Kertokaa rehellisesti mitä vaaroja klassisen musiikin harrastaminen tai ammattimainenkaan toimiminen sen parissa voisi muodostaa uskon näkökulmasta?
MUSIIKIN VAAROISTA
48
4798
Vastaukset
- Epärehellinen
ihminen, etten osaa antaa rehellistä vastausta !
- vähemmän musikantti
Käsittääkkeseni vaara on jo yksiviivaisessa a:ssa ja aikojen kuluessa on esiintynyt eriseuraisuutta mm. siinä, onko se 440Hz vai 444Hz. Kyllä siinä usko on horjunut, kun yksi on väittänyt yhtä ja toinen toista.
- REHELLISESTI
Joo, antakaa olla etsiminen
....sitähän minäkin , eihän sellaisessa asiassa mitään sen kummempia vaaroja olekaan....
"oman kunnian tavoittelu" ei ole mitenkään erityisesti sidoksissa yhteen taiteenlajiin [musiikki] vaan siinä suhteessa meidän tulee valvoa ihan kaikessa työssä ja toimessa
Tietenkin kevyt musiikki ja sen lieveilmiöt ovat toki vaarallisia maailmallisine ihanteineen, mutta klassinen musiikki? - Rom71525
Musiikkia kuuluu esittää Jumalan kunniaksi eikä omaksi kunniaksi kuten ammattimaisessa toiminnassa saattaa käydä.
- Raamatussa
noin?
- Heino1
Lauloin itsenäisyyspäivän juhlassa, en muista, lauloinko kirkossa vai keskuskoululla itse juhlassa. Mutta meidän VL -kirkkoherra kävi kysymässä lauluni jälkeen: "Lauloitko sinä omaksi vai Jumalan kunniaksi". Ällistyin niin kysymyksestä, etten heti älynnyt vastata. Kun aivoni taasen toimivat, sanoin: Totta kai lauloin omaksi kunniakseni! Sillä minä en osaa laulaa niin hyvin, että Jumala laulustani saisi minkäänlaista kunniaa!
Seurakuntakodilla oli luento kirkkomusiikista, luennolla oli tarkoitus elvyttää juuri kirkkokuorotoimintaa. Luennon piti naapuriseurakunnan VL -kanttori. Kun kysyin keskustelun aikana: saavatko Ry:n uskovat laulaa kirkkokuorossa? Hän vastasi: "Suoraan kysymykseen suora vastaus, ei saa". Kun ihmettelin, miten sitten kanttori voi johtaa kuoroa, jota itse pitää vääräuskoisena? Hän ei osannut tätä ristiriitaa, mitenkään selittää, sanoi vain: "Näin se kuitenkin on". Tämä kanttori on myös Ry:n saarnamies. - epämusikantti
Ef. 6:7 Tehkää työnne auliisti, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä.
Tämähän koskee kaikkea työtä. Eiköhän se oma kiitos saata nousta tärkeäksi työssä kuin työssä. - ma_ria
Heino1 kirjoitti:
Lauloin itsenäisyyspäivän juhlassa, en muista, lauloinko kirkossa vai keskuskoululla itse juhlassa. Mutta meidän VL -kirkkoherra kävi kysymässä lauluni jälkeen: "Lauloitko sinä omaksi vai Jumalan kunniaksi". Ällistyin niin kysymyksestä, etten heti älynnyt vastata. Kun aivoni taasen toimivat, sanoin: Totta kai lauloin omaksi kunniakseni! Sillä minä en osaa laulaa niin hyvin, että Jumala laulustani saisi minkäänlaista kunniaa!
Seurakuntakodilla oli luento kirkkomusiikista, luennolla oli tarkoitus elvyttää juuri kirkkokuorotoimintaa. Luennon piti naapuriseurakunnan VL -kanttori. Kun kysyin keskustelun aikana: saavatko Ry:n uskovat laulaa kirkkokuorossa? Hän vastasi: "Suoraan kysymykseen suora vastaus, ei saa". Kun ihmettelin, miten sitten kanttori voi johtaa kuoroa, jota itse pitää vääräuskoisena? Hän ei osannut tätä ristiriitaa, mitenkään selittää, sanoi vain: "Näin se kuitenkin on". Tämä kanttori on myös Ry:n saarnamies.Minusta vastasit ihan hyvin. Niinkin olisi voinit sanoa että lauloin laulamisen ilosta, ei sen kummempaa. Seuraavassa hetkessä tehdään jotain muuta, kuten vaikka hiihdetään, hiihtämisen ilosta.
Hyvän musiikin esittämisen ja kuuntelemisen harrastusmaisen ja ammattimaisen harjoittamisen kapeutuminen ainoastaan tuohon "kunnia"-näkökulmaan on meillä vl-liikkeessä hyvä esimerkki uskonnollisuuden epäterveestä piirteestä.
Se on myös esimerkki vuosien ja vuosikymmenten vastuuttomasta ja vääristä vaikuttimista nousseesta kasvatustyöstä siionissa kun ihmisten niinkin yleisesti kuulee esittävän nimimerkki Rom71525 kaltaisia täysin epäraamatullisia mielipiteenhuitaisuja asian tiimoilta. Sellaisista näkemyksistä paistaa ennakkoluuloisuudesta kumpuava ihmismielen alhaisten vaikuttimien mukainen halu tulkita lähimmäisensä asioita pahansuopaisimman jälkeen. Kaiken lisäksi tällainen ihminen on läpitunkemattomasti uskotellut itselleen tekevänsä hyvin ja oikein, eli hän on täysin kykenemätön itsekritiikkiin.
Aika erikoisessa suossa joutui tarpomaan esimerkkisi vl-kanttorikin. Jos kirkkokuorossa laulaminen on syntiä niin kanttorihan ELÄÄ SYNNISSÄ kirkkokuoroa johtaessaan. Mitenhän sellaisen ristiriidan oikein päässään jäsentelee?
Toisaalta on sanottava, että vl-muusikot, kanttorit mukaan lukien elävät käsittääkseni hyvin usein näiden asioiden kanssa suuressa käytännön puristuksessa eivätkä läheskään aina itse allekirjoita niitä ammattinsa piirteitä, joita heille ulkopuolelta "totuutena" tarjoillaan.
Syntyy eräänlainen kahden päällekkäisen ja voimakkaasti toisistaan poikkeavan todellisuuden yhteensovittamisen kulttuuri jota voisi hieman soveltaen kutsua myös kaksinaismoralismiksi.
Minulla on tapana silloin tällöin tavatessamme kysyä eräältä uskovaiselta muusikko-ystävältäni: "No, onkos tullut kunniaa viime aikoina?" Hänen ilmeensä on yleensä paljonpuhuvainen :) - kaytosta
Heino1 kirjoitti:
Lauloin itsenäisyyspäivän juhlassa, en muista, lauloinko kirkossa vai keskuskoululla itse juhlassa. Mutta meidän VL -kirkkoherra kävi kysymässä lauluni jälkeen: "Lauloitko sinä omaksi vai Jumalan kunniaksi". Ällistyin niin kysymyksestä, etten heti älynnyt vastata. Kun aivoni taasen toimivat, sanoin: Totta kai lauloin omaksi kunniakseni! Sillä minä en osaa laulaa niin hyvin, että Jumala laulustani saisi minkäänlaista kunniaa!
Seurakuntakodilla oli luento kirkkomusiikista, luennolla oli tarkoitus elvyttää juuri kirkkokuorotoimintaa. Luennon piti naapuriseurakunnan VL -kanttori. Kun kysyin keskustelun aikana: saavatko Ry:n uskovat laulaa kirkkokuorossa? Hän vastasi: "Suoraan kysymykseen suora vastaus, ei saa". Kun ihmettelin, miten sitten kanttori voi johtaa kuoroa, jota itse pitää vääräuskoisena? Hän ei osannut tätä ristiriitaa, mitenkään selittää, sanoi vain: "Näin se kuitenkin on". Tämä kanttori on myös Ry:n saarnamies.Todella kammottavaa kaytosta kyseiselta kanttorilta! Tuoko on kristittyna olemista? Noinko kristitty kanttori kayttaytyy? Tallainenko on oikein?
Torkea loukkaus esiintyjaa kohtaan. Ja vaaraa opetusta tunnilla. Tassa musiikki asiassa ollaan aivan kummallisilla poluilla ja ne kiteytettiin kylla osuvasti Paivamiehen musiikkinumerossa. Taysin vastuuton numero. On se uskomatonta etta tallaisista asioista kirjoitellaan tahan tyyliin viela 2000-luvulla. Voi miten moni naista harmistuu. Ja siita ei ole kukaan vastuussa. Musiikinharrastajat on aina vaarassa.
Kuinka hienoa tyota esimerkiksi Heikki Rainio ja Tauno Satomaa ovat tehneet upeinekuoroineen ja levyineen. Ja loytaako joku niista yhtaan laulua, joka ei olisi uskovaiselle sopiva. Esimerkillista tyota jota pitaisi kaikin keinoin rohkaista, ja iloita iloitsevien kanssa. Mutta kuinka naitakin veljia on painostettu tassa asiassa. Tamako on kristityn mieli? Voi voi.
Nuoria pitaisi rohkaista laulamaan kuoroissa. Ja ylipaataan harrastamaan, kuuntelemaan ja esittamaan klassista musiikkia. Ja esityksen jalkeen taputetaan, annetaan se kannustus mika esiintyjalle kuuluu. Nain se on muillakin estradeilla.
Harmillista etta uskovaiset kanttorit ovat noin ahdistuneita ja pelkaavat musiikkia ja sen esittamista. Alan vaihto voisi olla paikallaan, jos se on noin vaikeaa. Syntia klassisesta musiikista ja sen esittamisesta ei saa sitten millaan vaikka niin yritetaankin.
Paa pystyyn vaan! - "ent vl = evl"
kaytosta kirjoitti:
Todella kammottavaa kaytosta kyseiselta kanttorilta! Tuoko on kristittyna olemista? Noinko kristitty kanttori kayttaytyy? Tallainenko on oikein?
Torkea loukkaus esiintyjaa kohtaan. Ja vaaraa opetusta tunnilla. Tassa musiikki asiassa ollaan aivan kummallisilla poluilla ja ne kiteytettiin kylla osuvasti Paivamiehen musiikkinumerossa. Taysin vastuuton numero. On se uskomatonta etta tallaisista asioista kirjoitellaan tahan tyyliin viela 2000-luvulla. Voi miten moni naista harmistuu. Ja siita ei ole kukaan vastuussa. Musiikinharrastajat on aina vaarassa.
Kuinka hienoa tyota esimerkiksi Heikki Rainio ja Tauno Satomaa ovat tehneet upeinekuoroineen ja levyineen. Ja loytaako joku niista yhtaan laulua, joka ei olisi uskovaiselle sopiva. Esimerkillista tyota jota pitaisi kaikin keinoin rohkaista, ja iloita iloitsevien kanssa. Mutta kuinka naitakin veljia on painostettu tassa asiassa. Tamako on kristityn mieli? Voi voi.
Nuoria pitaisi rohkaista laulamaan kuoroissa. Ja ylipaataan harrastamaan, kuuntelemaan ja esittamaan klassista musiikkia. Ja esityksen jalkeen taputetaan, annetaan se kannustus mika esiintyjalle kuuluu. Nain se on muillakin estradeilla.
Harmillista etta uskovaiset kanttorit ovat noin ahdistuneita ja pelkaavat musiikkia ja sen esittamista. Alan vaihto voisi olla paikallaan, jos se on noin vaikeaa. Syntia klassisesta musiikista ja sen esittamisesta ei saa sitten millaan vaikka niin yritetaankin.
Paa pystyyn vaan!näihin viesteihin; luulen sen olevan kaikkien mielipide.
Varsinkin kun tarkoitus on keskustella asiasta, eikä tietyistä ihmisistä, ja heidän toiminnastaan.
On uskomatonta että musiikista heräsi tällainen keskustelu; siinä on jotakin jota ei tavallinen järkevä ihminen voi käsittää.
Kuuliaisuus ihmisten mielipiteille = kuuliaisuutta Luojalle?
Jos vastauksesi eo:aan on kielteinen, silloin voit jatkaan rauhallisesti, myös niiden mielipiteiden epäilemistä, joita vl-liikkeen piirissä esitetään "Jumalan ilmoituksena" . - hyvinkin
ma_ria kirjoitti:
Minusta vastasit ihan hyvin. Niinkin olisi voinit sanoa että lauloin laulamisen ilosta, ei sen kummempaa. Seuraavassa hetkessä tehdään jotain muuta, kuten vaikka hiihdetään, hiihtämisen ilosta.
Hyvän musiikin esittämisen ja kuuntelemisen harrastusmaisen ja ammattimaisen harjoittamisen kapeutuminen ainoastaan tuohon "kunnia"-näkökulmaan on meillä vl-liikkeessä hyvä esimerkki uskonnollisuuden epäterveestä piirteestä.
Se on myös esimerkki vuosien ja vuosikymmenten vastuuttomasta ja vääristä vaikuttimista nousseesta kasvatustyöstä siionissa kun ihmisten niinkin yleisesti kuulee esittävän nimimerkki Rom71525 kaltaisia täysin epäraamatullisia mielipiteenhuitaisuja asian tiimoilta. Sellaisista näkemyksistä paistaa ennakkoluuloisuudesta kumpuava ihmismielen alhaisten vaikuttimien mukainen halu tulkita lähimmäisensä asioita pahansuopaisimman jälkeen. Kaiken lisäksi tällainen ihminen on läpitunkemattomasti uskotellut itselleen tekevänsä hyvin ja oikein, eli hän on täysin kykenemätön itsekritiikkiin.
Aika erikoisessa suossa joutui tarpomaan esimerkkisi vl-kanttorikin. Jos kirkkokuorossa laulaminen on syntiä niin kanttorihan ELÄÄ SYNNISSÄ kirkkokuoroa johtaessaan. Mitenhän sellaisen ristiriidan oikein päässään jäsentelee?
Toisaalta on sanottava, että vl-muusikot, kanttorit mukaan lukien elävät käsittääkseni hyvin usein näiden asioiden kanssa suuressa käytännön puristuksessa eivätkä läheskään aina itse allekirjoita niitä ammattinsa piirteitä, joita heille ulkopuolelta "totuutena" tarjoillaan.
