Syksy oli pimeimmillään. Vain tähdet valaisivat niin tummaa taivasta. Kuu oli pilven takana piilossa ja minä pieni olento maan päällä yksin kuljin pilkkopimeää katua, katua jota en tuntenut, katua jota siis kuljin ensi kerran. Minua pelotti. Välillä ojasta nousi musta kissa ja juoksi tien yli toiselle puolelle. Säpsähtelin ja yritin ajatella omaa kotiani, joka oli jossain hyvin kaukana. Silloin vastaani tuli se mitä kaipasin kaikkein vähiten; sinä, sillä minä pelkäsin sinua ja pelkään edelleen vielä vähäsen ja myönnän sen. Pelkooni oli myös hyvä syy, sinä olit kuollut, olit kuollut ja minä olin nähnyt sen. Pelkään, mutta rakastan samalla.
taivas niin musta
musta prinsessa
0143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.