelen lasta myös.Esimerkiks vielä ala asteella lapset on niiin lapsellisii ja tyhmii (johtuuko kasvatuksesta??) että haukutaan ja kiusataan toista lasta sen takii et "sulla on vanha äiti" tms.

Kuka haluu lapselleen tollasta? Voin kuolla itse vaikka huomenna,ja tyttö jä äilman äitiä.Kuka tietää.Mutta itse ainakin haluan lapset nuorena ja vanhana nautin sitte ku lapset maailmalla (ja minä nuori mummokin??). heh.

Mun äitini on nykyään 57vuotias ja itse täytän kohta 18 vuotta. Lisäksi minulla on 16 vuotias pikkusisko. Meitä kumpaakaan ei ole ikinä kiusattu koulussa, eikä missään muualla äitini iän puolesta. Mikä kiusaamisen aihe se nyt on? Ihmisiä on eri ikäisiä ja yhtälainen oikeus 40 vuotiaallakin on lapseen, kuin parikymppiselläkin. Äitini halusi vielä "vanhoilla päivillään" pari iltatähteä..
Ja olen erittäin onnellinen, että äitini oli minut saadessaan nelikymppinen, kuin 15 vuotias tyttönen.

"kuka haluu lapselleen tollasta?" No mulle sillä ei ole suoraan sanottuna mitään väliä, saako äitini minut 30 vaiko 40 vuotiaana. Onpahan ainakin sitä elämän tuomaa kokemusta ja viisautta.

Oletko varma, ettei lastasi tulla kiusaamaan nuoren ikäsi takia? Sehän se harvinaista on, että lapsella on vaikkapa 4:llä luokalla päälle parikymppinen äiti, kun että äiti on neljänkympin, viidenkympin tuntumilla.

Meidän luokalla ainakin, kun olin 10vuotias oli paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat 35-55 väliltä. En tuntenut yhtään, kenen äiti olisi ollut 25.

No juu.. olet oikeassa, lapset ovat julmia, mutta eiköhän koulukiusaamiselle ole yleensä muut syyt, kuin äisin tai isän ikä? Ei minun tuttavapiiristäni ainakaan kukaan ole joutunut vanhenpiensa iän takia syrjityksi..

Minä olen itse päättänyt, että teen lapseni sitten kolmevitosena, jos vielä silloinkaan. Nautin ilmanmuuta nyt nuoruudestani, eli ajasta jota ei ikinä saa takaisin. Mutta vanhus kerkeääkin olemaan sitten sen jälkeen lopun ikänsä, kun täyttää 35=)

minun kannanottoo ni en ole sanonu et JOO ABORTTII KU OOT VANHA vaan sanoin että riski synnyttää kehityshäiriöinen lapsi yli 40vuotiaana on suurempi ku nuoremmilla. Joakinen tekee oman valinnan enkä väitä että joo aina tulee vammanen lapsi ku äiti on vanha.

Sanoin vaan riskistä.

Christina kirjoitti:

minun kannanottoo ni en ole sanonu et JOO ABORTTII KU OOT VANHA vaan sanoin että riski synnyttää kehityshäiriöinen lapsi yli 40vuotiaana on suurempi ku nuoremmilla. Joakinen tekee oman valinnan enkä väitä että joo aina tulee vammanen lapsi ku äiti on vanha.

Sanoin vaan riskistä.

Kyllä meillä kaikilla on varmasti riskit selvillä.. Minä ainakin teen sen verran lapsia, kun itse haluan ja sen ikäisenä, kun haluan. Viis siitä onko lapsi kehitysvammainen, ihmisiä hekin ovat ja ihania sellaisia. Aborttia en taatusti tekisi, jos saisin kuulla, että lapseni on vammainen. Tietysti jokainen toivoo tervettä lasta, mutta en minä omaa lastani tappaisi, vaikka vammainen olisikin.
En tunne muuten yhtään yli 40 vuotiasta äitiä, jola olisi down lapsi tai mitään muutakaan vammaa.. ja näitä 35-45 vuotiaita äitejä on minun kaveripiirissäni paljon.