Syntyy eräänlainen kahden päällekkäisen ja voimakkaasti toisistaan poikkeavan todellisuuden yhteensovittamisen kulttuuri jota voisi hieman soveltaen kutsua myös kaksinaismoralismiksi.
Minulla on tapana silloin tällöin tavatessamme kysyä eräältä uskovaiselta muusikko-ystävältäni: "No, onkos tullut kunniaa viime aikoina?" Hänen ilmeensä on yleensä paljonpuhuvainen :)Juuri näin, hiihdetään ja lauletaan tekemisen ilosta ja siitä hyvästä tunteesta, minkä saamme.
Sitten voimme huokaista kiitoksen Jumalalla.
Kun käyn konsertissa, ei tule mieleenikään ruveta palvomaan esiintyjiä, vaan lähetän ylös
kiitoksen muusiikin lahjoista, enkä ole pitänyt koskaan konsertteja syntinä.
Sinulla on "raittiita" mielipiteitä musiikin suhteen. - asioita.
ma_ria kirjoitti:
Minusta vastasit ihan hyvin. Niinkin olisi voinit sanoa että lauloin laulamisen ilosta, ei sen kummempaa. Seuraavassa hetkessä tehdään jotain muuta, kuten vaikka hiihdetään, hiihtämisen ilosta.
Hyvän musiikin esittämisen ja kuuntelemisen harrastusmaisen ja ammattimaisen harjoittamisen kapeutuminen ainoastaan tuohon "kunnia"-näkökulmaan on meillä vl-liikkeessä hyvä esimerkki uskonnollisuuden epäterveestä piirteestä.
Se on myös esimerkki vuosien ja vuosikymmenten vastuuttomasta ja vääristä vaikuttimista nousseesta kasvatustyöstä siionissa kun ihmisten niinkin yleisesti kuulee esittävän nimimerkki Rom71525 kaltaisia täysin epäraamatullisia mielipiteenhuitaisuja asian tiimoilta. Sellaisista näkemyksistä paistaa ennakkoluuloisuudesta kumpuava ihmismielen alhaisten vaikuttimien mukainen halu tulkita lähimmäisensä asioita pahansuopaisimman jälkeen. Kaiken lisäksi tällainen ihminen on läpitunkemattomasti uskotellut itselleen tekevänsä hyvin ja oikein, eli hän on täysin kykenemätön itsekritiikkiin.
Aika erikoisessa suossa joutui tarpomaan esimerkkisi vl-kanttorikin. Jos kirkkokuorossa laulaminen on syntiä niin kanttorihan ELÄÄ SYNNISSÄ kirkkokuoroa johtaessaan. Mitenhän sellaisen ristiriidan oikein päässään jäsentelee?
Toisaalta on sanottava, että vl-muusikot, kanttorit mukaan lukien elävät käsittääkseni hyvin usein näiden asioiden kanssa suuressa käytännön puristuksessa eivätkä läheskään aina itse allekirjoita niitä ammattinsa piirteitä, joita heille ulkopuolelta "totuutena" tarjoillaan.
Syntyy eräänlainen kahden päällekkäisen ja voimakkaasti toisistaan poikkeavan todellisuuden yhteensovittamisen kulttuuri jota voisi hieman soveltaen kutsua myös kaksinaismoralismiksi.
Minulla on tapana silloin tällöin tavatessamme kysyä eräältä uskovaiselta muusikko-ystävältäni: "No, onkos tullut kunniaa viime aikoina?" Hänen ilmeensä on yleensä paljonpuhuvainen :)Kyllä vastaavat sinun ajatuksesi omiani. Olen jo pidemmän aikaa ollut huolissani suunnasta, johon liikkeemme on menossa elämäntapa-asioiden osalta. Eniten minua pelottaa nuoret ja heidän elämänsä, koska nähdäkseni paljon hyviä ja tervehenkisiä harrastuksia on rajattu tarpeettomasti heiltä pois. En itsekään ole koskaan kokenut musiikkia muuta kuin yhtenä Jumalan monista lahjoista ihmiselle. Valvomisen paikka on jokaisella ihmisellä ihan mihin tahansa hän ryhtyykään, mutta on väärin nostaa tiettyjä asioita toisia tärkeämmiksi tai "vaarallisemmiksi".
Jaan myös kantasi ja huolesi siitä, että "tiukkoja" kantoja on sallittu aina ja sallitaan nytkin. Eriävät kannat leimataan liian helposti synnin luvallisuuden etsimiseksi, mikä on erittäin masentavaa. Olet asian ytimessä, kun toteat, että tämä juuri on valvomista, kun nostetaan esiin kysymyksiä, joita paheksutaan, mutta jotka eivät oikeasti ole uskomisen kannalta olennaisia. - että.....
"ent vl = evl" kirjoitti:
näihin viesteihin; luulen sen olevan kaikkien mielipide.
Varsinkin kun tarkoitus on keskustella asiasta, eikä tietyistä ihmisistä, ja heidän toiminnastaan.
On uskomatonta että musiikista heräsi tällainen keskustelu; siinä on jotakin jota ei tavallinen järkevä ihminen voi käsittää.
Kuuliaisuus ihmisten mielipiteille = kuuliaisuutta Luojalle?
Jos vastauksesi eo:aan on kielteinen, silloin voit jatkaan rauhallisesti, myös niiden mielipiteiden epäilemistä, joita vl-liikkeen piirissä esitetään "Jumalan ilmoituksena" .En ihmettele, että musiikkiteema on herättänyt näin paljon keskustelua.
Musikaalisuus on vain niin tärkeä osa ihmisyyttä, se on jossain niin syvissä kerroksissa.
Itse olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta, välillä en pystynyt tuntemaan oikein mitään. Ainoastaan hyvän musiikin avulla sain kosketuksen tunteisiini hetkittäin, tunsin jopa iloa. Muutenkin hyvä musiikki on minusta terapettista.
Eihän dementiakaan pysty täysin tuhoamaan ihmisen musikaalisuutta. Useinhan esim. laulaminen on niitä harvoja keinoja, jolla dementikko voi osallistua elämään meidän muiden kanssa.
Musiikki on suuri lahja, lohtu ja siunaus. - Stiiknafuulia
Ja mitähän se "Jumalan kunniaksi" sitten käytännössä tarkoittaa?
Lopetetaan kliseiden toistelu ja puhutaan asiaa, konkretiaa please.
- Torven törähdys
Ei musiikin eri tyylisuunnilla ole sinänsä mitään eroa. Nykyaikainen klassinen musiikki on kakofoniaa ja ihan tarkoituksella. Se kuvastaa epätoivosen ja juurettoman ihmisen pakoa elämästä samalla tavalla kuin joku hevi-rock.
Myös muusikot jakaantuvat musiikkityylistä riippumatta erilaisiin ihmisiin. Suuri osa klassisen musiikin säveltäjistä ja esittäjistä on täysiä juoppoja, Sibeliuskin oli. - sidottu omatunto
anna vastauksia tämänsuuntaisille kysymyksille.
Jos joku asia menee "uskomisen edelle" niin siinä piilee vaara.
Onhan vl-ssä paljon musiikin ammattilaisia, olemme saaneet nauttia heidän työnsä tuloksista äänitteiden muodossa ym.- Stiiknafuulia
Voisitko tarkentaa. Mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tuolla että "jos asia menee uskomisen edelle"?
Millä tavoin voi musiikin ammattilaisella musiikki mennä "uskomisen edelle"? Tai millä tavoin musiikin harrastajalle voi käydä niin?
Mielestäni sinä et tuossa kommentissasi oikeasti vastaa yhtään mitään. Kirjoitat epämääräisiä neuvoja joilla ei ole mitään ajateltua eikä raamatullista pohjaa ja joista ei ole todellisessa tilanteessa mitään hyötyä. Vastauksellasi vain hämärrät asiaa, mystifioit. Tämäntapaisen uskonnolla naamioidun teennäisen hölynpölyn levittäminen on vastuutonta.
On surullista että tämäntapainen vastuuton ote keskusteluun on enemmän sääntö kuin poikkeus kun yrittää viritellä aitoa, rehellistä ja vastavuoroista dialogia vl-ihmisten kanssa. - mieltä
olette voiko uskovainen joka laulaa klassista laulua mennä oopperaa laulamaan sehän on edessä jos aikoo laulajana menestyä.
- Heino1
mieltä kirjoitti:
olette voiko uskovainen joka laulaa klassista laulua mennä oopperaa laulamaan sehän on edessä jos aikoo laulajana menestyä.
kukaan ei vastaa. Avauksen tekijä kyselee: "Musiikin vaaroista", nimim. "mieltä" "voiko uskova mennä oopperaa laulamaan". Maria, Munkki ja kumppanit vastatkaa! Teillä on hyvinkin terveitä ja raittiita mielipiteitä. Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä. Siis voiko olla oopperalaulaja ja kuulua Rauhanyhdistykseen?
Minulla on kyllä oma näkemys tästä asiasta, mutta en kuulu Ry:hyn, joten se ei näitä kysyjiä auta, sillä luulen, että molemmat kysyjät kuuluvat rauhanyhdistykseen. Tulevatko he erotetuksi, jos lähtevät opiskelemaan musiikkia, tavoitteena oopperalaulajan ura? - Musiikin ammattilainen
Heino1 kirjoitti:
kukaan ei vastaa. Avauksen tekijä kyselee: "Musiikin vaaroista", nimim. "mieltä" "voiko uskova mennä oopperaa laulamaan". Maria, Munkki ja kumppanit vastatkaa! Teillä on hyvinkin terveitä ja raittiita mielipiteitä. Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä. Siis voiko olla oopperalaulaja ja kuulua Rauhanyhdistykseen?
Minulla on kyllä oma näkemys tästä asiasta, mutta en kuulu Ry:hyn, joten se ei näitä kysyjiä auta, sillä luulen, että molemmat kysyjät kuuluvat rauhanyhdistykseen. Tulevatko he erotetuksi, jos lähtevät opiskelemaan musiikkia, tavoitteena oopperalaulajan ura?En usko, että kukaan uskovainen nuori lähtee opiskelemaan musiikkia tavoitteenaan oopperalaulajan ura.
(Olen vl ja ry:n jäsen.)
Vastatkaahan muut-
kin jos uskallatte. - ma_ria
Heino1 kirjoitti:
kukaan ei vastaa. Avauksen tekijä kyselee: "Musiikin vaaroista", nimim. "mieltä" "voiko uskova mennä oopperaa laulamaan". Maria, Munkki ja kumppanit vastatkaa! Teillä on hyvinkin terveitä ja raittiita mielipiteitä. Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä. Siis voiko olla oopperalaulaja ja kuulua Rauhanyhdistykseen?
Minulla on kyllä oma näkemys tästä asiasta, mutta en kuulu Ry:hyn, joten se ei näitä kysyjiä auta, sillä luulen, että molemmat kysyjät kuuluvat rauhanyhdistykseen. Tulevatko he erotetuksi, jos lähtevät opiskelemaan musiikkia, tavoitteena oopperalaulajan ura?No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa? - pakkula
Musiikin ammattilainen kirjoitti:
En usko, että kukaan uskovainen nuori lähtee opiskelemaan musiikkia tavoitteenaan oopperalaulajan ura.
(Olen vl ja ry:n jäsen.)
Vastatkaahan muut-
kin jos uskallatte.samaa mieltä. Olen myöskin RYn jäsen.
- pakkula
ma_ria kirjoitti:
No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa?syvällistä pohdiskelua, johon voin yhtyä täydestä sydämestä. Kiitos Ma_ria!
- Heino1
ma_ria kirjoitti:
No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa?kysymykseni muoto oli harkittu, vaikka loukkasinkin sinua ja ehkä muitakin. Mutta, kun luet alotuksen tekijän saamia vastauksia, niin eihän kukaan meistä oikeastaan hänelle vastannut. Nyt sinä vastasit ja perustelit vastauksesi melko hyvin. Kyllä minä pyrin kohtelemaan Ry:n uskovia Jeesuksen neuvojen mukaan "rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi". Aina ei vain tahdo onnistua, kyllä minua nyt kaduttaa. Nykyään ei minun kirjoituksiin vastaa juuri kukaan pahasti, kaikki ovat ottaneet kantaa mielipiteesiini asiallisesti. Kiitos teille! Laitan tähän linkin aikaisemmasta kirjoituksestani, niin näet eron. Saanhan minä anteeksi?
Olen ollut kunnallispolitiikassa mukana yli kaksikymmentä vuotta, myöskin maakunnallisissa luottamustoimissa. Mutta missään minua ei ole haukuttu ja yritettu häväistä, niin kuin rauhanyhdistyksellä! Olen miettinyt, jos minulla olisi ollut jokin julkinen lankeemus, niin kyllä minua olisi riepoteltu ja häväisty.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010193846 - vapaataitelijia
Heino1 kirjoitti:
kukaan ei vastaa. Avauksen tekijä kyselee: "Musiikin vaaroista", nimim. "mieltä" "voiko uskova mennä oopperaa laulamaan". Maria, Munkki ja kumppanit vastatkaa! Teillä on hyvinkin terveitä ja raittiita mielipiteitä. Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä. Siis voiko olla oopperalaulaja ja kuulua Rauhanyhdistykseen?
Minulla on kyllä oma näkemys tästä asiasta, mutta en kuulu Ry:hyn, joten se ei näitä kysyjiä auta, sillä luulen, että molemmat kysyjät kuuluvat rauhanyhdistykseen. Tulevatko he erotetuksi, jos lähtevät opiskelemaan musiikkia, tavoitteena oopperalaulajan ura?Eräs tunnettu suomalaissopraanohan erotettiin 80-luvun alkupuolella kun osallistui kotimaassa laulukilpailuun. Vaikka oli kuulemma parannustakin asiasta tehnyt.
Nykyään ei sama rivien suoristus onnistukaan kun yhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi ja moniarvoisemmaksi. Konsertoijia riittää ja onpa laulukilpailuihinkin joku uskaltautunut. Osa pitää uskon kieltämisenä, toiset kohauttavat olkapäitään.
