miten alkoi?

Mun ongelmat alkoi jo 17 vuotiaana, sain kuulla että en voi saada lapsia ja sitten poikakaveri hakkasi mua monta vuotta ja mä annoin aina anteeksi, mua on käytetty hyväksi jne.. Jossain vaiheessa vaan alkoi tuo bulimia kierre ja tuntuu että siitä ei pääse koskaan..
On niin paha olla kaiken aikaa, mä en oikeasti tiedä enää mitä teen. On niin vaikea puhua asioista ja aiemmin en ole näitä juttuja täällä käynyt lukemassakaan.. Muutama päivä kestää itsekuria ja ei syö sitten ollenkaan tai ehkä koulussa mutta sitten se kierre taas alkaa...

Oon päässy suurimmaks osaks jo sen yli, tosin nykyään mulla on anoreksia.
se alko pahasta olosta. Halus lievittää "tuskaa" Karkeilla, sipseillä, kaikella hyvältä. Sit jäi koukkuun. jossain vaiheessa tajusin et lihon vaa, kunnes uskalsin yrittä oksentaa. en onnistunu moneenkertaan kunnes työnsin sormet tarpeeksi syvälle. Se tuntui itseasiassa ihanalle kun sai ne mössöt ulos. Siitä tuli tapa.

Voin kuusi vuotta bulimiaa sairastaneena, ja nyt siitä suurinpiirtein parantuneena neuvoa, että älä KOSKAAN aloita oksentamisella pelleilyä! Et uskokaan miten nopeasti siihen jää koukkuun ja sen jälkeen elimistö ja hampaat alkaa pikkuhiljaa kärsiä. Usko mua, noin monta vuotta kärsineenä, ei kannata aloittaa sitä kierrettä, eikä kysellä ainakaan "oksentamisvinkkejä" kuten jotkut täällä tekevät..

Mulla oksentelu alkoi siitä kun katsoin leffan "Pullahiiri". Ajattelin että jos paino noin tippuu niin miksen minäkin.. "ei siihen koukkuun voi jäädä.." Niin luulin, olin tyhmä.

Tippuihan se paino, liikunnan ja syömisten (ja oksentamisten) tuloksena. Mutta suosittelen kuitenkin mitä tahansa muuta kuin tuota oksentelua jos tahdot pudottaa painoa/lopettaa ahmimisen!

Voimia!!

Viime uutenavuotena päätin että laihdutan kesään mennessä. Olin ollut erittäin masentunut ylipainostani ja koska olin ystävältäni, joka sairastaa bulimiaa, kuullut melkeimpä kaikki niksit, päätin kokeilla oksentamista. Aluksi se tietenkin ilahdutti että kun söi mitä tahansa ja oksensi, paino laski. Parin kuukauden kuluttua huomasin että tämä on alkanut riistäytyä käsistä. Kesään mennessä katosi 10 kiloa. Siihen olin kyllä tyytyväinen että paino putosi mutten siihen millä tavalla saavutin tavoitteeni. Lopetin oksentelun kesällä. Ilmeisesti en kerennyt jäädä koukkuun oksenteluun jolloin kykenin vielä lopettamaan tuosta vaan, mutten usko bulimian kokonaan kadonneen elämästäni koska vaikken oksennakaan, silloin tällöin suunnittelen mitä mättöä kokkaisin ja oksentaisin, mutten tee sitten sitä.
Mulla kävi vissiin hyvin kun onnistuin lopettamaan ilman ongelmia, mutta bulimia varjostaa elämääni ja ajatuksiani silloin tällöin.