Haluaisin kysyä niiltä jotka ovat näiden idän uskontojen, siis lähinnä buddhalaisuuden ja hindulaisuuden kannattajia tai harrastajia tai mitä lie.
Miksi haluatte olla näissä uskonnoissa mukana, vaikka ne kieltävät täysin ruumiin, sen mukana tunteet, minuuden, ruumiilliset nautinnot (seksin, ruuan...) jne. Miksi haluatte elää kieltäen kaikki nämä ilot, jotka omasta mielestäni juuri tekevät elämästä elämisen arvoisen?
Kysyn tätä aivan mielenkiinnosta, olen kesän aikana lukenut jonkin verran buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta ja aion lukea lisää, mutta näin alkumatkalla tuli tällainen ajatus mieleen.
Toinen ihmettelyn aihe oli, että vaikka kaikki sanovat buddhalaisuuden olevan niin filosofista ja siinä ei ole mitään yliluonnollista, niin ainakin niissä lähteissä mistä minä luin, sanottiin että siinä on monenlaisia henkiolentoja ja että mm. Gautama Buddhaa ja boddhisattvoja palvotaan jumalina (niille uhrataan ja niitä rukoillaan jne.). Lisäksi olen samaa kuullut lähetystyöntekijöiltä jotka ovat olleet vuosia buddhalaisilla alueilla (siksi kiinnostuinkin aiheesta ja päätin ottaa itse selvää).
Miksi haluatte olla näissä uskonnoissa mukana, vaikka ne kieltävät täysin ruumiin, sen mukana tunteet, minuuden, ruumiilliset nautinnot (seksin, ruuan...) jne. Miksi haluatte elää kieltäen kaikki nämä ilot, jotka omasta mielestäni juuri tekevät elämästä elämisen arvoisen?
Kysyn tätä aivan mielenkiinnosta, olen kesän aikana lukenut jonkin verran buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta ja aion lukea lisää, mutta näin alkumatkalla tuli tällainen ajatus mieleen.
Toinen ihmettelyn aihe oli, että vaikka kaikki sanovat buddhalaisuuden olevan niin filosofista ja siinä ei ole mitään yliluonnollista, niin ainakin niissä lähteissä mistä minä luin, sanottiin että siinä on monenlaisia henkiolentoja ja että mm. Gautama Buddhaa ja boddhisattvoja palvotaan jumalina (niille uhrataan ja niitä rukoillaan jne.). Lisäksi olen samaa kuullut lähetystyöntekijöiltä jotka ovat olleet vuosia buddhalaisilla alueilla (siksi kiinnostuinkin aiheesta ja päätin ottaa itse selvää).
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jos olet munkki, tuskin hekumoit seksillä. Mutta jos olet maallikkoveli joka harrastaa buddhalaista filosofiaa, ei sinun tarvitse kieltäytyä mistään kunhan muistat kulkea kultaista keskitietä (ei mitään liikaa eikä liian vähän). Idässä tapahtuvasta väestön lisääntymisestä näemme etteivät idän tavalliset ihmiset kiellä itseltään seksiä!
Väitetään ettei Jeesuskaan naiskennellut, ja opetuslapsillakin kului varmaan aika hyvin hänen perässään juostessa. Elämänsä täysin henkisyydelle pyhittäneet luopuvat ensisijaisesti perhe-elämän pyörittämisestä. Lopulta seksistäkin, kun saavat parempia kiksejä meditaatiosta/rukouksesta.
Massat ovat aina vähän tyhmiä. Jos he palvovat Buddhaa jumalana, ei se vielä ole totuus buddhalaisuudesta. Hinduismi sensijaan on monen vanhan uskonnon kombinaatio. Mutta heilläkin on niitä filosofeja jotka näkevät eri jumaluudet aspekteina yhdestä ainoasta Jumalasta.
Nice talk :)
Miksei se olisi totuus buddhalaisuudesta... kyllä se varmasti on totuus jollekin.