anu kirjoitti:

Kyllä meillä kaikilla on varmasti riskit selvillä.. Minä ainakin teen sen verran lapsia, kun itse haluan ja sen ikäisenä, kun haluan. Viis siitä onko lapsi kehitysvammainen, ihmisiä hekin ovat ja ihania sellaisia. Aborttia en taatusti tekisi, jos saisin kuulla, että lapseni on vammainen. Tietysti jokainen toivoo tervettä lasta, mutta en minä omaa lastani tappaisi, vaikka vammainen olisikin.
En tunne muuten yhtään yli 40 vuotiasta äitiä, jola olisi down lapsi tai mitään muutakaan vammaa.. ja näitä 35-45 vuotiaita äitejä on minun kaveripiirissäni paljon.

.. jos olisin esim.40v ni kyllä abortin varmaan tekisin kuultuani et se on vammainen.ENSINNÄKIN mun mielestä on väärin synnyttää tietoisesti vammanen lapsi,joo ne on ihanii ja yhtä arvokasta ku tervekin, MUTTA mun mielest se ei oo kivaa elämää sille lapselle.

Jos mä itse mietin itseni siihen asemaa et oon kehitysvammainen ni emmä haluis elää sellasena. Toisten "niskoilla" enkä pystyis itse tekee yhtää mitää. Että sellasta.

Ja 45vuotiaana miettisin kuitenki sitä että kun mua ei enää ole (oletetaa että vnahemmat ihmiset kuolee nopeammin ku nuoret,mutta EN yleistä,ei s eikä elämää tee) ni ois huoli et kuka siit pitää sitte huolta jne.

Onhan varmaa vammanen laps aika kova pala kenelle tahansa oli sitte minkä ikäsii tahansa mutta sanoinki mun näkemyksen asiasta.

Christina kirjoitti:

.. jos olisin esim.40v ni kyllä abortin varmaan tekisin kuultuani et se on vammainen.ENSINNÄKIN mun mielestä on väärin synnyttää tietoisesti vammanen lapsi,joo ne on ihanii ja yhtä arvokasta ku tervekin, MUTTA mun mielest se ei oo kivaa elämää sille lapselle.

Jos mä itse mietin itseni siihen asemaa et oon kehitysvammainen ni emmä haluis elää sellasena. Toisten "niskoilla" enkä pystyis itse tekee yhtää mitää. Että sellasta.

Ja 45vuotiaana miettisin kuitenki sitä että kun mua ei enää ole (oletetaa että vnahemmat ihmiset kuolee nopeammin ku nuoret,mutta EN yleistä,ei s eikä elämää tee) ni ois huoli et kuka siit pitää sitte huolta jne.

Onhan varmaa vammanen laps aika kova pala kenelle tahansa oli sitte minkä ikäsii tahansa mutta sanoinki mun näkemyksen asiasta.

Huomaa todella, että olet vielä teini teinin ajatuksin!

Olisit siis valmis murhaamaan oman lapsesi, jos se ei olisi sellainen kuin sinä haluat? Ainakin aikaisemmin olet ollut todella hanakka leimaamaan murhaajiksi kaikki abortin tekijät.

Elämä on useimmille vammaisille yhtä vaihtelevan kivaa kuin terveillekin. Ja se on asia, mitä terve ei voi kuvitella ellei ole runsaasti tekemisissä vammaisten eri ikäisten ihmisten kanssa. Vammaiset lapset ovat "toisten niskoilla" samoin kuin vammattomatkin lapset, mutta aikuistuva vammainen kasvaa ja muuttuu kuten muutkin. Varsin harva on niin pahasti vammautunut, että tarvitsee elinikäistä hoitoa. Ja tällaiset vammaiset eivät itse tiedosta tilaansa, joten he eivät myöskään osaa ajatella, onko kivaa vai ei.

