Haluan nähdä maailmaa sellaistenkin silmälasien läpi, jotka näyttävät mitä muitakin eroavuuksia on lestadiolaiskristittyjen ja ei-lestojen välillä kuin ne, mitä löytyy akseleilta synti-pyhyys tahi perinne-uudistus. Niitä ajatuksia ja käyttäytymismalleja, jotka ei ihan suoraan kumpua uskosta tai epäuskosta.
Kun joku ei-lesta sanoo jotain, huomaan joskus että näin ei kukaan lesta sano tai ajattele.
-tehdään lapsia
-olen YLPEÄ talostani
-kahvia saat mutta olisit tuonut eväät itse
Sitten laajat näkökulmat, jotka ovat erilaisia. Niitä ovat mm sellaiset, joissa myönnetään omat vahvuudet, kristityt on tottuneet murehtimaan heikkouksia.
Näitä löytyy yllättävästi kun katsoo.
Kun joku ei-lesta sanoo jotain, huomaan joskus että näin ei kukaan lesta sano tai ajattele.
-tehdään lapsia
-olen YLPEÄ talostani
-kahvia saat mutta olisit tuonut eväät itse
Sitten laajat näkökulmat, jotka ovat erilaisia. Niitä ovat mm sellaiset, joissa myönnetään omat vahvuudet, kristityt on tottuneet murehtimaan heikkouksia.
Näitä löytyy yllättävästi kun katsoo.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakin täällä hämeessä vieraanvaraisuus on yleistä, ei johdu lestadiolaisuudesta. Ovesta ei pääse ulos ellei ole nauttinut pöydän antimista.
Sitten mitä tulee siihen ylpeyteen, lestathan ovat suurelta osin kotoisin pohjanmaalta, ja siellä on aina oltu ylpeitä, jos ei sanoissa niin ainakin teoissa. Ei tarvi kuin sivusta seurata niin sen kyllä huomaa.
Miten voi olla ylpeä ymmärtäissä,että kaikki on lahjaa ja armosta?
Ikänsä pohjanmaalaisena olen tietenki niillä pohjalaissilmälaseilla varustettu, mutta ainakaan pohjoispohjanmaalaiset ei ole liialla ylpeydellä varustettu. Enemmämkin täällä on sitä vastakohtaa, arkuutta, jöröyttä ja häveliäisyyttä. Täällä ei ole kovin leveää ollut toimeentulo milloinkaan, joten ei ole isommin ylpeilyn aiheitakaan. Niukka elanto ja rankka työnteko karsivat myös ylpeydentuntoja. Viime vuosien it-miljonääritkään eivät tavallisten ihmisten asemaa ole muuttaneet, sen verran kuitenkin harvalukuisia ne ovat.
Mietin tuossa, että ehkä etelä-Pohjanmaalla saattaa olla isoosempia ihmisiä ja komiampaa luonnoltaankin. Tiedä häntä. Mutta vieraanvaraisuus se pohjoisessakin on valttia. Täällä se ei ilmene pitopöytien notkumisessa, sillä aina ei ole mitä pöytään panee, mutta enenmmänkin siinä, että viimeisetkin jaetaan tarvitsevan kanssa. Päätalon Kallea kun lukee, etenkin lapsuusvuosien tarinaa, saa kuvan ylpydestä ja "ylpeydestä".
Ylpeys on vaikeasti havaittava perisynnin tauti/vamma, sitä on meissä jokaisessa.
Yksinkertaistettuna ylpeys kieltäytyy uskomasta tosiasioita, ja kieltäytyy toimimasta niiden edellyttämällä tavalla. Ylpeys on siten perimältään ikään kuin totuuden vastakohta, jonka tarkoituksena on viimeiseen asti peittää ja salata totuuden ilmitulo. Sairas häpeä toimii ylpeyden apupoikana. Jos ylpeän väärinteot tulevat suojatoimista huolimatta julki, niin häpeä on joskus aivan tuhoisan voimakas. Häpeää on tietenkin myös tervettä lajia. On oikein hävetä, jos on tehnyt väärin.
Ylpeys on sikälikin vaikea havaita, että se kykynee myös naamioitumaan ulkoisen käytöksensä muodossa mitä säälittävämmäksi nöyryydeksi ja alennukseksi.
Vihollinen on ollut, ja on, hyvin taitava rikkomaan syntisiä ihmisiä. Hän rikkoo itse ja panee rikkomansa uhrit rikkomaan toinen toisiaan, mitä monimuotoisemmalla tavalla.
Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi hylkääminen, häpäisy, panettelu, valehtelu, vähättely, halveksunta, ilkeät sanat, erottelu
"heihin ja muihin", erottaminen joukosta,
sanalla sanoen kaikki rakastamattomuus särkee ihmisen. Siksi hyvän Jumalan nimi on RAKKAUS.
Ja siksi saatanan varsinainen OLEMUS ON OMAVANHURSKAUS.
Omavanhurskas ihminen on itse mielestään vanhurskas, mutta ei välitä lähimmäisestään pätkääkään, ellei tämä ole samanlainen kun tuo omavanhurskas itsekin on.