Hindulaisuudesta en tidä paljon, olen kyllä tutustunut ja tiedän että se eroaa paljolti Buddhalaisuudesta.
Itse olen Buddhalainen joten puhun siitä.
Ei Buddhalaisuudessa kielletä ruumista, miten voi kieltää jotakin joka kulkee koko ajan mukana.
Tarkoitus on ymmärtä mitä keho on, ja etenkin mitä halu on.
Tämän palstan edellisellä sivulla on vanhemmissa keskustelunaiheissa otsikko " mitä halujen tukahduttaminen hyödyttää " siellä on myös buddhalaisia mielipiteitä asiasta.
Buddhalaisuudessa on myös yliluonnollista mutta niitä asioita ei pidetä niin tärkeinä.
Buddhalaisutta on monenlaista, itse olen Theravada-Buddhalainen ja tiedän että siinä ei rukoilla ketään eikä Gautama Buddhaa palvota jumalana vaan kunnioitetaan opettajana. Ja hän oli ehdottomasti uhraamista vastaan.
Olen Buddhalainen koska minulla on luottamus siihen että noudattamalla Buddhan opetuksia voin kehittää itseäni kohti sisäistä rauhaa. Ja nuo opetukset ovat vieneet jo kohti rauhaa(pikkuhiljaa).
Buddhalaisena voi elää myöskin maallikko elämää eli ns. normaali elämää, ja silloinhan voi harrastaa seksiä ja syödä niin paljon kuin haluaa, toki seksin tulee olla moraalista eli toisen ihmisen kumppanin kanssa ei tulisi harrastaa seksiä.
Eräs munkki oli kutsuttu kouluun kertomaan lapsille Buddhalaisuudesta. Munkki aloitti kertomalla että Buddhan oikeastaan tärkein opetus oli että älä vahingoita muita tai itseäsi.
Sitten hän kysyi lapsilta että kuinka tulee elää ettei vahingoita ketään muita eikä itseään.
Ei mennyt kauankaan kun lapset olivat saaneet kasaan viisi ohjetta jotka Buddha maallikoille opetti, eli: Pidättäydy tappamasta, Pidättäydy varastamasta, pidättäydy valehtelemasta, pidättäydy päihteistä ja pidättäydy moraalittomasta seksuaalisesta käytöksestä (ehkä tuo viimeinen ei tule ainakaan ihan pienten lasten mieleen) mutta pointti on se että Buddha asetti nuo säännöt sitä silmälläpitäen että jos noudattaa niitä niin ei tarvitse vahingoittaa ketään.
Ollessani luostarissa en kuullut Buddhalaisilta munkeilta yhtään pahaa sanaa Kristityistä, jos kysyin Kristinuskosta he sanoivat että siinähän on samat elämän perusarvot kuin Buddhalaisuudessakin eli että tulee yrittää tehdä hyvää.
Uskonkin että kun alkaa itsetutkiskelun kautta löytämään tuloksia ja rauhaa niin silloin ei koe tärkeänä tarkkailla muiden uskomuksia ja tekemisiä ja tyrkkyttää omia ideoitaan.
Eräs munkki opettikin meille että kun innostuu jostain asiasta kuten esim. Buddhalaisuudesta niin sitä lähtee helposti heti kertomaan muille ja varsinkin henkilöille jotka uskovat jotain muuta, mutta se ei ole missään nimessä järkevää toki asioista voi keskustella jos molemmat ovat halukkaita mutta käännyttämisessä ei ole järkeä. Minulla meni oikeastaan aika kauan kunnes tajusin että heidän päätehtävänsä ei ollut tehdä kaikista Buddhalaisia vaan etsiä sisäistä rauhaa ja sillätavoin heijastaa rauhaa myös muihin olentoihin uskoivat nuo muut sitten mihin tahansa. Se asenne teki minuun vaikutuksen.