Itse en näe välttämättä ristiriitaa siinä että uskovainen työskentelee vaikka teatterissa tai oopperassa. Marian mainitsemat oopperaroolien piirteet kuuluvat ihmisluontoon nekin, ja voivat toimia peilinä katsojalle ja kuulijalle. Oman elämän ratkaisut sitten erikseen.
Ko. laulajatar ei muuten missään vaiheessa ole katkeroitunut saamastaan kohtelusta vaan aina puhuu hyvin lämpimään sävyyn lapsuuden kristillisestä kasvuympäristöstään.
"Siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnetaan..." ? - posiolta
ma_ria kirjoitti:
No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa?kyllä ooppera on pahasta! eräskin tunnettu ex-vl laulajatar hylkäsi uskonsa lähtiessään maailman lavoja kiertelemään. Ei olisi halunnut uskoa kirkkoherran tyttärestä. Eikä siinä vielä kaikki: laulamisen lisäksi hänen nimensä komeilee eniten ansainneiden muusikkojen listoilla. Eniten huolestuttaa, että asuu avoliitossa juutalaisen kanssa. Olisi nyt edes mennyt säädyllisesti naimisiin.
- niin...
posiolta kirjoitti:
kyllä ooppera on pahasta! eräskin tunnettu ex-vl laulajatar hylkäsi uskonsa lähtiessään maailman lavoja kiertelemään. Ei olisi halunnut uskoa kirkkoherran tyttärestä. Eikä siinä vielä kaikki: laulamisen lisäksi hänen nimensä komeilee eniten ansainneiden muusikkojen listoilla. Eniten huolestuttaa, että asuu avoliitossa juutalaisen kanssa. Olisi nyt edes mennyt säädyllisesti naimisiin.
"eräskin tunnettu ex-vl laulajatar hylkäsi uskonsa lähtiessään maailman lavoja kiertelemään"
Ai että hänelle ihan annettiin vaihtoehto käyttää uskomatonta lahjaansa ja luoda uraa ja samalla "säilyttää uskonsa"? Ei mikään ihme, että ansaitsee hyvin, onhan hän kansainvälisestikin kovan luokan laulaja.
Paheksutko myös niitä uskovaisia, jotka harrastavat muuta ammattia ja joiden nimet löytyvät eniten ansainneiden listoilta? Niitä nimittäin löytyy paljon. Ehkä sinä voisit ottaa puhelimen käteen ja alkaa soitella ihmisille ympäri maata - ei kuitenkaan heille itselleen vaan joillekin, jotka tuntevat heidät. Siinä sitten voit puhua pahaa heistä oikein urakalla. - ent vl =evl
ma_ria kirjoitti:
No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa?lämmittävät, Kiitos ajatuksistasi!
On miellyttävää ja niin ilahduttavaa lukea kirjoittamasi rivit, ajattelen monista asioista samoin, vaikka en pidäkään yksimielisyyttä tärkeimpänä asiana.
Toisinajattelusta lyhyesti: Omia mielipiteitä varmaan on paljonkin mutta missä niitä tuodaan esille; muistini mukaan ei oikein missään julkisesti; jos niin tapahtui, niin äkkiä ko henkilöä neuvottiin kuuliaisuuteen; toinen vaihtoehto oli että "tässä asiassa meidän ei tarvitse valvoa", eli ko asiaa ei pidetty mitenkään tärkeänä.
Musiikkiin liittyvä kirjoittelu osoittaa kuitenkin sen että joissakin asioissa toisinajattelu on poissuljettu; että ihminen ei voi olla VAPAASTI toista mieltä.
En tosin tiedä miltä minusta tuntuisi kun puoliso roolinsa vuoksi esittää kiihkeitä kohtauksia ooperassa; mutta jos hän on ensisijaisesti muusikkko, niin varmaankin kuuntelisin, että "hyvin suoritui tuostakin vaikeasta kohdasta", tai hänelle ei sattunut mitään "pahoja mokia lavalla", "mites ne korkeat äänet", jne...
Mitä sanot? Kumppanisi esiintyy ja itse olet lähimmäisenä seuraamassa hänen "onnistumistaan" yleisön joukossa? - posiolta
niin... kirjoitti:
"eräskin tunnettu ex-vl laulajatar hylkäsi uskonsa lähtiessään maailman lavoja kiertelemään"
Ai että hänelle ihan annettiin vaihtoehto käyttää uskomatonta lahjaansa ja luoda uraa ja samalla "säilyttää uskonsa"? Ei mikään ihme, että ansaitsee hyvin, onhan hän kansainvälisestikin kovan luokan laulaja.
Paheksutko myös niitä uskovaisia, jotka harrastavat muuta ammattia ja joiden nimet löytyvät eniten ansainneiden listoilta? Niitä nimittäin löytyy paljon. Ehkä sinä voisit ottaa puhelimen käteen ja alkaa soitella ihmisille ympäri maata - ei kuitenkaan heille itselleen vaan joillekin, jotka tuntevat heidät. Siinä sitten voit puhua pahaa heistä oikein urakalla.Paheksun oopperaa, se on rivoa keekoilua ja koketeerausta! minusta ei voi olla uskovainen ja samalla käydä palvottavana maailman oopperalavoilla. Kovat tienestit kertovat, että paljon on myöskin esiinnytty. Omaksi kunniakseen. Ja erityisesti paheksun avoliittoa juutalaisen kanssa! Vai hyväksytkö sinä avoliitot?
- itseemme
posiolta kirjoitti:
Paheksun oopperaa, se on rivoa keekoilua ja koketeerausta! minusta ei voi olla uskovainen ja samalla käydä palvottavana maailman oopperalavoilla. Kovat tienestit kertovat, että paljon on myöskin esiinnytty. Omaksi kunniakseen. Ja erityisesti paheksun avoliittoa juutalaisen kanssa! Vai hyväksytkö sinä avoliitot?
Tuskinpa sinäkään ilman jälkiä selviäisit, jos joku toinen kieltäisi sinun uskosi ammattisi vuoksi. Ehkäpä meidän kannattaisikin nyt keskittyä ihan omien syntien valvomiseen tämän tunnetun laulajattaren sijasta.
- ma_ria
Heino1 kirjoitti:
kysymykseni muoto oli harkittu, vaikka loukkasinkin sinua ja ehkä muitakin. Mutta, kun luet alotuksen tekijän saamia vastauksia, niin eihän kukaan meistä oikeastaan hänelle vastannut. Nyt sinä vastasit ja perustelit vastauksesi melko hyvin. Kyllä minä pyrin kohtelemaan Ry:n uskovia Jeesuksen neuvojen mukaan "rakasta lähimmäistäsi, niin kuin itseäsi". Aina ei vain tahdo onnistua, kyllä minua nyt kaduttaa. Nykyään ei minun kirjoituksiin vastaa juuri kukaan pahasti, kaikki ovat ottaneet kantaa mielipiteesiini asiallisesti. Kiitos teille! Laitan tähän linkin aikaisemmasta kirjoituksestani, niin näet eron. Saanhan minä anteeksi?
Olen ollut kunnallispolitiikassa mukana yli kaksikymmentä vuotta, myöskin maakunnallisissa luottamustoimissa. Mutta missään minua ei ole haukuttu ja yritettu häväistä, niin kuin rauhanyhdistyksellä! Olen miettinyt, jos minulla olisi ollut jokin julkinen lankeemus, niin kyllä minua olisi riepoteltu ja häväisty.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000010193846Kauhistuttavaa lukea saamiasi vastauksia tuossa ketjussa. Niistä paistaa niin suuri ylimielisyys ja tylyys, että ei voi kyllä mitään hyvää sanoa.
Tiedän itsekin vastaavia tapahtumia tapahtuneen runsaasti tuolloin 70-luvulla. En epäile noita kertomuksia. Itse ajattelen, vaikken ole tuota aikaa elänytkään, että silloin oli Piru irti tuhoisin seurauksin. Ihmisiä ahdisteltiin ja sidottiin aivan toisarvoisista asioista, mikään ei ollut liian brutaalia julkisesti esille otettavaksi.
Olen täällä ennenkin esittänyt omana kantanani, että vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen pitäisi pyytää 70-luvun tapahtumia julkisesti anteeksi eikä vain hymistellä jotain ylilyönneistä. On paljon ihmisiä, jotka kantavat vaikeita traumoja sisällään ja silloin on anteeksipyynnön paikka. Erehtymättömyys ei ole mikään kilpi, minkä taakse kätkeytyä silloin, kun kuitenkin mentiin metsään rytisten.
Kristityn mieli pitäisi olla vääryyksiensä korjaaminen ja anteeksipyyntö, ei puolustelu ja viimeiseen asti inttäminen ja vääryyksien kohteeksi joutuneiden syyllistäminen. Vaikka joltain tulisi pyydettyä "turhaankin" anteeksi, se olisi kuitenkin parempi kuin tuollaisen hirveän asian puolustelu.
Ensi alkuun voisi edes puhua noista vaiheista avoimesti ja asiallisesti. Siinä olisi Päivämiehelle seuraavan teemanumeron aihe; avoin ja rehellinen läpileikkaus 70-luvun tapahtumista, ilman kaunistelua ja kummallista salamyhkäisyyttä. Mukaan myös erotettujen kertomuksia.
Silloin muuten myös vl-liikkeen julkisuuskuva ryvettyi pahasti, isolta osin ihan omaa syytämme. Sillekään ei tekisi pahaa julkinen anteeksipyyntö vaan päinvastoin antaisi meistä kuvan tekemisistämme vastuun ottavana ja kristillisten hyveiden mukaisesti toimivana liikkeenä.
Ei Sinun tarvitse minulta sanojasi anteeksi pyytää. Vaikka ne siis eivät olleetkaan minusta osuvat, niin ymmärrän tunteesi enemmän kuin hyvin. Eiköhän olla sujut! - ma_ria
ent vl =evl kirjoitti:
lämmittävät, Kiitos ajatuksistasi!
On miellyttävää ja niin ilahduttavaa lukea kirjoittamasi rivit, ajattelen monista asioista samoin, vaikka en pidäkään yksimielisyyttä tärkeimpänä asiana.
Toisinajattelusta lyhyesti: Omia mielipiteitä varmaan on paljonkin mutta missä niitä tuodaan esille; muistini mukaan ei oikein missään julkisesti; jos niin tapahtui, niin äkkiä ko henkilöä neuvottiin kuuliaisuuteen; toinen vaihtoehto oli että "tässä asiassa meidän ei tarvitse valvoa", eli ko asiaa ei pidetty mitenkään tärkeänä.
Musiikkiin liittyvä kirjoittelu osoittaa kuitenkin sen että joissakin asioissa toisinajattelu on poissuljettu; että ihminen ei voi olla VAPAASTI toista mieltä.
En tosin tiedä miltä minusta tuntuisi kun puoliso roolinsa vuoksi esittää kiihkeitä kohtauksia ooperassa; mutta jos hän on ensisijaisesti muusikkko, niin varmaankin kuuntelisin, että "hyvin suoritui tuostakin vaikeasta kohdasta", tai hänelle ei sattunut mitään "pahoja mokia lavalla", "mites ne korkeat äänet", jne...
Mitä sanot? Kumppanisi esiintyy ja itse olet lähimmäisenä seuraamassa hänen "onnistumistaan" yleisön joukossa?Itse olen yksimielisyyden suhteen Lutherin linjoilla; yksimielisyys evankeliumin opista ja sakramenttien toimittamisesta riittää (...Se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset. (Luther, Ausburgin tunnustuksen puolustus))
Yksimielisyyden vaatimusta ei tule ulottaa käytännön elämän tapoihin. Se tulee kyllin selkeästi esille sekä Raamatusta että Lutherin kirjoituksista. Sellaiset asiat eivät ole Pyhästä Hengestä.
Ja toisinajattelusta. Tarkoitin mielipiteenilmaisun vapaudella nimenomaan ihmisten välisiä "epävirallisia" keskusteluja, joiden luonne on lähes poikkeuksetta ihan vapaa. Oikeassa elämässä en ole kohdannut montaakaan sellaista kireätä kiivailijaa, joita täällä palstalla silloin tällöin kohtaa. Enkä ajattele heistä kovin hyvää. Jos kuppi kaatuu ja alkaa henkilökohtaisuuksiin menevä solvaaminen heti toisen esittäessä maltillisenkin ja hyvin perustellun, mutta oman näkemyksen vastaisen mielipiteen, niin kyllä se ihmisen sydämentilasta kertoo liiankin paljon.
Sen sijaan esim. julkisten keskusteluiltojen tunnelma on usein hyvinkin jännittynyt ja puheenvuorot kaavamaisia. Sellainen mielipiteenilmaisun vapaus ei vl-liikkeessä edelleenkään kukoista.
Käytännön asioita koskeva mielipiteiden suuri kirjo on kuitenkin tosiasia, sen osoittavat tälläkin palstalla käydyt keskustelut. Minkäänlainen "yksimielisyys" ei niistä todellisuudessa vallitse, eikä toki tarvitsekaan. Eikä VOI vallita, se on ihan selvä.
Ja oopperaan ja kuvittelemaasi tilanteeseen. Minusta puolisoni voi työnsä puolesta tehdä mitä hyväksi näkee. Luotan hänen arvostelukykyynsä kaikin puolin. (Tosin niin vaikea kuvitella hänet oopperan lavalle ja muhkean sopraanon kiihkeään syleilyyn, että suu venyy väkisinkin aivan korviin asti :)) Hänen työnsä on luonteeltaan, kuten hän itsekin, tuollaisten tilanteiden täydellinen vastakohta!
Uskon, että muusikon kannalta tilanne on varmasti juuri tuo kuin sanot; hän tarkkailee suoriutumistaan varsinaisesta tehtävästään eli laulamisesta, muu on sivuseikkaa. - ma_ria
vapaataitelijia kirjoitti:
Eräs tunnettu suomalaissopraanohan erotettiin 80-luvun alkupuolella kun osallistui kotimaassa laulukilpailuun. Vaikka oli kuulemma parannustakin asiasta tehnyt.
Nykyään ei sama rivien suoristus onnistukaan kun yhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi ja moniarvoisemmaksi. Konsertoijia riittää ja onpa laulukilpailuihinkin joku uskaltautunut. Osa pitää uskon kieltämisenä, toiset kohauttavat olkapäitään.
