Adoptiovanhemmat ilmoittavat keskustelujen ylläpitoja poistamaan adoptiokriittiset viestit. Osa on kieltämättä sisältänyt kiistanalaisia sanoja kuten "lapsikauppa", mutta osa on ollut ihan asiallisia. Jos joku sitä paitsi kokee tulleensa lapsikaupatuksi tai pelkää adoptioon liittyvän lapsikauppaa, niin kai hän saa siitä puhua. Suomessa on ollut sananvapaus, mutta adoptiolapsilla sitä ei ole!
Adovanhemmat estävät kriittisen
keskustelun!
607687
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
...ettei vain rohkaise näitä jatkamaan.
Mutta kyse on (ainakin omalla kohdallani) siitä, että olen adoptoimassa Suomen kautta, siis Suomen lainsäädännön ja suomalaisten palveluntarjoajien kautta, kuten luullakseni muutkin täällä palstailevat.
Suomalainen adoptiotoiminta lähtee siitä, ettei se saa tuottaa voittoa. Lapsikauppakirjoitukset ovat siis täysin irrelevantteja keskustelunaiheita tällä palstalla, koska lapsen ostaminen suomalaisten palveluntarjoajien kautta on mahdotonta. Rahaa käytetään vain pakollisiin menoihin, eikä lapsen luovuttava lastenkoti hyödy touhusta rahallisesti.
Jos siis haluat viritellä keskustelua lapsikaupasta, joka on toki aiheena tärkeä ja järkyttävä, niin voitko tehdä sen johonkin siihen aiheeseen paremmin soveltuvalla palstalla? Tämän palstan käyttäjillä on tasan yhtä paljon kokemuksia lapsikaupasta kuin biologisia lapsia hankkivilla/hankkineilla. Mielipiteitä lapsikaupasta on varmasti meillä adovanhemmillakin, mutta siitä aiheesta keskustellaan siihen aiheeseen liittyvällä palstalla. Jookos?
TEKISIMMEKÖ KAIKKI VAIN PÄÄTÖKSEN ETTÄ EMME KOMMENTOI NOIHIN. LUULEN ETTÄ ENERGISEMPIKIN VÄSYY :)
ja vanha sanonta "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa"
AP:n kirjoitus oli hyvä koska miksi asiaa ei voisi ihan oikeasti kyseenalaistaa??? tai siis asioita yleensäkkin.
Ensinnäkin: Täältä on poistettu paljon muitakin tekstejä kuin semmoiset, joissa on mainittu pelottava termi "lapsikauppa". Mihin on häipynyt esimerkiksi pari päivää sitten tullut viesti, jossa nimimerkkiä Toinen tuleminen oli pyydetty julkaisemaan uudestaan poistettu viesti? Muitakin ihan asiallisia adoptiokriittisiä viestejä on poistettu. Miksi?
Toisekseen: Te adoptiovanhemmat aina väitätte, että suomalainen kv-adoptio pyörii puhtain jauhoin. Mistä te sen voitte jokaisen Suomeen tulevan adoptoidun kohdalta tietää? Lastenkodeille maksetaan lapsesta ns. hoitokuluja, mutta mistä te tiedätte, miten ne on laskettu. Suomen kohdemaissa hintataso on paljon halvempi kuin täällä. Vaikka lasta olisi hoidettu lastenkodissa kauankin, niin teidän jälkikäteen antama raha voi mennä johonkin ihan muuhun kuin toisten lasten hoitamiseen. Lisäksi olen omin silmin nähnyt, millaisia tuliaisia täältä on viety lastenkotien työntekijöille ja ulkomaisille adoptiovirkailijoille. Ne eivät ehkä ole suomalaisittain mielettömän arvokkaita, mutta köyhissä maissa ne voidaan myydä eteenpäin.
Kolmannekseen: "Lapsikauppa" sanana ei tarkoita ainakaan minull vain sitä, että lapsi myydään suuresta rahatukusta orjatyöhön tai prostituoiduksi. Se voi tarkoittaa myös sitä, että kehitysmaiden lasten vanhemmista toinen, joku muu sukulainen tai "kylän mies" varastaa lapsen äidiltään ja toimittaa lapsen lastenkotiin. Lastenkodit jopa maksavat näistä lapsista pieniä summia (köyhille paikallisille suuria summia), sillä osa lapsista päätyy ehkä jopa tähän pahaan lapsikauppaan ja osa saadaan annettua kv-adoptioon. Osa kansainvälisistä adoptioista oikeasti maksaa lapsista paljonkin, enkä jaksa uskoa Suomen olevan tässä niin putipuhtain paperein mukana. Olen kuullut kiinalaistytön ja kolumbialaisvauvan lastenkoteihin menneiden "hoitomaksujen" summat, eikä ne nyt niin pieniä olleet.
-> Merkittävin asia tässä on se, että adoptioon päätyvät lapset eivät ole välttämättä äitiensä tai molempien vanhempiensa luovuttamia, vaan VARASTETTUJA. Tämmöisestähän tapauksesta täällä oli juttu Thaimaassa syntyneestä ja Ruotsiin adoptoidusta Mariasta.
1)En ole ollut vaatimassa (en edes tiedä, miten se tapahtuu) yhtäkään viestiä poistettavaksi tältä palstalta. En tiedä, millä tavalla keskustelua valvotaan.
2) Hoitomaksusummat ovat suhteellisen pieniä. Esim. Filippiineillä 350€, Venäjällä 700€, Thaimaassa ei moisia maksuja ole ollenkaan. Kiinan suurta hoitomaksua (2500€) on äimistelty myös palveluntarjoajan puolelta. Kyseessä ovat kuitenkin sellaiset summat, joilla kansainvälistä lapsikauppaa ei pystytyä pyörittämään. Kiinan maksut ovat kyllä isot, mutta Kiinan lastenkodit ovat täynnä heti syntymän jälkeen luovutettuja tyttöjä. Ei ttarvitse olla nasa-insinööri ymmärtääkseen miksi. Vanhemmat luopuvat tyttövauvoista ilomielin ilmaiseksi saadakseen tilaisuuden hankkia pojan siksi ainoaksi sallituksi lapseksi.
Lahjat lastenkodin henkilökunnalle ovat asia erikseen. En tiedä, missä päin maailmaa olet reissannut, muttet ilmeisesti ainakaan Venäjällä. Lahjat ovat siellä arkipäivää. Niitä jaellaan kaikkialla ja jokaiselle, jotta asioita saadaan hoidettua. Lahjoja viedään ihan yliopistossa opettajille, hotellin henkilökunnalle, pysäköintalueen valvojalle... Ihan keneltä tahansa haluaa saada palvelua. Sama systeemi toimii jopa osassa EU-maita. Esim. Kreikassa ei edes sairaalan henkilökunta käy vilkaisemassa, jos on se rahakirjekuori antamatta.
3)Esimerkiksi Venäjällä lastenkodit ovat tupaten täynnä lapsia, joista kuitenkin pieni murto-osa on adoptoitavissa. Arviot liikkuvat n. 10 prosentin tuntumassa. Venäjän lainsäädännön mukaan lasta ei voi luovuttaa adoptioon, jos hänellä on sukulaiskontakti, ja valtaosalla lastenkotilapsista kontakteja on. Kontaktiksi riittää kerran vuodessa vierailulla käyvä mummo tai täti.
Lisäksi kaikkia lapsia tarjotaan aina ja joka maassa ensisijaisesti kotimaiseen adoptioon. Vasta sitten, jos ei kotimaasta löydy halukkaita vanhempia, otetaan käyttöön kansainvälisen adoption mahdollisuus.