Toivottavasti löydät tietoa Budhalaisuudesta että saat selkeän kuvan siitä mitä se on. Muista että sitä on monenlaista ja että joistain asioista on ristiriitaisia käsityksiä( esim. rukoilusta ja boddhisattvojen palvonnasta ym.) mutta niin suuria ristiriidat eivät ole etteivätkö eri suuntausten Buddhalaiset pystyisi keskustelemaan ja tapaamaan toisiaan. Itse asiassa eri suuntaukset ovat vain eri tie samaan päämäärään. On kai hyvä että jokainen voi valita sen tien mihin luottaa.
Tuo pidättäytymis kysymys joka tuli taas esille on pidemmän perehdytyksen ja selityksen takana, sillä onhan selvää että kun on nauttinut kaikesta aistillisuudesta niin kauan , niin monikaan ei voi ymmärtää että pidättäytymisessä olisi kysymys muusta kuin itse rääkkäyksestä, mutta monet jotka ovat olleet munkkeina pidemmän aikaa pitävät noita seksin ja ylimääräisen syömisen ym. kieltäviä sääntöjä itseasiassa vapauttavina toki aluksi se on vaikeaa.
Jos saan aiheesta jotakin järkevää päähän niin kirjoitan lisää, ja uskon että muillakin on mielipiteitä ja tietoa asiasta.
Liika on aina liikaa, liika ruoka, liika vesi, liika seksi, liiat nautinnot ja liiat kuritukset. Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa on asketismien muotoja, jotka kyllä pyrkivät kaiken kieltämiseen ja siinä sivussa rääkkäävät kehoaan niin, ettei se enää pystyisi nauttimaan elämästä. Mutta buddhalaisuus on ehkä sittenkin tunnetuin keskitien julistajista eikä sen tarkoitus ole kyllä kieltää edellämainittuja elämänmuotoja totaalisesti. Tarkoitus on kasvattaa ihminen huomaamaan harhan muodot ja olemaan takertumatta niihin, koska se on se, mikä ihmisen saa kärsimään. Päinvastoin kuin me yleensä ajattelemme, että nauttimalla noista muodoista, nauttisimme itse elämästä, niin buddhalaisuus sanoo, että irrottautumalla muuttuvista harhaluonnoista ihminen alkaa nauttimaan siitä mikä on ikuista, Nirvanasta.
Toisinsanoen buddhalainen voikin nauttia enemmän itse Elämästä sitä kautta, että ei enää kiinnitä mieltään maallisiin asioihin, joista hän on huomannut tulevan seurauksena kärsimystä (ehkä keholle, mutta ennenkaikkea mielelle tyytymättömyyttä). Tämänpäivän buddhalaisuus on alkanut puhumaan enemmissä määrin ilosta ja elämän keveydestä.
Lähestymistapa on siis väärä, jos ensin pyritään kieltämään, koska ensin pitäisi oivaltaa, mikä on turhaa jolloin se jää luonnollisesti pois ja tilalle astuu ilo ja rauha. Buddhalaisuus on vähän kuin Michelangelon tapa veistää kuvia :)
Meille länsimaille on ehkä Schopenhauerilainen buddhismi tunnetuinta ja sitä kautta olemme saaneet sellaisen ateistisen, filosofisen kuvan buddhalaisuudesta. Se kuva on väärä, kuten itsekin mainitsit. Kokonaisuus on paljon monipuolisempi.
Hindulaisuutta ei kannata yhdistää pelkästään piikkimattofakiireihin tai erakkomajajoogeihin, jotka istuvat yksi käsi pystyssä 12 vuotta. Varmaan opintojesi edetessä huomaat, että hindulaisuudessa on valtavasti erilaisia muotoja.
