huone ympärilläni tärisee

sisareni loisteliaan lopun varjot
yksinäisyyden epätähden
en ikinä tule olemaan sellainen
   kuin kukaan haluaisi
makaan siellä missä eivät ole
   eivät tule
   eivätkä näe
sitä hetkeä jolloin
epätoivo on suurempi
   kuin maailmanloppu

tähdet lyövät selkääni puukkoja
   jotka ovat tehneet
tämän maailmankaikkeuden ihmeellisyydet
   ihmisyydeksi

ruumiini tapettuna, lyötynä
en nouse tästä ylös
   en
enkä vihaisi olla se joka
tuhoaa kaiken silloin
kun tuntuu niin pahalle
kun minua särkee
   ne asiat
jotka ympäröimäni tapahtumat
puristavat tähän päivään,
yöhön, aamuun, iltaan ja
niiden muodostamaan ristiin

viheliäisyyskö meitä täällä kalvaa
olen odottanut sinua loputtomasti
olen odottanut niin kiihkeästi
etten sitä edes itse tajua -
   määrää sen voimavaran
joka minusta on irronnut ja
   hetkittäin
tunnen olevani siellä missä
   minun kuuluisi olla

tällä hetkellä
   olen menettänyt kaiken
olen hävityksen ja
pakokauhun vallassa oleva apina
huone ympärilläni tärisee
   minä siinä värisen
ilmassa vaiko ilma ympärilläni
   en edes itse tiedä

kaikki tämä on kuin kammottavaa krapulaa
se yskäisee minuun verensä pisarat
uskon siihen,
   etten tule tähän takaisin
mutta tiedän ettei niin tule käymään

sillä minä heijastan ikuisista kasvoistasi
   loisteliasta täyttymystä
silloin kun niitä koskea saan
   koskeeko minuun
ja etusormeni vaeltaa otsalohkosi päällä
   koskettaen kulmakarvojasi
painaen silmäkuopassasi luomen kiinni
sillä tavalla että näen
kaikkien värien sinusta olevan aitoja

tuolloin toisesta silmästäsi iskee liekki
   lävitseni
minä ihailen sitä
se on niin terävä
ja sen polte loistaa
   minun kaulaani urut
ja niitten urkujen soinnut
kuuluivat siinä musiikissa
   jota kaikki kuuntelimme
sillä hetkellä kun
synnyimme tähän maailmaan

näen huulesi pyörteet
ne janoavat minua
   vaiko minä niitä
aina en voi olla yhtä tähtinen
etkä sinä niin lähellä minua
kuin silloin kun kaikki olimme yhtä

yksikseen näen meidät kaksistaan
kun me kaksistaan kohtaamme
   sellaisina hetkinä
kun olemme molemmat yksistään
uskon sen olevan lopullista
mutta mielellään näkisit niin
että olisimme lopullisesti yksistään,
   yksistään
0152
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


kentauri kirjoitti:

sisareni loisteliaan lopun varjot
yksinäisyyden epätähden
en ikinä tule olemaan sellainen
   kuin kukaan haluaisi
makaan siellä missä eivät ole
   eivät tule
   eivätkä näe
sitä hetkeä jolloin
epätoivo on suurempi
   kuin maailmanloppu

tähdet lyövät selkääni puukkoja
   jotka ovat tehneet
tämän maailmankaikkeuden ihmeellisyydet
   ihmisyydeksi

ruumiini tapettuna, lyötynä
en nouse tästä ylös
   en
enkä vihaisi olla se joka
tuhoaa kaiken silloin
kun tuntuu niin pahalle
kun minua särkee
   ne asiat
jotka ympäröimäni tapahtumat
puristavat tähän päivään,
yöhön, aamuun, iltaan ja
niiden muodostamaan ristiin

viheliäisyyskö meitä täällä kalvaa
olen odottanut sinua loputtomasti
olen odottanut niin kiihkeästi
etten sitä edes itse tajua -
   määrää sen voimavaran
joka minusta on irronnut ja
   hetkittäin
tunnen olevani siellä missä
   minun kuuluisi olla

tällä hetkellä
   olen menettänyt kaiken
olen hävityksen ja
pakokauhun vallassa oleva apina
huone ympärilläni tärisee
   minä siinä värisen
ilmassa vaiko ilma ympärilläni
   en edes itse tiedä

kaikki tämä on kuin kammottavaa krapulaa
se yskäisee minuun verensä pisarat
uskon siihen,
   etten tule tähän takaisin
mutta tiedän ettei niin tule käymään

sillä minä heijastan ikuisista kasvoistasi
   loisteliasta täyttymystä
silloin kun niitä koskea saan
   koskeeko minuun
ja etusormeni vaeltaa otsalohkosi päällä
   koskettaen kulmakarvojasi
painaen silmäkuopassasi luomen kiinni
sillä tavalla että näen
kaikkien värien sinusta olevan aitoja

tuolloin toisesta silmästäsi iskee liekki
   lävitseni
minä ihailen sitä
se on niin terävä
ja sen polte loistaa
   minun kaulaani urut
ja niitten urkujen soinnut
kuuluivat siinä musiikissa
   jota kaikki kuuntelimme
sillä hetkellä kun
synnyimme tähän maailmaan

näen huulesi pyörteet
ne janoavat minua
   vaiko minä niitä
aina en voi olla yhtä tähtinen
etkä sinä niin lähellä minua
kuin silloin kun kaikki olimme yhtä

yksikseen näen meidät kaksistaan
kun me kaksistaan kohtaamme
   sellaisina hetkinä
kun olemme molemmat yksistään
uskon sen olevan lopullista
mutta mielellään näkisit niin
että olisimme lopullisesti yksistään,
   yksistään

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu