Mä kävelen hakemaan postin. Olen ihan uuvuksissa eilisistä treeneistä. Kävin juoksemassa ainakin viis kertaa purtsin ympäri eilen.
Katon jalkojani. Ne ei oo muuttunu yhtään. Samanlaiset läskit niitten ympärillä roikkuu, ku aina ennenki. Miks helvetis mä en laihdu?!
Nykyään mä ymmärrän jopa mun frendejä peremmin. Pidin turhana aina sitä, ku kaverit valitti, kuinka lihavii ne on. Ne lässytti vaa, et alkaa syömään pelkästään vihanneksii ja jättää kaikki hiukanki rasvasen ja sokerisen pois.
Musta se oli niin turhaa! Ei ne sit ees pitäny lupauksiaan ja mässäili jo viikon päästä karkkii, vaikka puhe oli kuukaudesta.
Mä olen päättäny pitää lupauksistani kiinni. Ei karkkii, pullaa, mitään muutakaan sokerista tai lihottavaa. Vaan kasviksii, ehkä joskus lihaa. Kerran kolmes viikos tai jotain.
Juoksulenkki joka päivä. Vatsalihakset. Kaikki täytyy tehdä. Paisto aurinko tai sato vettä!
Musta vaan tuntu, ettei mun kova uurastus ollu tuottanu paljookaan tulosta. Tai kuukaudessa mä olin laihtunu jo tavattomasti, mutta ihan, ku reidet ois pysyny samanlaisina, maha karseena pömppiksenä! Paino oli siis pudonnu, mut ulkosii merkkejä en nähny missään.
Avasin kotioven ja heitin postin eteisen pöydälle. Ruuan haju täytti koko talon.
"Mä toin postin!" huusin ja menin huoneeseeni.
Mä oon edelleen ihan läski! Mussa ei näy mitään merkkejä laihuudesta. Tosiasiassa mä en oo mikään kauheen suurikokonen. Mulla vaa on jotenki sellanen olo, etten kelpaa ellen mä laihduta!
Kuulin huudon keittiöstä.
Syömään! Öyk, aattelin mielessäni. Kävelin keittiöön ja kattosin makaroonilaatikkoa joka oli aseteltu pöytään. Mä kattosin sen kimmeltävää pintaa. Rasvasta ja ällöä pintaa. Vaivihkaa otinlautasen täyteen salaattia ja sanoin, että makaroonilaatikkoa on sen alla.
Söin nopeesti pupunruuat ja lähin juoksemaan.
Kuin taikaiskusta Jenna tulee mua vastaan. En ollu nähny tyyppiä koko kesänä riemastuin huomatessani sen.
"Sähän oot laihtunu ihan silmissä!" se sanos iha ekax, ku näki mut.
Jatketaanko..? =)
Katon jalkojani. Ne ei oo muuttunu yhtään. Samanlaiset läskit niitten ympärillä roikkuu, ku aina ennenki. Miks helvetis mä en laihdu?!
Nykyään mä ymmärrän jopa mun frendejä peremmin. Pidin turhana aina sitä, ku kaverit valitti, kuinka lihavii ne on. Ne lässytti vaa, et alkaa syömään pelkästään vihanneksii ja jättää kaikki hiukanki rasvasen ja sokerisen pois.
Musta se oli niin turhaa! Ei ne sit ees pitäny lupauksiaan ja mässäili jo viikon päästä karkkii, vaikka puhe oli kuukaudesta.
Mä olen päättäny pitää lupauksistani kiinni. Ei karkkii, pullaa, mitään muutakaan sokerista tai lihottavaa. Vaan kasviksii, ehkä joskus lihaa. Kerran kolmes viikos tai jotain.
Juoksulenkki joka päivä. Vatsalihakset. Kaikki täytyy tehdä. Paisto aurinko tai sato vettä!
Musta vaan tuntu, ettei mun kova uurastus ollu tuottanu paljookaan tulosta. Tai kuukaudessa mä olin laihtunu jo tavattomasti, mutta ihan, ku reidet ois pysyny samanlaisina, maha karseena pömppiksenä! Paino oli siis pudonnu, mut ulkosii merkkejä en nähny missään.
Avasin kotioven ja heitin postin eteisen pöydälle. Ruuan haju täytti koko talon.
