Meillä on 7 kk Coton de Tulear -poika. Se on valloittanut koko perheen sydämet mutta eniten minun, luulisin, kun olen alusta lähtien ollut hänen 'emonsa'. Siis molemmat kiintyneet toisiinsa tiiviisti. Alusta lähtien oli pieni pelko että mieheni joka on koira-allerginen, saisi oireita, mutta luotimme tämän koiran ns. 'allergiavapauteen', tietäen kuitenkin riskin. Nyt yht'äkkiä mieheni on sitten saanut oireita, jatkuvaa nuhaa ja yskimistä. Lääkärin lausunto oli koirasta johtuva allergiareagointi, jonka sain tänään kuulla. Mieheni on puolet ajasta töissä muualla ja kun tulee kotiin, alkaa niiskutus. Nyt tosin syönyt kortisonia sisältävää lääkettä ja oireet vähempänä. - Kun on nyt käynyt selväksi, että allergisen reaktion aiheuttaja pitäisi poistaa, olen aivan shokissa. Tosin kyllähän jotain siihen suuntaan oli puhetta jo aiemmin mutten halunnut kai ymmärtää että se tarkoittaisi että pitäisi meidän pallerosta luopua. En kestä kertakaikkiaan ajatusta, itken vaan nyt kun se itku alkoi. Mietin että muutan koiran kanssa johonkin kämppään kahdestaan mutta eihän se ole ratkaisu perhe-elämään. En tiedä mitä tehdä tai mitä ajatella. Meillä ei ole aiemmin ollut koiraa ja kun se vihdoin hommattiin, perheemme 18 vuotias ujo ja vetäytyvä poikammekin on ollut kuin uusi ihminen koiran-oloaikana. Tuntuu kuin mieheni olisi oikein tunkemassa jo heti koiraa jonnekin perheeseen heti, itse ajattelen jopa että tämä(kin) on mahtava tapa kiusata minua.. No joo, menipä vähän sivuun aihe, kai.. Kai tällä purkauksella haluaisin lukea jonkun kommentin ja ajatuksia asiasta.
terv. puna-pöhö-silmä-emäntä
terv. puna-pöhö-silmä-emäntä
Vastaukset 24
Vanhimmat
vielä lisää mielipahaa kun tänne kirjoitit.
Näyttää pahasti siltä, ettei paljon vaihtoehtoja ole - sääli, sekä sinun että koirasi kannalta.
Voimia sinulle, kävi miten kävi
tai ainakin melkein.mun poikaystävä on koirille pahasti allerginen,ja mulla on koiria.en aio missään vaiheessa elämääni luopua koiristani,tietäen ettemme voi koskaan asua yhdessä.olemme jo pitkään olleet yhdessä ja tämä tilanne on ollut melko lailla alusta asti,allergia puhkesi suhteemme alusta.päätin jo kauan sitten ettei mikään tai kukaan tule ikinä estämään "koiraelämääni".monesti on tullut pyyntöjä tai lähinnä vaatimuksia että luopuisin koiristani mutta ei,otin joku aika sitten kolmannen koiran...eivätkä nämä tule olemaan viimeiset koirani tässä elämässä,kaikki koirani ovat pelastettuja ja haluan auttaa ja adoptoida myös näiden rakkaideni jälkeen,en pystyisi elämään jos ja kun myöhemmin pystyisin ottamaan jonkun raukan ja jättäisin sen pelastamatta mieheni takia.ehkä sitten rakastan todellakin liian paljon enemmän koiriani entä miestäni mutta näin on asiat.välillä on vaikeaa ja tulee jopa eroa harkittua mutta uskon että pystymme elämään näinkin,asiolla on tapana järjestyä.se asuu tossa naapuri talossa..ja olen nähnyt sen miten koiraan vaikuttaa omasta rakkaasta ihmisestä eroon joutuminen,se on kaikkea muuta kuin kivaa..sunkin koiralla alkaa ikää olla,ja tottunut sinuun ja rakastaa sinua varmasti enemmän kuin mitään.vaikeampi asia tämä sulle on varmasti kun olette koko konkkaronkka asunut pitkään yhdessä,toisin kuin mulla että asiat tuli heti selväksi.toivon että asianne järjestyvät hyvin kaikkien osalta,ja voimia sinulle.ja koiruliinille rapsutuksia :)
en tiedä onko apua teille, mutta kokeile ilmanpuhdistinta tai millä nimellä ne nykyisin sitten kulkevatkaan. Monet tutuistani ovat saaneet avun tilanteeseen. Yksi ratkaisu myös on rajoittaa koiran olemista joka paikassa kotianne. Tutut ovat hankkineet sellaisen ilmanpuhdistimen keuhkovamma liiton suosittelemia merkkejä.