Suomalaisen naisen keski-ikä on n. 80 vuotta. Jos lapsi syntyy naisen ollessa 45 v, on se jo ollut aikuinen vuosikausia ennen äidin kuolemaa. Miksi siitä siis pitäisi enää pitää huolta? Ja miestenkin keski-ikä on yli 70 v, joten isäkin ehtii nauttia aikuisesta lapsestaan. Ja jos tarkoitat, että vammaisesta ihmisestä täytyy pitää huolta kauemmin kuin ns.terveestä, tämä ei useimmiten ole totta. Jos vanhemmat vain suostuisivat "päästämään irti" aikuistuneesta lapsestaan, tämä kyllä pärjäisi yhteiskunnalta saamallaan tuella samoin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Christina kirjoitti:

.. jos olisin esim.40v ni kyllä abortin varmaan tekisin kuultuani et se on vammainen.ENSINNÄKIN mun mielestä on väärin synnyttää tietoisesti vammanen lapsi,joo ne on ihanii ja yhtä arvokasta ku tervekin, MUTTA mun mielest se ei oo kivaa elämää sille lapselle.

Jos mä itse mietin itseni siihen asemaa et oon kehitysvammainen ni emmä haluis elää sellasena. Toisten "niskoilla" enkä pystyis itse tekee yhtää mitää. Että sellasta.

Ja 45vuotiaana miettisin kuitenki sitä että kun mua ei enää ole (oletetaa että vnahemmat ihmiset kuolee nopeammin ku nuoret,mutta EN yleistä,ei s eikä elämää tee) ni ois huoli et kuka siit pitää sitte huolta jne.

Onhan varmaa vammanen laps aika kova pala kenelle tahansa oli sitte minkä ikäsii tahansa mutta sanoinki mun näkemyksen asiasta.

Minusta siinä ei ole mitään väärää, että synnyttää vammaisen lapsen! mistä ihmeestä olet tuollaista päähäsi saanut?!
Voi tsiisus.. oma lapsihan se vammainenkin on ja yhtä rakas. Heillä on yhtälainen oikeus syntyä tänne.. siinä missä muillakin.
Tapaan töissäni monesti vammaisia ihmisiä ja mielestäni he ovat tosi ihania tyyppejä ja onnellisiakin. Ehkäpä nämä monet vamaiset ovat
paljon onnellisempia, kuin moni terve. (heidän ei tarvitse tietää kaikista maailman pahuudesta, ei tarvitse ottaa kauheaa vastuuta tai taakkaa niskoilleen, vaan tavallaan saavat olla ikuisesti lapsellisia) Mielestäni lievä, tai keskiasteinen kehitysvamma ei ole sen oikeutetumpi syy abortoida, kuin joku kännipanon vahinkokan ilman ehkäisyä.
Tai oikeutettu ja oikeutettu.. äitihän sen aina päättää, mutta minä en ainakaan omaa lastani tappaisi noin kevein perustein. Monesti vielä nämä vammaiset ovat niitä rakkaimpia perheenjäseniä. :).Raskastahan se on jokaiselle kuulla, että oma lapsi on vammainen ja se voi olla kamala järkytys, mutta heihin kiintyy taatusti. Niin ja jos 45 vuotias saa lapsen, kerkeää tämä lapsi parhaassa tapauksessa elää vaikka 55 vuotiaaksi, ennen kun vanhempansa kuolevat.. ja ainakin 35 vuotiaaksi (siis, jos oletetaan, että ihminen kuolee luonnollisin tavoin) Voihan 20 vuotias äitikin kuolla vaikka auto onnettomuusessa, tai sairastua syöpään, hukkua tai joutua murhatuksi.. kukaanhan ei elä ikuisesti.

utelias kirjoitti:

Huomaa todella, että olet vielä teini teinin ajatuksin!

Olisit siis valmis murhaamaan oman lapsesi, jos se ei olisi sellainen kuin sinä haluat? Ainakin aikaisemmin olet ollut todella hanakka leimaamaan murhaajiksi kaikki abortin tekijät.

