Miten suhtaudutte ongelmiin suhteessa? kammoksutteko asioista puhumista vai mielellänne keskustelette. Osaatteko tunnustaa olleenne väärässä jos näin on vai väitättekö vastaan viimeiseen asti?
neitsyt miehet!
jalallaa
61729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
eivät saa sanaa suusta edes täällä vaikka voisi antaa täyslaitaselta;) mulla kokemusta neitsytmiehestä 20 vuotta ja totta, eivät käsittele riitoja vaan ovat ihan hiljaa.
ärsyttävää....ongelma=ei se ole ongelma=ovat välinpitämättömiä!
itse olen kai sitten neitsyt (kiinalaisittain sika), onko vaarallinen yhdistelmä? Ainakaan nykyisessä suhteessa keskustelun puute ei ole ongelma. Eikö ole vähän äyllisesti epärehellistä etsiä ongelmien syitä toisen syntymäajasta?
Käsikranaattiin on turha vastata napalmilla! (lainaus)
..... voisi vastata. Mulla on mottona että "hulluista on hiljaisin viisain". Neitsyt on niin pistävä että tuskin skorpionikaan siihen pystyy. Kun riittävästi saa sanomisistaan palautetta niin kyllä oppii pitämään suunsa kiinni. Jos kuiten haluaa rehellisen mielipiteen niin neitsyt sen antaa. Itse lopetan kinastelun kun mennään tosiasioista sivuun. Yleensä epäily kohdistuu siihen että neitsyt ei "ymmärrä". Kun neitsyt vaikenee se tarkoittaa sitä että vastaväittäjän argumentointi on mennyt pieleen. Mutta kyllä neitsyt silti jos kuka tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
jep tääkin tyyppi vaikenee siinä vaiheessa
kun huomaa ettei vastapuoli enään pysyraiteilla
tai asia ei tunnu millään tulevan selväksi
turhan jauhaminen ei kuulu luontooni
annetaan muiden tohottaa sen minkä ehtivät
minä sanon asiani kerran tai kaksi jos se ei
riitä olkoon ymmärtämättä ja rähjätköön yksinään
toinen on tuo vastapuolen kuumeneminen ja kiihkoilu
tapoihini ei kuulu jatkaa keskustelua jos
se alkaa vähänkään nostaan omaa verenpainettani
en anna toisen yllyttää itseäni siihen pisteeseen
koska asentoja on vain viileä.lämmin . ja inferno
viimeisen jätän mieluusti väliin
rauhaa ;)
Kenellepä omien virheiden tunnustaminen on kovinkaan helppoa. Itse en kammoksu ongelmista puhumista, mutta vastapuolesta se riippuu, miten itse venyy. Se vaan on niin, että yleensä nainen haluaa keskustella (=puhua aina ja aina vaan samaa asiaa eri näkökulmista) ja miehen tehtävä on osallistua keskusteluun (kuuntelemiseen) miehisellä vakavuudella. Miehen luonto on sellainen, että kun on olemassa ongelma, niin se ratkaistaan tai ei ole mitään ongelmaa. Naisen ongelman ratkaisemisen algoritmi on tyystin erilainen. Kuin ratkaisu ei olisikaan tärkeä, vaan sen hoitaminen. Samalla tämä loisongelma hoitaa myös isäntäänsä. Näillä tarkoita ISOJA ongelmia. Tietysti on olemassa käytännön ongelmia kuten se kuuluisa roskapussi tai vaatteet jne. Näistä pitäisi sopia jo ennen parasta ennen päiväystä. Jos rutiineista tulee ongelma ja siihen haaskataan aikaa, on jo paljon menetetty. Mistä sitten riittää aikaa meille meidän parhaaksi.