ehdotus.Meidän entiset naapurit sai paljon niistä apua kun oli allergikko perheessä.Niillä taisi olla niitä kaksin kappalein ja kierrättivät huoneesta toiseen.
Toinen on homeopatia ei koiralle vaan miehelle.
otit koiran,jos tiesit miehesi allergisoivan koiralle.Koirarotua joka ei allergisoi,ei ole olemassa.Mutta päätös on vaikia,mies tai koira,joten onnea ratkaisun tekemiseen....
Eiköhän keskustelun aloittaja itse ole tiedostanut nämä asiat. Onko aina ihan pakko "lyödä lyötyä"? Onko ihmisiltä kokonaan kuolleet kaikki empatian ja sympatian tunteet? Vai tuleeko siitä vaan kertakaikkisen hyvä mieli, kun pääsee toiselle sanomaan, että jotain tyylin "minähän sanoin"? Vähentääkö se omia ongelmia vai saako oman elämän tuntumaan jotenkin paremmalta? En vaan jaksa ymmärtää.
Mun sympatiat on alkuperäisen kirjoittajan puolella. Hän otti tietoisen riskin ja kävi ikävästi. Rakkaasta lemmikistä luopuminen on varmasti ihan tarpeeksi vaikeaa ilman muiden ivailua täällä. Tuskin hän sitä varten tänne kirjoitti!
Edellinen kommentoija voisi mennä itseensä.
luin että 7vuotta koirallasi ikää..mutta samat virret edelleen..
paras olisi, että etsisit koiralle pian uuden kodin, vaikka se kuulostaa kurjalta. Poika on vielä nuori ja varmasti tulee "unohtamaan" teidät ja varmasti sopeutuu uuteen paikkaan.
Tiedäthän itsekkin, että pitkällinen kortisoonin syönti ei tee kenellekkään hyvää ja altistus on jatkuvaa (pahimmassa tapauksessa astma). Miehelläsi on täysi oikeus pitää omasta terveydestään huolta ja silloin sinun on siihen tyydyttävä halusitpa tai et.
Toki voitte venyttää koiran pois antia vielä ja katsoa tilannetta...mutta vaikeammaksi menee mitä pidenmpään sitä pitkittää. Ja cottonithan elävät vielä tosi vanhoiksi.
Kurjaa...mutta tiesit riskit joten kanna vastuu siitä.
olen surullinen puolestasi.
kokeilisin itse tuota uman ehdottamaa,
ja miten olisi siedätyshoito?
siinä tosin menee monta vuotta, ja se on kallista mutta itse haluaisin käydä kaikki vaihtoehdot läpi..
ei mielestäni anneta kuin sellaisille jotka tekevät koirien kanssa töitä en tiedä sitten yksityiseltä puolelta annetaanko ja varmasti hinta on kova.
Näin onkin, itse sitä voi päättää mitä tekee omalle terveydelleen mutta on väärin jos valinnan tekee toisen puolesta jos kyseinen henkilö on jo kantansa tehnyt selväksi.
sitä siedätyshoitoa annetaan vaikka ei työ liittyisi eläimmin. Olen itse aikoinani ollut.