Elämä on useimmille vammaisille yhtä vaihtelevan kivaa kuin terveillekin. Ja se on asia, mitä terve ei voi kuvitella ellei ole runsaasti tekemisissä vammaisten eri ikäisten ihmisten kanssa. Vammaiset lapset ovat "toisten niskoilla" samoin kuin vammattomatkin lapset, mutta aikuistuva vammainen kasvaa ja muuttuu kuten muutkin. Varsin harva on niin pahasti vammautunut, että tarvitsee elinikäistä hoitoa. Ja tällaiset vammaiset eivät itse tiedosta tilaansa, joten he eivät myöskään osaa ajatella, onko kivaa vai ei.

Suomalaisen naisen keski-ikä on n. 80 vuotta. Jos lapsi syntyy naisen ollessa 45 v, on se jo ollut aikuinen vuosikausia ennen äidin kuolemaa. Miksi siitä siis pitäisi enää pitää huolta? Ja miestenkin keski-ikä on yli 70 v, joten isäkin ehtii nauttia aikuisesta lapsestaan. Ja jos tarkoitat, että vammaisesta ihmisestä täytyy pitää huolta kauemmin kuin ns.terveestä, tämä ei useimmiten ole totta. Jos vanhemmat vain suostuisivat "päästämään irti" aikuistuneesta lapsestaan, tämä kyllä pärjäisi yhteiskunnalta saamallaan tuella samoin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Mä en ole yleistänyt ketään.Sanoin vaan että mun asemassa ei ois mahista pitää sitä.En pystyis olee 24H lapsen kanssa,eikä musta olis oikein sille lapsellekkaan et joku vieras hoitelis sitä.

JOS olisin about 25v ni tilanne olis eri.Mut se et ensinnäki saisin lapsen 50v?? ei.Se ei oo mun juttuu.Jos nyt vielä lisää pienokaisii tulee ni eiköhän se yläikäraja ole 30 millon mä niitä haluan mutta kyllä ykskin riittää ihan mainiosti.

Kenenkään on aivan turha kritisoida mun mielipidettä tai vetä ämukaan että joo toi on teini. OLEN 17,so what? Joakinen ajattelee niinku ajattelee.

Ja olen varma että täältä (tai jos ei täältä ni jostain muualta) löytyy aikuinenkin äiti joka ajattelee samoin. JOS meijän tyttö ois syntyny vammasena,tottakai se olis mulle yhtä rakas.

Jotkut joilla on kehitysvammaisii lapsii ni väittävät että siitä tulee RAKKAAMPIkin.Noh,tota en tiedä.

Mutta jonku mielestä olis oikein synnyttää lapsi kärsimään maailmaan mutta niin kauan ku olis mahdollisuus abortitin niin itse tekisin sen.MIKSI? Ensinnäkään,en haluis et mun lapsi joutuu elämään julmassa maailmassa missä joka nurkan takaa lälläteltäis et kato vammanen tms.

Toisekseen,mulla ei välttämäti ois aikaa ja myöhemmin voimaa ja kaikkea hoidella kotona sitä.

ENKÄ ole sanonut missään viestissä että abortti on ehdoton murha vaan että ehkäsykeinona en hyväksy. MURHA se on mutta joskus murhakin on "oikein" vaikka laki taas toista mieltä tostakin on.

Se riippuu tilanteesta.

anu kirjoitti:

Minusta siinä ei ole mitään väärää, että synnyttää vammaisen lapsen! mistä ihmeestä olet tuollaista päähäsi saanut?!
Voi tsiisus.. oma lapsihan se vammainenkin on ja yhtä rakas. Heillä on yhtälainen oikeus syntyä tänne.. siinä missä muillakin.
Tapaan töissäni monesti vammaisia ihmisiä ja mielestäni he ovat tosi ihania tyyppejä ja onnellisiakin. Ehkäpä nämä monet vamaiset ovat
paljon onnellisempia, kuin moni terve. (heidän ei tarvitse tietää kaikista maailman pahuudesta, ei tarvitse ottaa kauheaa vastuuta tai taakkaa niskoilleen, vaan tavallaan saavat olla ikuisesti lapsellisia) Mielestäni lievä, tai keskiasteinen kehitysvamma ei ole sen oikeutetumpi syy abortoida, kuin joku kännipanon vahinkokan ilman ehkäisyä.
Tai oikeutettu ja oikeutettu.. äitihän sen aina päättää, mutta minä en ainakaan omaa lastani tappaisi noin kevein perustein. Monesti vielä nämä vammaiset ovat niitä rakkaimpia perheenjäseniä. :).Raskastahan se on jokaiselle kuulla, että oma lapsi on vammainen ja se voi olla kamala järkytys, mutta heihin kiintyy taatusti. Niin ja jos 45 vuotias saa lapsen, kerkeää tämä lapsi parhaassa tapauksessa elää vaikka 55 vuotiaaksi, ennen kun vanhempansa kuolevat.. ja ainakin 35 vuotiaaksi (siis, jos oletetaan, että ihminen kuolee luonnollisin tavoin) Voihan 20 vuotias äitikin kuolla vaikka auto onnettomuusessa, tai sairastua syöpään, hukkua tai joutua murhatuksi.. kukaanhan ei elä ikuisesti.

