Itsemurha ja muut miellyttävyydet

Minä rauhaan yksin paikassa sille kuolleelle varpaan ylittämänä ja täällä olen kasvanut niin innostuneeksi kauheuksista, että kiroan sen olevan taivas. Oi karkki, neitsyt Maria, pukeudutettuna suureen suruun, rollaa takaisin kivi. Näiden sanojen muuassa skriivattuna vaihtelevien käsien toimesta kyynelet putoavat kuin tämän lasibändin vieret. Joissa kuin synnintekijät, liittykää muuassani pahaan.

Synkyttynyt taivas ynnä päivä, jona nauru kuoli kaatui äkisti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Pälyten puukkoa, oi Jumala, kuinka helppoa nyt uhrata elämäni omatakseni hänet muuassani.

Niinpä hyvästi kaukaiselle ukkoselle näiden allapatruunaamieni lahjattomien tähtien toimesta. Kaadu kauemmas, heidän isänsä makaa odotuksessa oheisissa liekeissä samalla aikaa kun rakkauteni, verenpunainen kukka mylvii nimeäni kaukaisilta ulottuvuuksilta. "Hautapuoli", nauran minä, "ole hyvä ja tallenna minut tältä tietämältäni helvetiltä".

Synkyttynyt taivas ynnä päivä, jona nauru kuoli kaatui äkisti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Pälyten puukkoa, oi Jumala, kuinka helppoa nyt uhrata elämäni omatakseni hänet muuassani.

Silmä silmän hyväksi kuten kuvattu Raamatussa. Uskoni on kadotuksessa esikuvien palamisen muuassa. Yksi vähemmän risti lehdistöön selviytymisen yläpuolella tämän lordatun kärsimyksen.

Ja minä, paljon kuin yritin häntä mielessäni haudata, kohtalon tamponi oli sidottu, kun hän päästi kylmän pierun. Yhä aistin hänen läsnäolonsa niin jumaluusoppineesti. Kevyet kädet kurkkuni muuassa kuin possuavat siat epäviinitetty. Jalkasyksyt yösyksyllä sulkeutuvat minuun!

Itsemurha on kokeiltu ja kokeiltu formula julkaisulle.

Kyräilen hänen vespereitään kuin tuuli siideriä, näen hänen pärstänsä jokaisessa luontoluomuksessa. Keskellä kuolen ja unisesti pyhitän kuumeen nimeen minua pälyilevän haukan tavoin.

Itsemurha on kokeiltu ja kokeiltu formula julkaisulle.

Kuulen hänen yninänsä sieltä, missä hauta häntä kuvaa. Sireenilaulu laulamaan mukana, ei hienompaa. Itsemurhamuistiinpanot harmonisoitunut vähäiseen a-kirjaimeen aivohalvauttavat soinnun kärsimyksellä.

Ei valoa eikä riuttaa. Ei epähäivää romanssin, joka pitää minut poissa tyrskyäviltä meriltä. Nyt hukkumassa, uudelleensointuamassa. Kuolemakellot puntaavat unelmani epäajattelematta kyräilemällä tämän lävitse. Luetteloton ja yksinäinen talvi friisiintyvät.

Synkyttynyt taivas ynnä päivä, jona nauru kuoli kaatui äkisti yöksi ja pysyi hänen näköetäisyydellään. Pälyten puukkoa, oi Jumala, kuinka helppoa nyt uhrata elämäni omatakseni hänet muuassani.

Ei enempää sielukovittumien moraalipalisadien ristiretken uhri. Viillän ranteeni ja äkisti kuolen pois... matkaan nyt paahtuneilla hiekoilla, näen kuun Kesälandioissa armotakseni hänen huuliaan kontrabändillä. Into kerran suonissani.