Kuljen polkua...kuuma kesä on kuivattanut heinikon, joka rapisee mukavasti jalkojeni alla. Mutta kukkia se ei ole lannistanut, ne nostavat päätään uhmakkaasti kohti kuumaa aurinkoa, ulottavat juurensa syvemmälle saadakseen virkistävää vettä, eliksiiriä, elämänvoimaa. Kuinka kauniita ne ovatkaan.
Kuljen eteenpäin, nousen kivikkoista rinnettä. Tuon rinteen olen kulkenut usein, se on minulle muistojen rinne. Rinne, joka vei minut armaani kanssa taivaan kannelle, onnen huipulle, kahden kyyhkyläisen salaiseen soppeen....joskus, kauan sitten.
Kuljen yksin. Askeleen jäljet ovat sammaloituneet, seuraanko omiani, onko kukaan käynyt jälkeeni. Olen yksin, olen surullinen. Tuska.
Kuljen huipulla. Tuuli viilentää kasvojani, koskettaa niitä pehmeästi. Tuuli kuiskaa korvaani muistoja, lupauksia tulevasta, aavistusta onnesta, joka voi odottaa seuraavalla huipulla tai laaksossa sen jälkeen. Katson kallion reunalta. Se on vain pieni kallio. Mutta....minulle se on muistojen piilopaikka. Sinne olen kätkenyt onneni, sinne vienyt suruni, sieltä saanut lohtuni. Kyynel nousee silmääni, ilo vai suru en tiedä, mutta kyynel.
Vain pieni kallio. Ei se kerro tulevaa, ei muistuta menneestä, mutta se on ystäväni, joka kaiken tuon kätkee tietäen sisäänsä. Vain pieni kallio.
Kuljen eteenpäin, nousen kivikkoista rinnettä. Tuon rinteen olen kulkenut usein, se on minulle muistojen rinne. Rinne, joka vei minut armaani kanssa taivaan kannelle, onnen huipulle, kahden kyyhkyläisen salaiseen soppeen....joskus, kauan sitten.
Kuljen yksin. Askeleen jäljet ovat sammaloituneet, seuraanko omiani, onko kukaan käynyt jälkeeni. Olen yksin, olen surullinen. Tuska.
Kuljen huipulla. Tuuli viilentää kasvojani, koskettaa niitä pehmeästi. Tuuli kuiskaa korvaani muistoja, lupauksia tulevasta, aavistusta onnesta, joka voi odottaa seuraavalla huipulla tai laaksossa sen jälkeen. Katson kallion reunalta. Se on vain pieni kallio. Mutta....minulle se on muistojen piilopaikka. Sinne olen kätkenyt onneni, sinne vienyt suruni, sieltä saanut lohtuni. Kyynel nousee silmääni, ilo vai suru en tiedä, mutta kyynel.
Vain pieni kallio. Ei se kerro tulevaa, ei muistuta menneestä, mutta se on ystäväni, joka kaiken tuon kätkee tietäen sisäänsä. Vain pieni kallio.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Et ole.