että vammaisella lapsella ei ole oikeutta syntyä tänne? ON.Mä hyväksyn erilaisuuden, ja oli se lapsi sitten vammainen tai ei niin yhtä arvokas se on kuin kuka tahansa muu. Mun kanta on se että tästä maailmasta ei löydy toista ihmistä ARVOKKAAMPAA,oli se toinen sitten menestynyt liikemies ja toinen juopotteleva spurgu.

kaikki on yhtä arvokkaita ja kaikilla on oiekus tänne syntyä.AINUT yhteinen asia mikä kaikil ihmisil on et kukaa meist EI OLE täydellinen.

Vammaisuuttakin on erilaista.On sellasta että ei ymmärrä asioita vaan on koko elämänsä 5vuotiaan tasolla.On sellaisia jotka ei pysty kävelee JA on 5 vuotiaan tasolla aina.

On sellasia jotka joutuu elämään elämänsä niin ettei kunnolla pysty liikkuu vaan näin ollen jää vanhempian ja muiden tehtäväksi nostella alsta istuu ja vaihdella vaippoi jne. Musta toi ei ole taas ihmisen elämää. Siis jos mä ITSE olisin edellämainitussa tilanteessa ja sen verran järki pelais et ymmärtäisin maailmanmenosta suht hyvin ni kyllä monet itkut ois varma aitketty ja mietitty miksi ei aborttia tehty,miksi mä synnyin?

Musta on järkyttävä äensinnäkin RÄÄKÄTÄ noita ihmisiä,olla liikuntakyvytön ja 5vuotiaan tasolla koko elämä ja sit kuunnella kaiken päälle vielä kun tyhmimmät ihmiset haukkuu.Joko ilkeyttään tai ajattelemattomuuttaan tai sit sen takia et jotenki "vieroksuu" erilaista eikä oikeesti tiedä millasii ne on ja miten niiden elämä jne.

MUTTA kuten sanoin,en ole sanonu et ne ois arvottomimpaa kuin muut tms vaan sanoin että voi muutaman kerran miettiä ennenkuin päätyy pitämään vammaisen lapsen.Sen kanssa täytyy sitten jaksaa olla,vaikka olis kuinka väsyny kaikkee ja itkettäis.

Christina kirjoitti:

että vammaisella lapsella ei ole oikeutta syntyä tänne? ON.Mä hyväksyn erilaisuuden, ja oli se lapsi sitten vammainen tai ei niin yhtä arvokas se on kuin kuka tahansa muu. Mun kanta on se että tästä maailmasta ei löydy toista ihmistä ARVOKKAAMPAA,oli se toinen sitten menestynyt liikemies ja toinen juopotteleva spurgu.

kaikki on yhtä arvokkaita ja kaikilla on oiekus tänne syntyä.AINUT yhteinen asia mikä kaikil ihmisil on et kukaa meist EI OLE täydellinen.

Vammaisuuttakin on erilaista.On sellasta että ei ymmärrä asioita vaan on koko elämänsä 5vuotiaan tasolla.On sellaisia jotka ei pysty kävelee JA on 5 vuotiaan tasolla aina.