Kaikki adoptioon luovutettavat lapset eivät ole vanhempiensa vapaaehtoisesti luovuttamia. Venäjällä on olemassa toimenpide, jota kutsutaan vanhempien oikeuksien poistamiseksi. Se on toimenpide, jolla lastenkotilapsista useimmiten saadaan adoptiokelpoisia. Vanhempainoikeudet voidaan määrätä poistettavaksi silloin, jos vanhempi on toistuvasti vaarantanut lapsen terveyden tai hengen. Nämä vanhemmat ovat sataprosenttisesti kroonisia päihteiden väärinkäyttäjiä, joilla ei ole enää mitään otetta elämäänsä. Heidän lapsensa asuvat usein kadulla, koulua ei käydä, vanhemmat eivät pysty huolehtimaan edes itsensä ruokkimisesta ja vaatettamisesta, saati sitten lastensa. Prosessi on pitkä ja raskas, ja se jää usein toteutumatta, vaikka syytäkin olisi. Niissä tapauksissa sitten, jossa oikeudet säilyvät, lapset jäävät kadulle tai laitostuvat lastenkodissa. En tiedä, kenen etua se palvelee. Ei lasten ainakaan.
Ainakin Venäjän lastenkodeissa henkilökunta yrittää mitättömistä resursseista huolimatta antaa lapsilla parhaat mahdolliset lähtökohdat, vaikka tietävätkin, miten huonosti lastenkotilapset siinä maassa aikuistuttuaan yleensä pärjäävät. Henkilökunnan intresseihin kuuluu ilman muuta mahdollisimman monien lasten sijoittaminen sijaisperheisiin (toiminta käynnistyy pikkuhiljaa itänaapurissakin) tai adoptioperheisiin. Venäjällä (tuossa tilastojen luvatussa maassa) on runsaasti tutkimustietoja lastenkodista aikuistuineiden rikollisuusprosenteista, ja se on huima. Vankilaan päätyy lastenkodissa asuneista nuorista miehistä lähes kolmasosa.
Lastenkoti ei ole paras kasvupaikka kenellekään. Kyllä perheen pitäisi olla jokaisen lapsen etuoikeus. Onko pointtisi se, että kv-adoptiot Suomesta pitäisi lopettaa, koska USA:ssa ja Britanniassa voi rahalla saada ripeän adoption?
Omat esimerkkini ovat aika Venäjä-painotteisia, mutta sen alueen tunnen aika hyvin. Olen ollut mm. kesätöissä Pietarin alueen lastenkodeissa, ja oma adoptioprojektimme suuntautuu luonnollisesti sinne.
Jos kritttinen keskustelu olisi oikeasti asiallista ja oikeassa suhteessa asioihin, ketään ei varmaan se haittaisi, mutta kun se on pääasiassa yhden ainoan nimimerkin kirjoittamaa, joka joka viikko kirjoittaa maailman lapsikaupasta ja miten kamalan väärin adoptio on ja nouskaa kaikki taistoon, että se loppuu ja tähän lapsikauppaosioon samaan syssyyn niputtaa myös oikean hyvän taustatyön tekevien maiden ja lastenkotien adoptiot ja hups, toisena päivänä taas eri viestissä adoptioita ylistää, ei se kovin järkevältä keskustelulta tunnu.
Lähinnä pistää miettimään motivaatiota tällaiselle?
Mielenkiintoista, että leimaava ja puurot ja vellit sekaisin oleva ja yleistävän että väärän kuvan antava ns. kriittisen kirjoittelun nimellä kulkeva kirjoittelu saisi siis olla täällä kaikessa rauhassa tietämättömien lukijoiden luettavana ja kuvaa muokkaamassa?
Maailmassa on taatusti vääryyttä pilvin pimein ja oikeata lapsikauppaa, mutta ei se koske kaikkia adoptoituja ja ei ainakaan Haagin sopimuksen allekirjoittaneiden maiden adoptioita, näihin maihin Suomikin kuuluu.
Suomella on vain tietyt tutkitut kohteet adoptiokohteina ja näissä kohteissa taustat tutkitaan todella hyvin lapsien kohdalla ja adoptiolainsäädäntö on kohdemaissa hyvällä tolalla. Epämääräisten adoptiokohteiden kanssa ei siis yhteistyötä tehdä.
Lastenkotien hoitomaksut kattavat lapsen hoidon lisäksi lastenkotien ylläpitoa ja niissä olevia lapsia sekä adoptoitavia että heitä, jotka asuvat niissä pysyvästi(kaikki lapset eivät ole vapaita adoptioon) ja lastenkoteja seuraa ylempi taho maissa, joten aivan yksinkertaista ei ole väärinkäytös niiden kohdalla ja väärinkäytöksiin kyllä puututaan. Hoitomaksujen suuruuksista voidaan siis olla montaa mieltä, ehkä ne on isoja? Kaikki on suhteellista,esim. Kolumbiassa ei kyseiset yksityiset laitokset saa pennin hyrrää tukea mistään muualta, kaikki on yksityistä rahoitusta. Paljonko maksaa vuoden hoito lapsella lastenkodissa sisältäen lääkärintutkimuksia, psykologin tutkimuksia, rokotukset, vaatteet,ruoka, henkilökunnan palkat, talon korjaukset, mahdollinen sijaishoitajan palkka jne?
Nämä asiat on helppo nähdä yksinkertaistettuina ja adoptio vääränä asiana tietämättömyyden ja kaiken yleistävien kirjoitusten vuoksi, kun asioita ei oikeasti tunne.
Mitä enemmän tietää, sitä vaikeampi on sanoa, mikä olisi oikea tapa toimia eli esim. ei hoitomaksuja ollenkaan=ei myöskään yksityisiä lastenkoteja, jotka todella panostavat lasten hoitoon joka saralla ja lapset ovat tasapainoisempia saadessaan adoptioperheen.
Kiinassa on ehkä vielä vaikeampi tilanne, jos ei olisi hoitomaksuja, miten kävisi näiden hylättyjen lasten, jotka nyt adoptoidaan ulkomaille? Kaikki lastenkodit eivät suinkaan ole hyvätasoisia Kiinassa, kuten helposti voisi kuvitella asiaa tuntemattomana ja valitettavasti kaikki hylätyt lapset eivät nytkään koskaan edes lastenkotiin asti pääse.
Kiinassa tuskin on valtiolla varaa pitää senkään vertaa lastenkoteja kuin Kolumbialla, joten raha todella menee tarpeeseen. Nämä asiat eivät todellakaan ole helppoja ja oikeata vastausta ei ole olemassa tässäkään asiassa ja kaikkia ei voida auttaa, mutta joitakin lapsia voidaan.
Tuskin kukaan suomalainen adoptoinut on sitä mieltä, että lapsia adoptoitaisi kotimaistaan kevyin perustein, ulkomainen adoptio on Suomen että muiden Haagin sopimuksessa mukana olevien maiden adoptiokohteissa lapsen viimeinen mahdollisuus perheisiin. Ensin on käyty läpi kotimaassa lapsen mahdollisuus hoitoon kotona, sukulaisten luona tai adoptioon.
Jos väärinkäytöksiä tulisi ilmi, loppuisi adoptoiminen kyllä heti siitä kohteesta.
Nämä tuliaislahjat suomalaisten antamina lastenkodin johtajalle on todellakin luokkaa tuliaislahja ja se ei taatusti ole mikään niin arvokas, että sillä kukaan rikastuisi niitä myyden,edes köyhässä maassa.
Näissä maissa on tapana, että annetaan pieni lahja mennessä.
Sinänsä adoptiovastaiset kriittiset keskustelut ei tule ikinä tätä maailman epäreiluutta pieniin lapsiin maailmalla eikä Suomessa korjaamaan eikä auttamaan, täydellistä ratkaisua ei ole eikä elämä taatusti kenelläkään meillä ole täydellistä, se vaan on elettävä.
