kävin lukaisemassa aikaisemmat kirjoitukseni,vertaillakseni mielipiteideni ja ajatusteni suuntaa.ts.tämä on muodostunu mulle pienimuotoiseksi nettipäiväkirjan pitämiseksi.muutos parempaan on siis ´tapahtunut monessakin suhteessa,kuten otsikkokin hieman antaa ymmärtää.mulla oli aika rankka jakso tossa syksyllä.ja olin tosi huonossa kunnossa,niin henkisesti kuin fyysisestikin.jälkeenpäin ajateltuna tarvitsin sen ajan kaikkine kokemuksineen sillä pohjalta on vain yksi suunta ja tässä tapauksessa se oli mun kohdalla suunta ylöspäin.kirjoitan myöhemmin tuon läpikäydyn ajan kokemuksista ja ajatuksista mitä se herätti mutta nyt haluan käydä läpi tämänhetkistä tilannettani,joka on valoisampi kuin pitkään aikaan.amfetamiinin käyttö on jäänyt melkein kokonaan,käytän sitä enää kerran viikossa tai kahdessa.riippuen siitä,tarjotaanko sitä mulle vai ostanko itse.tämä voi kuulostaa siltä et edelleen narkkari jee! ,mut mulle itelleni se ei enää ole sitä.pointti on se et mulla ei ole enää mitään pakottavaa tarvetta huumata itseäni säännöllisisksi muotoutunein väliajoin.olen iloisempi,kaikin puolin energisempi ja yritän myös tsempata muita.mun on mainittava kyllä et mulla on todettu maanis-depressiivistä käyttäytymistä mut lääkkeitä siihen en ole edes syöny kesän jälkeen ja silti musta tuntuu,et oikeasti menee hyvin!syöminen on tasaantunu,vaik kyllähän se on totta et jos melkein koko elämän ajan on ollu syömisen kans ongelmia ni eihän ne ongelmat sieltä pohjalta mihinkään katoa,mut verrattuna aiempaan,tunnen olevani eheä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin.tärkeimpänä asiana pidän sitä et nyt kun olen saanu etäisyyttä niihin itsetuhoisiin asioihin joita mul on ollu,ni syy miks uskon pitäväni elämäni hallinnassa on se et mä olen alkanu arvostaa itseäni ja tätä ainutlaatuista lahjaa nimeltä elämä,jota ei voi vaihtaa eikä uutta saa jos entisen pilaa.mä yksinkertaisesti pidän itsestäni liikaa tehdäkseni asioita,joiden tiedän vahingoittavan elimistöäni tai sitä henkistä kapasiteettiä,jonka koen rakkaimmaksi asiaksi.se tekee musta sen ihmisen.ehkä kerran viikossa sen parin piikin pistäminenkin on ajatuksena itseni vahingoittamista,en enää pidä ollenkaan siitä pienestäkään reiästä jonka se neula saa aikaan,sillä se muistuttaa mua siitä et mä en ole enää ehjä sen pienenkään reiän jälkeen.ja sitä paitsi,nyt kun olen saanu henkisen tasapainoni takaisin ni ajatuskin siitä euforian jälkeisestä laskutilasta,masennuksesta peloista,ahdistuksesta ja väsymyksestä puistattaa..en kyl hypi vielä ilosta kattoon et jee,kaikki on kunnossa sillä elämäni on aika alkutekijöissa monessakin suhteessa ja masennuskauden alkamisen pelossa en rakennakaan liian suuria odotuksia,mut iloinen olen joka tapauksessa sillä sain itse katkaistua itseltäni sen tuhoisan kierteen ja pahan olon.näytin itselleni sen hyvän elämän,johon mul on täysi oikeus,huonosta itsetunnosta ja kaikista pahoista asioista hyuolomatta.
parempi huominen
speedyleeny
1184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onnea vaan :)
Mulla on viime aikoina ollut vähän samanlaisia fiiliksiä, kaikki turha sekoilu ja omien asioiden sotkeminen on jäänyt vähäisemmäksi.
Kyllä sä vielä tuut elämään hyvän elämän. Kaikki on valinnoista kiinni ja siitä miten asioihin suhtautuu. Koita hommata jotain rutiinia elämään saa hyviä fiiliksiä kun huomaa, että pystyy tekemään jotain päivittäin. Sitten koko ajan pystyy vaan enemmän ja ehkä joskus elämään sellaista tasapainoista virikkeellistä elämää.
Ja tosi tärkeää on myös se, että arvostaa itteään. Jossei välitä itestään niin ei kyllä välitä muistakaan olen huomannut ja asiat menee päin vittua.
Toihan maanisdepressiivisyys saattaa olla aika rankkaa ilman mitään lääkitystä? Se ainakin heiluttaa sitä tasapainoa mitä tavoittelet...