Aika tyyristä se oli vielä markka aikana ja se oli silloin aika uusi juttu, nykyajan hinnoista en tiedä. Mutta oli se sen arvoista :o)
Tuttavaperheemme mies oli allerginen koirille&astma lisäksi.
He eivät halunneet kahdesta koirastaan luopua, joten järjestelynä oli tämä.
Kaksikerroksisessa talossa koirat eivät päässeet yläkertaan, makuutilat siis sijaitsivat siellä. Itse he molemmat kävivät suihkussa aina ennen yläkertaan menemistä ja vaihtoivat päällensä vaatteet joita ei koskaan pidetty alakerrassa. Myös päivittäin imuroitiin ja muutoinkin siivottiin. Myös materiaali-valintoihin ovat paneutuneet.
Homma toiminut jo parisen vuotta.
Ihminenhän kun kuitenkin viettää suurimman osan elämästään työn parissa & nukkuessaan, uskoisin, että myös allerginen voi koiran kanssa elää, mutta paljon sen vaatii.
Jos miehesi on pahasti allerginen, saisitko koiran jollekin tuttavallesi? Voisit siellä sitten käydä koiraa tapaamassa?
Onhan sekin vaihtoehto, että luotat koiran ylivoimaisuuteen ja heität äijän pellolle samantien. Miehiä tulee ja miehiä menee, mutta uskollinen koira on ja pysyy, monta vuotta.. Tosiasiassa, jonkinasteinen siedätyskokeilu kannattaa, olen kuullut elämäntilanteista joissa jopa oireet ovat lähteneet vähenemään ja poistuneet kokonaan.
Tuttu tilanne monessa perheessä..otan osaa ,muuta en pysty sanomaan ,helppoa olisi,jos olisi itsellä se allergia, silloin voisi päättää miten menettelee, eli Zyrteckiä nassuun,kun niiskuttaa, mutta toisten terveydestä ei voi päättää, toivon teille kaikille jotain sopivaa ratkaisua tilanteesee.
Allergian hoito pitemmän päälle kortisonilla ei ole terveellistä. Eli ymmärrän miestäsi, kun ei voi/ halua koiraa pitää. Seuraava aste on sitten astma, jos ei jotain tapahdu. Asumisjärjestelyt vaativat ison kodin, jos aiotte kaikki saman katon alla pysyä. Jaksamista vaikeaan tilanteeseen.
meillä mies on allerginen...kanille ainakin...ja nyt tuli koira ja ei ota selkoo onko koirallekkin, mutta meillä päädyttiin siihen ratkaisuun, että miekkonen hönkäilee iltaisin astma-piippua (kortisoni ja avaava yhdessä) ja hyvä merkki on löytynyt(symbicort)...oireet ovat poissa! Aina ei edes lääkettä tarvitse ottaa!On todennäköisesti myös alkanut sietämään enemmän eläinpölyä (vähän sama kuin siedätyshoito) Allergia ennen kunnon lääkitystä oli jopa niin paha että PEF-mittauksia suorittaessa huonoinpina aikoina puhallus jopa 200, kun normaali puhallus miehelläni 600. Ei auttanut zyrtekit, ei kortisoni pillereinä(on myös paljon haitta vaikutuksia), ei pelkkä avaava astma-piippu. nenä vuosi ja henki ei kulkenut.
En heittäisi kuitenkaan toivoa hukkaan, vaadit allergia testit..eikä se allergia aina johdu pelkästä eläin pölystä...on vaikka mitä punkkeja ja eliöitä muitakin kuin varsinaista eläinpölyä joita koiralla voi olla turkissaan tai asustaa muuten vaan kämpässä. Nekin on todella hoidettavissa. Ja muut allergiaa aiheuttavat jutut kannattaa eliminoida. Onko jotain muuta uutta tapahtunut, tullut, syönyt, juonut? Meillä toimi tuo ilman puhdistaja, ilman kostutin ja imurointi kerran päivässä, elukat eivät päässeet makuuhuoneeseen ja peti vaatteet tuuletettiin ainakin joka toinen päivä silti pahempina aikoina. Kostuttajaa ja puhdistajaa emme tarvi nykyään, ja imurointi tapahtuun n. 2 kertaa kuukaudessa nykyään. Eläimistä emme luovu, ne on ottanut niin ne myös hoidetaan loppuun asti. Mieheni on aikuinen ihminen ja kantaa vastuunsa ja haluaa ottaa lääkettä pitääkseen rakkaat lemmikit. Meillä tuo lääkekokeilu ja muu sekoilu kesti vuoden, ennen kun löytyi sopiva. Jotkut lääkkeet eivät sopineet lainkaan.