Ulkomainen adoptio antaa paremman elämän lapselle hetkeksi ainakin elon tiellä ja tietenkin toivottavasti he näin kokevat myös aikuisina että vanhana. Se, mitä heidän syntymämaansa heille olisi voinut tarjota, olisi ollut lastenkoti ja lastenkoti ei koskaan voita perhettä ja lastenkodista joutuu pois tietyn iän täytettyään ja se ikä on aivan liian pian, ovat ehkä noin 15 ikäisiä , joten tuskin lastenkotiin jäämistä olisi hyväksi ratkaisuksi voinut sanoa. Mitä sitten eteen, kun sosiaalista tukea ei ole olemassakaan näissä maissa?
Adoptoitu voi itse vaikuttaa, miten haluaa asiasta ajatella ja asennoitua elämänsä aikana.
Syyttää voi yksisilmäisesti aina adoptiota kaikesta ja elää uhrina, mutta adoptio ei ole kaikkea tuhoava vaan mielestäni mahdollisuus ja elämä se vaan on niin monisärmäinen asia mistä on itselleen sopiva ja tyydyttävä kokonaisuus itse rakennettava niillä palikoilla, mitä elo suo.
Tulipas tekstiä, liekö mitään saavutettu?
Hyvää päivää kaikille,
terveisin yksi rajoittuneen katsantokannan(positiivisen) omaava adoptoinut
Moi,
Voisiko olla mahdollista, että Amjerikalaiset
adoptoijat "voitelevat" lapsen vanhempia,
jotta nämä luopuvat vanhempainoikeudestaan?!
Vai mistä johtuu Venäläisten asenne Amjerikalaisiin?
Onnea projektiinne!
Greta kirjoitti näin: "Vanhemmat luopuvat tyttövauvoista ilomielin ilmaiseksi saadakseen tilaisuuden hankkia pojan siksi ainoaksi sallituksi lapseksi."
Luuletko, että oman lapsen poisantaminen on juhlaa? Sinun mielikuvissa kiinalaiset vanhemmat polttavat suitsukkeita, laulavat juhlalauluja ja soittavat fanfaareita joutuessaan luopumaan rakkaasta tyttövauvastaan.
Tässä sinulle lukemista:
a)Kay Ann Johnson & Amy Klatzkin (toim): Wanting a Daughter, Needing a Son: Abandonment, Adoption, and Orphanage Care in China
b) Karin Evans: The Lost Daughters of China
"kun se on pääasiassa yhden ainoan nimimerkin kirjoittamaa"
Meitä suomen kielellä adoptiovastaisia juttuja kirjoittavia on kuule tässä maassa jo monta :)
Enkä vastusta adoptiota.
Kysyin siis Venäjä adoptiosta.
Ei taida olla tarpeeksi myöskään kielipäätä
noita lukemaan :)
Kirjoitit, että "Kyllä perheen pitäisi olla jokaisen lapsen etuoikeus".
Tässä sinulle artikkeli, joka kertoo 12 Venäjältä USA:an adoptoidun lapsen kuolemasta. Kaikkien näiden lasten kuoleman on aiheuttanut adoptioäiti tai -isä.
Lapset ovat kuolleet vuosina 1996-2005 ja olivat nimeltään: David (2v), Logan(3v), Victor(6v), Luke(1,5v), Jacob(5v), Zachary(2v), Maria(2v), Jessica(2v), Liam(3v), Alex(6v), Dennis(8v) ja Nina(2v). He kuolivat mm. nälässä pitämiseen, äidin hakatessa päätä seinään, kuumalla vedellä polttamiseen, ravisteluun (vauvat), mukilointiin, heittämiseen jne.
Lukekaa itse täältä (englanniksi): http://adoption.about.com/od/adoptionrights/p/russiancases.htm
Sinun mielestäsi näiden lasten kuolemat ovat varmaan vain tilastojuttuja. Sinun mielestä he olisivat kuitenkin kuolleet nuorina syntymämaassaan, joutuneet vankilaan tai jotain muuta ikävää.
Kokemuksesta voin kertoa adoption eri vaiheista. Puhun läh. Venäjän adoptioista. Adoptoitavan lastenkodin johtaja määrää etukäteen mitä hän haluaa lahjaksi. Johtajalle viedään suljetussa kirjekuoressa rahaa isompi summa. Kaikki on etukäteen hyvin suunniteltu ja toiminta etenee rasvatusti. Ne vanhemmat jotka haluavat lapsen eivät adoptiohetkellä välitä ko. toimintatavoista. Näin jälkeenpäin tulee ajatelleeksi kuinka paljon esim. Pelastakaa lapset ry. on hyväksynyt "laittomuudet". Kaikki tietävät ja kaikki hyväksyvät. Myös adoptoimassa olevat vanhemmat. Sillä hetkellä on kuitenkin tärkeintä saada se lapsi. Asiaa vuosikaudet jälkeenpäin ajateltuna tulee mieleen, että jossain kyllä mättää ja pahasti.
Se on äärimmäinen toimenpide, joka tapahtuu oikeusprosessin kautta, ja sen alkuunpanijoina ovat lastensuojeluviranomaiset.
Nämä vanhemmat, joilta oikeuksien poistamista haetaan, eivät ole vuosiin olleet kykeneviä hoitamaan omaa elämäänsä.
Vaikea kuvitella, mikä voisi olla sellainen tilanne tai paikka, jossa amerikkalaisten adoptiovälittäjien ja näiden narkomaanivanhempien tiet kohtaisivat. Tuskinpa välittäjät kiertelevät kaupunkien slummeissa heitä etsimässä, kun ei niissä uskalla kulkea perusvenäläinenkään.
Sen sijaan epäilen vahvasti, että ne huimat summat, joita esim. amerikkalaiset adoptioon käyttävät, kulkeutuvat tavalla tai toisella venäläisten virkamiesten taskuun. Ei siis varsinaisesti maksuksi lapsesta, vaan prosessin sujumisesta. Näin se homma siellä toimii joka tasolla ja virastossa.
Mutta vakavasti ottaen, yritin ensimmäisessä viestissäni jo korostaa, että puolustan Suomen adoptiojärjestelmää. Se eroaa merkittävästi amerikkalaisesta juuri esim. pitkän adoptioneuvontavaiheen perusteella. Siinä käydään läpi perheen mahdollisuuksia onnistua adoptiolapsen kasvatuksessa. Lisäksi ainakin venäläiset ja kiinalaiset lastenkodit vaativat suomalaiselta palveluntarjoajalta pitkäaikaisen adoptioperheen tilanteen seurannan adoption jälkeen ja raportoinnin perheen ja lapsen tilanteesta lastenkotiin päin.
Amerikassa, kuten myös Britanniassa, ei tietääkseni tällaista järjestelmää valitettavasti ole. Periaatteessa rahalla saa siis kuka tahansa adoptoida.
Kaikki ovat varmaan yhtä mieltä siitä, että Suomen systeemi on huomattavasti parempi, ja kannattaisikin ehkä miettiä, miten samaa systeemiä voitaisiin laajentaa entistä useampiin maihin, jolloin näitä mainitsemiasi surullisia tapauksia olisi entistä vähemmän. Tosiasiahan on kuitenkin se, että kv-adoptiot eivät ole mihinkään loppumassa, vaan lisääntyvät koko ajan. Se huomioon ottaen, pitäisi nimenomaan keskittyä siihen, millä edellytyksillä perheet valitaan.
