I dont like

mun juttu: eli olin tommonen neljäntoista vanha pentu ja tutustuin sillo hasaan..aloin polttelee joka päivä kun vaan pystyin ettei kukaan ollu ns kyyläämässä. olin koulussa noihin aikoihin ja musta joka olin vähän aina omissa oloissani tulikin yhtäkkiä porukan hauskuuttaja. ei mulla mitään sitä vastaan ollu se oli oikeestaan tosi hyvä juttu naisiakin oli enemmän kuin ennen ja elämä ns hymyili.

Mutta mähän olin sen verta idiootti että sit sitä hasaa alkokin menee jotain 5-10g päivä. oli hyvät suhteet asuin asuntolassa ja sain aina tikkuun jotain 30g myyntiin. helvetti sitte mä olinki supersuosittu kaikenmaailman lommoposket hyppäs kylässä ostamassa ja polttelemassa ja ei mulla sitäkään vastaan mitään ollut kun oli ainakin seuraa kenen kanssa pitää hauskaa.

sitte ne ongelmat alko kun eräs lommoposki tuli kylää ilman hintaa mutta sil oli jotai 5g vauhtii no tehtiin vaihtokaupat ja mä olin myyty siihe aineesee. hasa jäi vähemmälle ja vauhtia meni vitusti.

koulukin jäi kun aina keksi pätevän syyn olla menemättä sinne piripäissään. ja silti tuntui että asiat oli ok. tätä jatku sitte noin 8vuotta aktiivisesti ja musta tulikin melkonen kusipää. kaikkée tuli töppäiltyä ja linnassa oltua puhumattakaan siitä elävästä luurangosta joka steppaili pitkin katuja.

en hurahtanut uskoon tai tullu miksikää hihhuliksi mutta mä vaan lopetin kertarysäyksellä koko shitin. sinä aikana kun käytin tuli vedettyä kyllä kaikkia päihteitä laidasta laitaan. en puolusta suosi mitään huumeita tai alkoholia mutta näin kävi mulle. ja pitää kuitenkin sanoa että kasvoin henkisesti tona aikana ihan helvetisti. se oli mun pelämän melkeen parhainta aikaa mitä en vaihtas mihkää.

en vaan haluu että kuolen nyt ennen aikojaan että voin mukuloilleni kertoa ihan kokemuksen äänellä asioista ja rehellisesti. -ei pidä pelätä vaan elää-