Hyvät ihmiset!
En tiedä onko mieheni masentunut, vai mitkä häntä oikeastaan vaivaa? Hän loukkaantuu ja suuttuu aivan naurettavan pienistä asioista, on vihainen ja ahdistuneen oloinen. Epäilen että hän on masentunut, koska ottaa itseensä mitättömän tuntuisista kommenteistani. Omia vikojaan hän ei jotenkin näe ollenkaan, syyttää vain minua. Hän on ulkomaalainen, mutta hyvin "suomalaistunut", joten jonkinlaista identiteettiproblematiikkaa tähän varmaan liittyy.
Luultavasti hän ei suostu myöntämään kärsivänsä mielenterveysongelmista,saatika hakemaan apua. Minä yritän vaan pysyä rauhallisena mieheni raivonpuuskien aikana. Mutta tälläkin hetkellä meillä on riidasta johtuen parin päivän tauko tapaamisissa, hänen toiveestaan. Ei siis hyvin mene. Rakastan miestäni, joten olen valmis yrittämään. Miten minun kannattaisi toimia?, miten kohdella (piilo)masentunutta kumppania oikein?
En tiedä onko mieheni masentunut, vai mitkä häntä oikeastaan vaivaa? Hän loukkaantuu ja suuttuu aivan naurettavan pienistä asioista, on vihainen ja ahdistuneen oloinen. Epäilen että hän on masentunut, koska ottaa itseensä mitättömän tuntuisista kommenteistani. Omia vikojaan hän ei jotenkin näe ollenkaan, syyttää vain minua. Hän on ulkomaalainen, mutta hyvin "suomalaistunut", joten jonkinlaista identiteettiproblematiikkaa tähän varmaan liittyy.
Luultavasti hän ei suostu myöntämään kärsivänsä mielenterveysongelmista,saatika hakemaan apua. Minä yritän vaan pysyä rauhallisena mieheni raivonpuuskien aikana. Mutta tälläkin hetkellä meillä on riidasta johtuen parin päivän tauko tapaamisissa, hänen toiveestaan. Ei siis hyvin mene. Rakastan miestäni, joten olen valmis yrittämään. Miten minun kannattaisi toimia?, miten kohdella (piilo)masentunutta kumppania oikein?
Vastaukset 13
Vanhimmat
miehiä on vaikea lähestyä muutenkin-eivät tykkää kun heidän asioihin puututaan
Meidän tekee myös mieli usein pil... ai niin tämä on perheohjelma. No sitä kuitenkin. Ollaan jatkuvassa puutteessa. Sekin voi masentaa jos ei saa tarpeeksi makeaa.
Ei nyt ole kysy "makean puutteesta". Minä yritän halia, mutta mies menee sohvalle nukkumaan, eli käyttää valtaa torjumalla minulta hellyyttä. Annanko vaan olla omissa oloissaan?
Enpä tiedä. Kuulostaa masennukselta. Tarttis varmaan kallonkutistajaa.
KUULOSTAA TUTULTA OLEN MASENTUNUT OMAN TYHMYYTENI TAKIA MULLE OHJE OIN AINA SAIRAALA KUN VALITAN JA SE MAKSAA MAMMONIA -KANNATTAS MENNÄ AJOISSA!!!!! MENIN LIIAN MYÖHÄÄN NYT KÄYN TERAPIASSA JA MIETIN UMPIKUJASTA PÄÄSTÄ POIS-ITSARI?
Kärsin pari vuotta masennuksesta. Jos ei läheisiä olisi ollut, olisin tappanut itseni.
Mikä kuullostaa tutulta? Onko sullakin siis samanlainen tilanne parisuhteessa?, ja kumppanisi koittaa passittaa sua hoitoon? Hyvä että ainakin puhutte asioista, me ei juurikaan.
Viimeksi sanoin miehelleni että menisi hoitoon ja hoitaisi itsensä kuntoon. Nyt on parin päivän aikalisä hänen toiveestaan. Kadun ilkeitä sanojani, ihmistä ei siis pidä jättää yksin masentuneena, mutta entä jos hän haluaa olla yksin? Koitan muistaa tämän, mutta hermo menee usein lapselliseen kiukutteluun.
kannattaisi varmaan mennä, pinna on kireä masentuneena. Myöskin raha-asiat monesti "stressaa", kuten myös valvominen, eli yöunet, työympäristö jne.
Mielestäni kannattaisi puhua asiasta, tosin on vaikea tunnustaa olevansa masentunut, mutta jos lääkäri sanoo sen niin, ehkä se on helpompaa.