Ymmärrän, että haluat provosoida kuolleiden lasten tarinoilla, mutta surullinen tosiasia on, että biologisetkin vanhemmat pahoinpitelevät ja kohtelevat lapsiaan huonosti. Olisiko viestissäsi mainitsemia lapsia sitten odottanut valoisampi tulevaisuus lastenkodissa ja kotimaassa? Mene ja tiedä. Ainakin ehdottomasti suurin osa venäläisistä lastenkotilapsista, toivoo pääsevänsä perheeseen.
Suomen adoptiojärjestelmä voi olla parempi kuin Usassa tai Britanniassa. MUTTA. Täälläkin adoptiovanhempien sopivuuden tarkastaa vain yksi sosiaalityöntekijä. Siinä tutkitaan mm. kodin tilavuus ja varallisuus, mutta esimerkiksi psykologisia voimavaroja vanhemmuuteen ei tutkita. Sosiaalityöntekijöillä ei ole psykologin tai psykiatrin koulutusta. Adoptiohakijoiden pitäisi ehdottomasti läpäistä myös psykologinen testaus. Nykyään pikemminkin varallisuus, korkea koulutus ja yhteiskunnallinen aktiivisuus vakuttaa sosiaalityöntekijät hyvästä vanhemmuudesta. Suomessa myös ajatellaan, että jos vanhemmat kärsivät biologisesta lapsettomuudesta niin "he ansaitsevat adoptiolapsen". Sosiaalityöntekijä ei neuvonnassa huomaa, vaikka vanhemmilla olisi persoonallisuushäiriö, masennus lapsettomuudesta tai vaikka työnarkomania. Parisuhdeongelmia ja mitään muitakaan ongelmia mitään muitakaan ongelmia ei välttämättä huomata, sillä adoptioneuvonnassa KAIKKI PISTÄVÄT PARASTAAN! Adoptiovanhemmat oppivat netistä ja lehtisistään, miten aioista pitää puhua sossuille, mutta se ei tarkoita että he sisäistäisivät nämä asiat tai olisivat hyviä vanhempia.
Adoption jälkeinen valvonta taas. Siinä sosiaalityöntekijä tapaa perheen 1-4 kertaa ja kirjoittaa näistä raporit. Perhe siivoaa kodin, pukee lapset nätisti, hankkii hyvät tarjoilut, esittelee ihania kuvia lapsesta ja kertoo kaikkein ihanimmat asiat lapsen perheessä olon ajalta. Onkohan suomen sosiaalityöntekijät kirjoittaneet yhtään huoletunutta tai kriittistä raporttia näistä jälkiseurannasta? Adoptiovanhemmat peittelevät viimeiseen asti kaikkia mahdollisia ongelmia (esimerkiksi adoption jälkeistä masennusta) sosiaalityöntekijöiltä. Sossut taas välttävät kuulemasta niistä, sillä heille ne aiheuttaisivat lisää työtä.
Kaiken lisäksi adoptiolasten ongelmat eivät yleensä ala perheessä ensimmäisen ja toisen vuoden aikana vaan myöhemmin. Eli silloin kun seuranta on jo ohi.
Olen samaa mieltä siitä, että adoptiovanhempien valintaperusteisiin tulisi kiinnittää paljon enemmän huomiota ja varoja.
Adoptioperheet ry:n toiminnanjohtaja sanoi, että Adoptioperheet ry vastustaa kaikkia uudistuksia, jotka tuovat adoptiohakijoille lisää kustannuksia. Tässä yhteydessä hän viittasi adoptiohakijoiden psyykkiseen arviointiin. Tälläkö tavalla he ajavat sitä Lapsen Etua, jonka puolesta hekin aina liputtavat.
Sukulaiset adoptoivat tytön Kiinasta. He kertoivat, että he antoivat rahat dollareina kirjekuoressa lastenkodin johtajalle, joka toi lapsen luovutustilaisuuteen. He sanoi summankin, muttei se jäänyt mieleen muuta kuin että oli suuri summa. Nyt tuolla "greta" oli maininnut summan 2500 euroa. Onpa ihmeellistä, jos semmoinen summa annetaan käteisenä kirjekuoressa!!!! Täytyy toivoa, että ne lastenkodin johtajat ovat rehellisiä ihmisiä. Paha olo tästä tulee :(
Ei kenellekään hlökohtaisesti.
Onko näiden palvelunantajien välillä eroa? Maksetaanko Pelankin maksu järjestön kautta?
Kyllä adovanhemmiksi haluavat käyvät melkoisen prässin läpi. Kunpa biovanhemmiksi aikovat velvoitettaisiin tekemään samantapaiset selvitykset, tapaamaan parisuhdeneuvojan, kertomaan lastenkasvatusperiaatteistaan, miettimään lapsuuttaan, avioliittoaan ja myös niitä taloudellisia seikkoja. Nythän kuka tahansa voi saada lapsia, myös sellaiset jotka eivät edes aio heistä huolehtia.
On täysin hedelmätöntä verrata biologista lapsen saamista adoptiolapsen saamiseen.
Adoptiolapsi on menettänyt jostain syystä kasvaa biologisen perheensä kanssa. Kun hänelle etsitään uusia vanhempia, niin se täytyy tehdä todella huolellisesti.
Yritä asettua 4kk vanhan kolumbialaisvauvan, 1,5-vuotiaan etiopialaistytön tai 4-vuotiaan venäläispojan asemaan. Sulje silmäsi ja mieti heidän elämänmuutostaan, kun tuntematon pariskunta tulee ja vie heidän mukanaan tuntemattomaan maahan. Jos heidän elämänsä sujuu hyvin, niin moni ihminen voi olla tyytyväinen. Mutta jos heille tulee ongelmia esim. adoptiovanhempien kanssa, niin kenen puoleen he voivat kääntyä?
Minulle itselle on käynyt niin, että kun kotona oli vaikeaa niin kaverin äiti neuvoi minua menemään juttelemaan koulun terveydenhoitajalle. Terveydenhoitaja ei oikeastaan kuunnellut minua, vaan sanoi vanhempieni olevan hyviä ihmisiä, kun ovat ottaneet orpolapsen perheeseen eikä vieraan lapsen kasvattaminen ole helppoa. Samanlaisia kommentteja olen kuullut usein ihmisten suusta. Että kun olen adoptiolapsi (orporaasu) niin vanhempani ovat kyllä hyviä ihmisiä. Ei siinä jää adoptiolapselle paljon mahdollisuuksia :-(
On totta, että lapsia syntyy monille semmoisille ihmisille, jotka eivät niistä lapsista voi huolehtia. Tämä asia ei mitenkään liity adoptiovanhempien valitsemiseen.
Ihan yleisesti ottaen ei varmaankaan olisi huono ajatus järjestää valmennuskursseja myös biolasta suunnitteleville? Suomessahan on huutava pula sijaisperheistä ja näihin sijoitettavat lapset ovat nimenomaan täällä syntyneitä; heitä annettiin kv-adoptioon vielä 1970-luvulla. Jokaisen lapsen pitäisi syntyä toivottuna, myös täällä Suomessa.
Ainakin ennen Pelan kautta Venäjältä adoptoitaessa lastenkodin maksu annettiin käteisenä. Tämä on ilmeisesti muuttunut sen jälkeen, kun Pelan toimisto Venäjällä aloitti. Miten asia hoidetaan Pelan muissa kohteissa nykyään? Esimerkiksi tuolla mainitussa Kiinassa.
Oikein hyvä ajatus tuo, että kaikille vanhemmille (tai sukukypsille ihmisille?) järjestettäisiin valmennuskursseja. Tämä ei taida kuitenkaan liittyä siihen, miten adoptiovanhempia tulisi valita. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?