Mutta jos lapsessani puhkeisi allergia, en pitäisi eläintä...mutta aikuinen on toinen juttu.
Kun kania ei meilläkään enää ole, voi lääkityksen lopettaa ja kaikki tulee olemaan niin kuin ennen...
Mieheni tosin pärjäisi ilman eläimiä, mutta minä en...mulla on aina ollut ja tulee aina olemaan;)!
Onnea...mihin sitten päädyttekin;)!!
... rivien välistä lueskelin, ettei koirasta luopuminen ole nyt ainoa vaiva. Jos kysymys on jonkinlaisesta perheen sisäisestä valtataistelusta, pelissä ovat myös vahvat tunteet, joissa koiraa voi hyvin käyttää aseena. Onko 'ihan' varma, että miehesi on todellakin koiralle allerginen - siis testatusti. Kuvaamasi oireet sopivat tänä syksynä riehuneeseen pitkittyneeseen, muttei päälle päässeeseen sitkeään nuhaankin. Lääkärille on ns. vaivaton ratkaisu kertoa niiskuttavalle potilaalle, jolle on vastikään tullut koira, että siinäpä syyllinen. Nyt tuli aika rankkaa tekstiä. Poistan tämän jos haluat. Kovilla olet kuitenkin. Myötätuntoa ...
kirjoitti tietävänsä miehen olevan allerginen kun ottivat "allergiavapaan" koiran, tietäen riskinsä.
...myös meillä ollut nyt 2 kuukautta. Meidän koira on myös näitä vähemmän karvaavia ja hilseileviä mutta tiesimme että "allergiavapaata" rotua ei ole - otettiin siis tietoinen riski. Toistaiseksi on mennyt tosi hyvin, vain aamuina jolloin virtsaa on ollut paljon lattialla, mieheni on oireillut ja sisäsiisteys alkaa olla pennulla jo opittu, joten aamuoireilutkin ovat vähentyneet. Lääkkeitä ei ole vielä tarvittu.
Meillä koira ei pääse makuuhuoneeseen ja ostimme sinne kalliin, mutta takuulla hyvän ilmanpuhdistimen (Elixair) myös kunnon imurin HEPA-suodattimella (mm. Hooverilla Sensory-mallistolla allergia- ja astmaliiton suositus) olemme kotiin hankkineet. Ehdottomasti kaikissa laitteissa kannattaa olla pestävät suodattimet. Koti imuroidaan hyvin joka toinen päivä. Lisäksi pyrin tuulettamaan asunnon päivittäin. Uudet sohvat ostetaan takuulla nahkaisina ja olohuoneeseen olemme myös miettineet ilmanpuhdistinta.
Ainut asia mikä mietityttää tällä hetkellä ovat lapset: olemme nuoripari ja toisella vanhemmalla oleva eläinallergia periytyy 40 % varmuudella lapselle, joten riski on olemassa joskus tulevaisuudessa. Nyt koirasta emme kuitenkaan luovu, se on myös mieheni mielipide.