Molemmissa tapauksissa kannattaa tutustua uskontojen pyhiin kirjoituksiin ja yrittää tehdä omia johtopäätöksiään niistä, koska ne eräässä mielessä parhaiten kuvaavat sitä, mitä uskonto alunperin ehkä on ollut ja mitä sen todennäköisesti pitäisi olla. Kyse on vuosituhansia vanhoista uskonnoista ja muodot ovat vaihtuneet ja muuttuvat kokoajan. Siksi ei voi pitäytyä pelksätään muiden kertomuksissa, ei edes välttämättä uskonnon itsensä harjoittajan kuvalmissa. Kirjallisuuden suhteen aloita vaikka Dhammapadasta ja Bhagavad-Gitasta.
Markus 8:34-35
Jeesus kutsui väkijoukon ja opetuslapsensa ja sanoi heille: "Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni ja evankeliumin tähden kadottaa, on sen pelastava.
Luukas 14:33
Tietäkää siis: yksikään teistä ei voi olla minun opetuslapseni, ellei hän luovu kaikesta, mitä hänellä on.
1. Kor 7:29-31
Sanon teille, veljet: aika on käymässä vähiin. Siksi niidenkin, joilla on vaimo, on nyt elettävä kuin heillä ei vaimoa olisikaan, surevien on oltava kuin he eivät surisi ja iloitsevien kuin eivät iloitsisi; niiden, jotka ostavat jotakin, on oltava kuin eivät saisi pitää ostamaansa, ja niiden, jotka käyttävät hyödykseen sitä mitä tässä maailmassa on, on oltava kuin eivät saisi siitä mitään hyötyä. Tämä nykyinen maailmamme on näet katoamassa.
En nyt jaksa alkaa pelkkiin kontekstista irroitettuihin raamatunkohtiin alkaa vastaamaan, olen kyllä lukenut Raamatun melkein kokonaan ja tiedän mitä siellä sanotaan enkä kaipaa nyt siitä tietoa.
Kysymykselläni hain huomiota sille, että yleinen käsitys on se, että kristinuskossa on tällainen järjenvastainen Jumala, joka kieltää kaikki nautinnot. Ja buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa taas on niin filosofista ja siinä ei ole mitään samanlaista.
Mutta kun nyt luin noista uskonnoista, sain sen käsityksen, että loppujen lopuksi niissä on hyvinkin paljon kuin kristinuskossa. Mielestäni monet asiat, harjoitukset ja joogahommat ja ajatusjärjestelmät ja varsinkin zen-buddhalaisuuden opetukset olivat hyvin mielenkiintoisia.
Kuitenkaan en pitänyt ajatuksesta, että ihminen saavuttaa 'täydellisyyden' pyrkimällä pelkästään hengelliseen elämään ja tekemällä eri harjoituksia jne. Että ihmisen pitää ponnistella monen elämän ajan saavuttaakseen tilan, johon hänet on tarkoitettu. Sain nimittäin sen käsityksen että buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa on kyse 'nirvanaan' pääsemisestä? Ja että tavallaan kummassakin synnytään uudelleen, kuitenkin hieman eri tavoin, mutta kunnes saavutetaan 'nirvana'.
Mielestäni ruumis kuuluu ihmiseen yhtä lailla kuin henkikin, eikä siitä auta pyrkiä eroon. Ruumis tulisi hyväksyä. Ihminen on tarkoitettu elämään tällaisena.
Varmaan buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessakin on tällaisia näkemyksiä? Vai voiko siinä olla, jos "täydellinen tila" on ruumiiton? Ainakin puhuitte tällaisista näkemyksistä, mutta haluan tietää miten se sopii sen perusjutun kanssa yhteen.
Onhan kristinuskossakin näkemyksiä, että ihmisen tulisi kieltää ruumiinsa ja elää vain hengellistä elämää. Että ruumis on paha ja henki on hyvä. Tämä kuuluu gnostilaiseen ajatteluun , jossa juuri tällainen dualistisuus, kaksijakoisuus, on tyypillistä, kuin myös se, että ihminen pelastuu pahasta ruumiillisuudestaan saavuttamalla tiedon jonka joku 'valaistunut (Jeesus tai Buddha jne) kertoo hänelle, ja ihminen pääsee ihanaan hengellisyyden tilaan.
