Kävelinpä taas tänä aamuna, uteliaisuudesta, sen
myönnän, siellä, missä joitakin päiviä sitten
kohtaisin ihmisraunion köyrimässä visvaista
morsiantaan jäteastiassa.
Tänä aamuna onni kukoisti "600m2" roskiksella.
Pariskunta oli lämmittänyt nuotiolla
peltiastiassa vettä ja oli juuri kylpemässä uima-
altaassaan, kun kävelin ohitse. Iloisesti ja kuin
vanhaa tuttavaa he tervehtivät ammeesta.
Kumiankka keinui vaahtoisilla laineilla ja
morsian lauloi heleällä äänellään laulua "Liisa
Pien", joka kuulemma toi mieleen hänen kultaisen
nuoruutensa muutoin ankarina sotavuosina.
Vaatteet oli laskostettu siististi roskalaatikon
kannelle.
En häirinnyt pariskuntaa kauempaa, koska kysymys
on kuitenkin intiimistä peseytymishetkestä
perheen parissa. Halusin kuitenkin tuoda nämä
terveiset palstan lukijoille, koska uskon, että
montakin henkilöä jäi askarruttamaan näiden maan
vähäisimpien maallisen taivalluksen jatkuminen
sitten viimenäkemisen.
myönnän, siellä, missä joitakin päiviä sitten
kohtaisin ihmisraunion köyrimässä visvaista
morsiantaan jäteastiassa.
Tänä aamuna onni kukoisti "600m2" roskiksella.
Pariskunta oli lämmittänyt nuotiolla
peltiastiassa vettä ja oli juuri kylpemässä uima-
altaassaan, kun kävelin ohitse. Iloisesti ja kuin
vanhaa tuttavaa he tervehtivät ammeesta.
Kumiankka keinui vaahtoisilla laineilla ja
morsian lauloi heleällä äänellään laulua "Liisa
Pien", joka kuulemma toi mieleen hänen kultaisen
nuoruutensa muutoin ankarina sotavuosina.
Vaatteet oli laskostettu siististi roskalaatikon
kannelle.
En häirinnyt pariskuntaa kauempaa, koska kysymys
on kuitenkin intiimistä peseytymishetkestä
perheen parissa. Halusin kuitenkin tuoda nämä
terveiset palstan lukijoille, koska uskon, että
montakin henkilöä jäi askarruttamaan näiden maan
vähäisimpien maallisen taivalluksen jatkuminen
sitten viimenäkemisen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinänsä osaat kirjoittaa ihan hyvin ja
kappalejaotkin menee kivasti, mutta et ole
nokkela, etkä missään nimessä hauska.
Kirjoituksesi lukeminen sai minut hukkaamaan taas
muutaman sekunnin elämästäni. Asia sisällöltään
ja tyyliltään se ei juuri eroa näistä "haista
homo vittu" kirjoituksista muuten kuin
pituudeltaan, jolla silläkään ei voi juuri
kehuskella. "Haista homo vittu" kirjoituksen
lukeminen olisi vienyt erittäin paljon vähemmän
aikaa.
En jaksa tuntea minkäänlaista syyllistyyttä, että
olen onnistunut tuhlaamaan joitakin sekunteja
vähäpätöisestä elämästäsi.
Ehkä "haista homo vittu" kirjoitusten lukeminen
on lähempänä sinun älyllistä tasoasi ja ehkä ne
muutenkin tukevat sinua emotionaalisesti, mutta
kannattaa sinun ihan vaikkapa vain
mielenkiinnosta lukea muunkinlaisia kirjoituksia.
Ja niin kuin varmaan muistat, tärkeintä kuitenkin
on, että me molemmat pidämme saksalaisista
autoista, muutenhan emme olisi tällä palstalla
vaan jossakin muualla.
...tuon jutun lukeminen hukkasi aikaasi enempää
kuin se Kauniiden ja Rohkeiden tai Napakympin
tuijottelu, joka sinulla olisi ollut vaihtoehtona?