Ei hän suostu ikinä lääkäriin, kun kammoaa sellaisia, eikä usko länsimaiseen lääketieteeseen ollenkaan. Varsinainen jässikkä, jota varmasti huono työtilanne, ja elintaso sekä sosiaalinen ulkopuolisuus painavat. Minä saan sitten olla jätesäkki. viimeksi hän huusi puhelimeen, että mun pitää muistaa olla ärsyttämättä häntä, ja että käyttäydyn huonosti. Mietin pitäisikö lopettaa koko juttu.
Saattaa tarvita terapiaa ja jopa ainakin tilapäistä lääkitystä. Kun saisit hänet jollain kallonkutistajan juttusille, jonne olisi hyvä sinunkin mennä hänen mukanaan niin saisit kertoa omankin näkemyksesi.
ollakin sitten vaikeampi tilanne...Masennushan tietysti voi mennä ohi ajan kanssa, mutta uusiutumiskynnys on kyllä aika alhainen.
Ja silloin olet samassa tilanteessa.
Oletan, että teillä ei ole lapsia, niin kyllä se tilanne kannattaa punnita tarkasti kohdallasi.
Itsellä ystävinä ulkomaalaisia ja eräs kaverini on kyllä tällä hetkellä hoidossa masennuksen vuoksi ja jopa käynyt kuntouksissa. Mistä päin maailmaa miehesi on...?
Olen harkinnut kaikenlaista, eroajatus käy mielessä, mutta en halua luovuttaa, kuten niin mnota kertaa aiemmissa suhteissa. Mieheni on Kiinasta, mutta puhuu hyvin suomea ja länsimaistunut, joskin joitain erilaisia piirteitä ja tapojakin löytyy. Esim. perinteinen miehen ja naisen asema, mikä varmaan aina vaikuttaa taustalla, ja minä olen tämmöinen moderni nuori nainen.
Monilla ulkomaalaisilla tosiaan on masennusta, ja hyvä että siitä puhutaan nykyään avoimemmin. Ehkä siinä olisi yksi keino saada hänetkin hakemaan apua, mutta hyvin vaikeaa se silti hänelle tulee olemaan.
Nyt oli taas parempi päivä, hyvä olla. Eilen kyllä tapeltiin, ja sain sanottua hänelle etteivät ongelmat johdu pelkästään suhteesta vaan hänestä itsestään ja eivät ole siten heti poistettavissa jos suhde lakkaa, ja että voisi olla hyvä mennä lääkärille jos on paha olo. Hän liikuttui tästä selvästi, joten osuin arkaan kohtaan. Sosiaalisena ihmisenä hän kaipaisi enemmän kontakteja ja työn tuomaa yhteisöllisyyttä. Minä yritän nyt kovasti kannustaaa häntä hakemaan töitä. Lääkäriile hän tuskin menee ennenkuin on suorastaan koomassa..
Lapsia meillä ei ole, mutta molemmat halutaan jossain vaiheessa. Tiedostan että osani tässä suhteessa tulee olemaan välillä rankka, mutta toisaalta vahvana ihmisenä uskoisin sen kestäväni. Käyn sillon tällöin psykologin juttusillakin, mistä saa tukea arkeen.
Minulla ei ole mitään normaalin parisuhteen mallia koskaan ollutkaan. En tiedä "miten normaalisti riidellään" ja "miten usein". Ihan jatkuvaa sen ei soisi olevan.
Jos...saisit hänen tulemaan kanssasi omalle psykologillesi vaikka "sinulle tueksi", niin hän ehkä näkisi, ettei se hirvee paikka olekkaan. Kyllä itsekkin varmaan aristelisin jos ulkomailla joutuisin lääkäriin keskustelemaan mielialasta...
Työvoimatoimistossa varmaan kannattaa useasti käydä ja uskon, että sinusta on varmaan apua jos itse menet mukaan...(Se antaa uskottavuutta, että työtä todella halutaan).Ja sellaisissa firmoissa kannattaa käydä kyselemässä, missä on ennestään ulkomaalaisia töissä, ainakin näin olen kuullut ystäviltäni. Uskonkin, että työ ja palkka työkaverit auttaisivat tässä tilanteessa.
Riitelystä sen verran, että kyllä pariviikkoa saisi olla "rauhallista" riidatonta aikaa normaalisti. Mutta kun "pinna" on kireällä niin sitä suuttuu joka asiasta.