Nyt kaipaan vertaistukea! Kohtasin ihanan naisen joka todella kolahti heti ensihetkestä lähtien. Meillä oli hyvin intensiiviset ensimmäiset kaksi kuukautta mutta nyt naiseni on vetäytynyt valovuosien päähän, tavoittamattomiin. Olen täysin lamaantunut ajatuksesta, että hän ei ehkä palaakaan luokseni. Mitä voin tehdä? Kuinka kauan minun pitää vaan uskoa ja odottaa? Pitäisikö minun yrittää pitää yhteyttä vaikka hän onkin hyvin passiivinen? Entä jos hän katoaa uudestaan joskus tulevaisuudessa, uskallanko koskaan luottaa?
Naiseni katosi
Ei puhelin soi, ei soi, kil...
51678
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
onko naisellasi huonoja naiskokemuksia menneisyydestä? jospa hän pelkää omia tunteitaan?? tai sitten, tuntuuko hänestä siltä että sinä olet liian kiinni ja tuntee tukehtumisen tunnetta?? vaikea sanoa, mut tällaset asiat mulla tuli mieleen..
Onko naisellasi kiireitä töissä tai opiskeluissa? Tai ehkä häntä vain väsyttää tai masennuttaa? Seurustelu vaatii paljon henkistä energiaa, ja joskus muu elämä voi viedä mehut niin ettei jaksa olla kovin aloitteellinen. Sanoisin, että pidä naiseesi edelleen yhteyttä ja tue häntä. Ennen pitkää näet, mistä on kysymys.
Kiitos, Armas, kommentistasi. Ehkä voisin tosiaankin yrittää olla kärsivällinen ja tukea, vaikka se oman epävarmuuteni takia vähän vaikeaa onkin.
Itselleni on käynyt samoin. Naisystäväni osoittautui kykenemättömäksi keskustelemaan omista tunteistaan sekä vaikeista asioista. Hänelle oli helpompaa vain paeta. Jonkin asteinen tunnevamma sekin. Voin sanoa, että pidemmän päälle tilanne oli minulle hyvin raastava!!
Sinä voisit kuitenkin yrittää keskustella naisesi kanssa tilanteesta ja kertoa omista tuntemuksistasi. Mikäli olette rehellisiä ja avoimia, ei turhille spekuloinneille jää tilaa.
Voimia!
Tästä aiheesta on nyt turha jatkaa enää, naiseni juuri hankkiutui eroon minusta.