Vai olisitko lukenut äikänläksyjä? Toivottavasti.
Äskeinen kirjoittaja eittämättä osaa lukea ja
kirjoittaa - valitettavasti sinulla ei vastaavia
näyttöjä ole. Ei luulisi noin lyhyeen tekstiin
mahtuvan noin montaa virhettä. No, joku voi
sanoa, että mitä sitten, mutta kun nyt itse otit
tuon oikeakielisyyden puheeksi, niin enpä
malttanut olla huomauttamatta.
Eilen illalla tapahtui jotain ennenkuulumatonta
ja outoa. Olin juuri päässyt saunamme
kipakoista löylyistä ja käynyt virkistäytymässä
upeassa uima-altaasani. En ehtinyt vielä
syttyttää Havannalaistakaan, saatika avata
konjakkipulloa, kun auvoisaa kotirauhaamme
häirittiin perin oudolla tavalla.
Ovikellomme soi ja menin avamaan oven. Oven
takana oli uskomattoman likainen, haiseva ja
hintelä miehenkuvatus. Hänestä lähti niin
kuvottava löyhkä, että en muista sellaista
aiemmin aistinneeni.
Anteeksi korjaan!! Kun tarkemmin muistelen, niin
intin aikaan löysimme kavereiden kanssa ruumiin
metsästä. Se oli mätänemistilassa ja toukkien
vallassa. Oven takana seisseestä miehestä lähti
aivan vastaavanlainen puistattava kalmanhaju.
Mies ei meinannut pysyä kunnolla tolpillaan ja
vapisi rajusti ja hallitsemattomasti. Mies sai
jotenkin soperrettua nimensä ja nimi kuulosti
aivan Jampelta.
Ajattelin oitis, että onkohan tämä se sama
Jampe, joka oli ihan freesissä kunnossa vielä
viime talvena ja kirjoitteli täällä ponnekkaana
kanssani. Hänen piti tulla tapaamaan minua,
mutta häneen iski raju pelkotila, eikä hän
ilmestynyt paikalle, jossa häntä innokkaana
odotin.
Minuun iski sellainen villi ajatus, että miehen
alamäki varmaankin alkoi siitä, kun huomasi miten
surkea pelkuri hän itseasissa on. Sen
tiedostaminen otti varmaankin lujille.
Mies kysyi, että olenko minä kenties herra
Goldfinger ja minä vastasin tietenkin
myöntävästi. Silloin TIESIN varmasti, että
kyseessä oli se sama Jampe, joka kirjoitteli
täällä aikoinaan.
Hän kysyi karhealla ja anovalla äänellä; onko
minulla antaa jokunen kymppi rahaa, että hän saa
ostetuksi hieman ruokaa ja tilkan
lasinpesunestettä palan painikkeeksi.
Hän kertoi olleensa kolme päivää nälässä ja
liftanneensa Jyväskylästä saakka kuorma- autojen
lavoilla, sillä auton sisään häntä ei hajun takia
oltu kertaakaan päästetty.
Vaikka olen yleensä kova ja tiukka mies, etekin
kerjäläisiä ja köyhiä luusereita kohtaan, niin
minuun iski itselleni hyvin harvinainen
säälintunne.
Olihan tämä Jampe sentään joskus ollut
täälläkin kirjoittamassa ja esittänyt jopa
keskinkertaista kirjallista taitoakin. Hän ei
toki yltänyt meidän parhaitten tasolle, mutta
jollain lailla hän kuitenkin sai ilmaistua
itseään ja ajatuksiaan.
Nyt Jampe näytti olevan kuitenkin kovasti
huonossa jamassa ja aivan selvästi pikaisen avun
tarpeessa.
