Sairastan 2-suuntaista, ilmeisimmin. Lisäksi nyt raittiina alkoholistina. Elämä ollut viime vuodet kammottavaa: jatkuva, päivässäkin useita kertoja vaihtuva masennus- ja maniavaiheilu, joka repii, vie yöunet ja tekee mielialaan yhä enemmän ailehtelevuutta. Pahinta on ollut taloudellinen raskaus ja työssäoppimisen vaikeudet.
Autohulluus on tehnyt sen, että olen tehnyt epärealistisia kalliita autokauppoja lainarahalla, ja sitten masennusvaiheessa epätoivon ja pessimismin iskettyä olen myynyt autot raskailla tappiolla, ja sitä taas jälkeenpäin katunut. Työssä ei jaksa kunnolla keskittyä ja opetella uutta duuniani. Masenus ja pessimismi valtaa siinäkin tilaa, tuntuu että työelämä on paskaa puurtamista. Toisaalta en ollut onnellinen työttömänäkään.
Elämä siis karemaa repivää vuoristorataa. Tuntuu että vuodet vierivät vauhdilla eikä niistä jää käteen mitään mukavaa mielikuvaa. Onko ainoa keino vetää itsensä jojoon vai hakea lääkitys? Auttaako lääkkeetkään?
Autohulluus on tehnyt sen, että olen tehnyt epärealistisia kalliita autokauppoja lainarahalla, ja sitten masennusvaiheessa epätoivon ja pessimismin iskettyä olen myynyt autot raskailla tappiolla, ja sitä taas jälkeenpäin katunut. Työssä ei jaksa kunnolla keskittyä ja opetella uutta duuniani. Masenus ja pessimismi valtaa siinäkin tilaa, tuntuu että työelämä on paskaa puurtamista. Toisaalta en ollut onnellinen työttömänäkään.
Elämä siis karemaa repivää vuoristorataa. Tuntuu että vuodet vierivät vauhdilla eikä niistä jää käteen mitään mukavaa mielikuvaa. Onko ainoa keino vetää itsensä jojoon vai hakea lääkitys? Auttaako lääkkeetkään?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hakeudu samantien työterveyslekurin juttusille ja kerro koko stoorisi, ei sun tarvi yksinäsi vaan kärsiä ja riutua ja teeskennellä jaksavaa. Lääkehoidon lisäksi tai rinnalle on saatavilla muutakin apua, joten utele kaikki mahikset selviksi lääkäriltäsi.
Monesti lääkehoitokin on vaan pika-apu pahimpaan ongelmaan eikä mikään automaattinen loppuelämän pillerirumba.
Et ole välttämättä edes "sairas", mielesi on ehkä vaan ylikuormittunut ja solmussa elämäsi kaikenlaisista kommelluksista, joten jo pelkkä juttelu jollekin ammattilaiselle voi auttaa sut uudelle tielle kohti tasapainoisempaa elämää.
Ole siis aktiivinen ja utelias ja lähde kartottamaan tarjolla olevia apukeinoja yhdessä lääkärisi kanssa. Kyllä se elämä aina selkiintyy kun ei itse menetä toivoaan.
Kuuntele itseäsi ja anna lääkärillekin palautetta hoitojen tehoista, siten löydät sen itsellesi sopivimman avun.
Mulla on kokemusta kaksisuuntaisen kanssa elämisestä ex-miesystäväni kautta. Oireesi kuulostavat hyvin tutuilta, hän oli olevinaan "liikemies" ja maineikas "tuottaja" ja teki myös älyttömiä autokauppoja, joihin melkein jouduin minä maksajaksi. Hän oli ihan hauska persoona, viehättäväkin, kun muisti ottaa lääkkeensä. Ikävä kyllä hän jätti lääkkeensä ottamatta ja napsi jotain vahvoja rauhoittavia.. Suosittelen sulle siis lääkärin määräämää täsmälääkistystä niin saat elämän raiteilleen.Myös itsekuria se vaatii. Tsemppiä sulle! Kannattaa elää.
nauti luonnosta,
LUOVU MATERIASTA ja hanki vaan elämälle tarvittava: ihminen ei tarvitse aina välttämättä autoa.
Keskity ihmisiin, älä tavaraan ja esim. työn kautta saamaasi statukseen. Työ voi olla elämän rikas sisältö.
Tsemppiä toiselta kaksisuuntaiselta, joka myös opettelee elämään uudestaan.