Tällaista ajattelua on joka uskonnossa. Haluaisin vain tietää, onko muissa uskonnoissa sitten muunlaista ajattelua, niin kuin kristinuskossa. Kuitenkin kristinuskon valtavirta ajattelee että ihminen on sekä sielu että ruumis ja ruumiinkin nautinnot ovat sallittuja mutta kohtuullisissa määrin. Juuri niin, että ei 'irtoseksiä' ja syöpöttelyä ja juopottelua... mutta kohtuullisissa määrin ne ovat sallittuja ja jopa suotavia. Onhan seksuaalisuus Luojan lahja, niin kuin muutkin nautinnot. Kyse on luultavamminkin siitä, että kohtuuttomissa määrin nämä asiat eivät ole enää nautinto vaan taakka joka vahingoittaa ihmistä. Ruumis on Jumalan temppeli, jota ei saa vahingoittaa.
Samoin kuin T sanoi buddhalaisuudesta, että siellä ei yritetä käännyttää, vaan munkit haluavat jakaa tämän onnellisen tilansa, no siitähän kristinuskonkin lähetystyössä on nykyään kyse, ihmiset ovat löytäneet rauhan ja onnen ja haluavat kertoa siitä muille. Ylilyöntejä on varmaan kummassakin uskonnoissa, jolloin tilanne muuttuu käännyttämiseksi.
Samankaltaisia myyttejä löytyy kummankin uskonnon pyhistä kirjoituksista, samankaltaisia opetuksia Jeesukselta ja Buddhalta. Ainakin näin pintapuolisen tutkiskelun perusteella. Ja eritoten ajattelin sitä, että samalla lailla voidaan kummassakin uskonnossa seurata vain sen filosofisia opetuksia unohtaen jumalat ja muut yliluonnolliset. Kristinuskossa ei toki ole tämän tueksi mitään hienoja joogaharjoituksia ja jänniä maalauksia yms :)
Kummastakin uskonnosta löytyy myös rituaaleja, jotkut uskovat pahoihin henkiin ,toiset eivät, jotkut uhraavat Jumalalle, toiset eivät, jotkut keskittyvät hengellisyyteen, toiset eivät.
Loppujen lopuksi tarkoitan sitä, että mitä enemmän luen, sitä enemmän olen sitä mieltä, että maailman uskonnot ovat hyvinkin samankaltaisia ja alan yhä enemmän ajatella sitä mahdollisuutta, että ne olisivat saman Jumalan eri ilmentymiä.
Ja vielä sitä, että miksi haukkua toinen toistemme uskomuksia, kun pyrimme kuitenkin samaan päämäärään. Sanoit että ainakin jotkut buddhalaiset kunnioittavat kristinuskoa. Haluan sanoa vastapainoksi, että myös jotkut kristityt kunnioittavat buddhalaisuutta. Onhan katolinenkin kirkko jo myöntänyt että muutkin uskonnot ovat tie pelastukseen, pitänyt vaan kristinuskolla korkeimman sijan. Ja näin pitää ollakin, sillä jos ei uskonnolla ole kunnioitusta itseään kohtaan niin pian sillä ei ole kannattajia. Varmasti muutkin uskonnot pitävät itseään oikeampana kuin muita (jotkut vähän liikaakin).
Siis, tässä vielä yksi kysymys: millaisina TE näette kristinuskon ja muitten uskontojen erot? Enkä tarkoita nyt jotain yksityiskohtia kirjoituksista, vaan ihan omin sanoin sellaisia yleispiirteitä? Vai ovatko ne yleispiirteiltään samanlaisia?