Jampe ojensi likaisen kouransa minua kohti ja
minä sujautin siihen 50 markkaa. Kun hän näki
miten antelias ja reilu olin, hän parahti
surkeaan itkuun ja sanoi: "Kyllä minä aina
vaistosin , että sinulla herra Goldfinger on
sydäntä meille köyhille ja kurjille, vaikka aina
muuta puhuitkin". Olin tietenkin hieman otettu
Jampan kauniista sanoista ja liikutuin hieman jo
siinä vaiheessa.
Hän pyysi myös anteeksi, ettei tullut silloin
aiemmin tapaamaan minua. Hän sanoi yrittäneensä
tukahduttaa pelkotilansa alkoholin avulla, mutta
siitä alkoikin pitkään jatkunut putki, joka
lopulta johti ovelleni kerjäämään. Outoja ovat
joskus ihmiskohtalojen käänteet!!
Kun olin antanut viisikymppisen, niin Jampe
lähti laahustavin askelin ja selkä kumarassa
kohti kaupungin kirkkaita valoja, puristaen
nyrkissään antamaani viisikymppistä, niin lujasti
kuin siitä olisi ollut hänen elämänsä kiinni.
Kun näin hänen surullisen- ja kumaran hahmonsa
poistuvan Luxus (latinaa) taloni pihamaalta, niin
uskokaa tai älkää, minulta tirahti kuin
tirahtikin ensimäinen kyynel 40:neen vuoteen ja
se on paljon se, kun minusta on kyse.
Kun menin sisään takkatulen loisteeseen ja avasin
konjakkipullon niin ajattelin, että elämä ei ole
suinkaan kaikille helppoa, ei varsinkaan tälle
Jampelle, jonka elämän alamäki oli ollut
jyrkkääkin jyrkempi. Meidän kahdenkeskeinen
kisma oli alkanut hyvin pienestä, mutta
seuraukset olivat näköään Jampelle kovin ikävät.
Kun humalatilani eteni illan mittaan, niin tein
vakaan päätöksen. Päätin antaa hänelle 60
markaa, jos hän vielä ilmestyy ovelleni
kerjäämään.
Sen hyvän päätöksen tehtyäni, lähdin yhteen
talomme 6:sta makuuhuoneesta, jossa linjakas
vaimoni jo auliina ja innokkaana odotteli
sonnniaan.
Tarina oli surullinen, mutta ehdottomasti
opettavainen. GF-traumalla saattaa olla
tosiaankin arvaamattomat seuraukset.
Jos lähes keskinkertaisen älykkyyden omaavalle
Jampellekin kävi noin ikävästi, niin miten sitten
tulee käymään paljon tyhmemmille ressukoille
täällä. Esim. Jeppe Haukulle, Siggylle,
Jaskalle, Jukalle, Kysyn muuten vaan, Zepterille,
monilukuisille feikeilleni jne. muutamia
tyhmempiä vain mainitakseni?
Miettikäähän tarinaa tykönänne pikku hiirulaiset
ja muistakaa se tuttu ja teille hyvin luontainen
asento, jota ei liene tässä yhteydessä syytä
erikseen mainita:-):-
Ottamatta sen enempää kantaa Goldfingeriin ja
hahmon todenperäisyyteen, jota minäkin epäilen
edelleen, on pakko myöntää, että tämä kirjoitus
oli erittäin hyvä ja luettava.
Kirjoitin tuon jutun nopeasti ja sen enempää
miettimättä. Parempiakin juttuja on ollut,
mutta Jampelle tuokin riittänee.
Eilen illalla tapahtui jotain ennenkuulumatonta
(VIRHE) ja outoa. Olin juuri päässyt saunamme
kipakoista löylyistä ja käynyt virkistäytymässä
upeassa uima-altaasani (VIRHE). En ehtinyt vielä
syttyttää (VIRHE) Havannalaistakaan, saatika
(VIRHE) avata
konjakkipulloa, kun auvoisaa kotirauhaamme
häirittiin perin oudolla tavalla.