Itse en näe välttämättä ristiriitaa siinä että uskovainen työskentelee vaikka teatterissa tai oopperassa. Marian mainitsemat oopperaroolien piirteet kuuluvat ihmisluontoon nekin, ja voivat toimia peilinä katsojalle ja kuulijalle. Oman elämän ratkaisut sitten erikseen.
Ko. laulajatar ei muuten missään vaiheessa ole katkeroitunut saamastaan kohtelusta vaan aina puhuu hyvin lämpimään sävyyn lapsuuden kristillisestä kasvuympäristöstään.
"Siitä teidät minun opetuslapsikseni tunnetaan..." ?"Marian mainitsemat oopperaroolien piirteet kuuluvat ihmisluontoon nekin, ja voivat toimia peilinä katsojalle ja kuulijalle. Oman elämän ratkaisut sitten erikseen."
Minusta ajatuksesi on ihan looginen. Tässä on enemmän kysymys taiteen olemuksen ymmärtämisestä kuin yksittäisistä detaljeista.
Mutta jossain kuitenkin lienee raja? Missähän? - Vulgata.
posiolta kirjoitti:
Paheksun oopperaa, se on rivoa keekoilua ja koketeerausta! minusta ei voi olla uskovainen ja samalla käydä palvottavana maailman oopperalavoilla. Kovat tienestit kertovat, että paljon on myöskin esiinnytty. Omaksi kunniakseen. Ja erityisesti paheksun avoliittoa juutalaisen kanssa! Vai hyväksytkö sinä avoliitot?
Kaikkea sitä tällä palstalla näkeekin. Posiolla taitaa asua puhtaita arjalaisia, sieltä on tulossa lievää vakavampi antisemitismin nousu.
Vakavammin puhuen, osoitat jutuillasi halpamaista ilkeyttä ja kateutta. Katsopa mikä on oman sydämesi tila. Itselläni on useita ko. huipputaitelijan levyjä ja käyn konserteissa kun hän on Suomessa esiintymässä. Hän on harvoja maailmanluokan taiteilijoita tässä maassa ja täysin saavutuksensa kovalla työllä ja Luojan antamilla lahjoilla saavuttanut. Hän ansaitsee kaikkien täyden kunnioituksen eikä sinun kaltaisiasi parjaajia. - Hynde
pakkula kirjoitti:
syvällistä pohdiskelua, johon voin yhtyä täydestä sydämestä. Kiitos Ma_ria!
Voi yhtyä siihen täydestä sydämestä.
- Luovan työn ammattimies
ma_ria kirjoitti:
No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa?Kirjoituksestasi, nimimerkki Ma_ria, käy ilmi että olet nähtävästi aika nuori henkilö. Lisäksi sinulla ei ole selvästikään ollut tilaisuutta perehtyä kirjallisuuteen, teatteriin, oopperaan tai edes sarjakuvaan taidemuotona, mikä puute kiistatta näkyy ajattelussasi. Sen verran "dokumentaarisina" tunnut taiteen tuotteita pitävän. Havainnollistan asiaa kysymyksellä: Eikö sinulle luettu satuja lapsena? Tämä on hämmästyttävää, sillä äkkipäätään luulisi että ainakin kirjastojen palvelut ulottuvat kaikkialle maahan.
Taideammatin jokseenkin kokeneena harjoittajana tekee mieli kommentoida joitakin kirjoituksesi ajatuksia, ihan pedagogisessakin mielessä. :-)
Kun taide sinua nähtävästi kuitenkin kiinnostaa, voisit aloittaa taiteeseen perehtymisen lukemalla esimerkiksi Dostojevskia, kotimaisia klassikoita kuten Kiveä, Jotunia tai Hyryä tai jos kevyempää kaipaat, vaikkapa Hannu Raittilan varhaistuotannon surrealistisen koomisia novelleja. Katso hyvä klassikkoelokuva, vaikkapa Chaplinin liikuttava ja syvällisen humaania ihmiskäsitystä tulkitseva Kaupungin valot, joka oli viimeisiä suuria mykkäelokuvia, tai Bunuelin kristinuskoakin käsittelevä Päiväperho. Nauti herkästä ihmiskuvauksesta teatterissa tai vaikuttavasta musiikista tunteiden ja elämän traagisten ja koomisten kokemusten tulkkina oopperassa. Leena Krohn on muuten kirjoittanut upean kuvauksen taiteen merkityksestä, romaanin Ihmisen vaatteissa. Teos on itse asiassa lastenkirjaksi kirjoitettu mutta aikuisellekin mainiosti sopiva tarina, löytyy kirjakaupasta tai kirjastosta. Juuri se sama, josta tehtiin myös palkittu lastenelokuva hiljattain. Se kertoo pelikaanista, joka ei voinut mitenkään vastustaa inhimillistä kulttuuria, taidetta ja tarinoita, jotka eivät ole oikeasti totta - ja sittenkin ovat totta. Todellisuus on monitasoinen käsite, ja henkinen kypsyys kehittyy sen tunnistamisen kautta että elämme erilaisten ihmisten keskenään hyvinkin erilaisten todellisuuskäsitysten keskellä.
>> oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Olisikin absurdi ja suorastaan hupaisa vaatimus edellyttää, että oopperoiden librettojen tulisi noudattaa ”kristillisiä arvoja”. Mitähän arvoja Wagnerin, Rossinin, Verdin tai Mozartin tulisi noudattaa? Mikä instanssi ne määräykset heille antaisi? Tiedätkö Ma_ria, että aikoinaan Neuvostoliitossa oli taide- ja kulttuurikomissaari, joka kontrolloi taiteen ideologista ”puhdasoppisuutta”… Vestigia terrent!
”Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen. ”
Tuossa osut ihan asian ytimeen, hyvä! Tosin, kyllä roolissa esilläolevia ja läpikäytyjä asioita, arvoja ja moraalia tulee esittäjä kovastikin mielessään pohtineeksi, sillä hyvä taide pohtii aina elämän tärkeimpiä asioita. Yhdentekevä viihde sen sijaan ei. Tässä juuri on taiteen ja roskaviihteen ero.
Niin, arveletko tosiaan, Ma_ria, että kun teatterissa esitetään Seitsemää veljestä ja siellä Juhani ja kumppanit juovat olutta ja väliin panevat tappeluksi, niin Juhania näytellyt näyttelijä ei kotiin mentyään ala itsestään selvästi suinpäin tapella vaimonsa kanssa? Oikein arvattu!
Esimerkiksi kun sinä Ma_ria esitit siellä peruskoulun joulunäytelmässä vaikkapa tonttua, se tontun roolisi todellakin jäi sinne koululuokkaan samalla kun riisuit tupsulakin ja kulkuset pois!
”Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.”
Jälleen täysin kohdalleen oivallettu! Roolejaan taitelija valitsee lähinnä sen mukaan, sopivatko ne omaan aikatauluun, sopivatko ne omaan fakkiin (äänen laatu) ja kiinnostaako projekti muutoin.
Myös palkalla on taiteilijalle merkitystä, sillä pitkään kestäneellä avioliitolla tai kristillisillä arvoilla ei ainakaan toistaiseksi voi ostaa piimää eikä leipää ruokakaupasta. Esa-Pekka Salosen kapellimestarin palkkoihin harva pääsee. Ja jos sinä olet vaikkapa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, rooleja saa tai ei saa, riippuu ohjaajasta ja valitusta ohjelmistosta, mutta kuukausipalkkalaisena siinä elellään. Vapaat ryhmät ovatkin sitten toisentyyppisiä työpaikkoja, niissä vaaditaan yrittäjyysasennetta.
”Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. ”
Jep! Taide on todellakin ”usein fiktiivistä”. :-) Melko tavallakin! Vakavasti puhuen, fiktiolla on tietenkin aina omat yhteytensä siihen todellisuuteen ja historialliseen tilanteeseen, jossa se on tuotettu ja tuotetaan. Koska sinua näyttävät kiinnostavat tämäntapaiset kulttuurin tuotteiden ja todellisuuden väliseen filosofiseen suhteeseen liittyvät laajat kysymykset, sinun kannattaisi ehkä hakeutua opiskelemaan esim. elokuvatutkimusta, journalismia, kirjallisuutta, estetiikkaa tms. Ja nämä kysymykset tulevat joka tapauksessa vastaasi jos ryhdyt tekemään mitä hyvänsä tieteellistä tutkimusta.
” - - miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?”
Miksi näitä ammatteja pitäisi rinnastaa? Taideinstituutiot ja taiteilijat elävät ja toimivat toki nekin tässä samassa yhteiskunnassa, tosin eivät kaikki taidelaitokset euroilla mitattavaa voittoa tavoitellen. Osalle taidetta ja kulttuuria tuottavia instituutioita on ihan laissa tai muutoin yhteisin päätöksin määritelty tehtäviä ja myönnetty resursseja, koska ymmärretään niiden merkityksen ylittävän välittömän taloudellisen hyödyn. Niillä katsotaan nimittäin olevan pitkällä tähtäimellä suurempi merkitys kuin puhtaalla voittoa tuottavalla viihteellä. Vertaapa sen 7 päivää –lehden välittämää maailmankuvaa ja arvomaailmaa vaikkapa siihen, mitä katsoja oivaltaa ja tunnistaa nähtyään esimerkiksi Mozartin Taikahuilun tai Shakespearen Kuningas Learin? Yksi oma suosikkini teatterissa on Arthur Millerin klassikko Kauppamatkustajan kuolema, joka kuvaa sitä miten petollista ja demoralisoivaa ihmiselle ja hänen läheisilleen on elää valheessa.
”Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla? Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot - - Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?”
Otetaan ajankohtainen esimerkki. Turkissa käydään parhaillaan oikeudessa keskustelua siitä, onko kirjailijan lupa kirjoittaa kuten hän on kirjoittanut, vastoin valtion virallista poliittista ja kansallisia vähemmistöjä sortavaa ideologiaa. Palkittu kirjailija Orhan Pamuk uhataan sulkea vankilaan. EU:n lainsäädännön mukaan – mitä myös Suomi edustaa – kirjailijan vetäminen oikeuteen hänen kuvaamiensa asioiden takia on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sinulle Ma_ria vaikkapa ammatinvalinnan ja filosofian tunneille.
Totta totisesti, Ma_ria: on aika tulla ulos tynnyristä. :-) - pakkula
Hynde kirjoitti:
Voi yhtyä siihen täydestä sydämestä.
Kaikkiin Ma_rian esittämiin mielipiteisiin en yhdy, pohdintaan kyllä.
- ma_ria
Luovan työn ammattimies kirjoitti:
Kirjoituksestasi, nimimerkki Ma_ria, käy ilmi että olet nähtävästi aika nuori henkilö. Lisäksi sinulla ei ole selvästikään ollut tilaisuutta perehtyä kirjallisuuteen, teatteriin, oopperaan tai edes sarjakuvaan taidemuotona, mikä puute kiistatta näkyy ajattelussasi. Sen verran "dokumentaarisina" tunnut taiteen tuotteita pitävän. Havainnollistan asiaa kysymyksellä: Eikö sinulle luettu satuja lapsena? Tämä on hämmästyttävää, sillä äkkipäätään luulisi että ainakin kirjastojen palvelut ulottuvat kaikkialle maahan.
Taideammatin jokseenkin kokeneena harjoittajana tekee mieli kommentoida joitakin kirjoituksesi ajatuksia, ihan pedagogisessakin mielessä. :-)
Kun taide sinua nähtävästi kuitenkin kiinnostaa, voisit aloittaa taiteeseen perehtymisen lukemalla esimerkiksi Dostojevskia, kotimaisia klassikoita kuten Kiveä, Jotunia tai Hyryä tai jos kevyempää kaipaat, vaikkapa Hannu Raittilan varhaistuotannon surrealistisen koomisia novelleja. Katso hyvä klassikkoelokuva, vaikkapa Chaplinin liikuttava ja syvällisen humaania ihmiskäsitystä tulkitseva Kaupungin valot, joka oli viimeisiä suuria mykkäelokuvia, tai Bunuelin kristinuskoakin käsittelevä Päiväperho. Nauti herkästä ihmiskuvauksesta teatterissa tai vaikuttavasta musiikista tunteiden ja elämän traagisten ja koomisten kokemusten tulkkina oopperassa. Leena Krohn on muuten kirjoittanut upean kuvauksen taiteen merkityksestä, romaanin Ihmisen vaatteissa. Teos on itse asiassa lastenkirjaksi kirjoitettu mutta aikuisellekin mainiosti sopiva tarina, löytyy kirjakaupasta tai kirjastosta. Juuri se sama, josta tehtiin myös palkittu lastenelokuva hiljattain. Se kertoo pelikaanista, joka ei voinut mitenkään vastustaa inhimillistä kulttuuria, taidetta ja tarinoita, jotka eivät ole oikeasti totta - ja sittenkin ovat totta. Todellisuus on monitasoinen käsite, ja henkinen kypsyys kehittyy sen tunnistamisen kautta että elämme erilaisten ihmisten keskenään hyvinkin erilaisten todellisuuskäsitysten keskellä.
>> oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Olisikin absurdi ja suorastaan hupaisa vaatimus edellyttää, että oopperoiden librettojen tulisi noudattaa ”kristillisiä arvoja”. Mitähän arvoja Wagnerin, Rossinin, Verdin tai Mozartin tulisi noudattaa? Mikä instanssi ne määräykset heille antaisi? Tiedätkö Ma_ria, että aikoinaan Neuvostoliitossa oli taide- ja kulttuurikomissaari, joka kontrolloi taiteen ideologista ”puhdasoppisuutta”… Vestigia terrent!
”Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen. ”
Tuossa osut ihan asian ytimeen, hyvä! Tosin, kyllä roolissa esilläolevia ja läpikäytyjä asioita, arvoja ja moraalia tulee esittäjä kovastikin mielessään pohtineeksi, sillä hyvä taide pohtii aina elämän tärkeimpiä asioita. Yhdentekevä viihde sen sijaan ei. Tässä juuri on taiteen ja roskaviihteen ero.
Niin, arveletko tosiaan, Ma_ria, että kun teatterissa esitetään Seitsemää veljestä ja siellä Juhani ja kumppanit juovat olutta ja väliin panevat tappeluksi, niin Juhania näytellyt näyttelijä ei kotiin mentyään ala itsestään selvästi suinpäin tapella vaimonsa kanssa? Oikein arvattu!
