Vaikka ei olla vielä hankkimassa vauvaa (tai yrittämässä), pieni pelko/epäilys silti vaani mielessä. Hedelmöitys on sinäänsä aika mielenkiintoinen juttu ja monimutkainenkin..
Entä jos ei tulekkaan koskaan raskaaksi? Saa keskenmenoja/tuulimunaraskauksia tai kohdunulkopuolisen..? Nämä tämmöiset asiat pyörii silloin tällöin mielessä, mutta ehkäpä se on luonnollista, ehkä hieman turhaakin kun ei ole vielä mitään tapahtunutkaan eikä niin ajankohtaistakaan meille.
Halusin vain purkaa itseäni näillä mietteillä.. =) Kertokaa toki jos jollakulla on ollut vastaavaa tai tällä hetkellä samanlaisia mietteitä..
Entä jos ei tulekkaan koskaan raskaaksi? Saa keskenmenoja/tuulimunaraskauksia tai kohdunulkopuolisen..? Nämä tämmöiset asiat pyörii silloin tällöin mielessä, mutta ehkäpä se on luonnollista, ehkä hieman turhaakin kun ei ole vielä mitään tapahtunutkaan eikä niin ajankohtaistakaan meille.
Halusin vain purkaa itseäni näillä mietteillä.. =) Kertokaa toki jos jollakulla on ollut vastaavaa tai tällä hetkellä samanlaisia mietteitä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana kuulla, että mun kaltaisia murehtijoita on useampiakin...
Mäkin kieltämättä pohdin joskus samanlaisia asioita. Oon nyt 22 ja joskus ajattelen, et NYT olisin varmasti hedelmällisimmilläni ja jos NYT yritettäisiin niin varmasti tärppäis, mutta totuus on kuitenkin, et vauva ei ole vielä ajankohtainen. Miehellä ja mulla on molemmilla vielä opiskelut kesken, ja parin vuoden päästä ollaan vasta ajateltu aloittaa lapsen teko..
Eli siis pelkään, että mitä vanhemmaksi elän, sitä vaikeammaksi tärppääminen muka tulisi. Toisaalta en tiedä sun suunnitelmistasi tai aikataulusta, mutta jos järjellä miettii niin tuskin olen yhtään sen vähempää hedelmällisempi 25 vuotiaana kuin nytkään. "Lapsettomuus"pelko ajatukset mun kohdalla vaivaavat mieltä ehkä senkin takia, että mun omat porukat ns. teki mua 4 vuotta. Tosin 80-luvun alussa ei tärppäämistä vielä osattu edesauttaa niin hyvin kuin nyt, eikä ollut ovistikkuja sun muita. Ja saihan ne mun jälkeen vielä pikkuveikankin. Tosin siinä välissä mutsilla oli kohdunulkoinen, joka tuhosi sen toisen munasarjan mutta siitäkin huolimatta sain veljen.
Joten siis, ei murehdita turhaan! Kyllä me varmastikin vielä hedelmöitytään. Mä pidän mielenrauhaani yllä nyt myös sillä, että miehen kanssa molemmat eletään siten, että lapsettomuus ainakaan meidän itse aiheuttamien syiden takia ei meitä tule kohtaamaan. Yritetään mm. syödä terveellisesti, harrastetaan molemmat liikuntaa, käytetään alkoholia vain harvoin, ja mä lopetin tupakanpoltonkin, koska en halua että rööki pilaa mun munasolut (mies ei ole koskaan polttanutkaan)... On tyhmää pelätä asioita ennen aikaisesti. Lapsettomuus on harvinaista; ajantuhlausta pelätä ennenaikaisesti, että se koskettaisi meitä.
että täällä on myös muita ihmisiä joille odotus tai yrittäminen ole edes ajankohtaista :)
Minulla samanlaiset tuntemukset, kun huomasin että minulla oli ovulaatio ajattelin että "nyt varmaan tärppäisi jos yrittäisi".
Vauva ja lapsi olisi ihana asia, odotan sitä aikaa kovasti. Totuus on vain se että olen vielä 21-vuotias ja minulla on opinnot vielä kovasti kesken.
Kirjoitin samoista aatteita tänne sivulle nimellä "Sanokaa mulle", olisiko sivun tai kaksi taaksepäin.
Minäkin pelkään lapsettomuutta, olisi musertavaa kuulla ettei voi saada biologisia lapsia.. Sitten adoptoisimme, mutta haluaisin kokea raskauden ja synnytyksen ihmeen.. ehkä sitten muutaman vuoden päästä! :)