P.S. Tuli vähän pitkä kirjoitus mutta mielestäni aihe on todella mielenkiintoinen :)
Ruumiista, Buddhalaisuudessa ei ajatella että ruumis on paha vaan että se on katoava ja epätyydyttävä, eli kuollessamme me jätämme sen joka tapauksessa, Buddha opetti että saavuttaakseen rauhan ei tule kiintyä mihinkään mikä on katoavaa.Se juuri on minun mielestäni ruumiin hyväksymistä että hyväksyy ja tiedostaa sen sellaisena kuin se on. Buddhalaisuudessa meditoidaan 32 ruumiin osaa ja opitaan tiedostamaan mistä ruumis todella koostuu ja sitä kautta romanttinen kuva ruumiin kauneudesta alkaa rapistua, mutta tarkoitus ei ole yrittää hylkiä ruumista vaan itseasiassa hyväksyä se kuitenkin ymmärtäen sen epäpuhtaudet kuten nesteet ja karvat ym. mistä se muodostuu. Buddhalaisuudessa mieli on tärkeä, ja ruumis on vain mielen käytössä tämän elämän kunnes se vanhenee ja kuolee.
Minulla on Kristittyjä lähisukulaisia ja ei ole ollut ongelmia, sillä molemmat osapuolet kai ymmärtävät että uskonnoissamme on tiettyjä eroavaisuuksia joista ei kannata väitellä.
Itse ajattelen että tärkeää on pyrkiä olemaan hyvä ja ei ole väliä minkä uskonnon nimessä sen tekee tai tekeekö minkään uskonnon nimessä.
Hyvyyttä ajatellen voi kai sanoa että uskonnot ovat pääpiirteiltään samanlaisia mutta Jumala käsityksessä ainakin Buddhalaisuus eroaa Kristinuskosta merkittävästi. Mutta olen kuullut monen munkin sanovan että jos ihmiset ymmärtävät uskontojensa todellisen merkityksen he huomaavat että ne ovat yksi ja sama.
Sitten on se yksi sanonta että totuus on kuin ilmaa, kukaan ei voi omia sitä vaan se on kaikkien hengitettävissä.
Uskonnot ovat vain teitä tuohon totuuteen, eikä yksikään uskonto voi siinä mielessä julistaa totuutta omakseen.
että mikään ei ole kiellettyä kristityltä, mutta kaikki vain ei ole rakentavaa. Jos haluaa rakentaa Kristuksen kirkkoa, Pyhän Hengen temppeliä, niin silloin välttämättä joutuu tekemään elämässä valintoja, jotta rakennuksesta tulisi ikuisuuden kestävä. Ja miksipä ei kieltäytyä joistain nautinnoista, kun sen palkintona on suurempi nautinto?! Ehkäpä Antiikin Epikuroskin viittasi hedoismillaan juuri tuollaisen nautinnon tavoitteluun??
>>Kuitenkaan en pitänyt ajatuksesta, että ihminen saavuttaa 'täydellisyyden' pyrkimällä pelkästään hengelliseen elämään ja tekemällä eri harjoituksia jne. Että ihmisen pitää ponnistella monen elämän ajan saavuttaakseen tilan, johon hänet on tarkoitettu. Sain nimittäin sen käsityksen että buddhalaisuudessa ja hindulaisuudessa on kyse 'nirvanaan' pääsemisestä?
Ja juuri tuosta samasta asiasta on siis kysymys idän uskonnoissakin. Kun kieltäytyy jostain nautinnosta, palkintona on moninkertainen nautinto. Vähän sama juttu kuin kannattava sijoitustoiminta. Tosin, voi käydä niin että sen palkinnon saa vasta kun sielu vaeltaa seuraavaan ruumiiseen tai lopulta jättää ruumiillisen olomuodon.