Adoptiovanhempien (ja sijaisvanhempien) valikoinnin tulee olla mahdollisimman laadukasta. Tällä emme tarkoita sitä, että adoptiovanhemman tulisi olla joku yli-ihminen. Tarkoitamme sitä, että varallisuuden ja asuinneliöiden tarkastaminen sekä lääkärintodistuksen hankkiminen yhdistettynä yhden sosiaalityöntekijän kanssa jutusteluun ei ole paras mahdollinen tapa valikoida ja valmentaa vanhempia adoptoitaville lapsille.
Olisi tietysti hyvä että sosiaalityöntekijän lisäksi olisi psykologin lausunto, koska se olisi puoleettomampaa myös adoptiovanhemmille. Filippiineillehän näitä lausuntoja lähtee psykologin lisäksi seurakunnan työntekijältäkin.
Toisaalta uskon että kokenut sosiaalityöntekijä tunnistaa jos perheessä on jotakin epäilyttävää.
Viime vuonna suomeen adobtoitiin 62 tyttöä kiinasta Pelastakaa Lapsien avulla. Voisko joku nyt tarkkaan kertoa miten tuo 2500 erkin hoitomaksu maksettiin? Entä mitä veitte lahjoina? Kävittekö lastenkodissa mistä tyttö tuli?
Eräskin lastenkodin johtaja käänsi meille
aina selkänsä ,kun emme tahtoneet häntä
henkilökohtaisesti "avustaa". Kaippa se
Pela sitten hoiti "tämän puolen".
Sitä ei vaan puhuta.
Kumma kun ei kukaan tähän vastaa. Aika pahalta haiskahtaa tää, et vieraiden maiden viranomaisille on annettu rahaa käteisenä. varmaan tälleen sit tehään vielä Kiinassa kun tähän ei kukaan haluu vastata?????
Minua kiinnostaisi tietää, että millaiset suhteet teillä, jotka kritiikkiä adoptiota kohtaan kirjoitatta, on adoptioon?
Tarkoitan oletteko, adoptoituja, biovanhempia vaiko adoptio vanhempia vai muuten läheisesti kokenut adoption?
Tiedän monia adoptiovastaisia ihmisiä täällä suomessa. Meistä moni on adoptoitu. Emme vastusta adoptiota täydellisesti ja tiedämme monia onnellisia adoptoituja. Nykyisenlaista adoptiota vastustaa meidän lisäksi moni entinen adoptiotyöntekijä, muutama adoptiovanhempi ja moni biologinen vanhempi.
Kaikki adoptiolapset eivät saa hyviä adoptioperheitä. Eivät kaikki biolapsetkaan saa hyviä perheitä, mutta adoptiolapset on jo kerran joutuneet eroamaan perheestään ja sillä tavalla he ovat turvattomampia. Biovanhemmille lisäksi sanotaan, että adoptio on lapsen etu ja lapsi saa adoptiossa hyvän perheen. Ei se aina pidä paikkaansa.
Minun adoptiovanhemmat oli voimakkaan uskovaisia ja koko ajan mukana politiikassa ym. Kaikki varmaan luuli, että meidän perhessä on onnellista. Totuus oli toinen. Karkasin kotoa nuorena ja minulla oli muitakin ongelmia. En koskaan ollut tasavertainen ad.vanhempien biolasten kanssa. Kaikki pistettiin minun syyksi ja huonojen geenien syyksi. Minulla on surullinen adoptiotarina. Voin jo paremmin, mutta en tule koskaan hyväksymään sitä, että adoptiosta puhutaan aina täysin positiivisessa valossa.
Juuri oli VErkkoklinikalla kirjoitus, jossa kotimaasta adoptiolasta odottava on tehnyt lapsettomuushoitoja adoptio-odotuksen aikana ja saanut kaksi keskenmenoa sinä aikana. Silti julkisesti väitetään, ettei voi tehdä hoitoja ja odottaa adoptiolasta samaan aikaan. Toinen kirjoittajakin oli tätä ihmetellyt ja väitti raskauden aina keskeyttävän adoptiolapsen odotuksen. Tämmöiset asiat saavat minut tosi vihaiseksi ja surulliseksi. Adoptiolapsi ei ole vanhempien ensimmäinen toive eikä kaikki edes noudata sääntöjä. Nämäkin ilmeisesti pitävät adoptiolasta viimeisenä oljenkortenaan saadakseen lapsen. Minua nää ainakin itkettää...
..se sinulle kuuluu...
Hei, jos luet athenauksen aiempia viestejä tarkemmin, niin huomaat hänen olevan adoptoitu! Minusta hän on tosi rohkea adoptoitu, kun esiintyy oman(?) kuvan kanssa. Hän on ilmeisesti onnellinen ja hyvä niin.
Tiedän, että meitä adoptiokriittisiä kohtaan hyökkäillään. Se on tosi yleistä ja itkettävää. Mutta jaksetaan päivästä toiseen. Ehkä näillä viesteillä on merkitystä jollekin. Ehkä jonkun elämään voidaan vaikuttaa ennenkuin on myöhäistä.
Aina on mukava kuulla positiivisä kommentteja itsestää. :) Kuullosti vaan jotenkin hassulta sanoa, että olisin rohkea. En ole itse asiaa koskaan ajatellut tuolta kantilta. Minuuteeni kuuluu olennaisena osana se, että olen adoptiolapsi halusin sitä tai en. Onnellisuus onkin sitten eri asia, mutta omaan onnellisuuteeni tai onnettomuuteeni en halua adoptiota vetää.
Itse en halunnut kysellä suhteitanne adoptioon hyökätäkseni ketään vastaan. Kritiikki on aina terveellistä ja keskustelua on hyvä herättää. Mutta olen vaan luonteeltani utelias ja varsinkin näinkin suuri asia kuin adoptio herättää itsessänikin monenlaisia ajatuksia.
Tarkoitan rohkeudella sitä, että uskallat osallistua täällä adoptiokeskusteluun omalla nimelläsi. Olen minäkin rohkeasti adoptiolapsi, mutta se näkyy naamasta :-) Täällä en uskalla paljastaa nimeäni, koska pelkään vastaiskuja. Minusta tuntuu, ettei adoptiota saa kritisoida. Ihmiset suhtautuu adoptioon tosi tunteellisesti ja kriittisiä mielipiteitä poistetaan, estetään ja vastataan vihamielisesti.
Haluatteko te todella että adoptiot lopetettaisiin vai että kv-adoptiot lopettaisiin? Mitä tapahtuisi esim. Kiinassa kun kaikki lastenkodit olisivat lapsia täynnä, yksilöllistä hoitoa ei varmasti olisi tarjolla kenellekään. Ja lastenkotitaustalla et varmasti pääsisi Kiinassa eteenpäin? Ja Venäjän lastenkodeista lapset joutuvat nuoruusiän jälkeen takaisin synnyinseudulle, palaavat huume/alkoholiperheeseensä ja alkavat itsekin elää sitä kun muuta mahdollisuutta ei ole.
Toivovotko adoptoidut lapset oikeasti että he eivät olisi oman perheensä adoptoimia vaan jossakin kadulla vaeltelemassa. En voi ymmärtää.
Onko taustalla lapsellinen unelma siitä, että jossakin on se rakastava, täydellinen, ihannoitu äiti jolta minut on kidnapattu? Onko adoptiovanhempien epätäydellisyys vaikeampi hyväksyä -sillä kaikki vanhemmathan olemme epätäydellisiä. Jos oma kotimaa nähdään ihanteena -ja Suomi rasistesena kylmänä maana, kuulostaa se aika mustavalkoiselta (sairaalta) ajattelulta. Miten esim. Intiassa suhtaudutaan lastenkodista lähtöisin oleviin, mitä kastia he siellä olisivat? Syrjintää olisi varmasti enemmän kuin täällä.
sanamuotos on niin asenteellisii ettei viitsi sulle vastata. säilytä vaan ne "lapselliset unelmas" siitä et adoptio on unelmatilaisuus.