Ovikellomme soi ja menin avamaan oven. Oven
takana oli uskomattoman likainen, haiseva ja
hintelä miehenkuvatus. Hänestä lähti niin
kuvottava löyhkä, että en muista sellaista
aiemmin aistinneeni (VIRHE).
Anteeksi korjaan (VIRHE)!! Kun tarkemmin
muistelen, niin
intin aikaan löysimme kavereiden kanssa ruumiin
metsästä. Se oli mätänemistilassa ja toukkien
vallassa. Oven takana seisseestä miehestä lähti
aivan vastaavanlainen puistattava kalmanhaju.
Mies ei meinannut pysyä kunnolla tolpillaan ja
vapisi rajusti ja hallitsemattomasti. Mies sai
jotenkin soperrettua nimensä ja nimi kuulosti
aivan Jampelta (VIRHE).
Ajattelin oitis, että onkohan tämä se sama
Jampe, joka oli ihan freesissä kunnossa vielä
viime talvena ja kirjoitteli täällä ponnekkaana
kanssani. Hänen piti tulla tapaamaan minua,
mutta häneen iski raju pelkotila, eikä hän
ilmestynyt paikalle, jossa häntä innokkaana
odotin (VIRHE).
Minuun iski sellainen villi ajatus, että miehen
alamäki varmaankin alkoi siitä, kun huomasi miten
surkea pelkuri hän itseasissa on (VIRHE). Sen
tiedostaminen otti varmaankin lujille.
Mies kysyi, että olenko minä kenties herra
Goldfinger ja minä vastasin tietenkin
myöntävästi. Silloin TIESIN varmasti, että
kyseessä oli se sama Jampe, joka kirjoitteli
täällä aikoinaan.
Hän kysyi karhealla ja anovalla äänellä; onko
minulla antaa jokunen kymppi rahaa, että hän saa
ostetuksi hieman ruokaa ja tilkan
lasinpesunestettä palan painikkeeksi (VIRHE).
Hän kertoi olleensa kolme päivää nälässä ja
liftanneensa Jyväskylästä saakka kuorma- autojen
lavoilla, sillä auton sisään häntä ei hajun takia
oltu kertaakaan päästetty (VIRHE).
Vaikka olen yleensä kova ja tiukka mies, etekin
kerjäläisiä ja köyhiä luusereita kohtaan, niin
minuun iski itselleni hyvin harvinainen
säälintunne (VIRHE).
Olihan tämä Jampe sentään joskus ollut
täälläkin kirjoittamassa ja esittänyt jopa
keskinkertaista kirjallista taitoakin. Hän ei
toki yltänyt meidän parhaitten tasolle, mutta
jollain lailla hän kuitenkin sai ilmaistua
itseään ja ajatuksiaan (VIRHE).
Nyt Jampe näytti olevan kuitenkin kovasti
huonossa jamassa ja aivan selvästi pikaisen avun
tarpeessa.
Jampe ojensi likaisen kouransa minua kohti ja
minä sujautin siihen 50 markkaa. Kun hän näki
miten antelias ja reilu olin, hän parahti
surkeaan itkuun ja sanoi: "Kyllä minä aina
vaistosin , että sinulla herra Goldfinger on
sydäntä meille köyhille ja kurjille, vaikka aina
muuta puhuitkin". Olin tietenkin hieman otettu
Jampan kauniista sanoista ja liikutuin hieman jo
siinä vaiheessa (VIRHE).
Hän pyysi myös anteeksi, ettei tullut silloin
aiemmin tapaamaan minua. Hän sanoi yrittäneensä
tukahduttaa pelkotilansa alkoholin avulla, mutta
siitä alkoikin pitkään jatkunut putki, joka
lopulta johti ovelleni kerjäämään. Outoja ovat
joskus ihmiskohtalojen käänteet!!