"Mä toin postin!" huusin ja menin huoneeseeni.
Mä oon edelleen ihan läski! Mussa ei näy mitään merkkejä laihuudesta. Tosiasiassa mä en oo mikään kauheen suurikokonen. Mulla vaa on jotenki sellanen olo, etten kelpaa ellen mä laihduta!
Kuulin huudon keittiöstä.
Syömään! Öyk, aattelin mielessäni. Kävelin keittiöön ja kattosin makaroonilaatikkoa joka oli aseteltu pöytään. Mä kattosin sen kimmeltävää pintaa. Rasvasta ja ällöä pintaa. Vaivihkaa otinlautasen täyteen salaattia ja sanoin, että makaroonilaatikkoa on sen alla.
Söin nopeesti pupunruuat ja lähin juoksemaan.
Kuin taikaiskusta Jenna tulee mua vastaan. En ollu nähny tyyppiä koko kesänä riemastuin huomatessani sen.
"Sähän oot laihtunu ihan silmissä!" se sanos iha ekax, ku näki mut.
Jatketaanko..? =)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ei tarvi
En sillä ettäkö tämä olisi huono.....päinvastoin
Tuo vaan mun omat toilailut mieleen=)
ihmeessä *haluu tietää miten tää päättyy*!!!
JATKA!!! JATKA!!!
jatketaan jatketaan!!
...
...eikö niin?
"Ai, no hyvin mahdollista, ku on hiukan tota liikuntaa tullu harrastettuu!" tokaisen onnellisena, mähän olen sittenki hiukan laihtunu!
Juteltiin siinä sitten ihan niitä näitä ja Jenna muistutti mua:
"Muista tulla bussibysäkil sitte kymmentä yli kaheksan AAMULLA huomenna!"
Koulu. Voi helvetti! Mä en jaksa, en millää. Mua väsyttää ja käännyn kotiin.
Vielä täytyis tehä aerobicliikkeetki.
Ei emmä jaksa. Nyt vaan on pakko.
Mä teen liikkeet ja rupeen nukkuu.
12.8.
Mä istun koulun penkillä ja mässään purkkaa luokanvalvojan huomaamatta. Se on sellanen vanha ja ruma kääkkä, ei se ilmeisesti mitään huomaa...
"Ja neiti siellä takarivissä, se purkka pois!" luokanvalvoja sittenkin huomas.
Mä otan vastahakosesti purkan pois suustani ja liimaan sen pulpetin alle.
Pääsis jo kotiin ja juoksemaan purtsille.
Seuraavaks on ruokavälitunti, mitäköhän mä syön....?!
vieläkös tää jatkuu? iha ok juttu tähä mennessä. i think.
Siellä on makkarakastiketta ja perunoita.. Sit jotain vihersalaattii, kuiskasi jenna minulle havahduttaen täysin ajatukseni. Hyi, makkarakastiketta, montakohan kaloria siinäkin on.. Täytyy ottaa puolikas peruna ja salaattii.
Ruokkiksen jälkeen mentiin norkoilemaan käytävälle.. Muut istuivat ja makasivat lattialla, mä seisoin.. Ei tullut mieleenkään istua, kun kerran voi seistäkin.. Miksi turhaan laiskotella. Otin vielä purkan jennalta että on kokoajan liikkeessä, ja nauroin mielessäni vielä itselleni siitä purkansyöntijutusta. Jenna kysyi että menenkö sen kanssa samalla bussilla kun kerta päästään samaan aikaan, hätäisesti keksittynä sanoin että on muuta menoa koulun jälkeen. Aijoin juosta kotiin.
*~Jatkanko mä tätä..? ajattelin vaan kysästä että onko tää liian huonoa tekstiä.. en oo hyvä kirjoittaja mutta kokemusta aiheesta on.. en ois muuten kirjottanutkaan mutta kun tarinan alottajaa ei näy niin..~*
Jatka vaan, ois kiva kuulla miten tää päättyy...
Olihan se kieltämättä todella hyvä, ja muistuttaa mua siitä mikä olen ollut... ja mikä olen vieläkin. Sen takia se kosketti syvältä. MUTTA, oletko mahdollisesti lukenut Kira Poutasen Ihana meri kirjan? Ei mitenkään pahalla,mutta novellisi kuullostaa aika paljon siltä...