Osa adoptioita vastustavista todella näkee asiat hyvin yksioikoisesti - kuten myös toisin ajattelijat. Totuus kuitenkin lienee, että ainakin Suomessa pyritään toimimaan lapsen parhaaksi, mutta varmaan eri maiden välisessä toiminnassa on eroja. Kiinan tytöillä ei häävit olot ole lastenkodeissa, heillä ei ole siellä mahdollisuutta lapsuuteen, saatikka onnelliseen sellaiseen. Lapsikauppa on asia erikseen, sitä ei kukaan tervejärkinen voi hyväksyä. Ruvetaan siis porukalla hakemaan keinoja sen vastustamiseen! Mukavaa Joulun odotusta!
Pääsit hienosti ydinkysymykseen eli siihen, mikä oikeasti on lapsen paras. Lastensuojelujärjestöt etenkin jankuttavat tätä fraasia, mutta sitä ei ole käsittääkseni koskaan kunnolla määritelty. Jos se määritellään, niin se määritellään ympäripyöreällä sanahelinällä.
Puhutaan myös "kohtuullisesta vanhemmuudesta" ja "kohtuullisesta kasvuympäristöstä". Lapselle ei siis tarvitse olla tarjolla kaikkea mahdollista materiaalista ja valmennuksellista hyvää, vaan ennemminkin suurta sydäntä, pyyteetöntä rakkautta ja maalaisjärkeä. Näiden lisäksi lapsen perustarpeet tulisi tyydyttää ja hänellä tulisi olla mahdollisuus kasvattaa juuret.
Miten adoptio palvelee näitä lapsen etuja? Voisiko ne täyttää toisella tavalla?
Olispa hyvä jos advanhemmat alkaisi joukolla parantaa muitakin adoptioon liittyviä asioita. Niitä on tuolla toisessa keskustelussa otsikolla 20 syytä. OOn adoptoitu. Niissä oli paljon henkkoht. tuttuja juttuja. Ei miutakaa oo tuettu alk.peräisen kulttuurrin ja kielen kanssa. Miulle ei oo kerrottu bioäidistä tai muista. Aika paatoksellista on ollu aina adoption ylistäminen kaikis juhlissa ja tapaamisisa. Ei siel oikein kehtaa olla surullinen adoptiosta vaikka oikeesti olis. Usein on teennäinen olo.
..jos lasta ei adoptoida rakastavaan perheeseen, niin lapsesta tulee hulttio-juoppo-narkkari-prostituoitu-orja-sairas tai sitten hän kuolee jo lapsena?
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2004/2004-10-20/ajankohtaista/teema
Haluaisin tietää, mitä muuta länsimaiset adoptioihmiset (ja muut) tekevät kohdemaiden asioiden hyväksi kuin hakevat sieltä pienimmät, terveimmät ja kauneimmat vauvat hoivattavikseen? Enkä jaksa nyt kuulla siitä, että lähes kaikilla adoptioperheillä on kummilapsi. (Kummilapsi heillä on siksi, kun se "parantaa" statusta sossujen ja adoptiomaan silmissä ja vanhemmat voi adoptiolapselle kertoa, että "tämmöistä kurjaa elämää niin kuin kummilapsella sinunkin elämä olisi ollut ilman adoptiota":
Adoptiota perustellaan usein sillä, että länsimaiden väestö vanhenee ja vähenee ja tänne tarvitaan työvoimaa. Adoptiolapsilla on usein oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia ja yhteiskuntamme on niin rasistinen että todennäköisesti meitä tummia työllistetään monta vuosikymmentä raskaisiin ja likaisiin töihin. Rikkaat mummot tarvitsevat vaipan vaihtajia, kun jälkeläiset rakentavat uraa. Jokaisen länsimaahan adoptoitoitua lasta kohden tulisi vastaanottavan maan korvata hänet elinikäisesti. Esimerkiksi voitaisiin perustaa laadukkaita lastenkoteja, että lapset voisivat kasvaa kotimaassaan. Myös kohdemaiden johtoon tulee kohdistaa kritiikkiä. Kritiikkiä ei esitetä, kun ei haluta häiritä hyvin toimivaa vauvojen-pelastus-toimintaa
Itselläni on ollut kummilapsi jo lukioikäisestä asti, jolloin en ollut vielä tarkemmin pohtinut, kuinka hankin tulevat lapseni. Mielestäni kummilapsiasia ei liity millään tavalla adoptioon. Ainakaan meidän kohdallamme se ei tullut kertaakaan puheeksi sosiaalityöntekijän kanssa neuvonnan aikana, eikä sitä sen paremmin mainittu kotiselvityksessä.
Terveimmät lapset menevät varmasti kohdemaan sisäiseen adoptioon. KV-adoptioon päätyviä lapsia on aina tarjottu ensin kotimaan adoptioon. Syystä tai toisesta oman maansa perheille kelpaamattomina aletaan sitten etsiä perhettä ulkomailta. Ulkonäköä ei todellakaan, onneksi, voi valita. :-D
Sama juttu on iän kanssa. Esimerkiksi Venäjällä nimenomaan pienet ja terveet tytöt pääsevät kotimaassa adoptoitaviksi. Lastenkodit pullistelevat lähinnä leikki-ikäisistä pojista ja ei-venäläisen näköisistä lapsista, joita venäläiset eivät huoli. Suurimmalla osalla Suomeen adoptoitavista venäläisistä lapsista on terveydellisiä ongelmia.
Kolumbian yksityisistä lastenkodeista adoptoidaan ulkomaille vauvoja, joiden äidit nimenomaan ovat tulleet äitikotiin synnyttämään lapsen ulkomaista adoptiota varten. Ei kaikille muillekaan lapsille (siis yksitellen ) etsiä perhettä kotimaasta. Miten kuvittelisit tämän toimivan esimerkiksi Kiinassa? Oman maan kansalaisilla on tietenkin etuajo oikeus.
Monet adoptiovanhemmat valitsevat lapsen ulkonäön valitessaan adoptiomaan. Tämän vuoksi moni valitsee Venäjän tai esimerkiksi Kiinan. Silti adoptiovanhempien keskusteluissa esiintyy aina välillä pelkoa siitä, että Kiinasta adoptoimalla voi saada ns. pyöreäkasvoisen kiinalaislapsen. Hesan kaupungin kautta pystyi ainakin ennen pyytämään Kolumbiasta vaaleaihoista vauvaa tummaihoisen sijasta. Interpedian kautta tähän ei ole voinut vaikuttaa. Pelan Venäjän ja kotimaan kautta voi kieltäytyä ottamasta ei-suomalaisen tai ei-venäläisen näköisen lapsen (esimerkiksi tummaihoisen lapsen). Ulkonäköäkö ei siis voi valita?
ADOPTOIDUT: Lukekaa 18 vuotiaana aodptiovanhempienne adoptiopaperit. Teillä on oikeus nähdä niin sanottu kotiselvitys ja muitakin papereita. Minä järkytyin niistä. Menivät ristiin advanhempien puheiden kanssa.
Ei adoptoinut:
Ehdotat adoptiopapereiden pyytämistä nähtäväksi adoptoidun täytettyä 18 vuotta. Omat lapseni ovat vielä alle kouluikäisiä, mutta kummallakin lapsella on jo nyt oma mappi, jossa ovat kaikki hänen adoptioonsa liittyvät paperit. Luonnollisesti paperit kuuluvat lapselle itselleen ilman pyyntöjäkin. Onkohan ylipäänsä adoptiovanhempia, jotka yrittävät pitää papereita piilossa lapseltaan??
Todella kummallisia vaikuttavat olevan tällä palstalla kirjoittelevien adoptoitujen vanhemmat muutenkin kuin vain papereiden salailun tiimoilta.