Tulee mieleen tunnettu kirja, "Krishna, kaiken ilon lähde." Jos pyrkii omimaan itselleen nautintoja, niin loppujen lopuksi on huomaava, että se kaikki viedään pois, mutta kun luopuu nautinnoistaan, siis antaa nautintonsa Jumalalle, muodostuu siitä kaikkein suurin nautinto, ylimaallinen ilo. Elämässä on _paljon_ hyviä hetkiä ja tilanteita kokeilla ja harjoittaa tuota :)
Siitähän juuri on kysymys kun ihmiset etsivät jatkuvasti uusia elämyksiä, ja kun sitä sisältörikasta laatuaikaa on aikansa eletty, niin mikään ei enää tunnu miltään. Erittäin yleinen valitus nykyaikana.
Hei!
Valitettavasti en pysty osallistumaan keskusteluun kuten haluaisin, mutta yhden viestin voin heittää väliin.
Olen nimittäin jo pitkään kokenut niin, että maailma(ssa) on yksi jumala, jota voi kutsua millä nimellä lystää (Krishna, Jumala, Allah, dharmakaya, Tao, Kosmos, Elämä, Rakkaus...), mutta kyse on aina samasta. Totta kai, mikä se sellainen kaikkeus olisi, joka ei vallitsisi kaikkialla?
Vaikka pidän itseäni buddhalaisena, niin usein ajattelen Jumalaa ja puhun sille/hänelle/Hänelle, mutta en persoonana, en tiedä minä, mutta kuitenkin jonain mikä ON. Loppujen lopuksi sanat ovat vain helinää, nei meinaa mitään.
Olen samaa mieltä myös siitä että useimmat/valtaosa uskonnoista puhuu samasta asiasta eri nimillä ja kulttuurieroista johtuen eri käsitteillä ja käyttää eri menetelmiä. Kiistat johtuvat siitä, että ihmiset tuppaavat takertua näihin kulttuurieroihin ja pitävät niitä totuutena. Buddhalaista lausetta uudelleenmuotoillakseni, he kiistelevät siitä millä sormella kuuta tulisi osoittaa.
Rauhaa ja rakkautta kaikille!
Minä ajattelen asian näin:
Ei se oo laiskuudesta kiinni, vaan mielestäni usko riittää. Jos ihmisen tarvitsee sovittaa tekojaan tai tehdä harjoituksia, niin kuinka se voi koskaan riittää siihen että ansaitsee pelastuksen. Siinä joutuu olemaan jatkuvasti varpaillaan, ajattelee, että kelpaankohan minä nyt ja pitäisiköhän tehdä vielä pari sovitustyötä/harjoitusta/rukousta/hyvää tekoa. Hyvä elämä toki kuuluu uskoon, mutta se ei ole pelastuksen ehto, koska kukaan ei ole täydellinen. Jos hyvä elämä olisi pelastuksen ehto, ei kukaan pelastuisi.
Usko on luottamusta.
Eikä kristinuskossakaan kuuluisi ajatella niin, mutta monet silti ajattelevat, ja varmaan osa buddhalaisistakin ajattelee? Helpostihan tuosta nimittäin saa väännettyä sellaisen kuvan.
Tätä tarkoitin sillä että jokaisen uskonnon sisällä löytyy gnostilaista ajattelua, mikä on mielestäni todella väärin ja antaa uskonnosta kuin uskonnosta väärän kuvan.
näinhän se menee: "Minä tulen kuin varas yöllä, olkaa siis HEREILLÄ kaiken aikaa". Elävä usko toki pitää ihmisen hereillä, mutta uskonsa ei tunne, jos sitä ei kokeile ja jos sitä ei kokeile nimenomaan käytännössä. Käytännön elämä on jatkuvaa harjoittelua.
Usko on tekemistä.
Niin on, mutta tekeminen ei ole pelastuksen ehto :)
riippuu kait siitä, mistä meinaa pelastua. Tekemällä hyvää ruokaa säästyy miehen murhaavilta katseilta ja murahduksilta =)
Mutta ehkä sittenkin tekemättäjättämisestä nykyään sakotetaan eniten, liekö jumalaisten lakien samalla tavalla?