Kun olin antanut viisikymppisen, niin Jampe
lähti laahustavin askelin ja selkä kumarassa
kohti kaupungin kirkkaita valoja, puristaen
nyrkissään antamaani viisikymppistä, niin lujasti
kuin siitä olisi ollut hänen elämänsä kiinni.
Kun näin hänen surullisen- ja kumaran hahmonsa
poistuvan Luxus (latinaa) taloni pihamaalta, niin
uskokaa tai älkää, minulta tirahti kuin
tirahtikin ensimäinen kyynel 40:neen vuoteen ja
se on paljon se, kun minusta on kyse (VIRHE).
Kun menin sisään takkatulen loisteeseen ja avasin
konjakkipullon niin ajattelin, että elämä ei ole
suinkaan kaikille helppoa, ei varsinkaan tälle
Jampelle, jonka elämän alamäki oli ollut
jyrkkääkin jyrkempi. Meidän kahdenkeskeinen
kisma oli alkanut hyvin pienestä, mutta
seuraukset olivat näköään Jampelle kovin ikävät
(VIRHE).
Kun humalatilani eteni illan mittaan, niin tein
vakaan päätöksen. Päätin antaa hänelle 60
markaa, jos hän vielä ilmestyy ovelleni
kerjäämään (VIRHE).
Sen hyvän päätöksen tehtyäni, lähdin yhteen
talomme 6:sta makuuhuoneesta, jossa linjakas
vaimoni jo auliina ja innokkaana odotteli
sonnniaan (VIRHE).
Tarina oli surullinen, mutta ehdottomasti
opettavainen. GF-traumalla saattaa olla
tosiaankin arvaamattomat seuraukset.
Jos lähes keskinkertaisen älykkyyden omaavalle
Jampellekin kävi noin ikävästi, niin miten sitten
tulee käymään paljon tyhmemmille ressukoille
täällä. Esim. Jeppe Haukulle, Siggylle,
Jaskalle, Jukalle, Kysyn muuten vaan, Zepterille,
monilukuisille feikeilleni jne. muutamia
tyhmempiä vain mainitakseni? (VIRHE)
Jos otamme huomioon, että kirjoittaja ei ole
käynyt kuin oppikoulun, voimme antaa arvosanaksi
6 . Goldinfingerin juttujen lukeminen saattaa
vaikuttaa haitellaisesti kielitaitoosi.
Miettikäähän tarinaa tykönänne pikku hiirulaiset
ja muistakaa se tuttu ja teille hyvin luontainen
asento, jota ei liene tässä yhteydessä syytä
erikseen mainita:-):-
Kuten ehkä olette huomanneet, tämä roskapöntössä
asuva pariskunta on alkanut kiehtoa minua
suorastaan sairaalloisella tavalla. Edustavathan
he omassa vilpittömyydessään ja itse luodussaan
onnessaan omalla tavallaan paratiisia, josta me
aineellisesti ja henkisesti menestyneemmät
ihmiset olemme joutuneet luopumaan.
Kävelinpä siis tässä taas iltana muutamana pöntön
ohitse ja siellähän pariskunta olikin. Vaikka
pariskunta ei ehkä isänmaastamme suurta osaa
omistakakaan, suomalaisuuden pyhimmät arvot ovat
myöskin heille tärkeitä. Sauna on suomalaisen
pyhättö, niin myös tässä tapauksessa. Pariskunta
oli jostakin rakennukselta löytämistään
betonilaudoista ja muovista kyhännyt jonkinlaisen
teltan jäteastian viereen. Teltasta oli tehty
sauna siten, että pariskunta kuumensi roskiksen
vieressä olevassa nuotiossa kiviä, jotka he
sitten nostivat teltan sisään. Näille kiville he
heittivät vettä hyljätyllä jugurttipurkilla.
Tällainen sauna on itse asiassa uudenaikainen
versio aivan varhaisimmista suomalaisugrilaisista
saunoista, joita esi-isämme ovat tehneet jossakin
siellä Volgan mutkan tienoilla. Jostakin paikalle
kannettu puiston penkki sai toimia lauteina.