Ei olisi tullut itselleni esimerkiksi mieleenkään vaihtaa lapsien nimiä (ja kaikki tuntemani adoptoineet ovat säilyttäneet alkuperäisen nimen tavalla tai toisella), kuten joku täällä väitti yleisesti tehtävän.
En myöskään käsitä, että joku adoptiovanhempi todella yrittää salailla lapsen taustaa tai hankaloittaa, jopa estää, ottamasta selvää juuristaan.
Samoin kuulostaa perin oudoilta väitteet siitä, että adoptiovanhemmat eivät välittäisi pitää yllä lapsen ensimmäisen kielen taitoja ja kulttuuria. Nähdäkseni asia on juuri päin vastoin. Kyllä varmasti suurin osa adovanhemmista ymmärtää, miten tärkeätä lapsen alkuperäkulttuurin vaaliminen on. Meillä on ainakin tehty kaikkemme, jotta venäjänkielen taito säilyisi. Venäläistä perinne- ja tapakulttuuria pidetään kotonamme yllä niin hyvin kuin mahdollista ja Venäjällä matkustellaan ja lomaillaan tuttavaperheiden luona useita kertoja vuodessa.
Mitä tulee lapsen valintaan ulkonäön perusteella, niin meille kerrottiin, että yhden kerran on mahdollisuus kieltäytyä lapsiesityksestä vaikean vamman tms. takia. Enpä ole kuullut kenestäkään, joka olisi lapsiesityksen hylännyt ulkonäön takia. Aika absurdi ajatuskin, ainakin omalla kohdalla.
Ihmeellisiä ovat kyllä näiden adoptiokriittistenkin käsitykset siitä, mitä adoptiovanhemmat ovat. Ahne, vauvoja osteleva, rahassa kylpevä, tunnevammainen egoisti on kyllä kovin kaukana kaikista tuntemistani adoptoineista. Ihan tavallisia perheenäitejä ja -isiä me olemme. Normaalisti työssäkäyviä ja keskitason tulot omaavia. Ei sen kummempia luurankoja kaapeissa kuin biovanhemmillakaan.
"Onkohan ylipäänsä adoptiovanhempia, jotka yrittävät pitää papereita piilossa lapseltaan??"
oma näkemykseni on että esim.minun tapauksessani, jossa adoptiovanhemmat eivät toimita edes lapselle kirjettäni eteenpäin, niin en usko että he liioin virallisia adoptiopapereitakaan lapselle tarjoaa.
Olen kuitenkin itse biologisena äitinä pyytänyt kopiot kaikista adoptioon liittyvistä asiakirjoista Pelalta kuin myös omasta sosiaalitoimesta jotka voin lapselle aikanaan antaa. Pelan asiakirjat tosin ovat hyvin suppeat joista ei lapselle selviä kun perusasiat kuten äidin ja isän nimi, mahdolliset isovanhemmat tms.
Voisiko olla että PeLa:lla on sääntö jossa yhteydenoton pitää tapahtua lapsen toimesta, ei biovanhemman toimesta ? Muistelen että näin olisi, yhteydenpiton pitää lähteä lapsesta käsin.
Ja voihan olla että lapsi on tällä hetkellä sitä mieltä että hän ei halua tietää mitään biovanhemmistaan. Väkisinhän ei voi itseään tyrkyttää.
Ja jos lapsi aikanaan haluaa selvittää adoptioon liittyviä asioita, löytää biovanhempansa ja ottaa yhteyttä, löytää hän yhteydenottoa varten tiedot PeLa:lta, voinet kai jättää PeLa:lle kirjeen lasta varten ?
Onko lapsilla myös teidän kotiselvitys ja kopiot kohdemaahan lähetetyistä papereista & kuvista? Entä muut sosiaalityöntekijän adoption yhteydessä tekemät asiakirjat (raportit neuvontakäynneistä ja seurantakäynneistä)?
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta meillä ainakin on kopiot kotiselvityksistä, samoin molemmista lapsista tehdyistä seurantaraporteista ja ihan lasten omissa kansioissaan kuten tuossa jollakulla aikaisemmin kirjoittaneellakin.
Ja kansiot ovat ihan lastenkin selailtavissa ja luettavissa.
Kansioissa on muutakin: onnittelu/tervehdyskortteja joita saimme lastemme kotiintultua ystäviltämme, kaikki lastenkodista saadut uudenvuoden yms. kortit, muutama kirje toista lastamme hoitaneelta lastenkodin työntekijältä jne. jne.
Ja kaikki siis lasten vapaasti tutkittavissa, toistaiseksi olemme noita katselleet yhdessä.
Eikä tokaluokkalaistamme juuri nyt asia kiinnostakaan, viimeksi niitä katselimme joskus eskariaikoina.
On tosi hienoa että olette säilyttäneet/keränneet kaikki paperit joita lapset voivat sitten aikanaan katsella ja prosessoida adoptiota.
Näin he voivat käsitellä adoptiota sitten aikanaan.
Syy miksi monet haluavat selvitellä taustojaan ja tapahtumia jälkeenpäin on juuri se tieto mitä biologiset vanhemmat tietävät ja mitä ei papereissa lue, asiat eivät aina ole niin yksiselitteisiä.
Välttämättä ne tiedot mitä biologiset vanhemmat ovat antaneet sillä hetkellä kun adoptioon päätyvät, eivät ole paikkansapitäviä niitten asiakirjojen kanssa mitkä sosiaalityöntekijät kirjoittavat vanhemmista.
Jos kotimaan adoptio paperit on allekirjoitettava 8 viikkoa synnytyksestä, voin lyödä vetoa että ne eivät välttämättä ole fakta tietoa kun ajatellaan että synnytyksestä on kulunut niin vähän aikaa.
Ihmettelen edelleen miksi adoptioasiakirjat on allekirjoitettava juuri näin lyhyessä ajassa kun taas sterilisaatioon pääsee vasta 6 kk synnytyksestä.
Onko adoptio "vähäpätöisempi" asia kun sterilisaatio???
ihmettelen vaan....
Luonnollisesti kaikki lasteni adoptioon liittyvä materiaali on lasteni kansioissa, kotiselvitykset, kaikki hakemuksen liitteet kopioina (mm. ystävien suosituskirjeet ja omat hakemukseni passini kopiota myöten). Samoin säästän kaikki seurantaraportit ja myös itse kohdemaahan lähettämäni vapaamuotoiset kirjeet, joissa kerron yhteiselämästämme. Mitä salailtavaa näissä voisi olla ylipäätään?!
Kotiselvityksessähän ylistetään perhettä, sillä se lähetetään kohdemaahan, joka sillä perusteella antaa lapsen vanhemmille. Samaten seurantaraporteissa ylistetään perhettä, koska halutaan vakuuttaa kohdemaalle, että kaikki sujui kuin rasvattua. Kotimaassa paperit kirjoitetaan sillä tavoin, että ne miellyttää käräjäoikeutta.
Onko lapsillanne ne raportit, joita sosiaalityöntekijät ovat kirjoittaneet teidän adoptioneuvonnan aikaisilta ajoilta? Kun olette miettineet sitä, minkä maan valitsette ja miksi. Millaisen lapsen haluatte ja miksi. Kun olette keskustelleet lapsettomuudesta, kasvatusperiaatteista ja muista. Nämä paperit veivät luottamukseni vanhempiini. Toki myös muut paperit osoittivat vain sen, että bioäitini oli pahanen luuska ja adoptiovanhempani ihania hyväntekijöitä.
En uskaltanu ottaa bioäitiin moneen vuoteen yhteyttä niitten papereiden takia :( Kun vihdoin uskalsin löysinkin tavallinen naisen, enkä toivotonta luuskaa. Itkin pitkään sitä, että olin lykännyt tapaamista. Näitä on niin vaikea semmoisten tajuta, jotka ei ole kokenut samoja.