On sellasia jotka joutuu elämään elämänsä niin ettei kunnolla pysty liikkuu vaan näin ollen jää vanhempian ja muiden tehtäväksi nostella alsta istuu ja vaihdella vaippoi jne. Musta toi ei ole taas ihmisen elämää. Siis jos mä ITSE olisin edellämainitussa tilanteessa ja sen verran järki pelais et ymmärtäisin maailmanmenosta suht hyvin ni kyllä monet itkut ois varma aitketty ja mietitty miksi ei aborttia tehty,miksi mä synnyin?

Musta on järkyttävä äensinnäkin RÄÄKÄTÄ noita ihmisiä,olla liikuntakyvytön ja 5vuotiaan tasolla koko elämä ja sit kuunnella kaiken päälle vielä kun tyhmimmät ihmiset haukkuu.Joko ilkeyttään tai ajattelemattomuuttaan tai sit sen takia et jotenki "vieroksuu" erilaista eikä oikeesti tiedä millasii ne on ja miten niiden elämä jne.

MUTTA kuten sanoin,en ole sanonu et ne ois arvottomimpaa kuin muut tms vaan sanoin että voi muutaman kerran miettiä ennenkuin päätyy pitämään vammaisen lapsen.Sen kanssa täytyy sitten jaksaa olla,vaikka olis kuinka väsyny kaikkee ja itkettäis.

Juu.. tätä minäkin tarkoitin. Siis lähinnä puhuin nistä lievästi vammaisista ja vielä ehkä keskitasonkin vammaisista, mutta nämä vaikea vammaiset ovat kyllä todella raskaita hoitaa ja heidän elämänsä voi olla yhtä helvettiä..
heidän kannaltaan se abortti voi olla kyllä paras
ratkaisu, mutta en tarkoita nyt mitään down-lapsia, jotka voivat olla hyvällä
todennäköisyydellä aika viisaitakin.

anu kirjoitti:

Juu.. tätä minäkin tarkoitin. Siis lähinnä puhuin nistä lievästi vammaisista ja vielä ehkä keskitasonkin vammaisista, mutta nämä vaikea vammaiset ovat kyllä todella raskaita hoitaa ja heidän elämänsä voi olla yhtä helvettiä..
heidän kannaltaan se abortti voi olla kyllä paras
ratkaisu, mutta en tarkoita nyt mitään down-lapsia, jotka voivat olla hyvällä
todennäköisyydellä aika viisaitakin.

mut taas toisaalta mä tunnen yhen sellasenki naisen joka ei halunnu koko raskauden aikana tietää oliko laps terve (vältteli kaikki testit) ja sitte ku tul ilapsen syntymän aika ja laps olikin kehitysvammanen ni se nainen jotenki "sekos" sitte.Niinku alko sellanen itku ja syyttäminen et miks mulle käy näin??? eikä se sit lopuks voinu pitää lasta.Oli vaan raivonu sairaalas et viekää toi pois,se ei oo mun..

No jokainen kokee sen miten kokee mutta tossa oli yks esimerkki miten saattaa käydä ja miltä tuntua.Tietenkää kukaa ei toivo sairasta lasta mutta pitäis miettii etukätee et jos ja JOS..

Mutta,kuten sanottu ni jókaisen oma päätös ja asia mutta ne keillä nyt sattuu olee erilainen lapsi ni en vo imuuta sanoa ku että olette vahvoi ihmisiä:)

Kannattaisi muistaa, että ns terveen ja vammaisen lapsen tulisi olla samanarvoisia. Lapsi voi näyttää ultraääni- ym kuvissa todella heikkokuntoiselta, mutta tilanne voi iän myötä parantua huomattavasti. Synnyin itse vammaisena. Elämäni ensimmäiset hetket olivat todella kriittisiä. Heti leikkauspöydälle.
Mutta nykyään, olen lähes kuin kaikki muutkin. Muutamien leikkausten ja kuntoutumiseen kuluneen ajan jälkeen kävelen, juoksen, harrastan ja Lukio-opiskelukin on ehtinyt tulla tutuksi. Nyt olen aikuinen.
Joten vammaisuus ei ole esteenä millekään -korkeintaan hidasteena.