Aika moni allergiaperhe ottaa nykyään koiran (ja tietoisen riskin) varoituksista huolimatta ja on kyllä harhaanjohtavaa että joitain rotuja markkinoidaan allergiavapaina. Moni ihminen on ihmetellyt täällä MIKSI allergiset ottavat eläimiä ja myös paljon saa niskaansa syyllistämistä ja muita syytöksiä. Allergiattoman on tällaista vaikea ymmärtää - allergisella ei ole oikeutta eläimiin. Mutta miten paljon eläimet ihmiselle antavatkaan. Ja miten paljon ihmiset ottavat muita tietoisia riskejä (kuten aloittavat tupakoinnin). Minusta syyllistäminen tilanteessa jossa kaikki ovat aikuisia, itsestään vastuuta kantavia ihmisiä (kuten teidänkin perheessä), on aivan turhaa. Alkuhässäkän jälkeen koin itsekin itsesyytöksiä koiran ottamisesta mutta tajusin ne turhiksi - koira on nyt perheessä ja sillä hyvä. Kysyin myös hätäpäissäni tuttavilta olisivatko he valmiita ottamaan koiran jos allergiaa ilmenee - koti on meidän pienokaisellekin tiedossa. Tilojen pitäminen puhtaana vie aikaa ja on aluksi kallista mutta verrattuna siihen mitä koira antaa meille, jäämme reilustí plussan puolelle.
Olet TOSI vaikean valinnan edessä ja myös minä luen "rivien välistä" että taustalla on paljon muutakin. Koiraa ei ainakaan saa pitää vallankäytön ja kiristyksen välineenä - perheessäni oli tällainen tapaus, jossa mies jäi yllätyksekseen toiseksi. Toivon sinulle voimia! Kannattaa myös lukea tuolta Terveys-keskusteluista eläinallergioista, siellä on positiivisia kertomuksia eläimelle siedättymisestä, mutta allergiathan ovat yksilöllisiä, joten mikään ei ole satavarmaa tässä maailmassa.
oliko nyt uusin tai sitä edeltävä nro kun lääkäri kertoo näistä allergia asioista.Hän uskoo siedätyshoitoon ja kertoo allergioiden vain monin verrioin lisääntyneen nykyaikana.Kehoittikin mm. että pitäisi elää niinkuin ennenvanhaan ja pitää kotieläimiä.
Meinasin mainita tuon pölynimurin kanssa mutta tuossahan tuo jo tulikin. Kannattaa tosiaan käyttää sellaisia vehkeitä missä on pestävät suodattimet, kertakäyttöisten käyttö nimittäin tulee melkoisen tyyriiksi...
Allergiat kyllä mielestäni johtuu siitä että nykyään eletään liian siististi ja steriilisti lapsesta pitäen, siis osittain johtuu.
ihan vastikään aiheesta ja siinä työssä heräsi kysymys, josko jo sikiöaikana kehittyisi immuunivaste äidin elimistöön kohdistuvien "rasitusten" seurauksena. Työssä vahvistettiin jälleen, että maaseudulla eläinten kanssa asuvilla lapsilla on vähemmän allergioita kuin vastaavan ikäisillä kaupunkilaislapsilla.
Minä olen meidän perheessä ainoa, jolla on astma.
Kania en sietänyt,mutta tuosta koirasta ei ole tullut oireita. Minulla ei myöskään ole todettu koira allergiaa,tosin testi on tehty kymmenen vuotta sitten ja ihan vähän tuli ärsytystä hevoselle. Olen syntynyt ja elänyt lapsuuteni maalla ja meillä oli eläimiä.Minun astmani reagoi enemmän esim. hajusteille ja aiheesta olikin artikkeli allergia ja astma lehdessä. Yleensä kun aina puhutaan miten eläimet on haitaksi, mutta unohdetaan esim. hajuvedet ja pyykinpesuaineet.
on lääkärillä helppo sanoa.Itse olin juuri saanut korvakorut ja minulle nousi kauttaaltaan punaisia näppyjä, johon lääkäri totesi. " korvakorut pois" Myöhemmin verikokeista selvisi että oli kysymys jostain rokosta ilman kuumetta. En muista enää mistä oli kysymys. Kyllähän se harmitti,kun juuri tehdyt reiät umpeutuivat.