Siellä pariskunta heilutteli onnellisena
vastojaan. Kuumasti sihahteli kiuas ja kumaraan
painuivat pariskunnan päät, kun kuuma höyry
kohtasi teltan katon. Kuumuudesta ähkien tulivat
he välillä vilvoittelemaan, oli nimittäin
jäteastian viereen kumpikin varannut itselleen
juhlajuomaa, pullollisen keskiolutta.
Vilvoittelemaan tultuaan havaitsivat he minut ja
pyysivätpä saunaankin, kuten suomalaiseen
vieraanvaraisuuteen kuuluu. Kiitin tarjouksesta
läämpimin sanankääntein, kuten tapana myöskin on.
Koska pariskunnan kehno kunto ja erityisesti
vaatetuksen ruokottomuus oli herättänyt
mielessäni sääliä, olin varannut mukaani
pussillisen vanhoja vaatteitani. Siinä oli
pieneksi menneitä mittatilauspukuja, nimikoituja
silkkipaitoja, käsintehtyjä kenkiä jne, joiden
käytöstä olen joutunut luopumaan elintasoni
tuoman pönäköitymisen takia. Siinä oli myöskin
puolisoni iltapukuja, joita hän on käyttänyt
gaalaillallisilla mutta joita luonnollisestikaan
ei voi käyttää kahta kertaa, koska ne ovat jo
television ja lehdistön välityksellä tulleet
tutuiksi. Naisillahan on tietyisssä
yhteiskuntapiireissä olla pukujensa suhteen
hyvinkin turhamaisia. Puolisonkin käyttää
ainoastaan ulkomaisia pukusuunnittelijoita
välttyäkseen siltä häpeältä, jonka toisen
samanlaisen puvun kohtaaminen voisi hänelle
arvostamissaan piireissä tuottaa.
Pariskunta ilahtui kovin uusista vaatteista, mies
jopa totesi, että "vaatteet ne miehen tekevät" ja
vaimokin yritti peittää iloaan sanomalla, että
"rumat ne vaatteilla koreilee".
Säilyttääkseen ylpeytensä rippeydet, mies sanoi,
että ei hän ole elämänsä aikana vielä mitään
ilmaiseksi halunnut. Niinpä hän kaivoi
jäteastiassa olevasta kukkarostaan 50 penniä ja
sanoi sen minulle ojentaessaan, että ei halua
jäädä kiitollisuuden velkaan kenellekään.
Kunnioitin pariskunnan tahtoa ja otin vastaan
rahan.
Pidän tätä 50 pennin kolikkoa monin verroin
arvokkaampana kuin mitään omistamaani esinettä;
onhan se osoitus sekä suomalaiskansallisen
perinteen kunnioituksesta että ihmisen henkisestä
ylpeydestä ja taipumattomuudesta hädän hetkellä.
Tunsin käsittämätöntä hyvää mieltä nähdessäni
tänään pariskunnan menevän "mersulla" kohti
kirjastoa, olihan miehen päällä hienosti istuva
liituraitapuku ja kiiltavat käsintehdyt kengät ja
naisella hänen käsipuolessaan luonnonsilkkinen
kokopitkä iltapuku. Käskin autonkuljettajaani
hiljentämään pariskunnan kohdalla. Ennenkuin
käskin hänen kiihdyttää uudelleen matkanopeuteen,
sanoin hänelle "Suomi on puolustamisen arrvoinen
maa, se on paras paikka meille suomalaisille".
Goldfinger on taas vauhdissa ketjussa: "Lisää
tietoa " ja siellä "Kerjäläinen ovellani".
Sanoisin, että kuukauden ehdottomasti paras
juttu, tuttuun ja hauskaan GF- tyyliin
kirjoitetettuna.
Heh. Menittekö halpaan ja pois tästä ketjusta?
Heh. Ettekö osaa lukea luupäät?