Esimerkiksi kun sinä Ma_ria esitit siellä peruskoulun joulunäytelmässä vaikkapa tonttua, se tontun roolisi todellakin jäi sinne koululuokkaan samalla kun riisuit tupsulakin ja kulkuset pois!
”Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.”
Jälleen täysin kohdalleen oivallettu! Roolejaan taitelija valitsee lähinnä sen mukaan, sopivatko ne omaan aikatauluun, sopivatko ne omaan fakkiin (äänen laatu) ja kiinnostaako projekti muutoin.
Myös palkalla on taiteilijalle merkitystä, sillä pitkään kestäneellä avioliitolla tai kristillisillä arvoilla ei ainakaan toistaiseksi voi ostaa piimää eikä leipää ruokakaupasta. Esa-Pekka Salosen kapellimestarin palkkoihin harva pääsee. Ja jos sinä olet vaikkapa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, rooleja saa tai ei saa, riippuu ohjaajasta ja valitusta ohjelmistosta, mutta kuukausipalkkalaisena siinä elellään. Vapaat ryhmät ovatkin sitten toisentyyppisiä työpaikkoja, niissä vaaditaan yrittäjyysasennetta.
”Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. ”
Jep! Taide on todellakin ”usein fiktiivistä”. :-) Melko tavallakin! Vakavasti puhuen, fiktiolla on tietenkin aina omat yhteytensä siihen todellisuuteen ja historialliseen tilanteeseen, jossa se on tuotettu ja tuotetaan. Koska sinua näyttävät kiinnostavat tämäntapaiset kulttuurin tuotteiden ja todellisuuden väliseen filosofiseen suhteeseen liittyvät laajat kysymykset, sinun kannattaisi ehkä hakeutua opiskelemaan esim. elokuvatutkimusta, journalismia, kirjallisuutta, estetiikkaa tms. Ja nämä kysymykset tulevat joka tapauksessa vastaasi jos ryhdyt tekemään mitä hyvänsä tieteellistä tutkimusta.
” - - miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?”
Miksi näitä ammatteja pitäisi rinnastaa? Taideinstituutiot ja taiteilijat elävät ja toimivat toki nekin tässä samassa yhteiskunnassa, tosin eivät kaikki taidelaitokset euroilla mitattavaa voittoa tavoitellen. Osalle taidetta ja kulttuuria tuottavia instituutioita on ihan laissa tai muutoin yhteisin päätöksin määritelty tehtäviä ja myönnetty resursseja, koska ymmärretään niiden merkityksen ylittävän välittömän taloudellisen hyödyn. Niillä katsotaan nimittäin olevan pitkällä tähtäimellä suurempi merkitys kuin puhtaalla voittoa tuottavalla viihteellä. Vertaapa sen 7 päivää –lehden välittämää maailmankuvaa ja arvomaailmaa vaikkapa siihen, mitä katsoja oivaltaa ja tunnistaa nähtyään esimerkiksi Mozartin Taikahuilun tai Shakespearen Kuningas Learin? Yksi oma suosikkini teatterissa on Arthur Millerin klassikko Kauppamatkustajan kuolema, joka kuvaa sitä miten petollista ja demoralisoivaa ihmiselle ja hänen läheisilleen on elää valheessa.
”Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla? Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot - - Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?”
Otetaan ajankohtainen esimerkki. Turkissa käydään parhaillaan oikeudessa keskustelua siitä, onko kirjailijan lupa kirjoittaa kuten hän on kirjoittanut, vastoin valtion virallista poliittista ja kansallisia vähemmistöjä sortavaa ideologiaa. Palkittu kirjailija Orhan Pamuk uhataan sulkea vankilaan. EU:n lainsäädännön mukaan – mitä myös Suomi edustaa – kirjailijan vetäminen oikeuteen hänen kuvaamiensa asioiden takia on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sinulle Ma_ria vaikkapa ammatinvalinnan ja filosofian tunneille.
Totta totisesti, Ma_ria: on aika tulla ulos tynnyristä. :-)No hyvää huomenta, luovan työn ammattimies! Ja kiitos perusteellisesta vastauksestasi!
Nyt kuitenkin ymmärsit hieman väärin koko kysymykseasettelun. Tulit ilmeisesti ensikertalaisena paikalle ja unohdit saman tien, millä palstalla olet keskustelemassa. Esittämäni kysymykset nousevat nimenomaan vanhoillislestadiolaisesta kulttuurista ja siinä elävistä taide- ja kulttuuri näkemyksistä. Tiedän, että kysymykset voivat näyttää ulkoapäin sangen omituisilta - mutta eivät suomalaisissa herätysliikkeissä (muissakaan kuin vl:ssa) ole mitenkään epätavallisia.
Eräskin tunnettu suomalainen oopperalaulaja, taustaltaan körttiläinen ja aiemmalta koulutukseltaan teologi, kertoi taannoin käyneensä vuosien taistelun itsensä kanssa antauduttuaan oopperalaulajan uralle, niin vieraalta se hänen kulttuuriataustaansa vasten tuntui.
Vanhoillislestadiolainen kulttuuri on tässä suhteessa muodostunut aikojen saatossa vielä herännäisyyttä huomattavsti varautuneemmaksi.
Olen jo vakaasti lähestymässä kultaista keski-ikää. Ehtinyt suorittaa korkeakoulututkinnonkin ja osan jatkotutkintoa alalta, joka liippaa sangen läheisesti useampaakin noista aihealueista, joihin ystävällisesti kehotit minua perehtymään :)
Alla luettelemasi kotimainen ja ulkomainen kirjallisuus on minulle himolukijana jo lukioajoilta aivan tuttua. Kaikki eivät välttämättä ole olleet minulle noin tajunnan räjäyttäviä kokemuksia. Elokuvien katselu on sattuneesta syystä jäänyt vähemmälle, mutta olenpa kuitenkin siitäkin aiheesta opiskellut joitakin kursseja yliopistossa, eli klassikot (mukaan lukien kaikki mainitsemasi) ovat tuttuja, samoin Krohnin pelikaanimies - jos nämä nyt ovat erityisiä mittareita. Minusta ei välttämättä.
"Olisikin absurdi ja suorastaan hupaisa vaatimus edellyttää, että oopperoiden librettojen tulisi noudattaa ”kristillisiä arvoja”. Mitähän arvoja Wagnerin, Rossinin, Verdin tai Mozartin tulisi noudattaa? Mikä instanssi ne määräykset heille antaisi? Tiedätkö Ma_ria, että aikoinaan Neuvostoliitossa oli taide- ja kulttuurikomissaari, joka kontrolloi taiteen ideologista ”puhdasoppisuutta”… Vestigia terrent!"
Tiedän hyvin. Taide on valjastettu historian saatossa mitä moninaisimpiin tehtäviin, mm. surullisen kuuluisalla tavalla juuri poliittisten päämäärien apulaiseksi. Kristinuskon nimissäkin taide on ollut usein väärinymmärrettyä. Ja on varmasti monellakin tavalla täysin absurdi ajatus, että taiteen tulisi noudatella esim. kristillisiä arvoja, mutta kristillisen vakaumuksen omaaville ihmisille kysymykset tällaisista rajoista ovat kuitenkin ihan relevantteja. Siis omalla kohdallaan, oman osallistumisensa osalta. Monikaan tuskin on sitä mieltä, että tällaisilla perusteilla pitäisi harjoittaa jotain taiteen sisällönvalvontaa.
"Niin, arveletko tosiaan, Ma_ria, että kun teatterissa esitetään Seitsemää veljestä ja siellä Juhani ja kumppanit juovat olutta ja väliin panevat tappeluksi, niin Juhania näytellyt näyttelijä ei kotiin mentyään ala itsestään selvästi suinpäin tapella vaimonsa kanssa? Oikein arvattu!"
En arvele. Ole huoleti.
"Myös palkalla on taiteilijalle merkitystä, sillä pitkään kestäneellä avioliitolla tai kristillisillä arvoilla ei ainakaan toistaiseksi voi ostaa piimää eikä leipää ruokakaupasta. Esa-Pekka Salosen kapellimestarin palkkoihin harva pääsee. Ja jos sinä olet vaikkapa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, rooleja saa tai ei saa, riippuu ohjaajasta ja valitusta ohjelmistosta, mutta kuukausipalkkalaisena siinä elellään. Vapaat ryhmät ovatkin sitten toisentyyppisiä työpaikkoja, niissä vaaditaan yrittäjyysasennetta."
Nämä ovat varmasti realiteetteja kaikki. Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, että on ihmisiä, joille kristilliset arvot ovat merkityksellisiä ja asioita pohditaan myös niiden valossa. Vaikkei niillä siis voikaan ostaa "piimää ja leipää ruokakaupasta". Uskonnolliset kysymykset ovat luonteeltaan ihan eri tyyppisiä, niillä ei ole tarkoituskaan ostaa ruokaa.
"Jep! Taide on todellakin ”usein fiktiivistä”. :-) Melko tavallakin! Vakavasti puhuen, fiktiolla on tietenkin aina omat yhteytensä siihen todellisuuteen ja historialliseen tilanteeseen, jossa se on tuotettu ja tuotetaan. Koska sinua näyttävät kiinnostavat tämäntapaiset kulttuurin tuotteiden ja todellisuuden väliseen filosofiseen suhteeseen liittyvät laajat kysymykset, sinun kannattaisi ehkä hakeutua opiskelemaan esim. elokuvatutkimusta, journalismia, kirjallisuutta, estetiikkaa tms. Ja nämä kysymykset tulevat joka tapauksessa vastaasi jos ryhdyt tekemään mitä hyvänsä tieteellistä tutkimusta."
Jep jep. Taide voi olla fiktiivistä - mutta ei välttämättä. Vaikka ei ehkä olekaan olennainen kysymys alkuperäisenkään asian yhteydessä, niin fakta kuitenkin. Eli taide voi olla myös vahvasti todellisuuspohjaista.
"” - - miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?”
Miksi näitä ammatteja pitäisi rinnastaa? "
Kaikkea voi rinnastaa, ellei muusta syystä niin huvikseen. Jostkut ihmiset jopa nauttivat kaikenlaisesta spekuloinnista. 7 päivää lehden sisältöä en voi arvioida suhteessa Sinun mielenkiintosi kohteisiin, sillä en tunne 7 päivää lehteä.
"Otetaan ajankohtainen esimerkki. Turkissa käydään parhaillaan oikeudessa keskustelua siitä, onko kirjailijan lupa kirjoittaa kuten hän on kirjoittanut, vastoin valtion virallista poliittista ja kansallisia vähemmistöjä sortavaa ideologiaa. Palkittu kirjailija Orhan Pamuk uhataan sulkea vankilaan. EU:n lainsäädännön mukaan – mitä myös Suomi edustaa – kirjailijan vetäminen oikeuteen hänen kuvaamiensa asioiden takia on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sinulle Ma_ria vaikkapa ammatinvalinnan ja filosofian tunneille."
Olen avoimuuden ja sananvapauden kannattaja. Ammatinvalinnan ja filosofian tunneilla en tällä hetkellä käy :)
Lopuksi. Myöskin tietämys uskontojen olemuksesta kuuluu kulttuurin ymmärtämiseen ja sivistykseen. Uskonnollisesta näkökulmasta asioita tarkastellaan (ja on luonnollisesti aina tarkasteltu) myös kristillisten arvojen ja omantunnonkysymysten valossa. Vaikka siis oma tapa tarkastella asioita olisi ymmärrettävästi toinen, niin kuitenkin toisenlaisenkin näkökulman edes teoriatasolla ymmärtäminen on mielestäni osa humaania sivistystä.
Joskus kyky sellaiseen vaikuttaa jopa syvällisemmältä viisaudelta ja elämässä opittujen opittujen asioiden ymmärtämiseltä kuin komeimmaltakaan kalskahtava luettelo luetuista kaunokirjallisuuden klassikoista.
Tynnyreitä kun on niin monenlaisia. Kukin tuppaa viihtymään omassaan. - haisee Posiolta
posiolta kirjoitti:
kyllä ooppera on pahasta! eräskin tunnettu ex-vl laulajatar hylkäsi uskonsa lähtiessään maailman lavoja kiertelemään. Ei olisi halunnut uskoa kirkkoherran tyttärestä. Eikä siinä vielä kaikki: laulamisen lisäksi hänen nimensä komeilee eniten ansainneiden muusikkojen listoilla. Eniten huolestuttaa, että asuu avoliitossa juutalaisen kanssa. Olisi nyt edes mennyt säädyllisesti naimisiin.
Tällä palstalla kehtaat kertoilla "eräänkin ex-vl:n kirkkoherran tyttären" jne elämästä. Eikö uskovaisen olisi hyvä pitää asiat tietoinaan eikä hurskastella noin ja levitellä tietoonsa tulleita asioita? Mitä sitten jos ansaitsee hyvin? Kyllä siellä kovatuloisten listoilla on muitakin vl-porhoja? Kadehditko heitä myös? Kertoileppa heistäkin? Ja että avoliitossa ja vielä juutalaisen kanssa? Kylläpä me nyt kaikki hurskaat kauhistumme...Mitä se naimisiinmeno sinun mielestäsi pyhittää, ja entäpä jos jakelisi omaisuutensa Posion köyhille, hänhän on tuomiosi mukaan ulkopuolella "Oikean Jumalanvaltakunnan" jo nyt kun sanot että hän hylkäsi uskonsa? MIksi siitä erikseen kannat huolta? Rukoile mieluummin tämän laulajattaren puolesta, että Jumala hänet pelastaisi. Sen myöstä tulee nuo sinun valvomasi asiat korjatuiksi ja sinun säädyllisyys mittapuusi täytetyksi.
- Kiitos
ma_ria kirjoitti:
No hyvää huomenta, luovan työn ammattimies! Ja kiitos perusteellisesta vastauksestasi!
Nyt kuitenkin ymmärsit hieman väärin koko kysymykseasettelun. Tulit ilmeisesti ensikertalaisena paikalle ja unohdit saman tien, millä palstalla olet keskustelemassa. Esittämäni kysymykset nousevat nimenomaan vanhoillislestadiolaisesta kulttuurista ja siinä elävistä taide- ja kulttuuri näkemyksistä. Tiedän, että kysymykset voivat näyttää ulkoapäin sangen omituisilta - mutta eivät suomalaisissa herätysliikkeissä (muissakaan kuin vl:ssa) ole mitenkään epätavallisia.
