Kärventyneen maan erotiikka

Auringonlasku olettaa tämän olevan viimeisesi meidän tuhlatun paluumme muuassa. Kun kuolema on vapautunut, kolme kuudesta, jossa mäkihaukat palavat. Valonpuute epäpukeutuneena. Sinun aleneva mekkosi tuotti janoisen alttarin. Verenpunainen, yhä vielä epäruokittu. Huulet jouduttavat loppua, aikaa perhoseen.

Tervetuloa! Aseistukset laajat ja ristiinnaulitut... se teurastus.

Salama jäätää seitsemästi ulosotot maailman raiskauksesta. Synnit ovat ennentavattuja taivaista. Nyt dissaan helvetin syvyyksiä.

(Missä tragiikka teoriassa ja käytännössä kaatui.)

Viimeiset rukoukset, hirttäytykää ilmassa! Jokainen omaan räggiinsä ja bonimiileihin tietämyksiinsä vahvistettuina missä raajarikkohaukat rohkenevat. Golgata tarjoaa toisen ristin hautaamaan Jumalan erehdystä.

Kerran metsät spairattuina, hoidettuina luonnon sydämessä. Nyt siiderit ruokkivat pyromaaneja. Tarvetulet syöpyvät suuremmiksi harmeiksi kun Hänen lapsensa leikkivät partakoneilla.

Näytön ja syvästi arpeutunut, kun kuu kiihottuu kohtaamaan häntä. Kasvoilleni leviää niin laaja virne, että se peittää tähdet ja valottaa tiemme takaisin pälyävän lasin taakse.

(Me tulemme kuin rummuttava myrsky, nousuvedet epähäiriintyneinä skummissa ja plunderissa. Syöpähampaiset panevat maata. Kaikki heistä liian mielisokeita nähdäkseen...)

Missä tragiikka teoriassa ja käytännössä kaatui.

Ylälaajautunut, epähäkitetty. Me haisemme kuin rutto läpi tämän himokkaan hetken. Epäsoinnun kylväjät kasvattavat sotia raiskaamaan. Kaamea ruumis lyö häijyä kertosäettä.

Kärventynyt maa. Uudelleensyntymä on disinteroitu kuolemassa ainoan selviytyjän, jonka arvo on huonompi kuin omaan sylkeensä tukehtuvan Sardonicuksen kirous.

Kuka jakaa viimeisen Naurun nyt? Kuolleiksi naitetut, varpaitaan täyttävät lehmätkö? Jalka pyhäin lehmäin suissa (jalka pyhäin lehmäin suissa). Naamataulu ravassa ynnä myrkytetty maa (ynnä myrkytetty maa). (Kuolee hitaasti pois.)