En itse (ad.äitinä) ole nähnyt sosiaalityöntekijän muistiinpanoja tai luonnospapereita adoptioneuvonnan ajoilta. Olen nähnyt vain tapaamisten perusteella kirjoitetun kotiselvityksen - mikä muuten ei ollut mikää ylistyslaulu vaan mielestäni tosi neutraali, jopa kuivahko, selvitys meistä.
Voisimme kyllä antaa mahdolliset muistiinpanotkin lastemme katseltavaksi jos sellaiset jostain ilmeistyisivät, ei meillä ole adoptioneuvonnan aikaisissa keskusteluissa mitään salattavaa lapsiltamme eikä ne käydyt keskustelut poikkea siitä mitä olemme lapsillemme puhuneet.
tutustuin omiin papereihin vasta "ikuisuuden" päästä adoptiosta. Järkytyin siitä miten negatiiviset ne olivat ja paperit edustaa minua lapselle sitten kun hän ne haluaa.
Täytyi ihan alkaa ajattelemaan että jos minä olisin adoptio äiti tai adoptoitu lapsi ja saisin semmoiset paperit eteeni niin miettisin kaksi kertaa haluaisinko biologiseen vanhempaan yhteyttä vai en.
suosittelen kyllä kaikille biologisille vanhemmille että pyytäkää itsestänne tehdyt asiakirjat nähtäväksi, mielellään jo ennen kuin adoptiopaperit allekirjoitatte.
Tavallisena tallaajana (ilman sen suurempaa kokemusta adoptiosta) ihmetyttää tämä adoptionvastustajien asenne.
Ihanko tosissanne olette sitä mieltä, että kymmenille tuhansille kv-adoptioon päätyville lapsille se lastenkoti olisi perhettä parempi elin- ja kasvuympäristö?? Tuntuu järjettömältä ajatukselta, että mahdollisuus oikeaan kotiin, läheiseen aikuiskontaktiin ja kunnollisiin terveydenhuolto-, koulutus-, harrastus- yms. mahdollisuuksiin evättäisiin näiltä lapsilta sen takia, että adoptiovanhempia ei ole mielestänne syynätty tarpeeksi tarkkaan.
Kuka tahansa idiootti, pedofiili, mielenterveyshäiriöinen tai juoppo saa hankkia kuitenkin biolapsia ilman minkäänlaisia arviointeja.
Suomessakin tuhannet lapset joutuvat päivittäin kärsimään vanhempiensa päihteiden väärinkäytöstä. ehdotan, että tekin, jotka näin paljon energiaa viitsitte tuhlata adoption vastustamiseen ja merkittävää lastensuojelutyötä tekevien ihmisten vähättelyyn, suuntaisitte edes osan siitä aktiivisuudestanne ihan oikeasti kärsivien lasten auttamiseen. Työsarkaa riittää kyllä todellistenkin ongelmien parissa.
Ulkomainen lastenkoti voi olla parempi vaihtoehto esimerkiksi näissä tapauksissa:
-Lapsi adoptoidaan perheeseen, jossa on esim. sossuilta salattu alkoholiongelma, narsismi, väkivaltaa tms.
-Adoptiovanhemmat eivät olekaan tyytyväisiä saamaansa lapseen
-Adoptiovanhemmat ei pystykään kasvattamaan vaativaa adoptiolasta ja lapsi joutuu suomessa lastenkotiin
-Lapsi on viety biovanhemmiltaan laittomasti tai petoksella
-Lapsi kokee vaikeata rasismia, ulkopuolisuutta, juurettomuutta eikä häntä auteta
-Lapsi adoptoidaan voimakkaan uskonnolliseen perheeseen ja häntä painostetaan uskonnolla
-LApselta estetään, usein henkisesti, oman entisen elämän ylläpitäminen ja tutkiskelu
-Adoptioperhe on hankkinut lapsen valheellisin keinoin, mikä vie lapsen luottamuksen heihin. Esimerkiksi suomeen on adoptoitu lesboille ulkomailta lapsia ja he ovat jättäneet kertomatta seks.suuntautumisen neuvonnassa. Jotkut on liittyneet kirkkkoon adoption takia, että sais adoptoida kristillisestä lastenkodista. He sitoutuu kasvattamaan lasta kristillisesti, mut eihän se sit toteudu. Jotkut on valehdellu terveydentilaansa jne.
TÄMMÖINEN "LASTENSUOJELUKO" PITÄISI HYVÄKSYÄ? Adoptiossa on hyviä puolia, mut siinä on niin paljon epäselvyyksii, et ne pitäis tutkia ja korjata MAHDOLLISIMMAN PIAN.
Mut on adoptoitu Intiasta. Tässä on linkki sivulle missä on kuvia ja juttua tämän ffc :n toiminnasta. Ffc on siis Families For Children niminen järjestö jolla on lastenkoteja Intiassa ja Bangladeshissa. http://www.familiesforchildren.ca/Photos.html
http://www.familiesforchildren.ca/Photos2.html
http://www.familiesforchildren.ca/Photos3.html
Aika usein mä suren, et mä oon menettäny ton maan, tommoset ihmiset ja sen kielen. Kerran oon käyny Intiassa ja siellä oli ihanaa. Ehkä vielä joskus muutan sinne. Oon miettiny bioperheen etsimistä mut mulla on niistä aika vähän tietoa... Suomi on ihan hyvä maa mut ihmiset on täällä tylyjä ja ilottomia. Intialainen ruoka on sitä paitsi parempaa kuin suomalainen!!!!!
En tietenkään tiedä, missä päin Intiaa olet kierrellyt, mutta omat kokemukseni maan suurkaupungeista puhuvat ihan toista.
Siellä lian ja paskan keskellä pyörii kymmeniätuhansia katulapsia vailla ruokaa, toimeentuloa, terveyttä, koulunkäyntimahdollisuutta tai minkäänlaista toivoa tulevaisuudesta. Sellaista lapsuuttako kaipaat?
Kyllähän Intiassa tosiaan on myös hyvin toimeentulevia ihmisiä, jotka saavat syödä suussasulavaa curryä päivästä toiseen. He tosin ovat hyvin pieni prosentuaalin osa ja he kuuluvat ihan toiseen kastiin kuin hylätyt lapset, jotka saavat herkutella maukkaalla intialaisella riisivellillä, jos silläkään.
Tiedän, että Intiassakin on mallikkaasti (ulkomaisella rahoituksella) hoidettuja lastenkoteja, joita kelpaa nettisivujen välityksellä esitellä. Niitä lastenkoteja, joissa asiat ovat hyvin toisella mallilla, on kuitenkin valitettava enemmistö.
Intiassa jyllä edelleen laiton kastijärjestelmä, joka määrää hyvinkin tarkasti sen, minkälaiset koulutus- tai elintasomahdollisuudet kukin ihminen saa.
Kuinkahan korkeaan kastiin arvelisit lstenkotilapsien kuuluvan?
Tuo Alishan linkittämä lastenkoti on yksi niistä, joista adoptoidaan lapsia Suomeen. Ehkä Alisha on jopa itse adoptoitu tuosta lastenkodista.
Voi herranen aika vaan itelles
Tällä palstalla on ihan ihmeellistä juttua. Jos joku esittää kriittisiä ajatuksia adoptiosta, niin se yritetään estää tai niitata heti. Haukutaan häiriköksi ja lapselliseksi haaveilijaksi. Osa käskee muita olemaan kommentoimatta ja jatkamatta keskustelua. Alkaa pelottamaan tää adoptiotouhu, jos keskustelukin on kielletty...