Eräskin tunnettu suomalainen oopperalaulaja, taustaltaan körttiläinen ja aiemmalta koulutukseltaan teologi, kertoi taannoin käyneensä vuosien taistelun itsensä kanssa antauduttuaan oopperalaulajan uralle, niin vieraalta se hänen kulttuuriataustaansa vasten tuntui.
Vanhoillislestadiolainen kulttuuri on tässä suhteessa muodostunut aikojen saatossa vielä herännäisyyttä huomattavsti varautuneemmaksi.
Olen jo vakaasti lähestymässä kultaista keski-ikää. Ehtinyt suorittaa korkeakoulututkinnonkin ja osan jatkotutkintoa alalta, joka liippaa sangen läheisesti useampaakin noista aihealueista, joihin ystävällisesti kehotit minua perehtymään :)
Alla luettelemasi kotimainen ja ulkomainen kirjallisuus on minulle himolukijana jo lukioajoilta aivan tuttua. Kaikki eivät välttämättä ole olleet minulle noin tajunnan räjäyttäviä kokemuksia. Elokuvien katselu on sattuneesta syystä jäänyt vähemmälle, mutta olenpa kuitenkin siitäkin aiheesta opiskellut joitakin kursseja yliopistossa, eli klassikot (mukaan lukien kaikki mainitsemasi) ovat tuttuja, samoin Krohnin pelikaanimies - jos nämä nyt ovat erityisiä mittareita. Minusta ei välttämättä.
"Olisikin absurdi ja suorastaan hupaisa vaatimus edellyttää, että oopperoiden librettojen tulisi noudattaa ”kristillisiä arvoja”. Mitähän arvoja Wagnerin, Rossinin, Verdin tai Mozartin tulisi noudattaa? Mikä instanssi ne määräykset heille antaisi? Tiedätkö Ma_ria, että aikoinaan Neuvostoliitossa oli taide- ja kulttuurikomissaari, joka kontrolloi taiteen ideologista ”puhdasoppisuutta”… Vestigia terrent!"
Tiedän hyvin. Taide on valjastettu historian saatossa mitä moninaisimpiin tehtäviin, mm. surullisen kuuluisalla tavalla juuri poliittisten päämäärien apulaiseksi. Kristinuskon nimissäkin taide on ollut usein väärinymmärrettyä. Ja on varmasti monellakin tavalla täysin absurdi ajatus, että taiteen tulisi noudatella esim. kristillisiä arvoja, mutta kristillisen vakaumuksen omaaville ihmisille kysymykset tällaisista rajoista ovat kuitenkin ihan relevantteja. Siis omalla kohdallaan, oman osallistumisensa osalta. Monikaan tuskin on sitä mieltä, että tällaisilla perusteilla pitäisi harjoittaa jotain taiteen sisällönvalvontaa.
"Niin, arveletko tosiaan, Ma_ria, että kun teatterissa esitetään Seitsemää veljestä ja siellä Juhani ja kumppanit juovat olutta ja väliin panevat tappeluksi, niin Juhania näytellyt näyttelijä ei kotiin mentyään ala itsestään selvästi suinpäin tapella vaimonsa kanssa? Oikein arvattu!"
En arvele. Ole huoleti.
"Myös palkalla on taiteilijalle merkitystä, sillä pitkään kestäneellä avioliitolla tai kristillisillä arvoilla ei ainakaan toistaiseksi voi ostaa piimää eikä leipää ruokakaupasta. Esa-Pekka Salosen kapellimestarin palkkoihin harva pääsee. Ja jos sinä olet vaikkapa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, rooleja saa tai ei saa, riippuu ohjaajasta ja valitusta ohjelmistosta, mutta kuukausipalkkalaisena siinä elellään. Vapaat ryhmät ovatkin sitten toisentyyppisiä työpaikkoja, niissä vaaditaan yrittäjyysasennetta."
Nämä ovat varmasti realiteetteja kaikki. Kuitenkaan se ei sulje pois sitä, että on ihmisiä, joille kristilliset arvot ovat merkityksellisiä ja asioita pohditaan myös niiden valossa. Vaikkei niillä siis voikaan ostaa "piimää ja leipää ruokakaupasta". Uskonnolliset kysymykset ovat luonteeltaan ihan eri tyyppisiä, niillä ei ole tarkoituskaan ostaa ruokaa.
"Jep! Taide on todellakin ”usein fiktiivistä”. :-) Melko tavallakin! Vakavasti puhuen, fiktiolla on tietenkin aina omat yhteytensä siihen todellisuuteen ja historialliseen tilanteeseen, jossa se on tuotettu ja tuotetaan. Koska sinua näyttävät kiinnostavat tämäntapaiset kulttuurin tuotteiden ja todellisuuden väliseen filosofiseen suhteeseen liittyvät laajat kysymykset, sinun kannattaisi ehkä hakeutua opiskelemaan esim. elokuvatutkimusta, journalismia, kirjallisuutta, estetiikkaa tms. Ja nämä kysymykset tulevat joka tapauksessa vastaasi jos ryhdyt tekemään mitä hyvänsä tieteellistä tutkimusta."
Jep jep. Taide voi olla fiktiivistä - mutta ei välttämättä. Vaikka ei ehkä olekaan olennainen kysymys alkuperäisenkään asian yhteydessä, niin fakta kuitenkin. Eli taide voi olla myös vahvasti todellisuuspohjaista.
"” - - miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?”
Miksi näitä ammatteja pitäisi rinnastaa? "
Kaikkea voi rinnastaa, ellei muusta syystä niin huvikseen. Jostkut ihmiset jopa nauttivat kaikenlaisesta spekuloinnista. 7 päivää lehden sisältöä en voi arvioida suhteessa Sinun mielenkiintosi kohteisiin, sillä en tunne 7 päivää lehteä.
"Otetaan ajankohtainen esimerkki. Turkissa käydään parhaillaan oikeudessa keskustelua siitä, onko kirjailijan lupa kirjoittaa kuten hän on kirjoittanut, vastoin valtion virallista poliittista ja kansallisia vähemmistöjä sortavaa ideologiaa. Palkittu kirjailija Orhan Pamuk uhataan sulkea vankilaan. EU:n lainsäädännön mukaan – mitä myös Suomi edustaa – kirjailijan vetäminen oikeuteen hänen kuvaamiensa asioiden takia on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sinulle Ma_ria vaikkapa ammatinvalinnan ja filosofian tunneille."
Olen avoimuuden ja sananvapauden kannattaja. Ammatinvalinnan ja filosofian tunneilla en tällä hetkellä käy :)
Lopuksi. Myöskin tietämys uskontojen olemuksesta kuuluu kulttuurin ymmärtämiseen ja sivistykseen. Uskonnollisesta näkökulmasta asioita tarkastellaan (ja on luonnollisesti aina tarkasteltu) myös kristillisten arvojen ja omantunnonkysymysten valossa. Vaikka siis oma tapa tarkastella asioita olisi ymmärrettävästi toinen, niin kuitenkin toisenlaisenkin näkökulman edes teoriatasolla ymmärtäminen on mielestäni osa humaania sivistystä.
Joskus kyky sellaiseen vaikuttaa jopa syvällisemmältä viisaudelta ja elämässä opittujen opittujen asioiden ymmärtämiseltä kuin komeimmaltakaan kalskahtava luettelo luetuista kaunokirjallisuuden klassikoista.
Tynnyreitä kun on niin monenlaisia. Kukin tuppaa viihtymään omassaan.Olen hiukan pintapuolisesti seuraillut näitä vl- eipäs juupas kylläpäs netti- keskusteluja, aiheesta kuin aiheesta. Jos olisin viimeisen 15 vuoden aikan tavannut yhdenkään laisesi avarasti pohdiskelevan ja keskustelevan Marian, haluaisin edelleen uskoa kuten vl:t ja kuulua siihen joukkoon. Liian yleistä oli tekojen luettelointi ja niiden valvominen lähinnä toisissa ja perusteeton "tuo on syntiä tuo ei" keskustelu. Mainitsitko jossakin kirjoituksessasi että sinulla on myös ei-vl ystäviä? Minä olen kokenut että se on lähes mahdotonta! Kun en enää kuulunut vl-joukkoon, kaikki vl-ystävät lakkasivat noin viikon sisällä pitämästä mitään yhteyttä. Joltain kuulin vain millaisia valheita minusta leviteltiin. No, se on minun kipuni se. Mutta: hyvää itsenäisyyspäivää!
- mehem
Luovan työn ammattimies kirjoitti:
Kirjoituksestasi, nimimerkki Ma_ria, käy ilmi että olet nähtävästi aika nuori henkilö. Lisäksi sinulla ei ole selvästikään ollut tilaisuutta perehtyä kirjallisuuteen, teatteriin, oopperaan tai edes sarjakuvaan taidemuotona, mikä puute kiistatta näkyy ajattelussasi. Sen verran "dokumentaarisina" tunnut taiteen tuotteita pitävän. Havainnollistan asiaa kysymyksellä: Eikö sinulle luettu satuja lapsena? Tämä on hämmästyttävää, sillä äkkipäätään luulisi että ainakin kirjastojen palvelut ulottuvat kaikkialle maahan.
Taideammatin jokseenkin kokeneena harjoittajana tekee mieli kommentoida joitakin kirjoituksesi ajatuksia, ihan pedagogisessakin mielessä. :-)
Kun taide sinua nähtävästi kuitenkin kiinnostaa, voisit aloittaa taiteeseen perehtymisen lukemalla esimerkiksi Dostojevskia, kotimaisia klassikoita kuten Kiveä, Jotunia tai Hyryä tai jos kevyempää kaipaat, vaikkapa Hannu Raittilan varhaistuotannon surrealistisen koomisia novelleja. Katso hyvä klassikkoelokuva, vaikkapa Chaplinin liikuttava ja syvällisen humaania ihmiskäsitystä tulkitseva Kaupungin valot, joka oli viimeisiä suuria mykkäelokuvia, tai Bunuelin kristinuskoakin käsittelevä Päiväperho. Nauti herkästä ihmiskuvauksesta teatterissa tai vaikuttavasta musiikista tunteiden ja elämän traagisten ja koomisten kokemusten tulkkina oopperassa. Leena Krohn on muuten kirjoittanut upean kuvauksen taiteen merkityksestä, romaanin Ihmisen vaatteissa. Teos on itse asiassa lastenkirjaksi kirjoitettu mutta aikuisellekin mainiosti sopiva tarina, löytyy kirjakaupasta tai kirjastosta. Juuri se sama, josta tehtiin myös palkittu lastenelokuva hiljattain. Se kertoo pelikaanista, joka ei voinut mitenkään vastustaa inhimillistä kulttuuria, taidetta ja tarinoita, jotka eivät ole oikeasti totta - ja sittenkin ovat totta. Todellisuus on monitasoinen käsite, ja henkinen kypsyys kehittyy sen tunnistamisen kautta että elämme erilaisten ihmisten keskenään hyvinkin erilaisten todellisuuskäsitysten keskellä.
>> oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Olisikin absurdi ja suorastaan hupaisa vaatimus edellyttää, että oopperoiden librettojen tulisi noudattaa ”kristillisiä arvoja”. Mitähän arvoja Wagnerin, Rossinin, Verdin tai Mozartin tulisi noudattaa? Mikä instanssi ne määräykset heille antaisi? Tiedätkö Ma_ria, että aikoinaan Neuvostoliitossa oli taide- ja kulttuurikomissaari, joka kontrolloi taiteen ideologista ”puhdasoppisuutta”… Vestigia terrent!
”Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen. ”
Tuossa osut ihan asian ytimeen, hyvä! Tosin, kyllä roolissa esilläolevia ja läpikäytyjä asioita, arvoja ja moraalia tulee esittäjä kovastikin mielessään pohtineeksi, sillä hyvä taide pohtii aina elämän tärkeimpiä asioita. Yhdentekevä viihde sen sijaan ei. Tässä juuri on taiteen ja roskaviihteen ero.
Niin, arveletko tosiaan, Ma_ria, että kun teatterissa esitetään Seitsemää veljestä ja siellä Juhani ja kumppanit juovat olutta ja väliin panevat tappeluksi, niin Juhania näytellyt näyttelijä ei kotiin mentyään ala itsestään selvästi suinpäin tapella vaimonsa kanssa? Oikein arvattu!
Esimerkiksi kun sinä Ma_ria esitit siellä peruskoulun joulunäytelmässä vaikkapa tonttua, se tontun roolisi todellakin jäi sinne koululuokkaan samalla kun riisuit tupsulakin ja kulkuset pois!
”Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.”
Jälleen täysin kohdalleen oivallettu! Roolejaan taitelija valitsee lähinnä sen mukaan, sopivatko ne omaan aikatauluun, sopivatko ne omaan fakkiin (äänen laatu) ja kiinnostaako projekti muutoin.
Myös palkalla on taiteilijalle merkitystä, sillä pitkään kestäneellä avioliitolla tai kristillisillä arvoilla ei ainakaan toistaiseksi voi ostaa piimää eikä leipää ruokakaupasta. Esa-Pekka Salosen kapellimestarin palkkoihin harva pääsee. Ja jos sinä olet vaikkapa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, rooleja saa tai ei saa, riippuu ohjaajasta ja valitusta ohjelmistosta, mutta kuukausipalkkalaisena siinä elellään. Vapaat ryhmät ovatkin sitten toisentyyppisiä työpaikkoja, niissä vaaditaan yrittäjyysasennetta.
”Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. ”
Jep! Taide on todellakin ”usein fiktiivistä”. :-) Melko tavallakin! Vakavasti puhuen, fiktiolla on tietenkin aina omat yhteytensä siihen todellisuuteen ja historialliseen tilanteeseen, jossa se on tuotettu ja tuotetaan. Koska sinua näyttävät kiinnostavat tämäntapaiset kulttuurin tuotteiden ja todellisuuden väliseen filosofiseen suhteeseen liittyvät laajat kysymykset, sinun kannattaisi ehkä hakeutua opiskelemaan esim. elokuvatutkimusta, journalismia, kirjallisuutta, estetiikkaa tms. Ja nämä kysymykset tulevat joka tapauksessa vastaasi jos ryhdyt tekemään mitä hyvänsä tieteellistä tutkimusta.
” - - miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?”
Miksi näitä ammatteja pitäisi rinnastaa? Taideinstituutiot ja taiteilijat elävät ja toimivat toki nekin tässä samassa yhteiskunnassa, tosin eivät kaikki taidelaitokset euroilla mitattavaa voittoa tavoitellen. Osalle taidetta ja kulttuuria tuottavia instituutioita on ihan laissa tai muutoin yhteisin päätöksin määritelty tehtäviä ja myönnetty resursseja, koska ymmärretään niiden merkityksen ylittävän välittömän taloudellisen hyödyn. Niillä katsotaan nimittäin olevan pitkällä tähtäimellä suurempi merkitys kuin puhtaalla voittoa tuottavalla viihteellä. Vertaapa sen 7 päivää –lehden välittämää maailmankuvaa ja arvomaailmaa vaikkapa siihen, mitä katsoja oivaltaa ja tunnistaa nähtyään esimerkiksi Mozartin Taikahuilun tai Shakespearen Kuningas Learin? Yksi oma suosikkini teatterissa on Arthur Millerin klassikko Kauppamatkustajan kuolema, joka kuvaa sitä miten petollista ja demoralisoivaa ihmiselle ja hänen läheisilleen on elää valheessa.
”Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla? Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot - - Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?”
Otetaan ajankohtainen esimerkki. Turkissa käydään parhaillaan oikeudessa keskustelua siitä, onko kirjailijan lupa kirjoittaa kuten hän on kirjoittanut, vastoin valtion virallista poliittista ja kansallisia vähemmistöjä sortavaa ideologiaa. Palkittu kirjailija Orhan Pamuk uhataan sulkea vankilaan. EU:n lainsäädännön mukaan – mitä myös Suomi edustaa – kirjailijan vetäminen oikeuteen hänen kuvaamiensa asioiden takia on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sinulle Ma_ria vaikkapa ammatinvalinnan ja filosofian tunneille.
Totta totisesti, Ma_ria: on aika tulla ulos tynnyristä. :-)..., tekee mieli kysyä: Miksi valitsit juuri ma_ria:n kohteeksesi? Kirjoituksessasi oli mielestäni liian opettavainen sävy verrattuna ma_ria:n kirjoitukseen. Onko maailmankuvasi on sellainen, että koet kaikki kulttuuria koskevat eettiset kysymyksenasettelut lapsellisiksi, varsinkin jos ne kyseenalaistavat sitä mihin olet itse tottunut ammatissasi?
Samaan tapaanhan jotkut vl-kirjoittajat tällä palstalla leimaavat tarpeettomiksi tai vahingollisiksi kaikki vl-uskoa koskevat kyseenalaistukset.
Esimerkin vuoksi huomautan kahdesta virheestä kirjoituksesi viimeisessä kappaleessa:
1) Vedät sananvapauden olkinukeksi ja kirjoitat ikään kuin ma_ria olisi kirjoittanut sananvapautta vastaan vaikkei hän ole sitä tehnyt.
2) Kirjoitat ikään kuin sananvapaus ja yksilöiden omat eettiset valinnat olisivat keskenään ristiriidassa (!). Mutta niissähän on kyse ennemminkin samasta asiasta: Sananvapaus ja vapaus tehdä eettisiä valintoja (esimerkiksi kieltäytymällä omantunnon takia jostakin työstä) ovat samantapaisia, länsimaisen ihmisoikeuskäsityksen mukaisia oikeuksia. - se vain
ma_ria kirjoitti:
No seuroihin tietysti ja sen jälkeen kylään.
Olen lukenut joitakin kirjoituksiasi ja niissä olet vaikuttanut vilpittömältä ihmiseltä. Miksi siis sisällytät tähän viestiisi noinkin ikävän asenteellisen heiton: "Ei kyllä uskoisi, että teillä on omiakin mielipiteitä, mutta voihan se olla, että ette uskalla ajatuksianne puhua Ry:llä."?
Kaikki asenteellisuus on sukua toisilleen (samaa syndroomaa, vaikka katseluvinkkelit vaihtelevat) ja antaa aina harjoittajastaan varsin tympeän ja rajoittuneen kuvan.
Jos noin absurdia väitettä vastaan yleensä tarvitaan todisteita niin eikö sellaisia jo löydy ihan läheltä tältä palstalta? Menepäs Heino muistisi virkistykseksi muutama sivu taaksepäin "Päivämiehen musiikkinumero"-keskusteluun, lue se läpi ja pohdi, oletko oikeasti sitä mieltä, että et usko meillä olevan omia mielipiteitä. Tai että ne olisivat täälläkään palstalla minun tai Munkin varassa.
Ymmärrän, että olet voinut kokea turhautumista keskusteluissa. Niin minäkin olen. Enkä kiistä, etteikö vl-liikkeen suhde vapaaseen mielipiteenilmaisuun olisi komplisoitunut, mutta yleistys että meillä veeällillä yleisesti ottaen olisi jotenkin erityisen rajoittunut kyky ajatella tai muodostaa mielipiteitä, ei kyllä pidä paikkaansa.
Tapaamme paljon toisiamme, kyläilemme ja kokoonnumme milloin minnekin, viikoittain. Se on paljon keskivertosuomalaisia enemmän. Ja yhdessä ollessamme keskustelemme eli vaihdamme mielipiteitä, se on oikeastaan kanssakäymisemme pääasiallinen sisältö. Meidänkin kodissa mielenkiintoiset keskustelut venyvät usein aikuisten kesken myöhään yöhön, lasten koisaillessa syleissä ja sohvilla.
Olen asunut useilla eri paikkakunnilla ja tunnen siitä syystä hyvin paljon vl-ihmisiä. Olen hyvin harvoin kohdannut sellaisen tyypin, jonka kanssa en voisi keskustella ja vaihtaa mielipiteitä ihan samaan malliin kuin täällä palstallakin.
Siksi esim. Päivämiehen sellofaaniin kääritty ja jäykkä puheenparsi tuntuukin niin todellisuudenvastaiselta. Tilanne on ihan eri "kentällä livenä" kuin Päivämiehen sivuilla.
Eli summa summarum: vl-ihmiset kyllä osaavat muodostaa mielipiteitä ja keskustella, niin kuin uskoakseni kaikki muutkin ihmiset kaikkina aikoina ovat kyenneet, riippumatta ulkoisista olosuhteista tai järeästäkään sananvapauden rajoittamisesta.
Sitten kysymykseen. Niitä oli kaksi; alkuperäisen kysyjän kysymys, mikä on meidän mielipiteemme, voiko uskovainen laulaa oopperaa. Ja Heino Sinun kysymys, tuleeko oopperaa laulamaan ryhtynyt uskovainen erotetuksi rauhanyhdistyksestä?
Jälkimmäiseen vastaisin, että todennäköisesti monet katsoisivat hänen kieltäneen teollaan uskonsa. Itse en kyllä katsoisi. Vaikka ihminen laulaisi oopperaa ja haluaisi uskoa ja tulla seuroihin, niin minusta olisi siinäkin tilanteessa itseisarvoinen asia se usko ja halu uskoa.
Ja myös niin, että jos on halu uskoa niin haluaa myös herkästi tutkailla sitä mitä tekee, ajan oloon viimeistään pahalta tuntuvat asiat jäävät pois.
Jos potkaistaan pihalle siitä syystä että katsotaan ihmisen hankkiutuneen vaaralliselle paikalle, niin sehän on sama kuin äiti sysäisi heikoille jäille vastoin kieltoa menneen lapsensa avantoon rangaistukseksi tämän uhmaamisesta. Se ei ole rakkauden teko.
Sen sijaan oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen.
Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.
Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla?
Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot ja miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?
Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?
Tai vielä laajemmaksi, voiko kauppias myydä tuotteita, joita ei itse hyvällä omallatunnolla voisi käyttää?
Kuten jo varmasti alkaa valjetakin, en osaa sanoa, mitä mieltä olen asiasta. Äkkipäätä kuitenkin tuntuu, että itse en menisi laulamaan oopperaa. En haluaisi töissä maata lattialla rakkauden tuskaa voihkien ja kiiruhtaa suutelemaan tenoria oitis kun aviomiehen (basso) silmä välttää. Tuntuu, että ei se olisi uskovaisen perheenäidin hommaa. Mutta toisaalta, en tietenkään ole millään tasolla sisällä laulutaiteen maailmassa, eli minun on helppon sanoa, että MINÄ EN KYLLÄ MENISI (ei minua kukaan sinne kaipaisikaan).
Tähän pitäisi vastata ammattilaulajien, miten he asian kokevat. Onko laulaminen oopperassa vain työtä siinä kuin muukin, laulajan ammatin välttämätön meriitti ja joillekin äänityypeille ainoa vaihtoehto vai joutuisiko siinä tilanteisiin, jotka tuntuvat olevan vaikeassa ristiriidassa oman arvomaailman kanssa?niin on että jos uskovaisena menen esittämään oopperaa niin aivan yhtä hyvin voisin mennä näytteliäksikin.Oopperahan on nimen omaan laulu näytelmä eri rooleineen,joka tapauksessa jossain kulkee raja mitä voi hyvällä omalla tunnolla tehdä.
Se vain on niin että pärjätäkseen klassisen musiikin laulajana on melkeinpä pakko tehdä oopperaa.Ei varmaan pärjää pelkällä Matteus passion lauluilla. - omat oppinsa sisäistänyt...
Luovan työn ammattimies kirjoitti:
Kirjoituksestasi, nimimerkki Ma_ria, käy ilmi että olet nähtävästi aika nuori henkilö. Lisäksi sinulla ei ole selvästikään ollut tilaisuutta perehtyä kirjallisuuteen, teatteriin, oopperaan tai edes sarjakuvaan taidemuotona, mikä puute kiistatta näkyy ajattelussasi. Sen verran "dokumentaarisina" tunnut taiteen tuotteita pitävän. Havainnollistan asiaa kysymyksellä: Eikö sinulle luettu satuja lapsena? Tämä on hämmästyttävää, sillä äkkipäätään luulisi että ainakin kirjastojen palvelut ulottuvat kaikkialle maahan.
Taideammatin jokseenkin kokeneena harjoittajana tekee mieli kommentoida joitakin kirjoituksesi ajatuksia, ihan pedagogisessakin mielessä. :-)
Kun taide sinua nähtävästi kuitenkin kiinnostaa, voisit aloittaa taiteeseen perehtymisen lukemalla esimerkiksi Dostojevskia, kotimaisia klassikoita kuten Kiveä, Jotunia tai Hyryä tai jos kevyempää kaipaat, vaikkapa Hannu Raittilan varhaistuotannon surrealistisen koomisia novelleja. Katso hyvä klassikkoelokuva, vaikkapa Chaplinin liikuttava ja syvällisen humaania ihmiskäsitystä tulkitseva Kaupungin valot, joka oli viimeisiä suuria mykkäelokuvia, tai Bunuelin kristinuskoakin käsittelevä Päiväperho. Nauti herkästä ihmiskuvauksesta teatterissa tai vaikuttavasta musiikista tunteiden ja elämän traagisten ja koomisten kokemusten tulkkina oopperassa. Leena Krohn on muuten kirjoittanut upean kuvauksen taiteen merkityksestä, romaanin Ihmisen vaatteissa. Teos on itse asiassa lastenkirjaksi kirjoitettu mutta aikuisellekin mainiosti sopiva tarina, löytyy kirjakaupasta tai kirjastosta. Juuri se sama, josta tehtiin myös palkittu lastenelokuva hiljattain. Se kertoo pelikaanista, joka ei voinut mitenkään vastustaa inhimillistä kulttuuria, taidetta ja tarinoita, jotka eivät ole oikeasti totta - ja sittenkin ovat totta. Todellisuus on monitasoinen käsite, ja henkinen kypsyys kehittyy sen tunnistamisen kautta että elämme erilaisten ihmisten keskenään hyvinkin erilaisten todellisuuskäsitysten keskellä.
>> oopperoiden libretot ovat ymmärtääkseni pääasiassa kolmiodraamoja kuvaavia, eli niiden sisältö käy huonosti yksiin kristillisten arvojen kanssa.
Olisikin absurdi ja suorastaan hupaisa vaatimus edellyttää, että oopperoiden librettojen tulisi noudattaa ”kristillisiä arvoja”. Mitähän arvoja Wagnerin, Rossinin, Verdin tai Mozartin tulisi noudattaa? Mikä instanssi ne määräykset heille antaisi? Tiedätkö Ma_ria, että aikoinaan Neuvostoliitossa oli taide- ja kulttuurikomissaari, joka kontrolloi taiteen ideologista ”puhdasoppisuutta”… Vestigia terrent!
”Toisaalta, monet nimekkäät suomalaiset oopperalaulajat ovat herätysliiketaustaisia, itsekin vakaumuksellisia kristittyjä, pitkissä avioliitoissa eläviä jne, eli he eivät omassa elämässään edusta niitä arvoja, joita työnsä puolesta esittävät. Eivätkä varmaan koskaan ole edes tulleet ajatelleeksi, että nuo asiat liittyisivät yhteen. ”
Tuossa osut ihan asian ytimeen, hyvä! Tosin, kyllä roolissa esilläolevia ja läpikäytyjä asioita, arvoja ja moraalia tulee esittäjä kovastikin mielessään pohtineeksi, sillä hyvä taide pohtii aina elämän tärkeimpiä asioita. Yhdentekevä viihde sen sijaan ei. Tässä juuri on taiteen ja roskaviihteen ero.
Niin, arveletko tosiaan, Ma_ria, että kun teatterissa esitetään Seitsemää veljestä ja siellä Juhani ja kumppanit juovat olutta ja väliin panevat tappeluksi, niin Juhania näytellyt näyttelijä ei kotiin mentyään ala itsestään selvästi suinpäin tapella vaimonsa kanssa? Oikein arvattu!
Esimerkiksi kun sinä Ma_ria esitit siellä peruskoulun joulunäytelmässä vaikkapa tonttua, se tontun roolisi todellakin jäi sinne koululuokkaan samalla kun riisuit tupsulakin ja kulkuset pois!
”Ja on myös sellaisia oopperoita joiden sisällössä ei ole mitään arveluttavaa (Viimeiset kiusaukset ym.) Vaikka tuskin kukaan käytännössä pystyisi Suomen kokoisessa maassa töitään oopperalaulajana tuollaisin perustein valikoimaan.”
Jälleen täysin kohdalleen oivallettu! Roolejaan taitelija valitsee lähinnä sen mukaan, sopivatko ne omaan aikatauluun, sopivatko ne omaan fakkiin (äänen laatu) ja kiinnostaako projekti muutoin.
Myös palkalla on taiteilijalle merkitystä, sillä pitkään kestäneellä avioliitolla tai kristillisillä arvoilla ei ainakaan toistaiseksi voi ostaa piimää eikä leipää ruokakaupasta. Esa-Pekka Salosen kapellimestarin palkkoihin harva pääsee. Ja jos sinä olet vaikkapa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä, rooleja saa tai ei saa, riippuu ohjaajasta ja valitusta ohjelmistosta, mutta kuukausipalkkalaisena siinä elellään. Vapaat ryhmät ovatkin sitten toisentyyppisiä työpaikkoja, niissä vaaditaan yrittäjyysasennetta.
”Kysymys laajenee, missä suhteessa taiteilija on taiteeseensa? Edustaako hän sitä mitä kuvaa? Ei läheskään aina, taide on usein fiktiivistä. ”
Jep! Taide on todellakin ”usein fiktiivistä”. :-) Melko tavallakin! Vakavasti puhuen, fiktiolla on tietenkin aina omat yhteytensä siihen todellisuuteen ja historialliseen tilanteeseen, jossa se on tuotettu ja tuotetaan. Koska sinua näyttävät kiinnostavat tämäntapaiset kulttuurin tuotteiden ja todellisuuden väliseen filosofiseen suhteeseen liittyvät laajat kysymykset, sinun kannattaisi ehkä hakeutua opiskelemaan esim. elokuvatutkimusta, journalismia, kirjallisuutta, estetiikkaa tms. Ja nämä kysymykset tulevat joka tapauksessa vastaasi jos ryhdyt tekemään mitä hyvänsä tieteellistä tutkimusta.
” - - miten taidealan ammatteja voi rinnastaa esim. markkinatalouden periaattein toimiviin ammatteihin?”
Miksi näitä ammatteja pitäisi rinnastaa? Taideinstituutiot ja taiteilijat elävät ja toimivat toki nekin tässä samassa yhteiskunnassa, tosin eivät kaikki taidelaitokset euroilla mitattavaa voittoa tavoitellen. Osalle taidetta ja kulttuuria tuottavia instituutioita on ihan laissa tai muutoin yhteisin päätöksin määritelty tehtäviä ja myönnetty resursseja, koska ymmärretään niiden merkityksen ylittävän välittömän taloudellisen hyödyn. Niillä katsotaan nimittäin olevan pitkällä tähtäimellä suurempi merkitys kuin puhtaalla voittoa tuottavalla viihteellä. Vertaapa sen 7 päivää –lehden välittämää maailmankuvaa ja arvomaailmaa vaikkapa siihen, mitä katsoja oivaltaa ja tunnistaa nähtyään esimerkiksi Mozartin Taikahuilun tai Shakespearen Kuningas Learin? Yksi oma suosikkini teatterissa on Arthur Millerin klassikko Kauppamatkustajan kuolema, joka kuvaa sitä miten petollista ja demoralisoivaa ihmiselle ja hänen läheisilleen on elää valheessa.
”Miten teatterissa? Jos näyttelijä olisi uskovainen, tulisiko hänen esittää vain sellaisia rooleja, joissa voisi hyvällä omalla tunnolla livenäkin olla? Voiko taiteen kautta ottaa kantaa esittämällä tai kuvaamalla jotain, mitä itse pitääkin paheksuttavana? Eli mitkä ovat taiteen rajat ja keinot - - Tai uskovainen kirjailija, voiko kertoa minä-muodossa tai muutenkin tarinan, jonka tapahtumat eivät ole kristillisten arvojen mukaisia?”
Otetaan ajankohtainen esimerkki. Turkissa käydään parhaillaan oikeudessa keskustelua siitä, onko kirjailijan lupa kirjoittaa kuten hän on kirjoittanut, vastoin valtion virallista poliittista ja kansallisia vähemmistöjä sortavaa ideologiaa. Palkittu kirjailija Orhan Pamuk uhataan sulkea vankilaan. EU:n lainsäädännön mukaan – mitä myös Suomi edustaa – kirjailijan vetäminen oikeuteen hänen kuvaamiensa asioiden takia on vastoin länsimaista ihmisoikeuskäsitystä. Tässäpä kysymyksiä pohdittavaksi sinulle Ma_ria vaikkapa ammatinvalinnan ja filosofian tunneille.
Totta totisesti, Ma_ria: on aika tulla ulos tynnyristä. :-)"Melperin ajatuksia kannattaa lukea
Kirjoittanut: Luova työmies 6.12.2005 klo 03.17
Olen eri mieltä kuin sinä, mielestäni Meperin esittämät ajatukset ovat perusteltuja ja näkemyksellisiä, ja vaikuttaa siltä että ne perustuvat vankkaan kokemukseen.
Vaikka et olisikaan samaa mieltä tästä, osoittaa heikkoa keskustelutaitoa että yrität leimata toisen ajatukset jotenkin henkilön katkeruudesta tms. aiheutuviksi. Ymmärrät varmaan että tuollaiset yksipuoliset ja leimaavat heitot joilla yritetään kyseenalaistaa eri mieltä olevan ihmisen käistykset ilman perusteluja eivät kuulu hyvään keskustelutapaan. :-)"
Eipä oikein tällainen ajattelutapa käynyt ilmi omasta viestistään marialle. Eli tärkein "suvaitsevuuden" kriteeri onkin jälleen vaan se, onko itselle mieluisasta näkökulmasta kysymys.
Toisin sanoen älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon...
Hyvää jatkoa kuitenkin luovalle, luoviin töihinsä, luohan uutta, mutta älä sentään ihan hyvänsä luo, niin täällä palstalla näytät talikkoinesi tekevän... - posiolta
Vulgata. kirjoitti:
Kaikkea sitä tällä palstalla näkeekin. Posiolla taitaa asua puhtaita arjalaisia, sieltä on tulossa lievää vakavampi antisemitismin nousu.
Vakavammin puhuen, osoitat jutuillasi halpamaista ilkeyttä ja kateutta. Katsopa mikä on oman sydämesi tila. Itselläni on useita ko. huipputaitelijan levyjä ja käyn konserteissa kun hän on Suomessa esiintymässä. Hän on harvoja maailmanluokan taiteilijoita tässä maassa ja täysin saavutuksensa kovalla työllä ja Luojan antamilla lahjoilla saavuttanut. Hän ansaitsee kaikkien täyden kunnioituksen eikä sinun kaltaisiasi parjaajia.Vaikea uskoa, että olisitte vl:a! Juuri Päikkarin musiikkinumeron lukemisen jälkeen, te olette ensimmäisenä puolustamassa oopperaa??? Uskomatonta! Eikä siinä vielä kaikki; te puolustatte myös avoliittoa! Katsokaa nyt sydämenne tilaa! Kehtaisitteko RY:llä puolustaa moisia asioita?
Ja eniten minua riepoo tämän laulajattaren tekopyhyys asiassa: hän kertoilee avoimesti kaikissa lehtijutuissa olevansa sinkku ja naimaton, hän kun elää vain musiikille. Ja kuitenkin hän elää avoliitossa (tiedän asian, koska serkkuni asuu heidän naapurissaan). Minulle tulee väistämättä mieleen, että sumuverhoa 'sinkkuudesta' pidetään yllä ihan siksi, ettei vanhat ystävät vl-liikkeessä hermostuisi. Olisi sitten rehellisesti sitä mitä on! - viesti
posiolta kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisitte vl:a! Juuri Päikkarin musiikkinumeron lukemisen jälkeen, te olette ensimmäisenä puolustamassa oopperaa??? Uskomatonta! Eikä siinä vielä kaikki; te puolustatte myös avoliittoa! Katsokaa nyt sydämenne tilaa! Kehtaisitteko RY:llä puolustaa moisia asioita?
Ja eniten minua riepoo tämän laulajattaren tekopyhyys asiassa: hän kertoilee avoimesti kaikissa lehtijutuissa olevansa sinkku ja naimaton, hän kun elää vain musiikille. Ja kuitenkin hän elää avoliitossa (tiedän asian, koska serkkuni asuu heidän naapurissaan). Minulle tulee väistämättä mieleen, että sumuverhoa 'sinkkuudesta' pidetään yllä ihan siksi, ettei vanhat ystävät vl-liikkeessä hermostuisi. Olisi sitten rehellisesti sitä mitä on!Sen sijaan, että hajottaisit pääsi sinulle vieraiden ihmisten syntien valvomisella, olisi ehkä parempi kääntyä tutkimaan omaa tilaa ja miettiä, miksi toisen ihmisen elämä saa aikaan niin suurta tunnekuohua.
- !!!!!!!!!!!!!!
posiolta kirjoitti:
Vaikea uskoa, että olisitte vl:a! Juuri Päikkarin musiikkinumeron lukemisen jälkeen, te olette ensimmäisenä puolustamassa oopperaa??? Uskomatonta! Eikä siinä vielä kaikki; te puolustatte myös avoliittoa! Katsokaa nyt sydämenne tilaa! Kehtaisitteko RY:llä puolustaa moisia asioita?
Ja eniten minua riepoo tämän laulajattaren tekopyhyys asiassa: hän kertoilee avoimesti kaikissa lehtijutuissa olevansa sinkku ja naimaton, hän kun elää vain musiikille. Ja kuitenkin hän elää avoliitossa (tiedän asian, koska serkkuni asuu heidän naapurissaan). Minulle tulee väistämättä mieleen, että sumuverhoa 'sinkkuudesta' pidetään yllä ihan siksi, ettei vanhat ystävät vl-liikkeessä hermostuisi. Olisi sitten rehellisesti sitä mitä on!LOPETA TOISESTA IHMISESTÄ JULKISELLA PALSTALLA PAHAN PUHUMEN VÄLITTÖMÄSTI JA OTA YHTEYTTÄ KO HENKILÖÖN PYYTÄKSESI TÄLTÄ ANTEEKSI TÄTÄ SYNTIÄ JOTA OLET HARRASTANUT TÄLLÄ PALSTALLA JULKISESTI JA ERITTÄIN JULKEASTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
NIMITTÄIN
lähimmäisestä pahan puhuminen on synti joka vie sinut poloisen helvettiin niin että portit vaan kolisevat jos et nöyrry, oyta häneen yhteyttä ja pyydä anteeksi
JA JATKOSSA
Ota lutherin neuvosta vaarin ja kerro AINA LÄHIMMÄISESTÄSI KAIKKI ASIAT PARHAIN PÄIN
...go for it... - sivusta seurannut
!!!!!!!!!!!!!! kirjoitti:
LOPETA TOISESTA IHMISESTÄ JULKISELLA PALSTALLA PAHAN PUHUMEN VÄLITTÖMÄSTI JA OTA YHTEYTTÄ KO HENKILÖÖN PYYTÄKSESI TÄLTÄ ANTEEKSI TÄTÄ SYNTIÄ JOTA OLET HARRASTANUT TÄLLÄ PALSTALLA JULKISESTI JA ERITTÄIN JULKEASTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
NIMITTÄIN
lähimmäisestä pahan puhuminen on synti joka vie sinut poloisen helvettiin niin että portit vaan kolisevat jos et nöyrry, oyta häneen yhteyttä ja pyydä anteeksi
JA JATKOSSA
Ota lutherin neuvosta vaarin ja kerro AINA LÄHIMMÄISESTÄSI KAIKKI ASIAT PARHAIN PÄIN
...go for it...jopa on kuumat keskustelut! Kenellä kaikilla täällä on oma lehmä ojassa? Ymmärrän toki, ettei ole kovin sivistynyttä ronkkia kenenkään yksityiselämää, mutta onko täällä laulajattaren sukulaiset puolustamassa, kun sävy on näin kiivas??
Muissa keskusteluissa tällä palstalla kovasti tuomitaan avoliitto, ooppera jne, mutta onko tämä laulajatar jotenkin 'pyhä lehmä'? Häneen ei perinteistä retoriikka näemmä saa soveltaa. Toisaalla on oltu Ma_rian sieluntilasta huolissaan, kun hän uskalsi epäillä Päivämiehen musiikkinumeroa, mutta nyt tuleekin posiolaiselle kuraa niskaan! Mitä mieltä sitä oikein ollaan? - retostella
sivusta seurannut kirjoitti:
jopa on kuumat keskustelut! Kenellä kaikilla täällä on oma lehmä ojassa? Ymmärrän toki, ettei ole kovin sivistynyttä ronkkia kenenkään yksityiselämää, mutta onko täällä laulajattaren sukulaiset puolustamassa, kun sävy on näin kiivas??
Muissa keskusteluissa tällä palstalla kovasti tuomitaan avoliitto, ooppera jne, mutta onko tämä laulajatar jotenkin 'pyhä lehmä'? Häneen ei perinteistä retoriikka näemmä saa soveltaa. Toisaalla on oltu Ma_rian sieluntilasta huolissaan, kun hän uskalsi epäillä Päivämiehen musiikkinumeroa, mutta nyt tuleekin posiolaiselle kuraa niskaan! Mitä mieltä sitä oikein ollaan?Kyseessä on nyt lähinnä tämän "posiolaisen" ällöttävä lynkkaustyyli: "Tuo tekee syntiä, eikö, eikö?" Tämä posiolainen tietää varsin hyvin, että vl-uskovaiset eivät hyväksy avoliittoa ja suhtautuminen oopperalaulajiinkin on hyvin nihkeää. Joten mitä hän ajaa takaa? Ei minua kiinnosta lähteä ainakaan retostelemaan toisen elämällä varsinkaan, jos sävy on tuollainen. Omassa olemisessa on ihan kylliksi valvomista. Se, että ko. laulaja ei ole enää uskomassa, on surullinen asia. Siinä kaikki.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1331910- 69834
Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28787Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?258717Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64698Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132669- 10653
- 26633
- 77633
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.200626